HMS Walpole

HMS Walpole (viirinumerot D41 ja toukokuusta 1940 I41) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin W-luokan hävittäjä ensimmäisen maailmansodan lopulla ja toisessa maailmansodassa.

HMS Walpole
HMS Walpole
Aluksen vaiheet
Rakentaja	William Doxford and Sons, Pallion
Kölinlasku	toukokuu 1917
Laskettu vesille	12. helmikuuta 1918
Palveluskäyttöön	7. elokuuta 1918
Poistui palveluskäytöstä	10. tammikuuta 1945
Loppuvaihe	myyty romutettavaksi 8. helmikuuta 1945
Tekniset tiedot
Uppouma	1 100 t (standardi) 1 490 t (max)
Pituus	95,1 m (kokonaispituus)
Leveys	9,0 m
Syväys	3,2 m
Koneteho	27 000 hv
Nopeus	34 solmua
Miehistöä	134
Aseistus
Aseistus	4 x QF 4"/L45 (102 mm) Mk V -tykkiä yksiputkisina P Mk I -asennuksina 1 x 3" 20 cwt Mk I -ilmatorjuntatykki 6 x 21" (533 mm) torpedoputkea
Infobox OK

Valmistus

Pääartikkeli: V- ja W-luokka

Alus tilattiin vuosien 1916-1917 laivasto-ohjelman 10. tilauksessa William Doxford and Sonsilta Sunderlandista, missä köli laskettiin toukokuussa 1917. Alus laskettiin vesille 12. helmikuuta 1918 ja valmistui 7. elokuuta.

Palvelus

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Suuren laivaston 13. hävittäjälaivueeseen. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä se osallistui operaatioihin Itämerellä. Se siirrettiin Atlantin laivaston 2. hävittäjälaivueeseen ja se oli 1938 Portlandiin sijoitettuna 1. sukellusveneidentorjuntalaivueessa.

Syyskuussa 1939 alus sijoitettiin Harwichiin 19. hävittäjälaivueeseen suojaamaan saattueita sekä avustamaan Pohjanmeren valvonnassa. Alus siirrettiin lokakuussa Atlantin saattueiden suojaksi, missä tehtävässä se oli vuoden lopun.

Alus suojasi 13. tammikuuta 1940 HMS Enchantressin, HMS Broken, HMS Keppelin ja HMS Walkerin kanssa Liverpooliin matkannutta saattuetta HG15F, josta se erkani 19. tammikuuta saattueen saavuttua määränpäähänsä. Alus suojasi 31. tammikuuta HMS Whitshedin ja HMS Witheringtonin kanssa Gibraltarille matkannutta saattuetta OG16, josta se erkani myöhemmin liittyen Liverpooliin matkanneeseen saattueeseen HG16 HMS Wolverinen kanssa. Suojaus erkani saattueesta 3. helmikuuta Liverpoolissa.

Alus suojasi 24. helmikuuta HMS Mackayn, Whitshedin, HMS Bidefordin ja HMS Leithin kanssa saattuetta HG19, josta se erkani 27. helmikuuta Liverpoolissa. Maalis-huhtikuun alus suojasi läntisen reitin alueella saattueita.

Toukokuussa aluksen viirinumero vaihdettiin I41:ksi. Alus lähetettiin 12. toukokuuta Amsterdamiin noutamaan teollisuustimantteja operaatiossa Amsterdam, mistä vapauduttuaan alus palasi saattueiden suojaksi. Alus siirrettiin 6. kesäkuuta suojaamaan HMS Gallantin kanssa apumiinalaiva HMS Teviot Bankia ja miinalaiva HMS Ploveria, kun ne laskivat miinoja itärannikon sulkuun operaatiossa SN11. Alus oli 10. kesäkuuta samassa osastossa operaatiossa SN12 ja 14. kesäkuuta operaatiossa SN14. Operaatioista vapauduttuaan alus palasi laivueeseensa suojaamaan saattueita.

Elokuussa aluksen tehtäviin lisättiin saksalaisten maihinnousuvalmistelujen seuranta Pohjanmeren ja Kanaalin rannikolla. Alus joutui 28. elokuuta Doverissa ilmahyökkäykseen, jolloin sen propulsiojärjestelmä vaurioitui. Syyskuussa alus oli korjattavana Chathamissa, mistä vapauduttuaan se palasi laivueeseensa.

Alus suojasi 16. lokakuuta HMS Erebusta, joka ampui Calais'n maakohteita. Se laukaisi 28. lokakuuta Sunk LV:n edustalla magneettimiinan, jolloin se tuli liikuntakyvyttömäksi. Alus hinattiin Sheernessiin, mistä se siirrettiin marraskuussa Lontooseen korjattavaksi kaupalliselle telakalle. Alus poistettiin palveluksesta ja otettiin Green and Silley Weirin telakalle, mistä se palasi palvelukseen 18. huhtikuuta 1941.

Seuraavana päivänä aluksen miehistö aloitti valmistautumisen operatiivisiin tehtäviin. Alus siirrettiin 22. huhtikuuta Scapa Flowhun HMS St. Albansin kanssa miehistökoulutukseen. Alus oli 24. huhtikuuta tykistöharjoituksessa HMS Manchesterin ja HMS Edinburghin kanssa.

Alus suojasi 7. toukokuuta saattueen Lerwickistä Aberdeeniin. Se liittyi 9. toukokuuta Kotilaivaston harjoituksiin. Alus suojasi 17. toukokuuta HMS Prince of Walesia ammuntojen aikana. Se lähti 19. toukokuuta Lontooseen, missä korjattaisiin koeajoissa ja harjoituksissa havaitut viat. Alus siirrettiin 21. toukokuuta telakalle.

Alus liittyi 6. kesäkuuta Harwichissa 16. hävittäjälaivueeseen, jonka tehtävänä oli suojata Pohjanmeren saattueita. Alus joutui 13. kesäkuuta Pohjanmerellä ilmahyökkäykseen suojatessaan saattuetta. Alus suojasi 25. kesäkuuta Teviot Bankia täydennettäessä itärannikon sulkua operaatiossa BS65, mistä vapauduttuaan se palasi laivueeseensa. Alus oli 27. heinäkuuta E-venepartiossa.

Alus siirrettiin 2. syyskuuta huollettavaksi Chathamin telakalle, mistä se palasi 12. syyskuuta laivueeseensa Harwichiin. Alus palasi 14. lokakuuta Chathamin telakalle, mistä se palasi laivueeseensa. Alus oli 3. marraskuuta kattilahuollossa, mistä se palasi laivueeseensa 16. marraskuuta.

Alus osui 4. joulukuuta miinaan, joka ei kuitenkaan räjähtänyt. Alus kuitenkin vaurioitui. Vauriot korjattiin 8. joulukuuta alkaen Harwichissa ja alus palasi palvelukseen 12. joulukuuta. Alus suojasi 14. tammikuuta 1942 HMS Suffolkin Rosythista Aberdeeniin, mistä vapauduttuaan se palasi seuraavana päivänä laivueeseensa saattuetehtäviin.

Aluksen miehistö ampui 17. tammikuuta Thamesin estuaarissa alas Dornier Do 217 pommikoneen. Seuraavana päivänä alus oli suojaamassa saattuetta. Alus osallistui 12. helmikuuta usean hävittäjälaivueen yhteiseen harjoitukseen, mistä se erkani hyökätäkseen Saksan laivaston Scharnhorstia, Gneisenauta ja Prinz Eugenia vastaan, jotka olivat matkalla Brestistä Wilhelmshaveniin. Aluksella havaittiin propulsiojärjestelmässä ongelmia, joten se irrotettiin operaatiosta. Alus joutui paluumatkalla Wellington pommikoneen hyökkäyksen kohteeksi. Se siirrettiin 20. helmikuuta telakalle korjattavaksi.

Telakalta vapauduttuaan alus palasi laivueeseensa saattuepalvelukseen. Se tuki 13. maaliskuuta keveiden rannikkojoukkojen iskua Saksan laivaston kaappari Micheliä (Schiff 28) vastaan, joka kuitenkin vältti iskun. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi 15. maaliskuuta laivueeseensa saattuepalvelukseen.

Alus siirrettiin 29. kesäkuuta yhteisoperaation harjoitteluun, jossa sille siirrettiin Solentissa Kanadan maavoimien sotilaita. Alus palasi 5. heinäkuuta Harwickiin palattuaan saattuepalvelukseen. Alus liitettiin 1. elokuuta Kotilaivastoon, joten se siirtyi Scapa Flowhun. Alus osallistui 3. elokuuta Kotilaivaston mukana harjoituksiin. Se suojasi 10. elokuuta HMS Liverpoolin Scapa Flowsta Rosythiin. Alus lähti 14. elokuuta HMS Montrosen kanssa Islannin Hvalfjordiin, missä ne kohtasivat 16. elokuuta HMS Duke of Yorkin, HMS Londonin, HMS Impulsiven ja Yhdysvaltain laivaston aluksia. Seuraavana päivänä alus etsi Islannin rannikolta sukellusveneitä.

Alus suojasi 20. elokuuta Impulsiven ja Montrosen kanssa Londonia ja HMS Cumberlandia, joista se erkani sukellusvenepartioon. Alus etsi jälleen 24. elokuuta sukellusveneitä Islannin rannikolta. Sen kattilat puhdistettiin 25. elokuuta Hvalfjordissa. Alus etsi 28. elokuuta HMS Worcesterin ja HMS Offan kanssa sukellusveneitä Islannin ranniolta ja uudelleen 5. syyskuuta.

Seuraavana päivänä alus kohtasi saattueen PQ18, joka oli tulossa Loch Ewestä Islantiin. Alukksen kaikuluotaimen kuvusta havaittiin vaurio, joka pakotti aluksen palaamaan Islantiin. Alus lähti 9. syyskuuta korjattavaksi Scapa Flowhun, missä työ tehtiin 11. syyskuuta. Alus suojasi 17. syyskuuta SS Lady of Manin Lerwickiin. ja aloitti seuraavana päivänä partioinnin Lerwickin alueella.

Alus määrättiin 25. syyskuuta korjattavaksi Tilburyyn. Seuraavana päivänä alus lähti Thamesille, missä se siirrettiin 28. syyskuuta telakalle. Alus palasi palvelukseen 8. lokakuuta suojaamaan itärannikon saattueita Harwichin 16. hävittäjälaivueeseen. Seuraavana päivänä se oli taistelussa E-veneitä vastaan. Aluksen kattilat huollettiin 21. lokakuuta, mistä se palasi 26. lokakuuta laivueeseensa.

Alus liitettiin 1. joulukuuta suojaamaan Pohjanmeren meriliikennettä, mistä se siirrettiin 19. joulukuuta Kotilaivastoon. Alus lähti 21. joulukuuta Scapa Flowhun, mistä se suojasi 23. joulukuuta laivasto-osaston merelle.

Aluksen miehistö harjoitteli 2. tammikuuta 1943 HMS Windsorin miehistön kanssa. Seuraavana päivänä alus oli kattilahuollossa Scapa Flowssa, minkä jälkeen se suojasi 8. tammikuuta Islannista Loch Eween Kuolanniemimaalta palaavaa saattuetta RA51. Aluksen miehistö harjoitteli 9. tammikuuta ORP Piorunin miehistön kanssa. Alus osallistui 11. tammikuuta Kotilaivaston harjoitukseen, mistä se kuljetti 13. tammikuuta Islantiin postia ja matkustajia Cumberlandille ja HMS Norfolkille. Alus palasi 21. tammikuuta Scapa Flowhun, missä alus siirrettiin seuraavana päivänä telakalle myrskyvaurioiden korjaamiseksi. Telakalta vapauduttuaan alus palasi 30. tammikuuta Scapa Flowhun.

Alus siirrettiin 1. helmikuuta Montrosen kanssa Harwichiin, missä ne liittyivät laivueeseensa. Alus aloitti 3. helmikuuta laivueen mukana meriliikenteen suojaamisen. Se oli 4. helmikuuta Thamesin estuaarissa torjumassa E-veneitä ja 6. helmikuuta suojaamassa saattuetta Doveriin. Alus määrättiin 8. helmikuuta suojaamaan Pohjanmeren saattueita. Alus määrättiin maaliskuussa huollettavaksi, joten sen ammukset poistettiin 7. maaliskuuta Sheernessissä. Seuraavana päivänä alus siirrettiin Chathamissa telakalle.

Alus palasi 24. huhtikuuta laivueeseensa, jonka mukana se suojasi Pohjanmeren meriliikennettä. Alus taisteli 25. elokuuta partiomatkalla E-veneitä vastaan. Se osallistui 6. lokakuuta torpedoammuntoihin, minkä jälkeen jatkui normaali laivuepalvelus. Alus määrättiin helmikuussa 1944 huollettavaksi Chathamin telakalle, jonne se siirrettiin 21. helmikuuta.

Huhtikuussa 1944 alus aloitti koeajot, joiden päätyttyä se palasi 29. huhtikuuta laivueeseensa Harwickiin. Seuraavana päivänä alus jatkoi meriliikenteen suojaamista. Toukokuussa alus määrättiin Thamesiin Normandian maihinnousuun suojaamaan saattueita, kun se liitettiin 133. saattajaryhmään. Ryhmän muut alukset olivat korvetti HMS Orchis ja kaksi keveiden rannikkojoukkojen moottorivenettä.

Alus suojasi 3. kesäkuuta Southendistä kuuden ilmatorjunta-aluksen ja ammuslaivan saattueen ETC1. Seuraavana päivänä se palasi Southendiin, kun maihinnousua oli siirretty vuorokaudella. Alus suojasi 5. kesäkuuta saattueen Beachy Headin edustalle, jolloin se joutui Doverinsalmessa rannikkopatterien tuleen. Alus palasi Solentiin, mistä sen tehtävänä oli suojata täydennyksiä maihinnousualueelle. Alus aloitti 6. kesäkuuta päivittäisen saattueiden suojaamisen sillanpäähän, minkä aloitti saattue ETC3.

Vapauduttuaan heinäkuussa operaatiosta alus palasi Kanaalin saattueiden suojaksi. Alus palasi 1. elokuuta laivueen mukana Pohjanmeren meriliikenteen valvontaan. Alus taisteli 17. elokuuta Doverin edustalla E-veneitä vastaan suojatessaan saattuetta.

Alus taisteli 22. marraskuuta Scheldtin eteläpuolella E-veneitä vastaan, jolloin kaksi E-venettä upotettiin ja kolmas vaurioitui. Alus kohtasi 12. joulukuuta partiomatkalla kolme Ostendin luoteispuolella miinoittamassa ollutta E-venettä, joista upotettiin S192.

Alus osui 6. tammikuuta 1945 miinaan, joka räjähti oikealla kyljellä etummaisen kattilahuoneen kohdalla. Räjähdyksessä sai surmansa kaksi miestä ja viisi haavoittui vakavasti. Vuoto aiheutti kallistuman ja kattilahuoneen tuhoutuminen esti aluksen liikkumisen ja esti sähkön tuotannon. HMS Rutherford otti aluksen hinaukseen, kunnes hinaajat saapuivat. Alus vietiin ensin Sheernessiin, mistä se siirrettiin 10. tammikuuta Devonportin telakalle. Vauriot tarkastettiin, jolloin alus todettiin korjauskelvottomaksi ja siirrettiin poistolistalle.

Alus myytiin 8. helmikuuta romutettavaksi. Se saapui maaliskuussa hinattuna T. W. Wardin romuttamolle Graysiin.

Lähteet

• Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 438. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
• Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7 (englanniksi)
• Fairweather, Cliff: Hard Lying - The Story of the "V&W" Class Destroyers and the Men Who Sailed in Them. Chelmsford, UK: Avalon Associates, 2005. ISBN 0-9529440-4-9 (englanniksi)
• Preston, Anthony: V and W class Destroyers 1917-1945. Lontoo, Englanti: MacDonald & Co (Publishers) Ltd, 1971. (englanniksi)

Viitteet

W-luokan hävittäjät (1917)

Amiraliteetti: HMS Voyager - HMS Wakeful - HMS Walker - HMS Walpole - HMS Walrus - HMS Warwick - HMS Watchman - HMS Waterhen - HMS Wessex - HMS Westcott - HMS Westminster - HMS Whirlwind - HMS Whitley - HMS Winchelsea - HMS Winchester - HMS Windsor - HMS Wolfhound - HMS Wrestler - HMS Wryneck - HMS Wayfarer - HMS Woodpecker

Thornycroft: HMS Wolsey - HMS Woolston

Edeltäjä: V-luokka – Seuraaja: S-luokka