HMS Quentin (viirinumerot G78) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Q-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

HMS Quentin
Aluksen vaiheet
Rakentaja J. Samuel White and Company, Cowes
Kölinlasku 25. syyskuuta 1940
Laskettu vesille 5. marraskuuta 1941
Palveluskäyttöön 15. huhtikuuta 1942
Poistui palveluskäytöstä upotettu 2. joulukuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 1 720 t (standardi)
2 449 t (kuormattu)
Pituus 109,2 m (kokonaispituus)
Leveys 10,9 m
Syväys 2,9 m
Koneteho 40 000 hv
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 176
Aseistus
Aseistus 4 × QF 4,7" Mk IX -tykkiä yksiputkisina CP Mk XVIII -asennuksina
4 × QF 2 naulan Mk VIII neliputkisena Mk VII asennuksena
6 × Oerlikon 20 mm ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III -asennuksina
8 × 21" (533 mm) torpedoputkea
3 × syvyyspomminheitintä ja 3 kiskoa, joissa yhteensä 45 syvyyspommia

Valmistus muokkaa

Pääartikkeli: Q-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin J. Samuel White and Companyltä Cowesista Isle of Wightilta, missä köli laskettiin 25. syyskuuta 1940. Alus laskettiin vesille 5. marraskuuta 1941 ja valmistui 15. huhtikuuta 1942.

Palvelus muokkaa

Valmistuttuaan alus siirrettiin Portsmouthista koeajoihin Arrocheriin, jossa se oli 17.–27. huhtikuuta ennen miehistön koulutusta Scapa Flowssa. Alus oli koulutettavana 27. toukokuuta saakka, jolloin koulutus keskeytyi sukellusvenejahdin vuoksi. Alus etsi HMS Pathfinderin kanssa tuloksetta sukellusvenettä Orkneyn edustalta. Samana päivänä alus sai määräyksensä Itäisen laivaston 12. hävittäjälaivueeseen.[1]

Alus suojasi 5. kesäkuuta Liverpoolista taistelulaiva HMS Rodneyn ja ne saapuivat 15. kesäkuuta Freetowniin, josta alukset jatkoivat 19. kesäkuuta matkaansa Kapkaupunkiin saattueessa WS19P. Quentin palasi 1. heinäkuuta Freetowniin, jossa se viipyi sukellusveneidentorjunta- ja saattuetehtävissä. Alus suojasi 1.–18. heinäkuuta sukellusveneiden uhkaamaksi joutunutta saattuetta OS33. Alus palasi 26. heinäkuuta Scapa Flowhun, josta se suojasi 2. elokuuta operaatio Pedestalin saattueen WS21S Maltalle.[1]

Alus oli operaatiossa kahden taistelulaivan ja kolmen lentotukialuksen muodostaman kaukosuojausosaston suojana. Rajuista ilmahyökkäyksistä huolimatta se palasi vaurioitta Gibraltarille 15. elokuuta. Operaation aikana alus hyökkäsi 11. elokuuta tuloksetta sukellusveneen kimppuun. Alus lähti 16. elokuuta Gibraltarilta Freetowniin, jossa se kohtasi Yhdysvaltoihin korjattavaksi matkaavan taistelulaiva HMS Queen Elizabethin. Keskisen Atlantin kohtauspaikalla Yhdysvaltain laivaston hävittäjät ottivat suojausvastuun ja taistelulaivan suojana olleet alukset suuntasivat Trinidadiin. Edelleen matkalla ollessaan ne upottivat 3. syyskuuta Saksan laivaston sukellusveneen U-162:n ja poimivat merestä 49 saksalaista sukellusvenemiestä, jotka toimitettiin sotavankeina Trindidadiin seuraavana päivänä.[2]

Viisi päivää myöhemmin alus lähti Trinidadista suojaten saattueen Freetowniin, jonne se saapui 23. syyskuuta. Alus jatkoi matkaansa Britteinsaarille ja se saapui 6. lokakuuta Clydeen, jossa se siirrettiin kahdeksitoista päiväksi telakalle huollettavaksi. Palvelukseen palatessaan alus liitettiin Gibraltarille sijoitettuun Force H:hon osaksi Pohjois-Afrikan maihinnousujoukkoja. Alus liittyi 5. marraskuuta uuteen yksikköönsä. Aluksen miehistö pelasti merestä 10. marraskuuta sukellusveneen U-431:n torpedoiman hävittäjän HMS Martinin eloonjääneet.[3]

Alus upotti 28. marraskuuta HMAS Quiberonin kanssa Bonen niemimaan edustalla Italian laivaston sukellusveneen R. Smg. Dessien (37°04′N, 07°49′E). Alus liitettiin Bonen niemimaalle 30. marraskuuta muodostettuun Force Q:hon, jonka muut alukset olivat risteilijät HMS Aurora, HMS Sirius ja HMS Argonaut sekä Quiberon.[3]

Force Q lähti 1.–2. joulukuuta välisenä yönä merelle tuhotakseen havaitun akselivaltojen saattueen. Seuranneessa Skerkin matalikon taistelussa saattue tuhottiin, mutta paluumatkalla Saksan ilmavoimien Pommituslentorykmentti 26:n lentokoneen hyökkäyksen kohteeksi. Seuraava hyökkäysaalto koostui kolmestatoista Junkers Ju 88 torpedokoneesta, joiden laukaisema torpedo upotti Quentinin Galitan saaren lähistöllä. Turmassa sai surmansa tai katosi 17 miehistönjäsentä.[3]

Lähteet muokkaa

  • Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 327. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: Obdurate to Daring - British Fleet Destroyers 1941-45. Windsor, Englanti: World Ship Society, 2008. ISBN 978-0-9560769-0-8. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b English, John s. 44
  2. English, John s. 44-45
  3. a b c English, John s. 45