Erich Raeder
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Erich Johann Albert Raeder (24. huhtikuuta 1876 – 6. marraskuuta 1960) oli natsi-Saksan laivaston komentaja toisessa maailmansodassa. Hän oli Saksan merivoimien komentaja vuosina 1928–1943 (saks. Oberkommando der Marine, joka oli viran nimi vuodesta 1935).[1] Raeder ylennettiin suuramiraaliksi 1939; samana vuonna hän sai tekniikan kunniatohtorin arvon.
| Erich Raeder | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. huhtikuuta 1876 Hampuri, Saksan keisarikunta |
| Kuollut | 6. marraskuuta 1960 (84 vuotta) Kiel, Saksan liittotasavalta |
| Kansalaisuus |
 Saksa |
| Ammatti | sotilas |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Saksan keisarikunta (vuoteen 1918) Weimarin tasavalta Natsi-Saksa |
| Palvelusvuodet | 1894–1943 |
| Komentajuudet |
Reichsmarine Kriegsmarine |
| Taistelut ja sodat |
ensimmäinen maailmansota toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | suuramiraali |
| Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi |
 Nimikirjoitus |
|
Lokakuussa 1939 Raeder esitti suunnitelman, joka tähtäsi brittien meriherruuden poistamiseen Pohjanmereltä. Se edellytti Raederin mukaan, että Norjan satamat saadaan Saksan laivaston käyttöön. Esiteltyään suunnitelman Adolf Hitlerille Raeder sai tehtäväkseen suunnitella laivaston osuuden tulevalla Norjan-sotaretkellä. Seuraava suunnittelutyö oli maihinnousu Britanniaan, joka Raederin mielestä oli Saksan laivastolle mahdoton tehtävä.[1]
Raeder erosi virastaan 30. tammikuuta 1943 Hitlerin syytettyä häntä epäonnistumisista,[1] erityisesti joulukuun 1942 liittoutuneiden Murmanskin-saattueen paosta. Hitler yritti lepytellä häntä, mutta suuramiraali ilmoitti, että hänen arvovaltansa oli tuhottu pelkuruussyytteellä. Hitler pyysi nimeämään kaksi seuraajaehdokasta. Raeder valitsi ehdolle kenraaliamiraali Rolf Carlsin, jota pidettiin tuolloin hänen ”kruununprinssinään” eli varmimpana seuraajanaan sekä sukellusvenelaivaston komentajan Karl Dönitzin. Hitler teki päätöksen Dönitzin eduksi, koska tämän miehet ja alukset olivat Hitlerin mielestä saaneet aikaan parempia tuloksia kuin pintalaivasto.lähde?
Raeder tuomittiin Nürnbergissä elinkautiseen vankeuteen, josta hänet kuitenkin vapautettiin vuonna 1955 hänen heikon terveytensä vuoksi.[2]
Kuvia muokkaa
 |
 |
 |
 |
Lähteet muokkaa
- Drakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt. Suomentanut Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Drakenlordh 2005, s. 128
- ↑ Special to The New York Times: RAEDER IS FREED BY ORDER OF BIG 4; Nazi Navy Chief, 79, in Poor Health -- 5 War Criminals Remain in Spandau (Published 1955) The New York Times. 27.9.1955. Viitattu 25.11.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Erich Raeder Wikimedia Commonsissa
.svg){kind=small}
|
Edeltäjä: Hans Zenker |
Reichsmarinen komentaja |
Seuraaja: - |
.svg){kind=small}
|
Edeltäjä: - |
Kriegsmarinen komentaja |
Seuraaja: Karl Dönitz |