Avaa päävalikko

Karhulan–Sunilan Rautatie Oy (KSR, entiseltä nimeltään Karhulan Rautatie) on Suomen ainoa yksityinen rautatieyhtiö, joka harjoittaa kaupallista rautatieliikennettä omistamallaan radalla, jonka pituus on 6 kilometriä. Rautatien raideleveys on sama kuin Suomen muun rataverkon eli 1524 mm. KSR:llä on yhdysliikennettä VR:n kanssa, yhdysliikenneasemana toimii Suomen rataverkon Kymin rautatieasema. Yhtiö on perustettu vuonna 1937.

Karhulan–Sunilan rautatie
Perustiedot
Reitti Kymi – Sunila
Liikenne
Liikennöitsijä(t) KSR
Tekniset tiedot
Pituus 6 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1524 mm
Sähköistys ei
Karhulan-Sunilan rautatietä.

Yhtiön omistama rataverkko sijaitsee Kotkan kaupungin alueella ja ulottuu Kymin asemalta Karhulan ja Sunilan kaupunginosiin. Aiemmin rata ulottui myös Hallan saarelle, jossa toimi saha ja Hallan sellutehdas. Hallan radasta ovat jäljellä rautatiesillat. UPM-Kymmene Oyj on suunnitellut radan kunnostamista Sunilasta Hallan saarelle sinne suunnitellun sataman käyttöön.

Yhtiön osakekannan omistaa Sunila Oy, joka on Stora Enso Oyj:n 100%:sti omistama, sellua valmistava yhtiö Kotkan Sunilan kaupunginosassa.

KalustoMuokkaa

KSR:llä on omistuksessaan seuraavat veturit:

Entiset veturit:

HistoriaMuokkaa

Karhulan ja Kymin välisen Karhulan Rautatien rakennutti Karhula Osakeyhtiö, jolla oli tehdaslaitoksia Karhulanniemellä ja Kymin Korkeakoskella. Rautatie valmistui vuonna 1897, mutta yleiselle liikenteelle se avattiin virallisesti vasta 3. toukokuuta 1900. Alun perin rautatie oli kapearaiteinen, jonka raideleveys oli 785 mm. Radan pituus vuoden 1915 alussa oli 7,33 km.[1] Rautatie muutettiin leveäraiteiseksi vuonna 1926. Karhulan Osakeyhtiö siirtyi A. Ahlström Osakeyhtiön omistukseen vuonna 1915.

Rautatie ja sen liikenne jatkui tehtaiden sisäisenä aina vuoteen 1965 asti. Radalla oli ylimääräisenä koulutustyökappaleena rakennettu Move 2 -sotakorvausveturi vuodesta 1950 alkaen. Veturi muutettiin Saalasti Oy:n toimittamien osien avulla yhtiön konepajalla leveäraiteiseksi ja palveli yhtiötä romuttamiseensa asti. Viimeiset vuodet se oli Ruukissa mineraalivillatehtaan käytössä. Veturi romutettiin Vaasassa noin vuonna 1979.

Sittemmin yhtiöllä on ollut useitakin leveäraidevetureita; niistä merkittävin on Dv12-linjaveturin alustalle ja korille rakennettu Move 90-teollisuusveturi.

TeollisuusraiteetMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. J. Castrén, J. Forsman, K. Grotenfelt, L. Hendell, E. Hjelt, U. Saxén, E.N. Setälä, I. Välikangas, Y. Wichmann: Tietosanakirja seitsemäs osa, s. 1607. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1915.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Bergström, Matti; Einola, Erkki; Kilpiö, Olavi (toimittajat): Kapeat kiskot. Suomen yleiselle liikenteelle avatut yksityiset kapearaiteiset rautatiet. Rautatiemuseoiden ja -harrastajien neuvottelukunta et al, 1993. ISBN 951-96543-1-3.
  • http://vaunut.org/kuvasivu/31117