Jaakko Tuominen

suomalainen pikajuoksija
Tämä artikkeli kertoo urheilijasta. Artikkeli tähtitieteilijästä on Jaakko Tuominen (tähtitieteilijä).

Aimo Jaakko Uolevi Tuominen (4. toukokuuta 1944 Orimattila27. lokakuuta 2001 Astoria, Oregon[1]) oli suomalainen aita- ja pikrajuoksija. Hän opiskeli Brigham Youngin yliopistossa, josta valmistui liikuntatieteen maisteriksi vuonna 1972. Hän työskenteli Suomessa vuoteen 1991, jolloin muutti Oregonin Beavertoniin, Yhdysvaltoihin ja myöhemmin Astoriaan, jossa asui kuolemaansa saakka.

Jaakko Tuominen.
Jaakko Tuominen vuonna 1963.
Jaakko Tuominen vuonna 1963.
Henkilötiedot
Koko nimi Aimo Jaakko Uolevi Tuominen
Syntynyt4. toukokuuta 1944
Orimattila
Kuollut27. lokakuuta 2001 (57 vuotta)
Astoria, Oregon, Yhdysvallat
Kansalaisuus  Suomi
Uran tiedot
Lempinimi Jaska
Pituus 186 cm
Paino 78 kg
Laji 400 m, 400 m aitajuoksu, 800 m
Seura Helsingin Kisa-Veikot
Brigham Young Cougars
Valmentaja Rolf Haikkola
Ossi Mildh
Saavutukset
Ennätykset 400 m: 46,9 (1968)
800 m: 1.48,4 (1966)
400 m aidat: 50,4 (1964) (käsiaika) ja 50,62 (1968) (sähköaika)

Ura urheilijana

muokkaa

Vuoden 1963 PM-kisoissa Jaakko Tuominen kukisti ensimmäisen kerran 400 metrin aitajuoksun suomalaisen ykkösnimen Jussi Rintamäen. Siitä alkoi Tuomisen valtakausi 400 metrin aidoissa.[2]

Tuominen voitti 400 metrin aitajuoksun Suomen mestaruuden vuosina 1964 (aika 51,1 s), 1966 (51,7 s), 1968 (50,7 s) ja 1969 (51,7 s). Lisäksi hän sijoittui kyseisellä matkalla toiseksi vuosina 1963, 1970 ja 1971 ja kolmanneksi vuonna 1962. 400 metrin juoksussa hän voitti mestaruuden vuonna 1968 (aika 46,9 s) ja oli toinen vuosina 1966 ja 1969 sekä kolmas 1970. 800 metrin juoksussa hän sai pronssia vuonna 1970.[3] Sisäratojen SM-kilpailuissa hän saavutti 400 metrin juoksussa hopeaa 1964. Viestijuoksun SM-kilpailuissa hän saavutti HKV:n joukkueessa 4 ×400 metrin viestissä kultaa vuosina 1966, 1968, 1970 ja 1971 ja hopeaa 1969 sekä 4 ×800 metrin viestissä kultaa vuosina 1964, 1966, 1968 ja 1969 ja hopeaa vuosina 1970 ja 1971.[3]

Arvokisoissa Tuomisen paras sijoitus oli Budapestin EM-kisojen viides tila vuodelta 1966. Sijoitus olisi saattanut muuttua mitalisijaksi ilman viimeisellä aidalla tapahtunutta horjahdusta.[4] Tuominen oli mukana myös vuosien 1964 ja 1968 olympialaisissa, mutta ei päässyt niissä loppukilpailuun. Tokion olympiavuonna 1964 Tuominen oli kehittynyt ja valittiin olympiaedustajaksi, mutta Oulun Kalevan kisoissa hän teloi alkuerässään nilkkansa, josta hän kärsi syksyn olympiakisoissa.[3]

400 metrin aidoissa Tuominen juoksi ennätyksensä 50,4 sekuntia Oslossa 11. elokuuta 1964.[3] Se oli aikoinaan Suomen ennätys ja tätä aikaansa hän sivusi myöhemmin kolmesti. 400 metrillä Tuominen juoksi parhaimmillaan 46,9 s.[3] Tuominen oli Suomen yleisurheilumaajoukkueessa 1960-luvulla näkyvä hahmo, sillä hän toimi vuosina 1968-69 joukkueen kapteenina. Kaikkiaan hän oli mukana 29 maaottelussa.[5]

Tuomisen ura päättyi kauteen 1971. Toistuvat loukkaantumiset lopettivat hänen uransa. Hän valmistui 1970-luvun alussa liikuntatieteen maisteriksi Utahin Provon Brigham Youngin yliopistosta ja palasi Suomeen.[6]

Parhaat tulokset

muokkaa
  • 100 m 11,0
  • 200 m 21,5
  • 400 m 46,9
  • 800 m 1.48,4
  • 1 000 m 2.34,0
  • 110 m aidat 15,0
  • 400 m aidat 50,4
  • pituushyppy 696 cm

Myöhemmät sukupolvet voivat kuulla Jaakko Tuomisen aitajuoksusta Simo Salmisen esittämässä laulussa Alle lujaa (san. Jukka Virtanen) vuodelta 1969 lauletaan: "Ja tempasin eläintarhassa / neljänsadan aidat niin ku Tuomisen Jaakko."

Ura kisajärjestäjänä

muokkaa

Jaakko Tuominen tuli mukaan Maailmankisojen järjestelyihin vuonna 1969. Ensi vaiheessa hän järjesteli kisoihin urheilijoita Yhdysvalloista käsin. Aluksi mukana järjestelyissä olivat Tuomisen kanssa myös Rolf Haikkola ja Reijo Salonen, mutta heidän luovuttuaan Tuomisen rooli tuli vielä näkyvämmäksi kuin aiemmin kisojen järjestelyissä eli hänestä tuli kisojen pääorganisaattori.[7]

Ura urheiluvälinemarkkinoijana ja urheilijoiden agenttina

muokkaa

Tuominen siirtyi 1980-luvulla urheiluvälineiden Nike-tuotteita maahan tuovan Stockmannin urheiluosaston palvelukseen.[8] Lisäksi hän toimi Niken sponsoroimien urheilijoiden agenttina. Hän työskenteli Suomessa vuoteen 1991, jonka jälkeen hän siirtyi Yhdysvaltoihin Niken palvelukseen.

Työsuhde Niken kanssa päättyi vuonna 1997, jonka jälkeen hän perusti majatalon Astoriaan yhdessä vaimonsa kanssa. Jaakko Tuominen menehtyi 57-vuotiaana sydänkohtaukseen lokakuussa 2001.[9]

Lähteet

muokkaa
  1. Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 2. Urheilutietäjän kesä, 2002, s. 14.
  2. Jaakko Tuominen päivän nimi. Helsingin Sanomat, 2.8.1963, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 17.6.2024.
  3. a b c d e Jaakko Tuominen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
  4. Peukalot kääntyvät ylöspäin...enää viimeinen aita...Tuominen horjahtaa.... Helsingin Sanomat, 3.9.1966, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 17.6.2024.
  5. Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 490. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
  6. Jaakko Tuominen varoittaa kokemuksesta - Lepo voittaa aina puudutuspiikin. Helsingin Sanomat, 1.6.1972, s. 32. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 17.6.2024.
  7. Jaskan kohtalo alkoi kyltistä. Helsingin Sanomat, 24.6.1977, s. 32. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 17.6.2024.
  8. Mika Kulju: Nike Finlandin alkuvaiheen historiaa 1.7.2017. maratonseikkailut.com. Viitattu 17.6.2024.
  9. Risto Forss: Nike-mies perusti majatalon 30.10.2001. hs.fi. Viitattu 17.6.2024.