Jõemõisa järv

järvi Saaren kunnassa Jõgevamaalla Virossa

Jõemõisa järv (myös Jõejärv [2]) [3] on Virossa Mustveen kunnassa Jõgevamaalla sijaitseva järvi.[3][1][4]

Jõemõisa järv
Kuva järvestä vuonna 2007
Kuva järvestä vuonna 2007
Valtiot ViroView and modify data on Wikidata
Paikkakunta Saare Rural Municipality (en) (käännä suomeksi)View and modify data on Wikidata
Koordinaatit 58°39′11″N, 26°49′37″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Järveen tulevat joet uoma Kaiusta ja Järvekael-salmi
Laskujoki Kääpa jõgi [1]
Järvinumero vee2057600
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 40,3 m mpy. [1]
Pinta-ala 71,6 ha [1]
Rantaviiva 7,435 km [1]
Suurin syvyys 3,2 m [1]
Keskisyvyys 2,6 m [1]
Tilavuus 0,0019 km³ [a]
Valuma-alue 216 km² [1]
Saaria 3 [1]
Jõemõisa järv
Auringonlasku heinäkuussa 2012

MaantietoaMuokkaa

Järven pinta-ala on 71,6 hehtaaria ja se on 1,8 kilometriä pitkä ja 700 metriä leveä. Järvi kuuluu kolmen järven muodostamaan kokonaisuuteen, joka on syntynyt maaston samaan painanteeseen. Aiemmin ne ovat muodostaneet yhden suuren järven, mutta järvenlaskun seurauksena ne ovat matalina erottuneet toistaan ja soistuneet rannoiltansa. Edellenkin Papijärv ja Jõemõisa järv ovat yhteydessä toisiinsa Järvkaelin kautta. Järvkael on matala ja ruovikkoinen salmi. Järviä erottaa toisistaan Tammeluht (20 ha) ja Heinasaaren kosteikot. Näiden läpi virtaa kapeat ja soistuneet uomat. Tammeluht on luhta-alue, joka peittyy keväisin tulvaveden alle. Järvi on luodattu. Sen syvyys on 3,2 metriä ja sen keskisyvyydeksi on saatu 2,6 metriä. Järvessä on kolme saarta, jotka sijaitsevat sen länsiosassa Järvekaelissa. Niiden yhteispinta-ala on 0,1 hehtaaria. Järven tilavuus voidaan laskea kertomalla sen pinta-ala keskisyvyydellään. Näin laskien saadaan tilavuudeksi 0,0019 kuutiokilometriä eli 1,9 miljoonaa kuutiometriä [a]. Järven rantaviivan pituus on 7,4 kilometriä ja järven kaikki rannat ovat ruovikkoista kosteikkoa. Rannat ovat autiot, mutta järven pohjoispuolella sijaitsee melko lähellä rantaa kaksi maatilaa. Siellä ohittaa järven Saaren ja Palan yhdistävä maantie.[1][2][b]

Historiaa ja legendaMuokkaa

Vuonna 1910-1915 suoritettiin Kääpa jõessa ruoppauksia ja luusuassa laski järven vedenpinta 0,5 metriä. Näin pieni pinnanlasku paljasti muutenkin matalassa järvessä paljon loivia rantoja ja järven keskellä sijainneet matalikot jäivät lähelle vedenpintaa. Silloin alkoi kehitys, jossa vesikasvillisuus valtasi itselleen uusia alueita ja katkaisi järvenosien väliset kapeat yhteydet. Pidetään myös todennäköisenä, että kauempana sijaitseva Särgjärv kuului alkujaan samaan järveen. Järvi liittyy myös virolaisiin legendoihin Kalevipojasta ja hänen kuolemaansa johtaneista taisteluista. Hän kuoli vihollisen katkaistuaan hänen molemmat jalkansa ja on haudattuna Kääpa jõgen rannalle lähelle siltaa.[2]

Järven luokittelu ja luontoarvojaMuokkaa

Järvi on Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) (vir. Veepoliitika Raamdirektiivi, (VRD)) luokituksen (VRD 2) mukaan veden kovuuden osalta keskikova järvi, jonka vesimassa ei lämpötilakerrostu (vir. keskmise karedusega kihistumata veega järv). Järvi luokitellaan limnologisesti kasvillisuudeltaan rehevöityneeksi (vir. makrofüüdijärv tai suurtaimerikas järv, MF), jolloin sekä pohja- ja rantakasvillisuus että kelluvalehtinen kasvillisuus kukoistaa. Tällaiset järvet ovat yleensä myös matalia.[3]

Järvi sisältyy Kääpa jõen maisemansuojelualueeseen (2 296,2 ha, vir. Kääpa maastikukaitseala, KLO1000287). Siihen kuuluvat Jõemõisa järv, Papijärv, Kaiu järv ja Särgjärv sekä Kääpa jõen kaakosta tuleva uomanosa.[4]

Järven rannat ovat kauttaaltaan suota tai luhtaa. Sen rantaviiva on mutainen ja rantoja pitävät kosteina myös rannoilla pulppuavat lähteet. Vedenväri on humuspitoisuutensa vuoksi kellertävän ruskeaa ja näkösyvyys on 0,85–1,5 metriä [5] (vuonna 1951 se oli 1,1–1,7 metriä). Vesi sekoittuu hyvin eikä se lämpötilakerrostu milloinkaan. Kesäisin se lämpenee kauttaaltaan ja jo 2–3 metrin syvyydessä vedestä kuluu helposti suuri osa hapesta. Järven vesi vaihtuu 29 kertaa vuodessa eli sen viipymä on 13 vuorokautta. Järven vesikasvillisuus kartoitettiin vuonna 1951. Silloin löydettiin 34 eri kasvilajia. Kasviplanktionia oli kaikkialla runsaasti ja eläinplanktionia melko runsaasti. Järvessä elää yleisenä hauki, särki, ahven, sorva ja lahna. Näiden lisäksi on harvinaisempina pasuri, suutari, säyne, salakka, ruutana, kiiski ja made.[2] Harvinaisuuksia ovat rantanuoliainen ja mutakala.[2][6][7]

Järven alueille on rakennettu retkipolkuja ja levähdyspaikkoja. Ne sijaitsevat järven itäpuolella ja enimmäkseen Kaiu järven kohdalla. Kuitenkin Tammiluhan kävelypolku seuraa Jõemõisa järven etelärantaa. Se on katettu pitkospuilla ja se tekee Pedassaaressa rantoja seuraavan lenkin.[8]

VesistösuhteitaMuokkaa

Järvi kuuluu Kullavere jõen valuma-alueeseen, sillä se on sen sivuhaaran Kääpa jõen läpivirtausjärvi. Kääpa tulee ensin Kaiu järveen, josta vesi voi virrata suoraan tänne Pedssaaren kapeaa salmea myöten. Toinen reitti on virrata Papijärveen ja sitten 120 metriä leveän Järvekaelin (suom. Järven kaula) kautta järven länsiosaan. Järveen on ohjattu lyhyitä pelto- ja metsäojia. Järven valuma-alueen laajuus on 216,0 neliökilometriä. Järven luoteispäästä alkaa Kääpa jõgi ja se yhtyy 14 kilometrin päässä Kullavere jõgeen, josta sillä on enää kuusi kilometriä Peipsijärveen pohjoispään länsirantaan. Peipsijärven alue muodostaa Narvanjoen vesistöalueen keskiosan. Peipsijärven pohjoispäästä alkava laskujoki Narvanjoki jatkaa vesireittiä pohjoiseen päin ja laskee lopuksi Suomenlahteen.[1][b]

HuomautuksiaMuokkaa

  1. a b Järven tilavuus on laskettu kertomalla järven pinta-ala sen keskisyvyydellä. Tämä ei ole viranomaisten määrittämä arvo!
  2. a b Kohteen ympäristön kasvillisuutta, asutusta ja nimistöä on tarkistettu Internetin Google-, Bing- tai Yandex-karttapalvelusta käyttäen järven koordinaatteja.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k Keskkonnaregister: Jõemõisa järv (vee2057600) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 31.3.2017. (viroksi)
  2. a b c d e Kalapeedia: Jõemõisa-Kaiu järvestik, viitattu 1.4.2017
  3. a b c Tamre, Ruta (toim.): Eesti järvede nimestik. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeeriumi Info- ja Tehnokeskus, 2006. ISBN 978-9985-881-40-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 31.3.2017). (viroksi)
  4. a b Kääpa maastikukaitseala kaitsekorralduskava, Keskkonnaamet, 2016, s.5–8
  5. Kääpa maastikukaitseala kaitsekorralduskava, Keskkonnaamet, 2016, s.51
  6. Jõemõisa järv, Eesti Looduse Infosüsteemis (EELIS), viitattu , (viroksi)
  7. Kääpa maastikukaitseala kaitsekorralduskava, Keskkonnaamet, 2016, s.30–34
  8. Kääpa maastikukaitseala kaitsekorralduskava, Keskkonnaamet, 2016, s.62–69