Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut

vuosittainen jääkiekkoturnaus miesten jääkiekkomaajoukkueille
(Ohjattu sivulta Jääkiekon MM-kisat)

Jääkiekon maailman­mestaruus­kilpailut ovat Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n alaisille maajoukkueille järjestettävä jääkiekkoturnaus. Se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1920.[1] Nykyään kisat pidetään vuosittain. Eniten maailman­mestaruuksia on saavuttanut Kanada. Se on voittanut 28 mestaruutta. Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF ylläpitää jääkiekon maailmanrankingia, joka perustuu maajoukkueiden menestykseen neljissä viimeisissä maailman­mestaruus­kilpailuissa ja viimeisimmissä olympialaisissa.[2]

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut
Maailmanmestaruuspokaali vuodesta 2001 lähtien.
Maailmanmestaruuspokaali vuodesta 2001 lähtien.
Laji jääkiekko
Maa(t) kansainvälinen
Perustettu vuonna 1920
Joukkueita 16 (pääsarja)
Hallitseva mestari  Kanada
Eniten mestaruuksia 28 (Kanada)
Alempi taso 1. divisioona
2. divisioona
3. divisioona
4. divisioona

Sarjajärjestelmä muokkaa

Nykyään maailmanmestaruuskilpailussa on viisi tasoa: pääsarja sekä ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs divisioona.[3] Pääsarjassa pelaa 16 maajoukkuetta.[3] Vuodesta 1992 lähtien kisat on pelattu niin, että joukkueet pelaavat lyhyen alkusarjan, jonka jälkeen pelataan pudotuspelit.[4] Näistä Tšekkoslovakian-kisoista lähtien pelatut puolivälierät on äkkikuolemaperiaatteensa takia monelle jatkoon päässeelle joukkueelle jopa turnauksen tärkein ottelu, sillä puolivälierä ratkaisee, pääseekö joukkue mukaan mitalipeleihin vai putoaako se jatkosta heti pudotuspelien alussa. Ennen vuotta 1992 mitalit ratkottiin alku- ja loppusarjojen perusteella.[5]

Vuodesta 2012 alkaen joukkueet on jaettu kahteen kahdeksan joukkueen lohkoon.[6] Vielä vuonna 2011 alkulohkoja oli neljä.[7] Turnauksen voittaja julistetaan jääkiekon maailmanmestariksi, ja kaksi viimeistä joukkuetta putoaa ensimmäiseen divisioonaan.

Kisojen otteluohjelmassa ei ole vuodesta 2011 lähtien ollut välipäivää välierien ja mitalipelien välissä, mikä korostaa välierien otteluaikataulun merkitystä. Esimerkiksi vuosina 2018, 2019, 2021 ja 2022 varhaisemmin pelatusta välierästä loppuotteluun edennyt maa voitti myös mestaruuden. Vuodesta 2012 lähtien aiemman välierän voittaja on voittanut mestaruden kahdeksan kertaa kymmenestä.[8][9] Tämä selittyy sillä, että varhaisemman välierän voittanut joukkue ehtii levätä enemmän ennen loppuottelua.[8]

1., 2., 3. ja 4. divisioona muokkaa

Ensimmäisessä ja toisessa divisioonassa pelaa kaksitoista joukkuetta kahteen eri maissa pelattavaan kuuden joukkueen lohkoon jaettuna. A-lohko on ylemmän sarjatason joukkueille, B alemman tason joukkueille. Kolmannessa divisioonassa joukkueita on kymmenen, ja ne on jaettu kuuden ja neljän joukkueen lohkoihin. Neljännessä divisioonassa on neljä joukkuetta.[3] Vuosina 1951–2000 ensimmäistä divisioonaa vastasi B-sarja, vuosina 1961–2000 toista divisioonaa C-sarja sekä vuosina 1987–2000 kolmatta ja neljättä divisioonaa D-sarja.

Historia muokkaa

Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut muokkaa

Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut olivat Antwerpenin kesäolympialaisten yhteydessä vuonna 1920. Vuonna 1983 Kansainvälinen jääkiekkoliitto julisti nuo ensimmäisiksi virallisiksi maailmanmestaruuskilpailuiksi olympialaisten ohella[10], sillä turnauksen ottelut oli pelattu ennen varsinaisia olympialaisia näytösotteluina. Vastaavasti vuonna 1930 liitto päätti, että vuosien 1924 ja 1928 talviolympialaisissa pidetyt turnaukset saisivat maailmanmestaruuskilpailujen aseman. Samassa kokouksessa päätettiin myös pitää maailmanmestaruuskilpailut joka vuosi, mikäli mukana olisi ainakin yksi Euroopan ulkopuolinen maa.

Aikaisemmin varsinaisia maailmanmestaruuskisoja ei järjestetty, koska joukkueiden tasoerot olivat suuret. Kanada tiedettiin niin hyväksi jääkiekkomaaksi, että Kansainväliselle jääkiekkoliitolle riitti hyvin, että se järjestää vain Euroopan-mestaruuskilpailuja. Lisäksi asiaan vaikutti matkustaminen, sillä esimerkiksi Atlantin valtameren ylittäminen saattoi kestää laivalla viikon.[10]

Aluksi Kanadan ylivoima arvokisoissa oli hyvin huomattava, vaikka sitä edusti aina amatöörijoukkue, jota saatettiin täydentää muutamalla ammattilaisjääkiekkoilijalla. Esimerkiksi vuoden 1924 olympialaisissa, jotka olivat samalla siis myös maailmanmestaruuskilpailut, Kanadaa edustanut Toronto Granites voitti kultaa maalierolla 110–3. Kanada voitti esimerkiksi Ruotsin lukemin 22–0 ja Tšekkoslovakian maalein 33–0. Kuitenkin 1930-luvulta alkaen Kanada pystyttiin haastamaan. Ensimmäiseksi haastajaksi nousi Yhdysvallat ja vähitellen muutamat Euroopan maat. Vuonna 1933 seitsemänsissä maailmanmestaruuskilpailuissa Kanada menetti mestaruuden ensi kertaa, kun Yhdysvallat voitti sen tiukassa loppuottelussa maalein 2–1. Tämän jälkeen Yhdysvallat on yltänyt maailmanmestaruuteen vain vuonna 1960.[10]

Ensimmäinen maailmanmestaruuden voittanut Euroopan maajoukkue on Iso-Britannia, joka voitti Kanadan maalein 1–2 vuoden 1936 talviolympialaisissa. Tosin, vain yhtä pelaajaa lukuun ottamatta Ison-Britannian joukkueen pelaajat olivat taustaltaan Kanadasta. Vuosikymmenen aikana Iso-Britannia saavutti peräti viisi maailmanmestaruusmitalia.[10]

Toisen maailmansodan aikana kisoja ei järjestetty.

Toisen maailmansodan jälkeen muokkaa

Sodan jälkeen ensimmäiset kisat pelattiin vuonna 1947, jolloin Tšekkoslovakia voitti kotikisoissaan kultaa. Tästä lähtien kisojen voimasuhteet muuttuivat tasaisemmiksi, minkä lisäksi kisoja leimasi se, että monista kisoista jäi esimerkiksi poliittisista syistä pois maajoukkueita.[10]

Vuosina 1972–1976 maailmanmestaruuskilpailut pidettiin myös olympiavuosina. Vuosina 1980, 1984 ja 1988 maailmanmestaruuskilpailuja ei pidetty. Syynä oli, ettei kisoja saatu sovitettua eri turnauksien lomaan. Esimerkiksi vuonna 1976 Ruotsi osallistui maailmanmestaruuskilpailuihin mutta ei olympialaisten jääkiekkoturnaukseen kiireiden vuoksi. Vuodesta 1977 lähtien myös ammattilaispelaajat ovat voineet osallistua jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin.[11]

Vuodesta 1983 alkaen turnauksen ylempi loppusarja pelattiin niin, että alkusarjan pisteet nollautuivat. Toisin sanoen alkusarjan ottelutuloksia ei huomioitu ylemmässä loppusarjassa. Muutos vähensi huomattavasti Neuvostoliiton ylivoimaa. Kuitenkin vuoteen 1989 mennessä Neuvostoliitto oli voittanut enemmän mestaruuksia kuin mikään muu maa, 21 kappaletta. Kanadalla oli tuolloin mestaruuksia 19, ja se oli pelannut kymmenen turnausta Neuvostoliittoa enemmän. Mitalien kokonaismäärässä Kanada oli tuolloin vielä edellä, sillä maalla oli neljä mitalia enemmän. Tuolloin maailmanmestaruuskilpailuja hallitsi neljä maata: Neuvostoliitto, Ruotsi, Kanada ja Tšekkoslovakia. Kanada oli näistä kuitenkin ainoa, joka ei yltänyt mestaruuteen vuosina 1977–1989.[11] Se voitti mestaruuden vasta vuonna 1994 – kauan ammattilaisten osallistumisen sallimisen jälkeen.

Vuosina 1998–2005 maailmanmestaruuskilpailuissa oli niin sanottu Kaukoidän kiintiöpaikka. Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF järjesti silloin erillisen Kaukoidän karsintasarjan, jonka voittaja pääsi kiintiöpaikalle maailmanmestaruuskilpailujen pääsarjaan. Karsinnan hävinneet maat jatkoivat omalla sarjatasollaan. Japani saavutti tämän paikan joka vuosi kiintiön olemassaolon ajan. Kun kiintiö lakkautettiin, Japanilla olisi ollut mahdollisuus säilyä suoraan pääsarjassa sijoittumalla vähintään 14:nneksi, mutta se ei onnistunut tässä.

Nykyinen maailmanmestaruuspokaali otettiin käyttöön vuonna 2001, ja sen on suunnitellut André Richard.[12]

Vuoden 2020 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuja ei pidetty koronaviruspandemian vuoksi.[13] Edellinen kerta, jolloin kilpailuja ei pelattu, oli vuonna 1946, jos huomioon ei oteta olympiavuosia 1980, 1984 ja 1988.

Vuonna 2022 kisoissa oli historiallinen tilanne, sillä ensimmäista kertaa loppuottelussa kohtasivat samat joukkueet kolmatta kertaa perätysten, kun Kanada ja Suomi kamppailivat mestaruudesta.[4]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 Venäjän ja Valko-Venäjän joukkueet eivät saaneet osallistua vuoden 2022 maailmanmestaruuskilpailuihin.[14][15] Joukkueet eivät saaneet osallistua kisoihin myöskään vuonna 2023.[16]

Kotikisat muokkaa

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen yhteydessä tavataan puhua niin sanotusta kotikisojen kirouksesta, sillä historian aikana kotikisojen voittaminen on osoittautunut varsin vaikeaksi.[17] Ensimmäistä kertaa kotikisat voitti Tšekkoslovakia vuonna 1947, jonka jälkeen samaan ylti Yhdysvallat vuonna 1960.[18] Tuolloin kyse oli tosin olympialaisista, jotka olivat samanaikaisesti myös maailmanmestaruusturnaus.[18] Tšekkoslovakia voitti kotikisansa myös vuonna 1972 ja 13 vuotta myöhemmin vuonna 1985 eli kaiken kaikkiaan kolmesti.[18] Neuvostoliitto pystyi voittamaan kotikisansa niin ikään kolmesti, vuosina 1973, 1979 ja 1986.[18] Mestaruus vuodelta 1986 olikin pitkään viimeisin kilpailujen isäntämaan voittama maailmanmestaruus, kunnes Ruotsi onnistui voittamaan mestaruuden Tukholmassa ja Helsingissä järjestetyissä kilpailuissa vuonna 2013[17]. Yhdeksän vuotta myöhemmin Suomi voitti niin ikään kotikisoissaan vuonna 2022 maailmanmestaruuden, kun se voitti loppuottelussa Kanadan jatkoajan jälkeen maalein 4–3[9].

Joukkueet vuonna 2024 muokkaa

Lohko A

Lohko B

[19]

Maailmanmestaruuskilpailut ja niiden mitalistit muokkaa

Vuosi Kulta Hopea Pronssi Isäntämaa(t) Kisakaupunki/Kaupungit
1920   Kanada   Yhdysvallat   Tšekkoslovakia   Belgia Antwerpen  
1924   Kanada   Yhdysvallat   Britannia   Ranska Chamonix  
1928   Kanada   Ruotsi   Sveitsi   Sveitsi Sankt Moritz  
1930   Kanada   Saksa   Sveitsi   Ranska /   Saksa /   Itävalta Chamonix/Berliini/Wien
1931   Kanada   Yhdysvallat   Itävalta   Puola Krynica
1932   Kanada   Yhdysvallat   Saksa   Yhdysvallat Lake Placid  
1933   Yhdysvallat   Kanada   Tšekkoslovakia   Tšekkoslovakia Praha
1934   Kanada   Yhdysvallat   Saksa   Italia Milano
1935   Kanada   Sveitsi   Britannia   Sveitsi Davos
1936   Britannia   Kanada   Yhdysvallat   Saksa Garmisch-Partenkirchen  
1937   Kanada   Britannia   Sveitsi   Britannia Lontoo
1938   Kanada   Britannia   Tšekkoslovakia   Tšekkoslovakia Praha
1939   Kanada   Yhdysvallat   Sveitsi   Sveitsi Zürich, Basel
1947   Tšekkoslovakia   Ruotsi   Itävalta   Tšekkoslovakia Praha
1948   Kanada   Tšekkoslovakia   Sveitsi   Sveitsi Sankt Moritz  
1949   Tšekkoslovakia   Kanada   Yhdysvallat   Ruotsi Tukholma
1950   Kanada   Yhdysvallat   Sveitsi   Britannia Lontoo
1951   Kanada   Ruotsi   Sveitsi   Ranska Pariisi
1952   Kanada   Yhdysvallat   Ruotsi   Norja Oslo, Drammen  
1953   Ruotsi   Länsi-Saksa   Sveitsi   Sveitsi Zürich, Basel
1954   Neuvostoliitto   Kanada   Ruotsi   Ruotsi Tukholma
1955   Kanada   Neuvostoliitto   Tšekkoslovakia   Saksan liittotasavalta Krefeld, Dortmund, Köln
1956   Neuvostoliitto   Yhdysvallat   Kanada   Italia Cortina d’Ampezzo  
1957   Ruotsi   Neuvostoliitto   Tšekkoslovakia   Neuvostoliitto Moskova
1958   Kanada   Neuvostoliitto   Ruotsi   Norja Oslo
1959   Kanada   Neuvostoliitto   Tšekkoslovakia   Tšekkoslovakia Praha, Bratislava
1960   Yhdysvallat   Kanada   Neuvostoliitto   Yhdysvallat Squaw Valley  
1961   Kanada   Tšekkoslovakia   Neuvostoliitto   Sveitsi Geneve, Lausanne
1962   Ruotsi   Kanada   Yhdysvallat   Yhdysvallat Colorado Springs, Denver
1963   Neuvostoliitto   Ruotsi   Tšekkoslovakia   Ruotsi Tukholma
1964   Neuvostoliitto   Ruotsi   Tšekkoslovakia   Itävalta Innsbruck  
1965   Neuvostoliitto   Tšekkoslovakia   Ruotsi   Suomi Tampere
1966   Neuvostoliitto   Tšekkoslovakia   Kanada   Jugoslavia Ljubljana
1967   Neuvostoliitto   Ruotsi   Kanada   Itävalta Wien
1968   Neuvostoliitto   Tšekkoslovakia   Kanada   Ranska Grenoble  
1969   Neuvostoliitto   Ruotsi   Tšekkoslovakia   Ruotsi Tukholma
1970   Neuvostoliitto   Ruotsi   Tšekkoslovakia   Ruotsi Tukholma
1971   Neuvostoliitto   Tšekkoslovakia   Ruotsi   Sveitsi Bern, Geneve
1972   Tšekkoslovakia   Neuvostoliitto   Ruotsi   Tšekkoslovakia Praha
1973   Neuvostoliitto   Ruotsi   Tšekkoslovakia   Neuvostoliitto Moskova
1974   Neuvostoliitto   Tšekkoslovakia   Ruotsi   Suomi Helsinki
1975   Neuvostoliitto   Tšekkoslovakia   Ruotsi   Saksan liittotasavalta München, Düsseldorf
1976   Tšekkoslovakia   Neuvostoliitto   Ruotsi   Puola Katowice
1977   Tšekkoslovakia   Ruotsi   Neuvostoliitto   Itävalta Wien
1978   Neuvostoliitto   Tšekkoslovakia   Kanada   Tšekkoslovakia Praha
1979   Neuvostoliitto   Tšekkoslovakia   Ruotsi   Neuvostoliitto Moskova
1981   Neuvostoliitto   Ruotsi   Tšekkoslovakia   Ruotsi Göteborg, Tukholma
1982   Neuvostoliitto   Tšekkoslovakia   Kanada   Suomi Helsinki, Tampere
1983   Neuvostoliitto   Tšekkoslovakia   Kanada   Saksan liittotasavalta Düsseldorf, Dortmund, München
1985   Tšekkoslovakia   Kanada   Neuvostoliitto   Tšekkoslovakia Praha
1986   Neuvostoliitto   Ruotsi   Kanada   Neuvostoliitto Moskova
1987   Ruotsi   Neuvostoliitto   Tšekkoslovakia   Itävalta Wien
1989   Neuvostoliitto   Kanada   Tšekkoslovakia   Ruotsi Tukholma, Södertälje
1990   Neuvostoliitto   Ruotsi   Tšekkoslovakia   Sveitsi Bern, Fribourg
1991   Ruotsi   Kanada   Neuvostoliitto   Suomi Turku, Helsinki, Tampere
1992   Ruotsi   Suomi   Tšekkoslovakia   Tšekkoslovakia Praha, Bratislava
1993   Venäjä   Ruotsi   Tšekki   Saksa Dortmund, München
1994   Kanada   Suomi   Ruotsi   Italia Bolzano, Canazei, Milano
1995   Suomi   Ruotsi   Kanada   Ruotsi Tukholma, Gävle
1996   Tšekki   Kanada   Yhdysvallat   Itävalta Wien
1997   Kanada   Ruotsi   Tšekki   Suomi Helsinki, Turku, Tampere
1998   Ruotsi   Suomi   Tšekki   Sveitsi Zürich, Basel
1999   Tšekki   Suomi   Ruotsi   Norja Oslo, Lillehammer, Hamar
2000   Tšekki   Slovakia   Suomi   Venäjä Pietari
2001   Tšekki   Suomi   Ruotsi   Saksa Köln, Hannover, Nürnberg
2002   Slovakia   Venäjä   Ruotsi   Ruotsi Göteborg, Karlstad, Jönköping
2003   Kanada   Ruotsi   Slovakia   Suomi Helsinki, Tampere, Turku
2004   Kanada   Ruotsi   Yhdysvallat   Tšekki Praha, Ostrava
2005   Tšekki   Kanada   Venäjä   Itävalta Innsbruck, Wien
2006   Ruotsi   Tšekki   Suomi   Latvia Riika
2007   Kanada   Suomi   Venäjä   Venäjä Moskova, Mytištši
2008   Venäjä   Kanada   Suomi   Kanada Halifax, Québec
2009   Venäjä   Kanada   Ruotsi   Sveitsi Zürich, Bern
2010   Tšekki   Venäjä   Ruotsi   Saksa Köln, Mannheim, Gelsenkirchen
2011   Suomi   Ruotsi   Tšekki   Slovakia Bratislava, Košice
2012   Venäjä   Slovakia   Tšekki   Suomi /   Ruotsi Helsinki/Tukholma
2013   Ruotsi   Sveitsi   Yhdysvallat   Ruotsi /   Suomi Tukholma/Helsinki[20]
2014   Venäjä   Suomi   Ruotsi   Valko-Venäjä Minsk[21]
2015   Kanada   Venäjä   Yhdysvallat   Tšekki Praha, Ostrava[22]
2016   Kanada   Suomi   Venäjä   Venäjä Moskova, Pietari[23]
2017   Ruotsi   Kanada   Venäjä   Saksa /   Ranska Köln/Pariisi[24]
2018   Ruotsi   Sveitsi   Yhdysvallat   Tanska Kööpenhamina, Herning[25]
2019   Suomi   Kanada   Venäjä   Slovakia Bratislava, Košice[26]
2020 Kisat peruttiin koronapandemian vuoksi.[13]   Sveitsi Zürich, Lausanne
2021   Kanada   Suomi   Yhdysvallat   Latvia Riika[27]
2022   Suomi   Kanada   Tšekki   Suomi Tampere, Helsinki[14]
2023   Kanada[28]   Saksa[28]   Latvia[29]   Suomi /   Latvia Tampere/Riika[30]
2024   Tšekki Praha, Ostrava[31]
2025   Ruotsi /   Tanska Tukholma/Herning[31]
2026   Sveitsi Zürich, Fribourg[31]
2027   Saksa Düsseldorf, Mannheim[31]

[18][32]

Pääsarjasta pudonneet joukkueet vuodesta 1992 alkaen muokkaa

1992   Puola
1993   Sveitsi
1994   Britannia
1995   Sveitsi
1996   Itävalta
1997   Norja
1998   Saksa   Kazakstan
1999
2000   Ranska
2001   Valko-Venäjä   Norja
2002   Puola   Italia
2003   Valko-Venäjä   Slovenia
2004   Japani   Ranska
2005   Saksa   Itävalta
2006   Kazakstan   Slovenia
2007   Itävalta   Ukraina
2008   Italia   Slovenia
2009   Itävalta   Unkari
2010   Italia   Kazakstan
2011   Itävalta   Slovenia
2012   Italia   Kazakstan
2013   Itävalta   Slovenia
2014   Italia   Kazakstan
2015   Itävalta   Slovenia
2016   Kazakstan   Unkari
2017   Italia   Slovenia
2018   Valko-Venäjä   Etelä-Korea
2019   Ranska   Itävalta
2020 Kisat peruttiin koronapandemian vuoksi.[13]
2021 Mikään maa ei poikkeuksellisesti pudonnut, koska alempien sarjatasojen kilpailut peruttiin koronapandemian vuoksi.[33]
2022   Italia[34]   Britannia[34]
2023   Unkari[35]   Slovenia[36]

Mitalitaulukko muokkaa

[37]

Maa Kulta Hopea Pronssi Summa
1.   Kanada 28 16 9 52
2.   Neuvostoliitto ja   Venäjä 27 10 10 47
     Neuvostoliitto 22 7 5 34
     Venäjä 5 3 5 13
3.   Tšekkoslovakia ja   Tšekki 12 13 22 47
     Tšekkoslovakia 6 12 16 34
     Tšekki 6 1 6 13
4.   Ruotsi 11 19 17 47
5.   Suomi 4 9 3 16
6.   Yhdysvallat 2 9 9 20
7.   Britannia 1 2 2 5
8.   Slovakia 1 2 1 4
9.   Sveitsi 0 3 8 11
10.   Saksa ja   Länsi-Saksa 0 3 2 5
     Saksa 0 2 2 4
     Länsi-Saksa 0 1 0 1
11.   Itävalta 0 0 2 2
12.   Latvia 0 0 1 1[38]

Yleisömäärät muokkaa

Maailmanmestaruuskilpailujen yleisömääriä on tilastoitu vuodesta 1978 lähtien.

Sija Vuosi Kisapaikka Yleisömäärä Ottelut Yleisö-
keskiarvo
1. 2015   Praha, Ostrava 741 700 64 11 589
2. 2014   Minsk 643 434 64 10 054
3. 2004   Praha, Ostrava 552 097 56 9 858
4. 2010   Köln, Mannheim 548 768 56 9 799
5. 2018   Kööpenhamina, Herning 520 481 64 8 133
6. 1997   Helsinki, Turku, Tampere 504 943 51 9 710
7. 2008   Halifax, Québec 477 040 54 8 834
8. 2019   Bratislava, Košice 470 853 64 7 357
9. 2003   Helsinki, Tampere, Turku 454 693 56 8 119
10. 2012   Helsinki /   Tukholma 451 054 64 7 048


Kisagalleria muokkaa

Arvostus muokkaa

Maailman­mestaruus­kilpailut eivät nimestään huolimatta ole arvostetuin kansainvälinen jääkiekkoturnaus. Vielä 1950-luvulla Kanadan joukkue ei ollut kovinkaan kiinnostunut kisoista, mikä johtui heidän pelaajamateriaalinsa ylivertaisuudesta.[39] Sittemmin kansainväliset erot ovat tasoittuneet, mutta kisojen merkitys on esimerkiksi Suomessa edelleen paljon suurempi kuin Kanadassa.[40][41] Kilpailujen urheilullisuutta on 2000-luvulla arvosteltu, koska turnaus järjestetään vuosittain ja se ajoittuu päällekkäin NHL:n pudotuspelien kanssa.[42][43] NHL on jääkiekon suosituin ja laadukkain kilpasarja.[44]

Televisiointi muokkaa

Vuosi Kanava
1961–1991 Yleisradio
1992–1994 PTV
1995–2011 Yleisradio
2012–2028 MTV
2024– Viaplay Group

Suomessa maailmanmestaruuskilpailuja näyttää MTV Oy C More -kanavillaan. Kaikki Suomen pelit, välierät, pronssiottelu ja loppuottelu näytetään suorina lähetyksinä ilmaiselta MTV3-kanavalta. Kaikki maailmanmestaruuskilpailujen 64 ottelua näytetään maksullisilta C More Sport 1 -, C More Sport 2 - ja C More Max -kanavilta, jotka kuuluvat MTV:n C More Total -kanavapakettiin. Aikaisemmin maailmanmestaruuskilpailuja näytti Suomessa Yleisradio, mutta ne siirtyivät vuonna 2012 MTV:lle. MTV:n sopimus kattaa vuosien 2012–2028 maailmanmestaruuskilpailut.[45] Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut siirtyvät Viaplay Groupille vuonna 2024.[46]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. IIHF World Championships iihf.com. Arkistoitu 27.9.2007.
  2. World Ranking IIHF. Arkistoitu 23.2.2018.
  3. a b c IIHF - Tournaments IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 1.1.2022. (englanniksi)
  4. a b Tommi Koivunen: MM-finaalissa on historiallinen tilanne – tässä sunnuntain aikataulu hs.fi. 28.5.2022. Viitattu 30.5.2022.
  5. Puolivälierätappio on nykyään harvinaisuus Leijonille – numerot kertovat kylmää faktaa kulttuurista www.iltalehti.fi. Viitattu 8.1.2023.
  6. Nämä luvut kertovat Leijonien historiallisesta alkusarjasta – Jussi Olkinuoran entinen valmentaja tiesi kyvyt, mutta: "Mikä ufo-taso tuo onkaan" Yle Urheilu. 25.5.2022. Viitattu 26.5.2022.
  7. Format & Rules web.archive.org. 29.6.2011. Arkistoitu 29.6.2011. Viitattu 26.5.2022.
  8. a b Ismo Lehkonen viittaa kintaalla reilulle pelille ja hehkuttaa Leijonien otteluohjelmaa: "Siinä on aivan valtava ero" – jos historia toistuu, Suomi tai USA voittaa MM-kultaa Yle Urheilu. 28.5.2022. Viitattu 1.1.2023.
  9. a b Kolmas perättäinen trilleri, toinen perättäinen finaali jatkoajalle − Leijonien ensimmäinen kotikisamitali on kultainen Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta. Viitattu 30.5.2022.
  10. a b c d e Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 118. US-Mediat Oy, 1989.
  11. a b Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 119. US-Mediat Oy, 1989.
  12. http://www.hhof.com/legendsofhockey/html/GHsilver_splashmchampionship.shtml
  13. a b c IIHF - 2020 IIHF Ice Hockey World Championship cancelled IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 1.1.2022. (englanniksi)
  14. a b Kalervo Kummola: Itävalta ja Ranska voisivat korvata Venäjän ja Valko-Venäjän jääkiekon MM-kisoissa – kisat saattavat siirtyä Helsingin osalta jäähalliin Yle Uutiset. 1.3.2022. Viitattu 1.3.2022.
  15. Lauri Saastamoinen: IIHF hyllytti Venäjän ja Valko-Venäjän - potkittiin ulos MM-kisoista SuomiKiekko. 28.2.2022. Viitattu 1.3.2022.
  16. Jääkiekko | Venäjä ja Valko-Venäjä ovat sivussa myös ensi vuoden jääkiekon MM-kisoista Helsingin Sanomat. 27.5.2022. Viitattu 30.5.2022.
  17. a b Sasha Huttunen: Kommentti: Jukka Jalonen teki historiaa – Suomen 57 vuotta kestänyt odotus päättyi vihdoin, mutta tämä ei vielä riitä Leijonille is.fi. 28.5.2022. Viitattu 30.5.2022.
  18. a b c d e Past Medallists webarchive.iihf.com. Viitattu 28.5.2022.
  19. IIHF - Teams 2024 IIHF ICE HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 13.1.2024. (englanniksi)
  20. IIHF Championships 2013 webarchive.iihf.com. Viitattu 27.5.2022.
  21. IIHF Championships 2014 webarchive.iihf.com. Viitattu 27.5.2022.
  22. IIHF Championships 2015 webarchive.iihf.com. Viitattu 27.5.2022.
  23. IIHF Championships 2016 webarchive.iihf.com. Viitattu 27.5.2022.
  24. IIHF Championships 2017 webarchive.iihf.com. Viitattu 27.5.2022.
  25. IIHF Championships 2018 webarchive.iihf.com. Viitattu 27.5.2022.
  26. IIHF - Home 2019 IIHF ICE HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 27.5.2022. (englanniksi)
  27. IIHF - Home 2021 IIHF ICE HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 27.5.2022. (englanniksi)
  28. a b GOLD MEDAL GAME, GAME 64 GAME SUMMARY iihf.com. Viitattu 29.5.2023.
  29. Latvia stuns U.S. in overtime to take first medal ever at hockey worlds www.sportsnet.ca. Viitattu 28.5.2023. (englanniksi)
  30. Tampereen kiekkohuuma jatkuu myös ensi vuonna, MM-kisat jättävät arviolta jopa 40 miljoonaa euroa alueelle – Yle seurasi suorana Yle Uutiset. 27.5.2022. Viitattu 27.5.2022.
  31. a b c d CALENDAR OF EVENTS As of FRI 27 MAY 2022 IIHF. Viitattu 27.5.2022.
  32. IIHF − Medallists
  33. Rory Jiwani: All you need to know about the 2021 Ice Hockey World Championship olympics.com. 13.5.2021. Viitattu 24.5.2022.
  34. a b Steven Ellis: Men's World Championship Roundup: GB, Italy Relegated; Denmark Wins Major Upset The Hockey News. Viitattu 24.5.2022. (englanniksi)
  35. IIHF - Austria survives in shoot-out drama IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 23.5.2023. (englanniksi)
  36. IIHF - Slovaks dodge bullet, Slovenes relegated IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 22.5.2023. (englanniksi)
  37. IIHF - Standings 2023 IIHF ICE HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 28.5.2023. (englanniksi)
  38. IIHF - Standings 2023 IIHF ICE HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 28.5.2023. (englanniksi)
  39. Luimula, Sami: Jääkiekkotaktiikat 5 vastaan 5 –pelissä Torinon vuoden 2006 olympialaisissa (PDF) (lisensiaatintutkimus) JYX. kevät 2013. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 6.5.2023.
  40. Saarinen, Kasperi: ”Jääkiekko on meitä suomalaisia yhdistävä asia” – Suomalaisten nuorten perustelut jääkiekosta kansallisena symbolina (PDF) (Pro gradu -tutkielma) Trepo. kesäkuu 2019. Tampere: Tampereen yliopisto. Viitattu 6.5.2023.
  41. Pesola, Arto: Jääkiekon lajianalyysi ja fyysisten ominaisuuksien valmennuksen ohjelmointi (PDF) (valmentajaseminaarityö) JYX. kesä 2019. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, liikuntabiologian laitos. Viitattu 6.5.2023. [vanhentunut linkki]
  42. Silvennoinen, Santtu: Suomessa pelataan 2000-luvun huonointa MM-lätkää: ”Tasoero on tosi kova” iltalehti.fi. 21.5.2022. ”Maailmanmestaruuskilpailu, joissa ei pelaa maailman parhaat pelaajat, herättää vuosittain kysymyksiä tapahtuman huippu-urheilullisesta järkevyydestä. Nyt keskustelu on entistä perustellumpaa, kun mukana on aiempia turnauksia vähemmän tähtiä.” Viitattu 6.5.2023.
  43. Isokoski, Riku: Joko tulee ähky? MM-kisat pelataan väkisin joka vuosi yksinkertaisesta syystä: ”Silloin tämä loppuu” iltalehti.fi. 23.5.2022. Viitattu 6.5.2023.
  44. Hautamaa, Jan-Markus & Venäläinen, Otto: Suomalaisten miesjääkiekkoilijoiden harjoittelutaustan yhteys aikuisiän urheilumenestykseen (PDF) (Pro gradu -tutkielma) JYX. kevät 2022. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta. Viitattu 6.5.2023.
  45. Jääkiekon MM-kisat näkyvät jatkossakin MTV:llä – Leijonien ottelut ja mitalipelit kiinnitetty mittavalla sopimuksella mtvuutiset.fi. 16.12.2022. Viitattu 27.1.2024.
  46. Jääkiekon MM-kisat siirtyvät Nordic Entertainment Groupille vuodesta 2024 – ei vielä tarkkaa suunnitelmaa Leijonien pelien näyttämisestä 17.10.2019. YLE. Viitattu 10.8.2022.

Aiheesta muualla muokkaa