Wikipedia

Etelä-Amerikan intiaanikulttuurit

(Ohjattu sivulta Etelä-Amerikan intiaanit)

Etelä-Amerikan intiaanikulttuurit saivat alkunsa ihmisen saavuttua Etelä-Amerikkaan mahdollisesti noin 14 000 vuotta sitten. Maanviljely ilmestyi vuoteen 4000 eaa mennessä. Seuraavan vuosituhannen kuluessa käynnistyi kaupungistuminen. Ajan mukana valtakuntia syntyi ja hajosi valloitusten ja ilmestonmuutosten takia. Toisille alueille syntyi valtioiden sijasta päällikkökuntia. Kolmansilla alueilla metsästykseen ja kalastukseen pohjautuva elämäntapa säilyi.

Kulttuurit muokkaa

 
Amerikka 1000 eaa. Punertavat mutkikkaita päällikkökuntia/valtioita, vihreät päällikkökuntia/ maanviljely-yhteisöjä. Keltainen pääosin metsästäjä-keräilijöitä.

Karkeasti ottaen Etelä-Amerikan intiaanien perinteiset kulttuurit voidaan elinkeinojen ja asutuksen pohjalta jakaa kolmeen ryhmään:

  1. Metsästystä, kalastusta ja keräilyä harjoittavat ihmisryhmät ja kylät eteläisessä Etelä-Amerikassa, asukastiheys 0,025–0,01 as/km2[1]
  2. Maanviljelykylät: trooppisella alueella, asukastiheys 0,1–0,5 as/km2
  3. Valtiot: Keski-Andeilla, suuria kaupunkeja, myös pienempiä keskuksia, asukastiheys noin 7,2 as/km2

Pohjoinen Etelä-Amerikka muokkaa

Etelä-Amerikan pohjoisimmat intiaanikansat asuivat Nicaraguasta Kolumbiaan, Ecuadoriin ja Venezuelan rannikolle ulottuvalla Keski- ja Etelä-Amerikan siirtymävyöhykkeellä. Alue oli yhteiskunnallis-poliittisesti hajanainen, ja kaupunkimaisia metropoleja syntyi sinne aikojen kuluessa vain kaksi, Kolumbian Momilia ja Ecuadorin Bahia. Sijaintinsa vuoksi vyöhyke oli vilkas kaupankäynnin ja tavaranvaihdon keskus. Kulttuurisesti se sai vaikutteita niin Mesoamerikasta kuin Etelä-Amerikastakin. Esimerkiksi Panamassa palvottiin meksikolaista Quetzalcoatl-jumalaa, mutta luomismyytit olivat samat kuin perulaisilla.[2]

Pohjois-Andien intiaanikulttuurit:

Trooppiset metsät muokkaa

Amazonasin alueen intiaanit harjoittivat kiertoviljelyä noin 15 vuoden jaksoissa. Alueella oli runsaasti rikkaita paikalliskulttuureita, joita 1900-luvun alkuun oli säilynyt runsaat 200. Karibianmeren rannikolla, Guayanassa ja Brasilian rannikolla asui niin sanottuja kannibalisteja, joilla oli tapana syödä vihollisiaan seremoniallisesti. Näiden kansojen ja sisämaan kansojen vuorovaikutus oli vähäistä. Perun ja Bolivian trooppisilla metsäseuduilla asui militaristisia kansoja, jotka eivät kuitenkaan harjoittaneet ihmissyöntiä. Niillä oli luultavasti kosketuksia Andien kaupunkikulttuureihin. Itä-Brasilian metsäkansat käsittivät maailman dualistisesti. Pohjois- ja Luoteis-Amazonasin intiaanikansat tunnetaan ritualisteina, ja yhteisön tärkein henkilö oli šamaani.[3]

Trooppisten metsien intiaanikulttuurit:

Tupinambat Brasilian itäosissa elivät tehokkaalla viljelyllä ja kalastuksella. Heidän kyliensä koko oli 400–1000 asukasta. Kylät sotivat keskenään mm. naisista ja kostoina aiemmista yhteenotoista. Tupinambat kiduttivat, tappoivat ja söivät sotavankinsa ennemmin tai myöhemmin, olivat nämä miehiä, naisia tai lapsia. Tupien systeemi oli muuten sama kuin tupinamboilla, mutta he eivät syöneet sotavankejaan[4]. Itä-Bolivian alueella saattoi olla jopa 2 000 asukkaan linnoitettuja kyliä tai nomadeja.

Trooppisten metsien päällikkökuntia muokkaa

Eri alueilla trooppisessa metsissä oli suuria kyliä, joista osa katosi ennen eurooppalaisten saapumista. Niiden asukkaat saivat ainakin osin elatuksensa puutarha- tai maanviljelyllä. Varsinaisia valtioita ei liene syntynyt.

Suuria päällikkökuntia oli Amazonin laaksossa. Amazonin alajuoksulla näiden ihmiset rakensivat maakumpuja. Amazonin keski- ja yläjuoksulla oli suuria päällikkökuntia kuten wai-wai-, munduriku- ja triryo-heimot. Myös Kolumbiassa, Venezuelassa, Pohjois-Brasialiassa ja Guayanassa oli viljelyllä eläviä päällikkökuntia. Nämä olivat arawakien, guahibojen, wayuuien, chocojen ja karibien. Brasilian ylängöllä oli myös päällikkökuntia[5]. Nämä olivat heimojen kayapo, karawa, nambikwara kyliä[6].

  • San Martin de Tipishca, Pacaya-Samirin seudulla 100 kylää, joista suurin asutti 5 000 asukasta. Viljelyasutus jatkui noin vuoteen 900 jaa. Maan muokkausta, lannoitusta, maakumpuja, hedelmätarhoja[7].
  • El Beni, Bolivia noin 1200 eaa. jokivarsilla kanavia, väkiluku laski 25 000:een ennen 1600 jaa. Jopa 2 500 asukkaan kyliä. Viljavia maakumpuja, korotettuja peltoja, käytäviä, vesikanavia. Tunnetuin seudun kulttuureista on Casaraben kulttuuri.
  • Xingun kulttuuri: pyöreitä kyliä, asukkaita jopa 20 kertaa enemmän kuin nyt, 60 ha pyöreitä kyliä joissa keskusaukio, korkeat paaluaidat, keskusten ympärillä pienempiä kyliä lähes symmetrisesti.[8]
  • Marajon-saari: oma keramiikkatyyli, asutus 970–1440, hedelmätarhoja, kaskettua tai puuhiilellä, ulosteilla ja muulla eloperäisellä aineella lannoitettua maata. Saarella asui jopa 100 000 ihmistä.
  • Acren geoglyfit, ympyrän ja neliön muotoisa vallihautoja[9]. Lähialueilla muita asutuksen jäänteitä.

Andien kaupunkikulttuurit muokkaa

Perun keskiylängöllä on ollut asutusta ehkä jo yli 20 000 vuoden ajan. Rannikolta ihmisen jälkiä on löytynyt noin 12 000 vuoden takaa. Ylängöillä alettiin viljellä maata noin 5000 eaa. Vuoden 2500 eaa. merivirran muutoksen seurauksena niityt kuivuivat ja asutus keskittyi hedelmällisiin jokilaaksoihin. Tehokkaan viljelyn ansiosta pystyttiin tuottamaan ylijäämiä, jolloin yhteiskunnallinen eriytyminen ja kaupungistuminen pääsivät vauhtiin. Alueelle syntyi useita kehittyneitä kulttureita ja kaupunkeja, kuten Chavin, Paracas, Nazca, Mochica, Huari, Chanca, Chincha, Huanca, Chancay ja Chimor. Cuscosta 1400-luvulla levinnyt Inkavaltakunta nousi koko Ecuadorista Keski-Chileen ulottuneen alueen hallitsijaksi.[10]

Keski-Andien intiaanikulttuurit:

Etelä-Andien maanviljelijät ja paimentolaiset muokkaa

Etelä-Andien vuoristoseuduilla asui araukaaneja viljellen, siipikarjaa kasvattaen ja laamoja paimentaen. Mapuchien (araukaanit) yhteiskuntajärjestelmä perustui autonomisiin kyläyhteisöihin ja niiden muodostamiin heimokuntiin. Mapuchet kykenivät puolustamaan aluettaan pohjoisesta laajenevia inkoja vastaan, ja espanjalaisiakin vastaan eteläiset mapuchet menestyivät kauemmin kuin inkat.[11]

Etelä-Andien intiaanikulttuurit:

  • Keski-Chile
  • Luoteis-Argentiina
    • Malle
    • Diaquite-Calchaqui

Chacon alue muokkaa

Paraguayn ja Pohjois-Argentiinan Chacon alueella harjoitettiin ilmasto-oloista riippuen maanviljelyä, metsästystä, kalastusta ja keräilyä. Yhteisöt olivat kyliä, joissa saattoi olla sata, tuhatkin asukasta[12]. 1000 asukkaan kylä haajantui monesti 3–4 kuukaudeksi 50–100 hengen ryhmiin kalastamaan. Niinpä asutus oli puolinomadista. Yhteistä keskitettyä johtoa ei ollut, vaan perheet olivat autonomisia.[13] Shamaani oli tärkeä henkilö, koska hänen uskottiin pitävän yhteyttä ihmisten ja maailmaa säätelevän yliluonnollisen henkimaailman kanssa. Mutta toisaalta jos esiintyi outoja, vanhingollisia ilmiöitä, muut ihmiset tappoivat shamaanin. Chacon yhteisöt sotivat: syynä oli vieraiden heimojen tunkeutuminen omalle alueella, halu ryöstää naisia, halu saada lisää metsästysmaita ja kalavesiä. Niinpä sotaretkellä viihollisen päänahkaa nylkenyttä soturia kunnioitettiin. Soturit ja heidän johtajansa käyttivät kylissä valtaa[14].

Etelän metsästäjä-keräilijät muokkaa

Etelä-Amerikan kylmissä, karuissa ja vaativissa eteläosissa asuivat vuodesta 10 000 eaa. lähtien chonot, yahganit ja alakalufit eli "kanoottikansat", sekä selknamit ja haushit, yhteisnimeltään onat. Ruoka saatiin keräilemällä, metsästämällä, kalastamalla ja pienimuotoisella viljelyllä.[15] Nämä intiaanit lienevät olleen ensimmäisi Amerikan asuttajia.

Historia muokkaa

Ajanjaksot muokkaa

Tämä aikajako pätee lähinnä Keski-Andeilla, missä kulttuuri kehittyi pisimmälle.

  • Liittinen eli paleointiaanit n. 10500–8000 eaa., metsästäjiä mm. kalanpyrstötraditiolähde?
  • Arkaainen eli esikeraaminen n. 8000–3000 eaa.: maanviljelyn vähittäinen alku
    • Varhainen n 8000–6000 eaa. mahdollisesti puutarhaviljelyä
    • Keskinen n. 6000–3000 eaa. kasteluviljelyn synty, kiinteitä kyliä, muumiointeja, maissin viljelyä[16], ehkä laaman ja alpakan paimennusta. Mm Nanchoc, Chilca-joen laakson[17][18] La Paloma[19].
    • Myöhäinen n. 3000–1800 eaa. suuria keskuksia alkoi syntyä
  • Alkujakson 1800–1000 Valtavia temppelikeskuksia
  • Horisonttien ja välikausien ajat: Mm. Chavin, Moche, Tiwanaku, Chimu, Inkat

Varhaishistoria muokkaa

Ihmisen saapuminen muokkaa

Paleointiaanit saapuivat Etelä-Amerikkaan noin 12000–11000 eaa. lähde? He elivät muun muassa suurriistan metsästyksellä ja kalastuksella sekä kasvien keräilyllä. Alussa yhtenäinen kalanpyrstökärkiä valmistanut työkaluperinne alkoi jakautua paikalliskulttuureiksi. Aikaa myöten elinkeinot alkoivat painottua joillakin alueilla enenevissä määrin pienten puutarhapalstojen viljelyyn. Monet näistä puutarhaviljelijöistä vaihtoivat asuinpaikkaa vuosikierron mukaan: sato korjattiin yhtäällä sopivalla hetkellä, metsästettiin toisaalla. Jo melko varhain syntyi mm. Perun rannikon kalaisille seuduille kiinteää asutusta. Myöhemmin orastava maanviljely kiinteytti asutusta muun muassa Perussa. Asutuksen kiinteytymiseen liittyi tai jo ennen sitä tapahtui heimojen väestön jakautuminen soturiylimystöön ja tavalliseen väestöön. Molemmat osallistuivat shamaanien tai pappien johtamiin riitteihin. Maanviljely ja osin myös kalastus mahdollistivat väkiluvun kasvun paikoillaan asuvissa kylissä, mikä johti kilpailuun elintilasta. Tämä ajoi alueita sotiin. Samaan aikaan yhteiskunta mutkistui ja kehittyi lopulta hyvin lähelle sivilisaatioastetta. Varsinaista kirjoitusta ei Andien alueella koskaan käytetty intiaanien parissa, mutta muuten yhteiskunnasta tuli korkeakulttuuria muistuttava.

Varhaiset metsästäjät muokkaa

Etelä-Amerikan metsästyskulttuuri oli alussa ns. kalanpyrstötraditiota, joka kehittyi eteenpäin. Alussa ihmiset olivat liikkuvia suurriistan metsästäjiä, jotka mm. metsästivät jättiläislaiskiaisen sukupuuttoon.

Varhaiset maanviljelijät muokkaa

Perunan, pippurin ja pavun viljely alkoi puutarhoissa 8000–6000 eaa. Ajoittain hoidettiin viljelmiä, ajoittain liikuttiin riistan perässä. Allejon Huaylasin luolasta on löydetty merkkejä korinpunonnasta ja varhaisesta puutarhaviljelystä. Tuolloin pääelinkeinoja olivat metsästys ja keräily. Noin 5000 eaa. Chichorron kulttuuri Pohjois-Chilen rannikolla alkoi haudata muumioita. Samaan aikaan kalastuksen merkitys kasvoi. Jotkut väittävät, että maissi oli tunnettu jo tuolloin.lähde?

Kotieläinten kesyttäminen muokkaa

Kamelieläimet laama ja alpakka kesytettiin ehkä jo 6500 eaa., viimeistään 4300–3500 eaa.[20][21][22]

Varhainen keramiikka muokkaa

Etelä-Amerikan varhaisinta keramiikkaa on löydetty Taperinhasta Santarémin läheltä Amazonjoen varrelta, ja se ajoittuu aikaan noin 5000–4000 eaa.[23], ehkä jo 6000 eaa[24]. Tämä varhainen ajoitus ei ole täysin varma[24]

Täältä keramiikka levisi pohjoiseen ja sieltä länteen Kolumbiaan ja Ecuadoriin. Noin 4000–3600 eaa. San Jacintossa Pohjois-Kolumbiassa Karibianmeren rannoilla oli Magdalenajoella keramiikkaa[25], ja samaan aikaan keksittiin bola, jossa nahkahihnalla sidotut kaksi kiveä heitettiin saalistettavan eläimen jalkoihin. Ecuadorin Valdivien keramiikka on ajoitettu suunnilleen aikaan 3850–3350 eaa[25]. Vanhin Perun keramiikka on löydetty Huaca Prietasta ajalta 2600–2150 eaa., mutta keramiikka yleistyi Keski-Andeilla vasta 2000–1800 eaa.[25]

Vuodesta 4000 eaa. eteenpäin muokkaa

Kulttuurin kehitys muokkaa

Etelä-Amerikan muinaisten intiaanien varhaisin kulttuurikehitys tapahtui länsirannikolla alueella, joka ulottui Chilestä Kolumbiaan ja Amazonin sademetsiinkin. Amazonin sademetsissä keksittiin saviastiat noin 5000–4000 eaa. Ne levisivät vuoteen 3000 eaa. mennessä muun muassa Kolumbiaan ja Peruun. Varsinkin Perussa tapahtui sivilisaatiokehitystä. Saven poltto keramiikaksi loi pohjaa metallurgialle, koska metallia voitiin sulattaa savenpolttouunissa. Noin 7000 eaa. Meksikossa viljelyyn otettu maissi levisi noin 6000 eaa. Kolumbian seuduille[26], mutta sen viljely lienee yleistynyt merkittävästi vasta noin 1000 eaa.

Kiinteää asutusta alkoi olla noin 5000 eaa. Vuosituhannella 4000–3000 eaa. tapahtui merkittävää sivilisaatiota edeltävää kehitystä: laama ja alpakka kesytettiin vuoteen 3500 eaa. mennessä.[20] samoihin aikoihin alettiin viljellä puuvillaa ja kasteluviljely alkoi levitä. Kasteluviljely vaati kiinteitä asumuksia ja niiden puolustamista, mikä vahvisti kasteluviljelyllä elävien kylien soturien mahtia. Noin 3500–1800 eaa. Perussa nousi rannikolle ja sisämaahankin monia usean tuhannen asukkaan kaupunkikeskuksia, joissa rakennettiin tasannemaisia pyramideja. Näiden pikkukaupunkien asukkaat elivät muun muassa kalastuksella sekä kurpitsan ja papujen kasteluviljelyllä. Näistä niin sanotuista esikeraamisista keskuksista tunnetaan muun muassa Caral, josta on löydetty vanhin tunnettu solmukirjoitus, quipu.

Keramiikka levisi Peruun pohjoisesta noin 1800 eaa. Alkoi niin sanottu alkujakson kulttuuri, jonka aikana rakennettiin valtavia palatseja ja temppeleitä. Perun temppelikeskuksiin liittyi valtavia pohjakaavaltaan U:n muotoisia rakennelmia ja kuiluja sekä torahampaisia kiviveistoksia. Nämä liittyivät intiaanien uhrikulttiin, jossa ihmisuhrejakaan ei kaihdettu. Kaupunkivaltioiden kilpailu loi sotia. Alkujakson rannikon kulttuuri romahti noin 900–700 eaa., ja vuoriston Chavínkulttuuri levisi laajalle alueelle. Tästä eteenpäin oli paikalliskulttuurien ja yhtenäiskulttuurien kausia. Ajanlaskun alun tienoilla nousi Perun pohjoisella rannikolla Moche-valtio, jossa käsityöläiset osasivat valmistaa saviastioita erittäin taitavasti. Moche pyrki laajentamaan vuosisatojen aikana aluettaan. Tämä valtio lienee luhistunut noin 700 jaa. kuivuuteen. Noin 500–900 jaa. Perun ja Bolivian ylängöillä oli kaksi suurta valtakeskusta, Tiwanaku ja Wari. Näiden romahdettua rannikolle ilmestyi taas paikalliskulttuureja, joista Chimú laajeni suurimmaksi. Inkat ilmestyivät historiaan vasta noin 1200 jaa., monien kulttuurien jälkeen, ja levittäytyivät Andeilla laajalle alueelle vasta vuoden 1450 jaa. jälkeen. Muualla Etelä-Amerikassa kehitys kulki omia polkujaan. Joillekin alueilla syntyi isoja päällikkökuntia, joillain elettiin pienryhmissä metsästyksellä ja keräilyllä.

Maatalouden ja tekniikan kehitys muokkaa

Noin 4 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua marsu, laama ja alpakka kesytettiin Perussa kotieläimiksi. 3500 eaa. nykyisen Ecuadorin alueella alkoi Valdivian kulttuurin kehitys. Tälle kulttuurille oli tyypillistä kyläelämä ja minimuotoinen sosiaalinen kulttuuri. Ehkä jo näihin aikoihin nousivat myös Perun rannikon varhaisimmat keskukset. Myös perunaa ja maniokkia viljeltiin tuolloin laajalti Amazonian ja Andien alueella. 3000 eaa. nykyisen Perun alueella, Valdivian kulttuurin keskuksissa, Huaca Prietassa ja Anconissa viljeltiin puuvillaa. Samoihin aikoihin Perun Andeilla viljeltiin mm. paprikaa ja espanjanpippuria. Noin 2 500 eaa. taidokkaita hautamonumentteja ja temppeleitä rakennettiin ylängöille Perussa. Terassiviljelmiä rakennettiin 1200 eaa. Andien rinteille. 1 000 eaa. Pohjois-Andeilla alkoi Chavínin kulttuurin kukoistus. Andien vuoriston keskiosissa aloitettiin kullankaivu 750 eaa. Noin vuonna 200 eaa. Nazcan kulttuuri sai alkunsa Nazcan laaksossa Perussa.[27][28]

 
Chavínin kulttuurin kivitaidetta

Suurten keskusten synty muokkaa

Maanviljelyn keksiminen ajoi väestöä kohti kiinteää asutusta. Varsinkin kasteluviljely oli tuottoisaa ja mahdollisti suurten väestömäärien asumisen tiheästi. Tämä synnytti kilpailua heimojen välille elintilasta. Lienee syntynyt päällikkökuntia, joissa soturieliitti johti tavallista rahvasta. Myös papisto kuului eliittiin. Päällikkökunnat alkoivat kehittyä kohti kaupunkivaltiota.

Nuorempaa keramiikkaa oli Kolumbian Puerto Hormigassa 3000 eaa. Varhaisimmat merkit nykyistä edeltävän maissilajikkeen Zea mays viljelystä maissin viljelystä Etelä-Amerikassa ovat ajalta noin 6000–4300 eaa. Ecuadorista.[29][30] Myös noin 4000 eaa. viljeltiin ehkä Ayacuchossa maissia, mutta varmemmin Perun alueella vasta 3200 eaa. Todella merkittäväksi maissi tuli Perun alueella vasta 1000 eaa.

Perun rannikon ensimmäiset suuret temppelikeskukset nousivat luultavasti välillä 3600-3200 eaa. Näitä olivat muun muassa Sechin Bajo, Huaricanga ja Bandurria. Pohjois-Perussa oli noin 4000–2500 eaa. sisämaassa varhainen keskus nimeltä Nanchoc, jossa kaivettiin kastelukanavia ja rakennettiin kaksi rinnakkaista pitkulaista maakumpua seremoniakeskukseksi.

Noin 3200–1700 eaa. asuttiin paikoillaan Perun keskiylängöllä.

Tunnettu varhainen keskus oli Caral, joka ilmestyi noin 2800–2600 eaa. Supéjoen laaksoon. Tämä oli tyypillinen Perun myöhäinen esikeraaminen keskus, jollaisessa rakennettiin suuria palatsi- ja temppelitasanteita.

Noin 3300 eaa. asutuskeskukset kasvoivat Ecuadorissa liittyen Valdivian kulttuuriin, jossa oli kalastaja-maanviljelijäkyliä aukioiden ympärillä. Kylien asukkaat tekivät kiviveistoksia ja keraamisia veistoksia. Noin 2700 eaa. oli Real Altossa, Valdivian kulttuuriin liittyen U:n muotoinen temppeli.Tähän vaiheeseen liittyi täällä mitä luultavimmin Puerto Hormigassa Magdalena-joella U:n muotoisia raakkutunkioita, jotka enteilivät myöhempiä Perun U-temppeleitä.[31]. Puerto Hormigan keramiikka levisi pian Yhdysvaltain kaakkoisosaan, ehkä meritse. Puerto Hormigassa kalastettiin, mutta maata ei viljelty.

Etenevä kehitys muokkaa

Noin 2300 eaa. oli Huaca Prietassa Perun alueella keramiikkaa, mutta se yleistyi vasta noin 2000–1800 eaa. Keramiikkaa pidetään useasti yhtenä kiinteän asutuksen merkkinä. Niinpä ns. alkujaksolla noin 2000 eaa. alkaen syntyi rannikolle ja sisämaahankin suuria keskuksia. Tästä lähin kehityksen painopiste oli Keski-Andeilla Perussa. Melko pitkälle kehittynyttä kivenrakennus- ja kivenveistokulttuuria luotiin myös Kolumbiassa, jossa harjoitettiin verisiä rituaalejakin. Ecuadorin ja Kolumbian alueen kehitys ei edennyt niin nopeasti kuin Keski-Andeilla, ja siellä ehti syntyä vain valtiomaisia päällikkökuntia. Keski-Andien historia on tapana jakaa hajanaisiin välikausiin ja horisontteihin, jolloin alueella oli suuri valtio tai kulttuuri. Noin 2000-1700 eaa alettiin ehkä sulattaa kuparia ja kultaa Bolivian Andeilla, muttei metalli ollut vielä yleistä.[32][33] Enemmän kuparia alettiin käsitellä Andeilla noin 1400-1100 eaa.[34][35] Metallin käsitetly jakautui Altiplanon ja Pohjois-Perun traditioihin. [36]

Kulttuurien synty muokkaa

Vuonna 500 Warista tuli Andien huomattavin keskus. Warissa oli tuolloin suuria rakennuksia. Vuonna 700 Sicánin kulttuuri kukoisti Perun pohjoisrannikolla. Vuosina 200–600 Pohjois-Perun Mochican kulttuuri tuotti paljon koristeellisia seinämaalauksia sekä keramiikka-astioita julkisiin rakennuksiin. Vuonna 725 Mochica-kulttuurin tärkeimmäksi väestökeskukseksi nousi Tiwanaku. Chimú-kansa perusti Perun pohjoisrannikolle vuonna 850 Chimún kuningaskunnan. Vuonna 1200 Cuscosta tuli inkavaltakunnan pääkaupunki. Tahuantinsuynin inkavaltion merkitys alkoi kasvaa vuonna 1400. Machu Picchu rakennettiin vuonna 1440, inkavaltakunnan symboliseksi ja uskonnolliseksi keskukseksi vuorille Peruun. Vuonna 1450 Inkavaltio kukisti Chimú-valtion.[37][38][39]

Suurten horisonttien aika muokkaa

Ajoittain jokin paikallinen kulttuuri levisi Keski-Andeilla laajalla ja syntyi horisontti. Toisina aikoina suuret valtakunnat romahtivat, ja paikalliset alueet elelivät omissa oloissaan. Noin 1000 eaa. levisi laajalle alueelle Chavinin kulttuuri, varhaisin tunnettu horisontti ehkä sotien, ehkä rauhallisen kaupan, uskonnollisen lähetystyön tai vastaavan avulla. Tätä ei osata varmasti sanoa, koska Chavinin levinneisyys on päätelty sen esineistöstä eri löytöpaikoissa.[40] Länsimaisen ajanlaskun alun aikoihin syntyi rannikolle paikallinen Mochen kulttuuri, joka levisi vaiheittain Perun rannikolle. Ajanlaskun alun jälkeen nähtiin monen rannikkovaltion nousu ja tuhokin. Noin vuonna 500–1000 jaa. levittäytyivät Andeilla Warin ja Tiwanakun suuret valtiot.[41][42] Vuoden 1200 jaa. jälkeen syntyi rannikolle suuri Chimorin valtio, jonka laajeneva inkavaltio kukisti. Espanjalaiset saapuivat Andeille kesken sisällissotaa ja kukistivat inkavaltion melko helposti.[43]

Reuna-alueiden päällikkökunnat muokkaa

Pohjois-Kolumbiaan syntyi monia kulttuurialueita, muun muassa muisca-intiaanien päällikkökuntien liitto. Tropiikin sademetsiin hedelmällisille tulvamaille syntyi monia mahtavia päällikkökuntia ennen eurooppalaisten tuloa. Ne elättivät itsensä maanviljelyllä ja olivat sosiaalisesti hyvin kerrostuneita. Amazonin alueen kulttuurin varhaiseen kehitykseen viittaa mantereen varhaisimman keramiikan löytyminen sieltä Taperinhasta Santarémin läheltä. Taperinhan keramiikka on komilla tarmoluminesenssi- ja radiohiiliajoituksilla päätelty olevan ajalta 5000–4000 eaa.[23][44]

Amazonin varrelle syntyi lähes kaupunkimaisia yhdyskuntia, joita johtivat voimakkaat päälliköt, jotka koettivat vallata alueita toisilta. Amazonin alueen päällikkökunnat luhistuivat eurooppalaisvalloitukseen.

Lähteet muokkaa

  • Kämäräinen, Eija (Zetterberg, Seppo, päätoim.): Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 951-0-30602-9.
  • Pärssinen M: Andien ihminen. Suomen Madridin-instituutti, 2004. ISBN 952-5481-02-6.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Otavan suuri ensyklopedia, osa 3, s. 2137.
  2. ↑ Kämäräinen 2006, s. 471.
  3. ↑ Kämäräinen 2006, s. 471–472.
  4. ↑ Otavan suuri ensyklopedia 3. s. 1129
  5. ↑ South America History 1453 CE TimeMaps. Viitattu 18.12.2017. (englanniksi)
  6. ↑ History of Brazil, 1453 CE TimeMaps. Viitattu 18.12.2017. (englanniksi)
  7. ↑ Nieminen s. 124
  8. ↑ nieminen s. 124
  9. ↑ Nieminen, Aatos (käännös): Historian arvoitukset: matka mysteerien maailmaan, s. 127, 128–129. Gummerus, 2014. ISBN 9789512097272.
  10. ↑ Kämäräinen 2006, s. 473–475.
  11. ↑ Kämäräinen 2006, s. 484.
  12. ↑ Otavan suuri ensyklopedia 3, s. 2129
  13. ↑ Kämäräinen 2006, s. 482–483.
  14. ↑ Otavan suuri ensyklopedia 3, s. 2130
  15. ↑ Kämäräinen 2006, s. 482.
  16. ↑ https://web.archive.org/web/20080925024319/http://www.worldtimelines.org.uk/world/americas/south/11000-1000BC
  17. ↑ http://www.mnsu.edu/emuseum/archaeology/sites/south_america/chilca.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ http://www.educypedia.be/education/prehistoric.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ Early Villages in the Western Hemisphere Robert A. Benfer, University of Missouri-Columbia. Arkistoitu 30.7.2007. Viitattu 2.6.2008.
  20. ↑ a b http://www.belleauwood.com/What.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ Chapter 9. Origins of Food Student Website for book The Human Past, edited by Chris Scarre. Arkistoitu 6.5.2011. Viitattu 26.5.2008.
  22. ↑ Bruce Owen: Andes: Late Preceramic through Early Horizon (doc) bruceowen.com. Arkistoitu 27.9.2007.
  23. ↑ a b Versteeg, A.H.: Inhabitation and environment in the Guianas between 10.000 and 1.000 BP (Paper presented at the Seminaire Atelier Peuplements anciens et actuels des Forêts tropicales, 16 octobre 1998. Laboratoire Ermes/Orstom, Orléans, France) home.planet.nl.
  24. ↑ a b Pärssinen 2004, s. 32.
  25. ↑ a b c Pärssinen 2004, s. 31.
  26. ↑ Evidence for Oldest Popcorn in South America Discovered Livescience Remy Melina 20.1.2012
  27. ↑ Penny Martin, Margaret Olds ja Fran Church (suom. Matti Eskola ja Jorma Harju): ”5000 eKr. – 1 eKr.: Etelä-Amerikka”, Geographica, s. 88. Könemann, 2003. ISBN 3-89731-916-0.
  28. ↑ Penny Martin, Margaret Olds ja Fran Church (suom. Matti Eskola ja Jorma Harju): ”5000 eKr. – 1 eKr.: Etelä-Amerikka”, Geographica, s. 89. Könemann, 2003. ISBN 3-89731-916-0.
  29. ↑ Raymond, J. Scott & Burger, Richard L.: Archaeology of Formative Ecuador, s. 13. Dumbarton Oaks: Trustees for Harvard University, Washington, D.C., 2003. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 07.02.2018 (englanniksi)). (Arkistoitu – Internet Archive)
  30. ↑ Piperno & Flannery: The earliest archaeological maize (Zea mays L.) Proceedings of the National Academy of Sciences. Arkistoitu 23.1.2004. Viitattu 30.5.2008.
  31. ↑ Archaic / precheramic (6000–2000 B.C.) MATRIX. Indiana University Bloomington. Arkistoitu 23.5.2012. Viitattu 24.3.2007.
  32. ↑ A. Eichler, G. Gramlich, T. Kellerhals, L. Tobler, Th. Rehren, M. Schwikowski: Ice-core evidence of earliest extensive copper metallurgy in the Andes 2700 years ago. Scientific Reports, 31.1.2017, nro 7. PubMed:28139760. doi:10.1038/srep41855. ISSN 2045-2322. Artikkelin verkkoversio.
  33. ↑ Mark Aldenderfer, Nathan M. Craig, Robert J. Speakman, Rachel Popelka-Filcoff: Four-thousand-year-old gold artifacts from the Lake Titicaca basin, southern Peru. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 1.4.2008, nro 13, s. 5002–5005. PubMed:18378903. doi:10.1073/pnas.0710937105. ISSN 0027-8424. Artikkelin verkkoversio.
  34. ↑ M. Cristina Scattolin, M. Fabiana Bugliani, Leticia I. Cortés, Lucas Pereyra Domingorena, Marilin Calo: A 3000-YEAR-OLD COPPER MASK: ARCHAEOMETALURGICAL ANALYSIS AND REGIONAL COMPARISONS. Boletín del Museo Chileno de Arte Precolombino, 00/2010, nro 1, s. 25–46. doi:10.4067/S0718-68942010000100003. ISSN 0718-6894. Artikkelin verkkoversio.
  35. ↑ Boletín del Museo Chileno de Arte Precolombino. Volumen 15, Nº 1, 2010 Museo Chileno de Arte Precolombino. 13.12.2010. Viitattu 4.11.2020. (espanjaksi)
  36. ↑ Keatinge, R.W. (1988). Peruvian Prehistory: An Overview of Pre-Inca and Inca Society. Cambridge University Press.
  37. ↑ Penny Martin, Margaret Olds ja Fran Church (suom. Matti Eskola ja Jorma Harju): ”1–1399: Etelä-Amerikka”, Geographica, s. 90. Könemann, 2003. ISBN 3-89731-916-0.
  38. ↑ Random House Australia: ”1–1399: Etelä-Amerikka”, Geographica, s. 91. Könemann, 2003. ISBN 3-89731-916-0.
  39. ↑ Penny Martin, Margaret Olds ja Fran Church (suom. Matti Eskola ja Jorma Harju): ”1400–1699: Etelä-Amerikka”, Geographica, s. 92. Könemann, 2003. ISBN 3-89731-916-0.
  40. ↑ The Early Horizon: Chavín de Huántar and the spread of Chavín ideas Bruce Owen.
  41. ↑ The Middle Horizon: Wari, a flash of empire Bruce Owen.
  42. ↑ The Middle Horizon in the South: Tiwanaku, an altiplano agrarian state Bruce Owen.
  43. ↑ Andean Archaeology and Ethnohistory (Anthropology 490.3 - Sonoma State University - Fall 2003) Bruce Owen.
  44. ↑ http://www.saa.org/Publications/CurrentResearch/02current.html (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa

Esikolumbiaaniset intiaanikulttuurit
Intiaanien alkuperä • Paleointiaanit • Amerikan historia
Pohjois-Amerikka
Pohjois-Amerikan intiaanit • Arkaainen kausi • Arkaaisen kulttuurin alueet • Jälkiarkaaiset kulttuurit • Kanadan kivikausi • Kanadan kilven arkaainen perinne • Alaskan varhaiset arktiset kulttuurit
Keski-Amerikka
Mesoamerikan intiaanikulttuurit • Mesoamerikan intiaanikulttuurien muotoutumisvaihe
Etelä-Amerikka
Etelä-Amerikan intiaanikulttuurit • Keski-Andien intiaanikulttuurit • Perun keskinen esikeraaminen kausi • Perun esikeraamisen kauden loppuvaihe • Perun varhaiskeraaminen kausi • Pohjois-Andien intiaanikulttuurit • Ecuadorin intiaanikulttuurit • Kolumbian intiaanikulttuurit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Etelä-Amerikan_intiaanikulttuurit&oldid=22253545”