Machu Picchu

muinainen inkakaupunki Perussa
Machu Picchun rauniot nykyisin.

Machu Picchu [matšu piktšu] (ketšuaksi Machu Pikchu, ’vanha vuori’ tai ’vanha huippu’) on muinainen inkakaupunki Andien harjanteella Perussa Etelä-Amerikassa. Inkat hylkäsivät sen hävittyään espanjalaisvalloittajille lopullisesti vuonna 1572. Machu Picchu on UNESCOn maailmanperintökohde.

Machu Picchu sijaitsee 2 430 metrin korkeudessa trooppisen vuoristometsän keskellä.[1] Kaupunki sijaitsee Urubambajoen laaksossa lähellä Inkavaltakunnan pääkaupunki Cuscoa. Siinä on temppeleitä, hallitsijanpalatsi, asuintaloja ja varastoja. Vuorenrinteille oli rakennettu viljelypengermiä.[2]

Machu Picchu käsitti yhteensä noin 200 rakennusta. Kaupungissa ja sen ympäristössä asui noin 1 200 asukasta, pääasiassa naisia, lapsia ja pappeja.[3]

SijaintiMuokkaa

 
Machu Picchun sijainti Perussa

Machu Picchu sijaitsee Andien vuoriston harjanteella 2 430 metrin korkeudessa. Sen etelä- ja pohjoispuolella on korkeat vuorenhuiput. Alempana virtaa Urubambajoki.[4]

Machu Picchuun oli vaikea päästä, joten sitä oli myös helppo puolustaa. Länsirinteellä kaupunkiin kiemurteli kapea polku, joka kulki kuusi metriä syvän rotkon yli puunrungoista tehdyn sillan kautta. Idän puolella kaupunkiin johtava polku kulki Urumbabajoen yli vedetyn riippusillan kautta.[5]

HistoriaMuokkaa

Machu Picchun rakentaminen alkoi noin vuonna 1440. Kaupungin rakennuttajaksi arvellaan inkahallitsija Pachacútecia.[3] Pachacutec rakensi kaupungin Auringon kultin harjoittamiseen. Kaupungin piti olla valloittamaton, sillä se sijaitsee paljaan kallion ja rotkojen ympäröimänä. Kaupunki toimi ilmeisesti inkojen viimeisenä puolustustukikohtana sen jälkeen kun espanjalaiset olivat valloittaneet Perun 1532. Inkat hylkäsivät kaupungin hävittyään lopullisesti espanjalaisille 1572.[2] Ei osata varmasti sanoa miksi Machu Picchu hylättiin, koska valloittajat eivät koskaan löytäneet kaupunkia.[3] Hylkäämisen jälkeen kaupunki unohtui vuosisadoiksi.[2]

Ensimmäinen tunnettu Macchu Picchussa käynyt ulkomaalainen oli yhdysvaltalainen Hiram Bingham 24. heinäkuuta 1911. Bingham kirjoitti Machu Picchusta menestysteoksen ja vei sieltä kotimaansa museoihin lukuisia esineitä, joita Peru on viime vuosina vaatinut palautettaviksi. National Geographic teki Machu Picchusta erikoisnumeron huhtikuussa 1913, ja kaupunki nousi maailmanmaineeseen. Ennen Hiram Binghamin tuloa kaupunkiin huomattiin, että italialaiset matkailijat olivat kaivertaneet erääseen kiveen käyneensä siellä, lisäksi jo 1800-luvulla yksittäisiä matkailijoita oli käynyt siellä.[6][7]

ArkkitehtuuriMuokkaa

 
Machu Picchun kartta

Toisella puolella kaupunkia rakennukset myötäilevät rinteitä, ja toisella puolella rakentajat ovat käyttäneet kallioita arkkitehtuurin osana ja louhineet portaita vuoren kylkeen. Kaupunkia ympäröivät sadat tasanteet, joilla viljeltiin maata.[8]

Machu Picchussa oli noin 200 rakennusta. Niiden rakennusmateriaalina oli käytetty vaaleaa graniittia. Paadet yhdistettiin toisiinsa tiiviisti ja yleensä ilman laastia, mutta halvimmissa taloissa käytettiin mutaa laastina. Suurimmat graniittipaadet painoivat 10–15 tonnia. Katot oli valmistettu puupalkeista ja tehty kalteviksi runsaan sadeveden johdattamiseksi pois. Katot päällystettiin vahvalla ichuruoholla.[9] Inkojen rakennusmenetelmiä ja työkalujen materiaalia ei tunneta varmasti.[10]

Machu Picchun keskellä on pitkä pohjois–eteläsuuntainen aukio. Sitä reunusti usea näyttävä rakennus, kuten päätemppeli, auringontemppeli ja kuninkaanpalatsi.[11] Kuninkaan asunnossa oli juokseva vesi sekä käymälä viemäreineen. Vesi johdettiin kaupungin 16 altaaseen 750 metriä pitkällä akveduktilla. Puutarhoissa oli runsaasti kukkia kuten orkideoja. Uskonnollisia rakennuksia oli yhteensä 30. Aurinkotemppelissä palvottiin Intiä, Aurinkoa. Siellä suoritettiin ilmeisesti myös tähtitieteellisiä tutkimuksia. Aukion luoteispäässä oli aurinkokello. Keskusaukion ympärillä oli lisäksi yläluokan asuntoja.[12]

Kaupungin itärinteellä on yli sata hautakammiota. Niihin oli haudattu ainakin 174 ihmistä, joiden joukossa oli niin miehiä, naisia kuin pikkulapsiakin.[13]

AsukkaatMuokkaa

Suurin osa Machu Picchun asukkaista oli työläisiä, joita tuli Inkavaltakunnan kaikista osista. Haudoista löytyneiden työläisten kallonmuodot edustivat valtakunnan eri osille tyypillistä muotoilua niin että 23 prosenttia kalloista oli pitkänomaisia ja 22 prosenttia takaraivosta litteitä. Pituudeltaan miehet olivat keskimäärin 158 senttimetriä ja naiset 150 senttimetriä. Luurankojen perusteella on pystytty päättelemään asukkaiden ruokavalio ja terveydentila. He olivat suhteellisen hyvin ravittuja ja terveitä. Perusruokaa oli maissi, jonka lisäksi syötiin perunoita, kvinoaa ja chocholupiinien papuja. Juomana käytettiin maissiolutta chichaa. Yläluokan jäsenet saivat joskus syödäkseen lihaa, jota saatiin laamoista, alpakoista, marsuista, pakasta ja viskatsasta. Myös koirien luurankoja on löydetty, mutta niitä ei luultavasti ollut syöty.[14]

KäyttötarkoitusMuokkaa

Machu Picchun käyttötarkoituksesta on esitetty erilaisia teorioita. Eniten kannatusta on saanut teoria, jonka mukaan kaupunki oli inkajohtajien lomapaikka ja yksi kuninkaallisten asuinpaikoista. Tutkimusten perusteella kaupunkia käytettiin vain tiettyinä aikoina vuodesta, eikä siellä koskaan asunut kerrallaan enempää kuin 750 ihmistä. Kylmän vuodenajan alettua toukokuussa kuningasperhe siirtyi Machu Picchuun pääkaupungista Cuzcosta, joka sijaitsi 90 kilometrin päässä noin kilometrin korkeammalla vuoristossa. Hallitsijaperhe palasi pääkaupunkiin syyskuussa.[15]

TurismiMuokkaa

Machu Picchu on yksi Etelä-Amerikan tärkeimmistä arkeologisista keskuksista, ja se on suosituin turistikohde Perussa. Vuosittain Machu Picchulla käy 400 000 turistia ja määrä on kasvussa. Unescon mukaan näin suuri turistimäärä vaarantaa paikan säilymisen.[16]

LähteetMuokkaa

  • Danielsen, Hanne-Luise (päätoim.): Hämmästyttävät rakennushankkeet. Bonnier Publications International AS, 2019. ISBN 978-82-535-3892-1.
  • Milleron, Denhez, Sommé, Werner: Maailman kiehtovimmat paikat. Oy Valitut Palat — Reader's DIgest Ab, 2008. ISBN 978-951-584-804-8.

ViitteetMuokkaa

  1. Machu Picchu Unesco (englanniksi)
  2. a b c Milleron et al. 2008, s. 356–359.
  3. a b c M. Porter: Machu Picchu 2008. Minnesota State University Emuseum. Viitattu 2.4.2010. (englanniksi)
  4. Danielsen 2019, s. 13.
  5. Danielsen 2019, s. 24.
  6. Machu Picchu Flashback National Geographic.
  7. First Photos of Machu Picchu National Geographic: Photography
  8. Danielsen 2019, s. 14.
  9. Danielsen 2019, s. 16, 20.
  10. Danielsen 2019, s. 23–24.
  11. Danielsen 2019, s. 18–19.
  12. Danielsen 2019, s. 20–21.
  13. Danielsen 2019, s. 14.
  14. Danielsen 2019, s. 16–19.
  15. Danielsen 2019, s. 14–15.
  16. Row erupts over Peru's tourist treasure 2003. BBC. Viitattu 2.4.2010. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

MatkaoppaitaMuokkaa