Konkistadori

espanjalaisia sotilaita, jotka valloittivat Amerikan

Konkistadorit (esp. conquistadores) olivat espanjalaisia sotilaita, jotka löivät ensin muslimit Espanjassa 1400-luvun lopulla ja valloittivat sitten Amerikan 1490-luvun ja 1500-luvun aikana.[1]

Pedro Liran 1889 maalaus Santiago de Chilen perustamisesta.
Konkistadoreja rukoilemassa ennen Tenochtitlánin valloitusta. Maalaus vuodelta 1909.

Historia

muokkaa

Kun Espanjan kuninkaat taistelivat Espanjan valloittaneita muslimeja vastaan, he turvautuivat paljon aristokraateista koostuneeseen raskaaseen ratsuväkeen. Heitä kutsuttiin aluksi hidalgoiksi, mutta ajan myötä heitä alettiin kutsua myös konkistadoreiksi eli valloittajiksi.[1]

Kun espanjalaiset olivat saaneet Granadan takaisin muslimeilta vuonna 1492, Espanjan takaisinvalloitus oli ohi. Pitkän sodan jäljiltä maassa oli kuitenkin tuhansia sotilaita, joilla ei ollut valmiuksia ryhtyä toiseen ammattiin. Työttömät sotilaat alkoivat vaellella maaseudulla ryöstelemässä. Kun Kristoffer Kolumbus oli löytänyt maata Atlantin takaa vuonna 1492, kuningas Ferdinand lähetti sinne työttömät sotilaansa palvelemaan isänmaata, levittämään kristinuskoa ja rikastumaan.[1]

Jotkut konkistadoreista olivat aristokraatteja ja aatelisia, mutta useimmat olivat köyhien aatelisperheiden poikia tai tavallisia sotilaita. Kaikki heistä olivat seikkailunhaluisia, omapäisiä ja kurittomia. Koska hevosia oli vaikea rahdata meren poikki, konkistadorien ratsuosastot olivat pieniä, joskin pelottavia intiaanien silmissä. Suurin osa konkistadorien joukoista oli raskasta jalkaväkeä, joka pukeutui rautaisiin rintalevyihin, kypäriin ja reisisuojuksiin. Joillain varakkaimmilla sotilailla oli lisäksi täydet käsivarsisuojukset ja laattahaarniskat. Aseina heillä oli rapiirit ja kahden käden leveämiekat, peitset, hilparit, varsijouset, lunttulukkomusketit sekä kanuunat.[1]

Taistelussa konkistadorit yrittivät aina kaapata aloitteen itselleen, jotta he pystyivät hyödyntämään ylivoimaista aseistustaan. Kun konkistadorit taistelivat intiaaniliittolaistensa rinnalla, he muodostivat etujoukon, joka puhkaisi vihollisen rivit. Konkistadorit olivat valloitussodissaan hyvin menestyksekkäitä, sillä he olivat tekniikaltaan parituhatta vuotta edellä intiaaneja, joilla ei ollut rautaa tai pyörää. Konkistadorien tietä tasoitti myös Euroopasta tulleiden tautien leviäminen intiaanien joukkoihin.[1]

Amerikan valloitukset alkoivat toden teolla vuonna 1519, kun Hernán Cortésin joukot nousivat maihin Meksikon rannikolla 550 miehen ja 16 hevosen vahvuisina. Espanjalaiset liittoutuivat valtaa pitäneiden asteekkien alistamien heimojen kanssa ja löivät asteekit Tenochtitlánissa vuonna 1521. Vuonna 1530 Francisco Pizarro valloitti Perussa Inkavaltakunnan vain 150 miehen armeijalla, joka ei kärsinyt lainkaan miehistötappioita. Muita konkistadoriarmeijoiden johtajia olivat esimerkiksi Juan Ponce de León, Hernando de Soto ja Francisco Vásquez de Coronado, jotka valloittivat Espanjalle alueita Pohjois-Amerikasta. Koko Amerikan valloitukseen ja Espanjan siirtomaaimperiumin perustamiseen konkistadoreilta kului vain 40 vuotta.[1]

Kuuluisia konkistadoreja

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f Davis, Paul K. & Hamilton, Allen Lee (toim.): ”Conquistadors”, Encyclopedia of Historical Warrior Peoples & Modern Fighting Groups, s. 76–78. Grey House Publishing, 2016. ISBN 978-1-68217-098-4.