Keski-Andien intiaanikulttuurit

Keski-Andien intiaanikulttuurit tarkoittavat Keski-Andien, lähinnä Perun, kulttuureja. Intiaanien kulttuuriperintö oli tuhansia vuosia vanha. Alueen historiassa vuorottelevat horisontitselvennä, joiden aikana sama arkeologinen vaihe näkyy laajalla alueella, ja välikaudet, jolloin kulttuuri on ollut pirstaloituneempaa. Tunnetuin vaihe on inkojen kulttuuri ja sen ajoilta säilyneet muumiot, keramiikka ja tekstiilit.

Keski-Andien kulttuurin vaiheitaMuokkaa

Esikeraaminen vaiheMuokkaa

Ensimmäisten Keski-Andien asukkaiden yhteisöt noudattivat ikivanhaa kivikautista vuosikiertoa: liikuttiin kalojen, riistan ja muun ravinnon perässä vuodenaikojen mukaan kiertäen tiettyä aluetta. Noin 8500–6500 eaa. harrastettiin mm. chilipippurin ja papujen puutarhaviljelyä, mistä on jäänteitä Guitarreron luolassa[1]. Keski-Andeilla syntyi kiinteitä kalastukseen ja puutarhaviljelyyn pohjautuvia kyliä noin 5000 eaa. Laama ja alpakka kesytettiin noin 4300–3000 eaa.[2] Metsästyksen merkitys väheni 5000–3300 eaa., ja kalastuksen ja kasvien hyödyntäminen lisääntyi[3].

Ehkä jo 4800 eaa.[1], viimeistään noin 4000–3200 eaa. alettiin viljellä maissia, muttei se ollut yleistä. Pohjois-Perun Cajamarcan alueen Zaña-joen laaksosta Nanchocista on löydetty varhaisia kastelukanavia noin kuudentuhannen vuoden takaaja suunnilleen samoihin aikoihin sinne rakennettiin kaksi pitkulaista maakumpua, jotka lienevät liittyneet varhaisiin uskonnollisiin uhrirituaaleihin ja yhteiskunnan jakautumiseen kahteen ryhmään.[4] Ehkä noin 4200-4000 eaa. Lurinin laakson Cerro Palomasta on löydetty osittain maahan upotettu neliömäinen huolellisestii kivetty syvennys, joka on luultavasti julkisen rakennelman perustus.[5][6]

Noin 3500 vuotta eaa. Anconissa ja Chilcassa viljeltiin puuvillaa ja asuttiin kiviseinäisten, ruokokattoisten talojen muodostamissa kylissä.[7]

 
Caralin temppelien raunioita.

Noin 5000 vuotta sitten Perun ilmasto muuttui kuivemmaksi ja viileämmäksi, ja asutus siirtyi jokilaaksoihin[8].

Varhaiset temppelikeskukset syntyivät lähinnä Perun rannikoille ja jokilaaksoihin noin 3500–2600, näitä olivat mm Huaricanga ja Caral[9] jossa oli tuhansia asukkaita.

AlkujaksoMuokkaa

Saviastioiden valmistamisen taito levisi Peruun pohjoisesta Ecuadorista ja Kolumbiasta noin 2000 eaa. Siitä alkoi varhaiskeraaminen kausi eli ns. alkujakso, jolloin tehtiin paljon suuria U:n muotoisia temppeleitä, jotka liittynevät moninaisiin uhrirituaaleihin, kenties ihmisuhreihinkin. Aika oli sotaista. Asutuskeskukset olivat suuria. Tunnetuin niistä on Cerro Sechin Casmajoen laaksossa.[10] Kullan ja kuparin sulatus saattoi alkaa jo 2000 eaa.[11][12][13], mutta kuparin sulatus viimeistään noin 1400-1100 eaa.[14][15][16]. Varhaista metallinkäsittelyä on löydetty mm Kotoshista.[17]

Varhainen horisonttiMuokkaa

 
Chavinkulttuurin veistos.

Keski-Andien varhainen horisontti noin 900–200 eaa. oli Perun intiaanikulttuurien historiassa kausi, jolloin Chávinkulttuuri levittäytyi laajalle alueelle.[18] Muita ajan kulttuureja olivat Paracas Etelä-Perun rannikolla, Cupisnique Pohjois-Perun rannikolla, Sechura ja Ancón.

Rannikon keskukset heikkenivät ja romahtivat noin 1000–700 eaa. ehkä kuivuuden takia.[19] En Nino-ilmiö näyttää voimistuneen samoihin aikoihin noin 1200–800 eaa.[20] Chavín oli ensimmäinen laaja kulttuuriaalto vuoristossa noin 1000 eaa.[19] jonka leviäminen saattoi liittyä voimakkaaseen maissiin terassiviljelyyn. Näihin aikoihin maissi tuli merkittäväksi ravinnon lähteeksi koko Perussa. Samaan aikaan kangaspuut yleistivät ja metallien käsittelytaito kehittyi, kullan rinnalle tuli muita metalleja. Ensi kertaa kairausnäytteissä näkyy noin vuonna 700 eaa. kuparin aiheuttama saastuminen.[21] Metalli ei ollut vieläkään yleistä. Chavínin hajottua syntyi paikalliskulttuureja, mm. Pohjois-Perun rannikon Moche.[22] Se tunnetaan muun muassa taitavasti tehdyistä saviastioista ja metallitöistään.

Varhainen välikausiMuokkaa

Keski-Andien varhainen välikausi n. 200–600 jaa. oli Perun intiaanikulttuurien historiassa kausi, jolloin laajan Chávinkulttuurin vaikutus oli päättynyt.[18] Niinpä Perun rannikolla ja sisämaassa oli lukuisia paikallisia kulttuureja: Moche, Nazca, Liman kulttuuri, Virú, Vicús, Pucará, Recuay, Huarpa, Salinar, Gallinazo, Pichiche, Piura, Gorbanzai ja Cajamarcan kulttuuri. Kausi päättyi Tiwanakun ja Warin suurten yhtenäiskulttuurien nousuun.

KeskihorisonttiMuokkaa

Keski-Andien keskihorisontti 600–1000 jaa. oli muinainen kausi, jolloin Perussa ja Boliviassa levittäytyi kaksi suurta intiaanivaltiota, Tiwanaku ja Wari.[18][23] Nämä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa ja ajoitetu summittaisesti. Wari levisi lähinnä nykyisessä Perussa, ja Tiwanaku Pohjois-Bolivian Andien ylätasangoilla. Wari levisi myös Perun rannikolle Mochen alueelle, ja etelään Nazcan seuduille. Tiwanakun ja Warin lisäksi muita ajan keskuksia olivat Piura ja Gorbanzai.

Tiwanakun ja Warin suhdetta ei tunneta. Usein on väitetty niiden olleen vihollisvaltioita ja tai muuten kilpailijoita. On jopa väitetty Warin vallaaneen ainakin vähäksi aikaa Tiwanakun. Tiwanaku ja Wari romahtivat tuntemattomasta syystä äkkiä noin vuosien 950–1100 välillä. Yhtenä syynä kulttuurien luhistumiseen on pidetty keskiajan lämpökauden päättymiseen liittynyttä kylmenemistä ja kuivumista, joka tuhosi peltoja ja aiheutti nälänhätää. Tämä olisi luhistanut keskusvallan. Mutta on epäilty myös vieraiden valloittajaknsojen saapumista alueelle.lähde?

Ensimmäinen Perun Andien pronssiesine on löydetty Warin romahduksen jälkeiseltä ajalta, vuodelta vuodelta 1000 jaa.[24]

Myöhäinen välikausiMuokkaa

 
Myöhäisen välikauden alueita

Keski-Andien myöhäinen välikausi oli Perun muinaisten intiaanikulttuurien historiassa ajanjakso 1000 jaa. – 1476.[18] Tällöin Andien vuorialueen suuret valtiot Tiwanaku ja Wari olivat luhistuneet, ja inkavaltio vasta odotteli nousuaan.

 
Chimu-kulttuurin kalanmuotoinen saviastia.

Niinpä rannikolla ja ylämaassa kukoisti monia paikallisia kulttuureja. Niitä olivat Lambayeque, Chancay, Chincha, Chimú, Chancaliitto, Chachapoyat, Reinos Altiplánicos, Etnias Andinas.

Vuoden 1000 jälkeen metallinkäsittelytaito todella yleistyi Perussa.

Noin 1200 luonnonantimiltaan rikkaaseen Cuzcon laaksoon syntyi pieni kuningaskunta, joka valtasi alueita lähistöiltä 1300-luvulla. 1400-luvun puolivälin jälkeen voimakkaat inkahallitsijat Pachacutec ja Topa Inca laajensivat tämän inkavaltion suurvallaksi, joka ulottui Pohjois-Boliviasta Ecuadoriin asti. Inkat loivat tiukan keskusjohtoisen valtion, jota johti Auringon jumalan Intin poikana pidetty hallitsija.

Myöhäinen horisonttiMuokkaa

Keski-Andien myöhäinen horisontti vuosina 1476–1534[18] Perun seudun intiaanikulttuurien historiassa oli kausi, jolloin inkojen suurvalta levittäytyi laajalle alueelle Andeilla ja rannikoilla. Inkojen kanssa kilpaili Perun pohjoisrannikolla Chimor eli Chimú. Pohjoisessa vuoristossa oli chachapoya-intiaaneja. Etelässä inkat valloittivat Chancayn ja Chinchan pienet rannikon valtiot. Kahden inkahallitsijan, Pachacutin (1438–1471) ja Tupac Inca Yupanquin ("Topa Incan") (1471–1493) valloitusretket tekivät inkavaltiosta valtavan.

Muita tuon ajan keskuksia olivat Cajamarca, Chiribaya, Chucuito, Huaman Huilca, Ilo, Qotu Qotu, Pacacocha, Palli Marca, Piura, Sican, Tajaraca.

Espanjalaisten aikaMuokkaa

Sisällissota oli heikentänyt inkoja, kun konkistadori Francisco Pizarro saapui valtaamaan inkojen valtakunnan vuonna 1531.

Túpac Amaru II johti intiaanien kapinaa espanjalaisten valtaa vastaan 1780, mutta kapina kukistettiin.[25]

Intiaanien kulttuuri itsenäisessä Perussa ja BoliviassaMuokkaa

Itsenäistymisen jälkeen espanjalaisten plantaasit siirtyivät heidän amerikkalaisissa syntyneille jälkeläisilleen. Alkuperäisväestön olot eivät juuri parantuneet.[26] Maaseutuväestön olot paranivat vasta maareformien myötä Boliviassa 1953, Perussa 1969.[27]

Ketsua on nykyisin toinen Perun virallisista kielistä. Useimmat Perun intiaanit osaavat ketsuaa, mutta aimara on monen äidinkieli varsinkin maan eteläosassa.[28] Ketsuan ja aimaran kielellä on nyt alettu kirjoittaa kirjallisuutta.[29]

Monet Perun intiaanit sekoittavat katolisuuteen alueen vanhoja perinteitä, esimerkiksi Inti Raymin juhlaa kesäpäivänseisauksen aikaan vietetään nykyisin Pietarin ja Paavalin muistoksi.[28]

Kulttuurien jako alueiden ja ajanjaksojen mukaanMuokkaa

Keski-Andien historiassa vuorottelevat horisontit, joiden aikana sama arkeologinen vaihe näkyy laajalla alueella, ja välikaudet, jolloi kulttuuri on ollut pirstaloituneempaa. Taulukossa on osa Keski-Andien alueella vaikuttaneista kulttuureista.[30]

Jakso Ajat Pohjoisrannikko Keski- ja etelärannikko Ylänkö
Esikeraaminen vaihe n. vuoteen 1800 eaa. saakka Caral[31] Nanchoc[32]

Lauricocha[33]

Alkukausi 1800–900 eaa. Cupisnique
Varhainen 900–200 eaa. Chávin
horisontti 900–200 eaa. Cupisnique Paracas
Varhainen välikausi 200 eaa.-600 jaa. Salinar, Gallinazo, Vicus, Moche Lima, Nasca Recuay
Keskihorisontti 600–1000 jaa. Wari
Keskihorisontti 600–1000 jaa. Sicán, Chimú Tiwanaku
Myöhäinen välikausi 1000–n. 1450 jaa. Sicán, Chimú Chancay, Chincha Cuscon alue
Myöhäinen horisontti n. 1450–1532 jaa. Inkat

LähteetMuokkaa

  • Baumann, H: Perun kultaa ja jumalia. Suomentanut K. Jaatinen. Karisto, 1966.
  • Burenhult G. (toim.): Ihmisen suku 4: Mayoista maoreihin. WSOY, 1995.
  • Coe, M: Atlas of Ancient America. Equinox, 1986. ISBN 0-8160-1199-0.
  • Dillehay T & Kaulicke P: From Foraging to Farming in the Andes: New Perspectives on Food Production and Social Organization. Cambridge University Press, 2011. ISBN 9781107005273.
  • Ilmonen, Anneli, Talvitie, Jyrki K.: Kultakruunu ja höyhenviitta : inkat ja heidän edeltäjänsä - Perun kolme vuosituhatta. Tampereen taidemuseo, 2001. ISBN 952-9549-62-8.
  • Keatinge R W: Peruvian Prehistory: An Overview of Pre-Inca and Inca Society. Cambridge University Press, 1988. ISBN 9780521275552.
  • Korpisaari, Antti: Metsästäjä-keräilijästä kaupunkilaiseksi. Teoksessa Silfverhuth ja Ilmonen (toim.): Peru Andien maan kolme vuosituhatta. Tampereen taidemuseo. ISBN 952-9549-64-4.
  • Pärssinen M: Andien ihminen. Suomen Madridin-instituutti, 2004. ISBN 952-5481-02-6.
  • Sherratt A & Hammond, N: The Cambridge encyclopedia of archaeology. Crown Publishers, 1980. ISBN 9780517534977.
  • Silverman H: Andean archaeology. John Wiley & Sons, 2004. ISBN 9780631234012.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Sherratt 1980, s. 370
  2. Korpisaari s. 14
  3. Sherratt 1980, s. 371
  4. Dillehay s. 147, 249
  5. PRIMEROS HABITANTES DEL PERÚ: EL HOMBRE DE CERRO PALOMA historicas.blogspot.com. Viitattu 15.11.2020. (englanniksi)
  6. PRIMEROS HABITANTES DEL PERÚ timeline. Timetoast. Viitattu 15.11.2020. (englanniksi)
  7. Keatinge s. 69–70
  8. Robert A. Benfer: Early Villages in the Western Hemisphere University of Missouri-Columbia.
  9. The Rough Guide to Peru, Dilwin Jenkins, 2009, ISBN 9781848360532, The pyramids of Caral, sivu 556.
  10. The Initial period: The state debate (Luento Sonoma State University 2003) Bruce Owen. Viitattu 25.2.2012. (englanniksi)
  11. Mark Aldenderfer, Nathan M. Craig, Robert J. Speakman, Rachel Popelka-Filcoff: Four-thousand-year-old gold artifacts from the Lake Titicaca basin, southern Peru. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 1.4.2008, nro 13, s. 5002–5005. PubMed:18378903. doi:10.1073/pnas.0710937105. ISSN 0027-8424. Artikkelin verkkoversio.
  12. A. Eichler, G. Gramlich, T. Kellerhals, L. Tobler, Th. Rehren, M. Schwikowski: Ice-core evidence of earliest extensive copper metallurgy in the Andes 2700 years ago. Scientific Reports, 31.1.2017, nro 7. PubMed:28139760. doi:10.1038/srep41855. ISSN 2045-2322. Artikkelin verkkoversio.
  13. Mindy Weisberger 06 June 2017: This Mask Is Among the Oldest Human-Made Metal Objects in South America livescience.com. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
  14. M. Cristina Scattolin, M. Fabiana Bugliani, Leticia I. Cortés, Lucas Pereyra Domingorena, Marilin Calo: A 3000-YEAR-OLD COPPER MASK: ARCHAEOMETALURGICAL ANALYSIS AND REGIONAL COMPARISONS. Boletín del Museo Chileno de Arte Precolombino, 00/2010, nro 1, s. 25–46. doi:10.4067/S0718-68942010000100003. ISSN 0718-6894. Artikkelin verkkoversio.
  15. Boletín del Museo Chileno de Arte Precolombino. Volumen 15, Nº 1, 2010 Museo Chileno de Arte Precolombino. 13.12.2010. Viitattu 4.11.2020. (espanjaksi)
  16. Powell, Eric A. (Sep–Oct 2017). "Andean Copper Age" (PDF). Archaeology. 70 (5): 20. ISSN 0003-8113. Retrieved 31 August 2017
  17. Karen Olsen Bruhns: Ancient South America. Cambridge [England] ; New York : Cambridge University Press, 1994. ISBN 978-0-521-25920-0, 978-0-521-27761-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.11.2020).
  18. a b c d e Historiallinen aikakauskirja, s. 222. Suomen Historiallinen Seura, 1981.
  19. a b Bruceowen.com The Early Horizon: Chavín de Huántar and the spread of Chavín ideas. (englanniksi)
  20. Geoscienceworld.org Variation in Holocene El Niño frequencies: Climate records and cultural consequences in ancient Peru. (englanniksi)
  21. https://www.researchgate.net/publication/313233300_Ice-core_evidence_of_earliest_extensive_copper_metallurgy_in_the_Andes_2700_years_ago
  22. The Early Intermediate Period: What did the Moche rulers rule? (Luento Sonoma State University 2003) Bruce Owen. Viitattu 25.2.2012. (englanniksi)
  23. The Middle Horizon: Wari, a flash of empire (Luento Sonoma State University 2003) Bruce Owen. Viitattu 25.2.2012. (englanniksi)
  24. Charles Q. Choi 18 April 2007: Pre-Incan Metallurgy Discovered livescience.com. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
  25. Pärssinen s. 162
  26. Pärssinen s. 164
  27. Pärssinen s. 166
  28. a b Culture of Peru Countries and their cultures.
  29. Pärssinen s. 170
  30. Korpisaari s. 14–15
  31. Pärssinen s. 27
  32. Dillehay, Rossen, Netherly: The Nanchoc Tradition: The Beginnings of Andean Civilization. American Scientist. 1997 etusivu
  33. The Original Peopling of Latin America Unesco

Aiheesta muuallaMuokkaa