Túpac Amaru II
Túpac Amaru II (s. José Gabriel Condorcanqui; 19. maaliskuuta 1742 – 18. toukokuuta 1781) oli alkuperäisväestön Espanjan-vastaisen kapinan johtaja Perussa vuonna 1780. Hän oli inkahallitsija Túpac Amarun pojanpojanpoika. Myöhemmin hänestä tuli lähes myyttinen hahmo itsenäisyystaistelussa ja alkuperäisväestön oikeuksien puolustamisessa.[1]
José Gabriel Condorcanqui syntyi Tintassa, Cuscon maakunnassa ja sai jesuiittakoulutuksen. Hän oli ulkoisesti huomiota herättävä: voimakasrakenteinen, vaaleaihoinen, hyväkäytöksinen ja espanjalaisittain pukeutuva. Hänen veljensä toimi paikallisena päällikkönä, jonka tehtävä oli kerätä intiaaneilta verot Espanjan valtiolle. Veljen kuoltua päällikön tehtävä tuli José Gabriel Condorcanquille, joka hoiti tehtävää espanjalaiskuvernöörin alaisuudessa. Tehtävässään hän liikkui intiaanien alueilla. Hän tunsi inkojen perinteet ja tavat, eikä pitänyt oikeana, että inkoja kohdeltiin pakkotyöläisinä vastoin vuoden 1720 uudistusta, jossa orjuus kiellettiin. Hän pyysi kuvernööriä parantamaan intiaanien oloja tekstiilitehtaissa, kaivoksissa ja kylissä. Kun yritys epäonnistui, hän otti isoisoisänsä inkanimen ja aloitti kapinan. Aluksi hän vangitsi ja teloitti esimiehensä, kuvernööri Antonio de Arriagan Tintassa vuonna 1780.[1]
Kansannousu oli kahteen vuosisataan ensimmäinen merkittävä kapina Espanjan valtaa vastaan ja koko Amerikan suurin intiaanikapina kautta aikojen. Se levisi koko nykyisen Perun ja Bolivian alueelle ja Argentiinan pohjoisosiin. Kreoliväestöä ei kuitenkaan saatu siihen mukaan. Tavoitteena ei ainakaan aluksi ollut Espanjan alaisuudesta eroaminen vaan intiaanien aseman parantaminen. Vastoinkäymisiä alkoi tulla, kun Cuzcon valtaus alkuvuonna 1781 epäonnistui ja Espanjalla alkoi olla alueella riittävästi asevoimaa kapinan kukistamiseen. Túpac Amaru II vangittiin huhtikuussa 1781 ja hänen vaimonsa, vanhin poikansa ja setänsä teloitettiin hänen silmiensä edessä, kuten myös muutama kapinajohtaja. [1]
Túpac Amaru II tuomittiin teloitettavaksi kiinnitettynä neljään suuntaan vetäviin hevosiin. Teloitus kuitenkin epäonnistui, sillä hevoset eivät saaneet miehen raajoja irti. Sen sijaan hänet mestattiin ja paloiteltiin Cuzcon torilla, samassa paikassa kuin isoisoisänsä Túpac Amaru. Kun kapina jatkui, myös koko hänen sukunsa teloitettiin, paitsi hänen yksitoistavuotias poikansa Fernando, joka jäi eliniäkseen Espanjan joukkojen vangiksi. Kapina jatkui edelleen, ja Sangararán taistelussa 18. marraskuuta 1781 kapinalliset saivat 6 000 soturin voimin voiton espanjalaisista, joita oli 900. Kapinan kukistaminen oli verinen operaatio, jossa arvioidaan surmatun noin 100 000 intiaania. Rauha solmittiin 26. tammikuuta 1782. Inkavaatetus sekä ketšuan kieli ja kulttuuri kiellettiin väestön sopeuttamiseksi espanjalaiseen kulttuuriin.
Vaikutus muokkaa
Uruguaylainen 1960—1970-luvun sissiliike Tupamaros ja perulainen 1980—2000-luvun sissiliike Movimiento Revolucionario Túpac Amaru on nimetty hänen mukaansa.