Erik Bryggman

suomalainen arkkitehti

Erik William Bryggman (7. helmikuuta 1891 Turku21. joulukuuta 1955 Turku) oli yksi varhaisimmasta funktionalismin edustajista suomalaisessa arkkitehtuurissa. Bryggman valmistui arkkitehdiksi Helsingin Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1916 ja työskenteli Helsingissä Sigurd Frosteruksen, Armas Lindgrenin ja Valter Jungin kanssa kunnes perusti oman toimiston Turkuun vuonna 1923.[1]

Erik Bryggman
Bryggman vuonna 1950.
Bryggman vuonna 1950.
Henkilötiedot
Syntynyt7. helmikuuta 1891
Turku
Kuollut21. joulukuuta 1955 (64 vuotta)
Turku
Puoliso Agda Grönberg (1892–1960)
Lapset Erik Bryggman (1918–1918)
Carin Bryggman (1920–1993)
Johan Bryggman (1925–1994)
Arkkitehti
Koulutus Teknillinen korkeakoulu
Taidesuuntaus funktionalismi
Merkittävät työt Ylösnousemuskappeli

Bryggmanin toimisto oli melko pieni, 4–5 suunnittelijaa.[2] Siellä työskentelivät muiden muassa professori Pekka Pitkänen[3] ja arkkitehti Olli Kestilä.[4] Kestilä saattoi loppuun joitakin Bryggmanin aloittamia töitä, joiden suunnittelu ja toteutus jäi kesken Bryggmanin kuoltua.

Bryggmanin suunnittelua kuvataan usein kahdella yksityiskohdalla: hän pyrki säilyttämään rakennuspaikoilla vanhaa puustoa niin paljon kuin mahdollista ja lisäksi hän kehotti rakennusmestareita välttämään vatupassin käyttöä, jotta seinäpinnasta tulisi elävä.[5]

Sisustusarkkitehti Carin Bryggman oli Erik Bryggmanin ja hänen vaimonsa Agda o.s. Grönbergin (1892–1960) kolmesta lapsesta keskimmäinen. Muut olivat Erik (1918–1918) ja Johan (1925–1994).[2] Carin Bryggman lahjoitti isänsä piirustusarkiston Suomen rakennustaiteen museolle.[1]

Merkittäviä suunnittelutöitä muokkaa

Useat Erik Bryggmanin suunnittelemat rakennukset kuuluvat kansainvälisen modernin arkkitehtuurin suojelu- ja tutkimusjärjestön Docomomon merkittävien arkkitehtuuri- ja ympäristökohteiden valikoimaan.[6]

Atrium, Hospits Betel ja Betel-kirkon kellotorni muokkaa

 
Hospits Betel

Asunto-osakeyhtiö Atrium (1927) on viisikerroksinen asuinkerrostalo Turun Yliopistonkadun varrella. Rinteeseen porrastettu talo edustaa 1920-luvun klassistista arkkitehtuuria hillittyine koristeineen ja ylärinteessä olevien sisäänkäyntien pylväskatoksineen.[7] Rakennuksen tontille muodostuu pieni aukio, joka erottaa asuinkerrostalon viereisestä hotellista. Aukiota kutsutaan epävirallisesti Bryggmanin aukioksi.[8]

Hospits Betel (1929) Atriumin naapuritontilla on myös tyyliltään 1920-luvun klassismia, mutta sen yksityiskohdat ovat jo kääntymässä funktionalismiin päin. Turun lähetysseura rakennutti viisikerroksisen Hospits Betelin hotelliksi ja liikerakennukseksi. Bryggman voitti Lähetysseuran järjestämän suunnittelukilpailun.[7] Nykyään rakennuksessa toimii hotelli Scandic Plaza ja muun muassa sen ravintola Bryggman’s.[9]

Betel-kirkon kellotorni (1929). Näkymän Kristiinankadulta Atriumin ja Hospits Betelin rajaamalle aukiolle päättää Bryggmanin suunnittelema kellotorni, joka rakennettiin vuonna 1906 valmistuneeseen Frithiof Strandellin suunnittelemaan Betel-kirkkoon. Asuinkerrostalo, hotelli, piazza ja kirkon campanile muodostavat kansainvälisesti tunnustetun kokonaisuuden, joka henkii italialaista tunnelmaa Yliopistonkadun kävelykatuosuudella. Se kuuluu myös Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[7]

Kirjatorni muokkaa

 
Kirjatorni nähtynä Tuomiokirkonkadulta. Etualalla 1950-luvulla valmistunut laajennusosa.

Kirjatorni (1935), Åbo Akademin kirjaston ensimmäinen oma rakennus sijaitsee Turussa Tuomiokirkonkadun, Piispankadun, Porthaninkadun ja Henrikinkadun rajaamassa korttelissa, sen keskellä. Lahjoitusvaroin rakennettu Kirjatorni on funktionalistinen, lähes kuution muotoinen rakennus. Sen pohjan sivumitat ovat 19 ja 14 metriä ja se on 20 metriä korkea. Kuutiomuodosta ulkonevia osia ovat korkea savupiippu, neljässä kerroksessa olevat pienet siivouskäyttöön tarkoitetut parvekkeet ja rakennuksen katolla oleva kuutiomainen osa hissikonehuoneelle ja tuuletusjärjestelmälle. Rakennuksen seinät ovat sileät ja valkoisiksi rapatut.

Yliopisto arvioi, että Kirjatorni riittää kirjaston tarpeisiin kuutisen vuotta. Bryggmanin ja yliopiston ajatuksena oli, että sijoittamalla Kirjatorni keskelle korttelia voidaan kirjaston vääjäämättä myöhemmin tarvitsema laajennus rakentaa niin, että Kirjatorni edelleen avautuu Tuomiokirkonkadulle. Ajatus toteutui, mutta olosuhteiden ja kohtalon muovaamin muutoksin. Yliopisto sai laajennusosan rakentamiseksi rahalahjoituksen, mutta sota pilasi suunnitelmat, tuli pulaa rakennusmateriaaleista ja lahjoituksenkin arvo laski. Vasta vuonna 1955 Bryggman saattoi luonnostella ehdotuksen koko kirjaston suunnitelmaksi. Hän kuitenkin sairastui ja kuoli vuoden 1955 lopulla. Yliopisto tilasi laajennuksen suunnittelutyön arkkitehti Woldemar Baeckmanilta. Baeckman sijoitti laajennuksen Bryggmanin kaavailemaan paikkaan ja Bryggmanin ajatusta mukaillen.[10]

Kirjatorni sijaitsee Piispankadun alueella, joka sisältyy Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[11]

Suomen Urheiluopisto muokkaa

 
Urheiluopiston päärakennus Kaskela, pääsisäänkäynti korkeassa keskiosassa. (1936).

Suomen Urheiluopiston (1936–1940-luvun loppu) rakennukset Heinolan Vierumäellä sijoitettiin Tahko Pihkalan valitsemalle luonnonkauniille mäntykankaalle Valkjärven rannalle.[12] Urheiluopiston varhainen rakennuskokonaisuus – päärakennus ja kolme asuinrakennusta[13] – perustuu Bryggmanin ehdotukseen, joka voitti 1930 järjestetyn suunnittelukilpailun. Bryggmanin suunnitelmasta saatiin valmiiksi ennen sotia johtajan asuinrakennus (1933), rantasauna (1933) ja funkkistyylinen päärakennus (1936). Sodan aikana Vierumäellä oli sotilassairaala. Ylemmän henkilökunnan asuinrakennus ja henkilökunnan asuinrakennukset rakennettiin 1940-luvun loppupuoliskolla. Rantasauna on purettu ja sen tilalle rakennettiin tiilinen sauna 1950.[12]

Korkeassa päärakennuksessa on matalammat siipiosat. Osa sen tasakatoista on muutettu harjakatoiksi Bryggmanin suunnitelmien mukaan 1950-luvulla. Päärakennuksen yhteyteen on rakennettu uimahallilaajennus 1967. Urheiluopiston alueelle on myöhemmin rakennettu runsaasti erilaisia urheilu- ja asuinrakennuksia. Urheiluopiston ydinalue on suojeltu rakennussuojelulailla ja sisältyy Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[12]

Laivateollisuuden asuinalue Pansiossa muokkaa

 
Laivateollisuuden asuinaluetta Pansiossa.

Vuosina 1946–1948 Pansioon toteutettu turkulaisen laivatelakan työntekijöille suunniteltu ja rakennettu asuntoalue kuuluu Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[14]

Bryggmanin huvilat muokkaa

Bryggman suunnitteli Turun seudulle kahdeksan kesäasuntoa tai yksityiskotia, jotka sisältyvät Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin yhteiskohteena Bryggmanin huvilat.[15]

  • Casa Haartman (1926) Naantalissa on rakennettu Turun taidemuseon intendenttinä vuodesta 1923 lähtien 30 vuoden ajan toimineen taidemaalari Axel Haartmanin ja hänen puolisonsa Hedvig Haartmanin kodiksi. Pariskunta muutti Naantaliin 1923 ja tilasi talonsa suunnitelmat Bryggmanilta, joka suunnitteli heille kaksikerroksisen talon. Harmaaksi rapattu Casa Haartman on ulkoa tyylillisesti klassismia, italialaisin vivahtein. Rakennuksen sisäpuolella näkyy myös Haartmanin kädenjälki runsaissa koristemaalauksissa ja kalustuksessa. Lapsettomana kuolleet Haartmanit testamenttasivat talonsa kotimuseoksi Hedvig’s minne -yhdistyksen hoitoon. Rakennussuojelulailla suojeltua taloa esitellään vain tilauksesta pienille ryhmille. Suojelun piiriin kuuluu myös talon pihapiiri aitoineen.[16][17] Vuoden 2017 elokuussa ilmoitettiin, että Casa Haartman ja taidekokoelma siirtyvät yhdistykseltä Åbo Akademin Säätiön omistukseen.[18]
  • Villa Solin (1929) Turun Katariinanlaaksossa on nykyään Turun kaupungin edustustilana.[19]
  • Villa Erstan (1929) sijaitsee Turussa Kakskerran saaren päässä korkean mäen päällä. Tyyliltään huvila on klassistinen ja toscanalaisine pylväineen muistuttaa hieman pientä temppeliä. Talo on säilyttänyt alkuperäiset piirteensä hyvin, vaikka keittiön portaiden päälle onkin myöhemmin rakennettu pylväiden kannattelema kuisti. [20]
  • Huvila Solin (laajennettu 1925) ja Villa Palmroos (1917) sijaitsevat Turussa Hirvensalon saaren länsirannalla Nepotien päässä Oriniemessä. Bryggman suunnitteli Huvila Solinin muutokset ja laajennukset sekä vuonna 1929 valmistuneen uuden vierasmajan, joka on harjakattoinen, matala ja vaatimattoman tyylipuhdas paritupa, jonka sisä- ja ulkoseinät tehtiin kolmen tuuman lankuista. Rakennuksen pienet yksityiskohdat, kuten balusterikaiteinen ja tyyliteltyjen pylväiden kannattelema kuisti, tekevät siitä arkkitehdin taidonnäytteen. Huvila Solinin naapuritontilla sijaitsee vuonna 1917 valmistunut Villa Palmroos, jonka Bryggman suunnitteli insinööri Fridolf Palmroosille. Rakennus sijaitsee rantapenkereen korkeimmalla huipulla ja se on puolitoistakerroksinen, jyrkkäkattoinen, pystyvuorattu, punaiseksi maalattu ja luonnonkiviperustalle rakennettu.[20][21]
  • Villa Ekman (1933) sijaitsee Turussa Hirvensalon saaren pohjoisrannalla Jänessaaressa. Tyyliltään huvila on funktionalistinen, mutta sisätilojen väritys oli 2000-luvulla tehtyyn remonttiin saakka hyvin klassistinen. Talon eri toiminnot on sijoitettu omiin siipiinsä, jotka mukailevat maaston muotoja. Vuonna 1934 tontille valmistui autotalli, sauna ja hauska pieni uimahuone, joka kuitenkin piti purkaa 1970-luvulla laivaliikenteen takia. Talon julkisivu on rapattu valkoiseksi, runko-osassa on korkea pulpettikatto, ja olohuoneessa on suuri Bryggmanille tyypillinen kulmaikkuna.[20]
  • Villa Warén (1933) sijaitsee Turun Ruissalon saaressa Oskarvuoren kallioiden länsirannalla. Bryggman halusi suojella tontilla kasvavia puita, joten hän piirsi rakennuksen kiertämään tontin kulmassa kasvavaa mäntyä. Tyyliltään huvila on funktionalistinen ja se on jaettu toimintojen mukaan kolmeen eri siipeen.[20]
  • Villa Staffans (1946) sijaitsee Turussa Kakskerran saaren eteläreunalla Vapparin rannalla. Huvila sijaitsee rinteessä ja sen kolme eri siipeä on suunniteltu maaston muotojen mukaan. Tyyliltään rakennus on funtionalistinen. Huvilan julkisivu on roiskerapattu ja kivijalassa on koristeellisia luonnonkiviä. Merenpuoleinen terassi pylväineen on myös tehty luonnonkivistä. Rakennus edustaa 1940-luvun romanttista suuntausta, jossa sekä muoto että materiaalit ottavat huomioon ympäröivän luonnon. 1950-luvulla rakennus toimi Kakskerran seurakunnan pappilana. Vuodesta 1963 rakennus toimi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän leirikeskuksen majoitustilana ja nykyisin kokoustilana. Vuonna 2003 tontille valmistui uusi päärakennus Sinapin leirikeskusta varten.[20][22]
  • Villa Nuuttila (1949) sijaitsee Kaarinassa Kuusiston saaren länsirannalla Vuolahdessa. Huvila rakennettiin jyrkälle rantatontille siten, että suuria tammia suojeltiin ja valtava siirtolohkare jää rakennuksen kainaloon. Osa suurista siirtolohkareista sai väistyä uudisrakennuksen tieltä. Huvilasta muodostuu matala, polveileva ja nivelletty rakennusjono. Kokonaisuudessa yhdistyy upea luonto ja siihen sulautuva ainutlaatuinen orgaaninen arkkitehtuuri. Olohuoneen suurista maisemaikkunoista on upea näköala merelle. Tontin suurin tammi kaatui 2010-luvun vaihteessa myrskyssä, mutta vanhoja tammia on yhä tontilla. Carin Bryggman suunnitteli huvilan sisustuksen sekä piirsi huonekalut. Bryggman suunnitteli huvilalle myös rantasaunan (1951) ja laiturin (1953).[20] Yle TV1:llä vuonna 2020 esitetyssä Stugor-sarjan toisella kaudella ohjelman päähenkilö Kasper Strömman vierailee Villa Nuuttilassa. Huvilan nykyiset asukkaat Raija ja Matti Hurme kertovat kotinsa historiasta. Kahdeksannen jakson teema on Maaston muodot ja se käsittelee mökkejä, jotka on rakennettu poikkeuksellisella tavalla maaston mukaan.[23][24]


Muita suunnittelutöitä muokkaa

 
Harjavallan vesivoimalaitos
  • Bostadsaktiebolaget Brahegatan 9 (1924), Brahenkatu 9, Turku.[25] Talo on ensimmäinen Bryggmanin oman toimiston suunnittelema asuinkerrostalo Turussa.[26] Carin Bryggman asui talossa.[27]
  • Asunto-osakeyhtiö Kellonsoittaja (1925), Kellonsoittajankatu 8. Yhdessä Ilmari Ahosen kanssa. Viisikerroksinen kivitalo on tyyliltään hyvin samanlainen kuin vuotta aiemmin Brahenkadulle valmistunut asuinkerrostalo.[28]
  • Hotelli Seurahuone (1928) Eerikinkatu 23. Yhdessä Ilmari Ahosen kanssa. Kahteen eri siipeen jaettu viisikerroksinen ja harjakattoinen rakennus on tyyliltään klassistinen. Eerikinkadun puoleinen siipi suunniteltiin alun perin asunnoiksi, mutta on sittemmin muutettu myös hotellikäyttöön. Bryggman suunnitteli myös ravintolan sisustuksen, mutta se on myöhemmissä muutostöissä tuhoutunut.[29]
  • Kåren (1936), Hämeenkatu 22, Turku. Åbo Akademis Studentkårin itselleen rakennuttama kuusikerroksinen funkkistyylinen toimitalo, jossa on ravintola- ja muita liiketiloja ja opiskelija-asuntoja. Rakennuksen ylimpään kerrokseen Erik Bryggman suunnitteli itselleen toimiston. Kårenin viereen valmistui vuonna 1950 Bryggmanin suunnittelema viisikerroksinen asuntola Tavasthemmet.[30][31]
  • Sammon talo (1938), Yliopistonkatu 27a, Turku. Keskinäinen Vakuutusyhtiö Sampo järjesti vuonna 1936 arkkitehtikilpailun pääkonttorin rakentamiseksi. Bryggmanin voittoisa kilpailuehdotus edustaa funkkistyyliä ja sen rakentaminen alkoi 1936. Rakennusta on sittemmin korotettu (1953).[7] Nykyään rakennuksessa toimii muun muassa Turun kaupungin konsernihallinto. Vuonna 2012 Bryggman-seura päätti kiinnittää muistokyltein huomiota Bryggmanin suunnittelemiin rakennuksiin. Tarkoituksena on muistaa yhtä kohdetta vuosittain. Ensimmäinen kyltti kiinnitettiin Sammon taloon.[32]
  • Harjavallan vesivoimalaitos valmistui Kokemäenjoen Lammaistenkoskeen vuonna 1939.[33]
  • Vilénin korkkitehdas eli nykyinen Turun työterveystalo, Hämeenkatu 10. Ensimmäinen osa valmistunut vuosina 1938–1940. Laajennettu vuosina 1942–1948. Alkuperäinen sisustus on hävitetty kokonaan. Rakennus on muutettu työterveysasemaksi vuosina 1974–1975.[34]
  • Vasaramäen seurakuntatalo (1941–1946) Vasaramäenkatu 1. Valkoiseksi rapattu rakennus on tyyliltään selkeästi funktionalistinen. Rakennuksen länsisiipi on pupelttikattoinen ja itäsiipi harjakattoinen. Rakennus on 90-luvulla muutettu asuintaloksi, mutta julkisivu ja keskeiset sisätilat on säilytetty.[35]
  • Valmetinkadun työläisasunnot (1945) Valmetinkatu 2–4.[36]
  • Laivateollisuuden konttori ja puusepäntehdas (1945–1948) Pansiontie 50 ja 67. Bryggman suunnitteli Laivateollisuus Oy:n tehdasalueen yhdessä rakennusinsinööri Axel D. Fritzenin kanssa. Radan pohjoispuolella olevat voimalaitos (1948), kuivaamo (1948) ja ruokala (1947) ovat myös Bryggmanin suunnittelemia.[37]
  • Vuoksenniska Oy:n asunnot (1945–1953) Pahaniemenkatu 9 ja Ojarannantie 7. Bryggman suunnitteli Vuoksenniska Oy:n Turun rautatehtaalle laajan asuntoalueen, josta lopulta toteutui vain yksi 2-kerroksinen kerrostalo (Ojarannantie 7) sekä kaksi rivitaloa ja pesula- ja saunarakennus (Pahaniemenkatu 9). Toinen rivitaloista on purettu. Rakennukset ovat vaatimattomia, mutta niissä toistuvat Bryggmanille tyypilliset epäsymmetria ja pienten neliömäisten ikkunoiden ryhmät.[38]
  • Chemicum (1949–1951) Akatemiankatu 1. Rakennuksessa toimii nykyisin Åbo Akademin ja Turun yliopiston geologia ja mineralogia sekä Turun yliopiston arkeologia. Rakennusta kutsutaan nykyään nimellä Geohuset eli Geotalo.[39][40]
  • Turunmaan sairaala (1948–1953) Kaskenkatu 13. Lastensairaalan lisäksi rakennukseen tuli tilat Punaiselle ristille, Mannerheimin lastensuojeluliitolle, Folkhälsanille ja muutamille muille järjestöille sekä Fruntimmersförening-yhdistyksen lastenkoti. Osana sairaalarakennusta oli kahdeksankerroksinen henkilökunnan asuntola. Ensimmäinen vaihe valmistui 1951. Sirkkalankadun puoleinen siipi korotettiin myöhemmin kolmikerroksiseksi. Kaskenkadun puolelle on 80-luvulla tehty Sigvard Eklundin toimiston suunnittelema kaksikerroksinen laajennus.[41][42]
  • Asunto Oy Läntinen Rantakatu 21[43] (1951)[44] Turussa Aurajoen rannalla on polveilevajulkisivuinen asuinrakennus, joita Bryggman olisi halunnut rakennettavan samaan kortteliin enemmänkin. Bryggman sai talon suunnittelun tehtäväkseen 1940-luvun lopulla. Asuinkerrostalo muodostuu kolmesta yhteen rakennetusta tornimaisesta osasta. Rakennuksen parvekejulkisivu porrastuu niin, että jokaisesta asunnosta on näkymä joelle. Bryggman asui perheineen talossa viimeiset vuotensa.[45]
  • Kupittaan jalkapallostadionin olympiakatsomo (1952) ja totokioski (1948) Hippoksentie 6. Vuonna 1939 järjestetyn Kupittaanpuiston suunnittelukilpailun voitti Erik Bryggmanin ehdotus. Sota keskeytti suunnitelmat ja lopulta Bryggmanin suunnitelmasta toteutui vain pieni stadion. Katsomo aukeaa kaupunkiin päin. Totokioski jäi vaille käyttöä kun ravit siirtyivät vuonna 1972 Metsämäkeen.[46]
  • Turun ylioppilastalot A ja C (1952–1955)
  • Övernäs skola Maarianhaminan keskustassa (1953–57). Bryggman suunnitteli koulun 1940-luvulla ja piirustukset valmistuivat 1948. Koulussa on useita hyvin säilyneitä käsintehtyjä funktionaaliseen tyyliin sopivia detaljeja.[47]

Muistomerkit muokkaa

Bryggman suunnitteli myös muistomerkkejä. Helsinkiin hän toteutti sisällissodan Helsingin valtauksessa kaatuneiden suomalaisten valkoisten hautamuistomerkin Vanhassa kirkkopuistossa yhdessä kuvanveistäjä Elias Ilkan kanssa vuonna 1920 sekä Maamme-laulun muistomerkin Toukolassa yhdessä kuvanveistäjä Viktor Janssonin kanssa vuonna 1948.[48][49] Myös Noormarkun 1951, Lassilan 1951 sekä Turun hautausmaan 1953 sankarimuistomerkit ovat Bryggmanin suunnittelemia, mustagraniittisia teoksia. [50]

Restaurointeja muokkaa

 
Turun linnan Kuninkaansalin kasettikatto.
  • Turun tuomiokirkon restaurointi (1923–1928). Tuomiokirkon 1920-luvun entistystä johtivat professori Juhani Rinne ja arkkitehti Armas Lindgren,[51] jonka toimistossa Bryggman työskenteli.[1] Restaurointi käsitti kirkon sisätilojen palauttamisen keskiaikaiseen asuun ja rakenteellisten vikojen korjaamiseen.[51] Bryggman siirtyi asumaan Turkuun restaurointityön myötä ja perusti oman toimiston 1923.[1]
  • Turun linnan restaurointi (1946–1961). Jatkosodan ensimmäisenä päivänä 26. kesäkuuta 1941 linnaan osui kaksi palopommia ja tulipalo tuhosi päälinnan puuosat kokonaisuudessaan. Sodan jälkeen alkanut mittava työ kesti 15 vuotta ja valmistui 1961. Bryggman oli restauroinnin pääarkkitehti,[52] hänen kuoltuaan 1955 suunnittelutyön jatkoi loppuun arkkitehti Olli Kestilä. Muun muassa Turun kaupungin edustustiloina toimivien kuninkaan- ja kuningattarensalien näyttävät kasettikatot ovat Bryggmanin käsialaa.[4]

Siunauskappelit muokkaa

 
Kolme ristiä: Risti, varjo ja painauma rappauksessa.

Bryggmanin suunnittelemia siunauskappeleita on viisi. Hän osallistui kaikkiaan 14:ään kirkollisen rakennuksen (kirkko, siunauskappeli tai krematorio) suunnittelukilpailuun. Niistä oli tuloksena kahdeksan palkintosijaa ja yksi lunastus. Ykkössijoja tuli neljä, joista vain kaksi toteutettiin: Turun ja Vantaan kappelit. Muut kolme kappelia ovat normaaleja tilaustöitä.[53]

Bryggmanin suunnittelemat siunauskappelit muokkaa

Kirkkosuunnitelmat muokkaa

Yhtään Bryggmanin suunnittelemaa uutta kirkkorakennusta ei toteutettu, vaikka hänen ehdotuksensa saivat palkintosijoja kilpailuissa: Tammiston kirkko (Viipuri, 1919), Helsingin krematorio (1919), Sortavalan kirkko (1929) ja ehdotus Tehtaanpuiston kirkoksi Helsinkiin (1930).[60]

Säätiö ja instituutti muokkaa

Vuonna 2011 perustettiin Bryggman-säätiö, jonka tarkoituksena on muun muassa ”vaalia arkkitehti Erik Bryggmanin ja hänen tyttärensä sisustusarkkitehti Carin Bryggmanin humaania arkkitehtuuriperintöä”.[61] Säätiö perusti Bryggman-instituutin.

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Arkkitehtiesittely: Erik Bryggman Suomen Arkkitehtuurimuseo. Arkistoitu 6.1.2011. Viitattu 1.3.2014.
  2. a b Erik Bryggman – Esittely Bryggman-säätiö. Viitattu 1.3.2014.
  3. Issakainen, Tytti: Ylösnousemuskappeli (PDF) 2012. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Arkistoitu 5.3.2014. Viitattu 1.3.2014.
  4. a b Antinluoma, Iina: Olli Kestilän kädenjälki näkyy Turun kaupunkikuvassa. Turun Sanomat, 26.8.2005. TS-Yhtymä. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.3.2014. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Erik Bryggman – Arkkitehtuuri Bryggman-säätiö. Viitattu 1.3.2014.
  6. Valikoima: Erik Bryggman Docomomo Suomi Finland ry. Viitattu 19.10.2020.
  7. a b c d Hospits Betel -hotelli ja Atriumin talo Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  8. Asemakaavanmuutosehdotus; Yliopistonkatu (osa), Kristiinankatu (osa), kävelykatu (35/2001) (Turun ympäristö- ja kaavoituslautakunnan kokouspöytäkirja § 105 Ajankohta = 26.2.2002) Turun kaupunki. Arkistoitu 10.1.2005. Viitattu 1.3.2014.
  9. Scandic Plaza Turku Scandic Hotels Ab. Viitattu 1.3.2014.
  10. Jorpes-Friman, Margareta: Kirjastosta, Historia ja arkkitehtuuri 1996. Åbo Akademi. Arkistoitu 13.2.2013. Viitattu 1.3.2014.
  11. Turun Piispankatu Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  12. a b c Suomen Urheiluopisto Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  13. Wager, Henrik: Päijät-Hämeen rakennettu kulttuuriympäritö, s. 48. Päijät-Hämeen liitto, 2006. ISBN 951-637-138-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.3.2014). (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. Pansion Laivateollisuuden asuinalue Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  15. Bryggmanin huvilat Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  16. Haartmanin talo 11.7.2013. Museovirasto. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 2.3.2014.
  17. Hyytiäinen, Erja: Aarre Naantalin kätköissä. Turun Sanomat, 4.3.2007. TS-Yhtymä. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.12.2022.
  18. Åbo Akademin säätiölle jättimäinen lahjoitus Aamuset-lehti. 22.8.2017. Viitattu 24.8.2017. [vanhentunut linkki]
  19. Soiri-Snellman, Helena: Erik Bryggmanin huvilat Docomomo Suomi Finland ry. Viitattu 19.10.2020.
  20. a b c d e f Erik Bryggmanin huvilat Docomomo Suomi Finland ry -. Viitattu 12.3.2023. (englanniksi)
  21. Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 217–218. Kustantaja Laaksonen, 2013.
  22. Sinapin leirikeskus Turun ja Kaarinan seurakunnat. Viitattu 12.3.2023.
  23. K2, J6: Maaston muodot | Stugor | Yle Areena areena.yle.fi. Viitattu 12.3.2023.
  24. kasperstromman: Uusi jakso Stugor-sarjaa nyt katsottavissa: ”Pitääkö mökin mukailla maastoa vai maaston mökkiä?” Kasper Diem. 3.7.2020. Viitattu 12.3.2023. (englanniksi)
  25. Bostadsaktiebolaget Brahegatan 9 (Yhtiön nimi ytj.fi tietopalvelusta) Patentti- ja rekisterihallitus ja Verohallinto. Arkistoitu 2.3.2014. Viitattu 2.3.2014.
  26. Donner, Julia: Erik Bryggman (Yleisradion Sininen laulu -ohjelmasarjan Bryggman-sivut (Internet Archivessa, luettu 4.6.2004)) 2004. Yle. Arkistoitu 4.6.2004. Viitattu 2.3.2014.
  27. Carin Bryggman, esittely Bryggman-instituutti. Viitattu 2.3.2014.
  28. Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 66. Kustantaja Laaksonen, 2013.
  29. Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 166. Kustantaja Laaksonen, 2013.
  30. Kårenin asukkaiden paloevakko voi jatkua pitkäänkin – "Yksi Bryggmanin mielenkiintoisimmista töistä" Turun Sanomat. 18.1.2020. Viitattu 19.10.2020.
  31. Luotonen, Mervi: Kuukauden koti: Kårenin kautta isoon maailmaan Turun Samonat. 4.2.2018. Viitattu 19.10.2020.
  32. Arkkitehti Bryggman saa muistokyltin ts.fi. 26.9.2012. TS-Yhtymä. Viitattu 2.3.2014.
  33. Kokemäenjoen voimalaitokset Museovirasto – Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. Viitattu 6.5.2014.
  34. Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 64. Kustantaja Laaksonen, 2013.
  35. Laaksone, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 233. Kustantaja Laaksonen, 2013.
  36. Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 279. Kustantaja Laaksonen, 2013.
  37. Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 278. Kustantaja Laaksonen, 2013.
  38. Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 276. Kustantaja Laaksonen, 2013.
  39. Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 44. Kustantaja Laaksonen, 2013.
  40. Koulutustilat Stiftelsen för Åbo Akademi. Viitattu 11.3.2023.
  41. Laaksonen, Mikko: Arjen rakentamista Turussa – Arkkitehtuuria 1940- ja 1950-luvuilta, s. 162. Kustantaja Laaksonen, 2017.
  42. Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 95–96. Kustantaja Laaksonen, 2013.
  43. Asunto Oy Läntinen Rantakatu 21 (Yhtiön nimi ytj.fi tietopalvelusta) Patentti- ja rekisterihallitus ja Verohallinto. Arkistoitu 6.5.2014. Viitattu 2.3.2014.
  44. Partanen, Henna: Turun asuinkerrostalojen porrashuoneet – uhat ja mahdollisuudet, s. 61. Diplomityö, Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos. Turun kaupunki, 2009. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.3.2014).
  45. Läntinen Rantakatu 21 Bryggman-säätiö. Viitattu 2.3.2014.
  46. Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 74. Kustantaja Laaksonen, 2013.
  47. Karttjänst karta.mariehamn.ax. Viitattu 19.2.2024.
  48. Suomalaisten sotilaiden hauta (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin taidemuseon Julkiset veistokset -tietokanta. Viitattu 8.6.2018.
  49. Maamme-laulun muistomerkki (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin taidemuseon Julkiset veistokset -tietokanta. Viitattu 8.6.2018.
  50. Antero Tuomisto: Suomalaiset sotamuistomerkit.. Espoo: Sotilasperinteen seuran julkaisu n:o 1, Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 1998. ISBN 952-9872-05-4 Sivut 279 - 292.
  51. a b Kaisti, Riitta: Tuomiokirkon korjaustyöt 1976-1979 (PDF) 1979. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Arkistoitu 5.3.2014. Viitattu 1.3.2014.
  52. 1900-luvun korjausten aika 2009. Turun museokeskus. Arkistoitu 10.3.2013. Viitattu 1.3.2014.
  53. a b Erik Bryggman 120 vuotta -seminaari Ylösnousemuskappelissa 7.2.2011. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Arkistoitu 2.3.2014. Viitattu 27.2.2014.
  54. Siunauskappeli Paraisten seurakuntayhtymä. Arkistoitu 24.6.2016. Viitattu 27.2.2014.
  55. Paraisten siunauskappeli Bryggman-säätiö. Viitattu 1.3.2014.
  56. Paraisten kirkko ja Vanha Malmi Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  57. Kappelit Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 27.2.2014.
  58. Lohjan rakennetun ympäristön inventointiluettelo, s. 59. Lohjan kaupunkisuunnittelukeskus, Lohjan museo, 2007. ISBN 952-9518-92-7. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 26.2.2014). (Arkistoitu – Internet Archive)
  59. Ristikankaan kappeli Lappeenrannan seurakuntayhtymä. Arkistoitu 4.3.2014. Viitattu 27.2.2014.
  60. Donner, Julia: Erik Bryggman (Yleisradion Sininen laulu -ohjelmasarjasta. Internet Archivessa, tallennettu 4.6.2004) Yle. Arkistoitu 4.6.2004. Viitattu 1.3.2014.
  61. Bryggman-säätiön säädekirja allekirjoitettiin bryggman.fi. 16.11.2011. Viitattu 12.7.2012. [vanhentunut linkki]

Kirjallisuutta muokkaa

  • Nikula, Riitta (toim.): Erik Bryggman 1891-1955, arkkitehti. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo, 1991. ISBN 951-9229-70-1.
  • Mäkikalli, Maija & Grägg, Ulrika (toim.): Moderni Turku 1920- ja 1930-luvuilla: 22 kirjoitusta. Turku: Turun yliopisto, 2004. ISBN 951-29-2714-4.
  • Ringbom, Sixten & Ringbom, Åsa: Akademiska gårdar: arkitektur och miljöer kring Åbo Akademi. Turku: Åbo Akademi, 1985. ISBN 951-649-182-0. (ruotsiksi)
  • Stigell, Anna-Lisa: Erik Bryggman. Tammisaari: Ekenäs tryckeri, 1965. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla muokkaa