Suomen arkkitehtuurimuseo
Arkkitehtuurimuseo eli Suomen arkkitehtuurimuseo (vuoteen 2012 asti Suomen rakennustaiteen museo, ruots. Finlands arkitekturmuseum) oli Helsingissä toimiva arkkitehtuurin valtakunnallinen vastuumuseo.[1] Museo perustettiin vuonna 1956, ja se oli maailman toiseksi vanhin arkkitehtuurimuseo. Museota ylläpiti Suomen arkkitehtuurimuseon säätiö. Museo järjesti näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Sen toimintaan kuului suomalaisen arkkitehtuurin kokoelman ylläpitäminen,[2] arkiston ja kirjaston ylläpito, tutkimus, julkaiseminen ja tietopalvelut.[3]
Suomen arkkitehtuurimuseo | |
---|---|
Tieteellisten seurojen talo | |
Osoite | Kasarmikatu 24 |
Sijainti | Helsinki |
Koordinaatit | |
Rakennustyyppi | museo |
Valmistumisvuosi | 1899 |
Suunnittelija | Magnus Schjerfbeck |
Haltija | Suomen arkkitehtuurimuseo- ja tiedotuskeskussäätiö |
Kerrosluku | 3 |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Arkkitehtuurimuseossa vieraili vuonna 2017 yhteensä noin 19 000 ihmistä.[4]
Arkkitehtuurimuseo sulautui osaksi Arkkitehtuuri- ja designmuseon (AD-museo oy) toimintaa vuoden 2024 alussa.[5]
Rakennus
muokkaaArkkitehtuurimuseo sijaitsee Helsingissä Kasarmikadulla. Samalla tontilla sijaitsee myös Designmuseo.
Uusrenessanssi-tyyliä edustava rakennus on Magnus Schjerfbeckin suunnittelema, ja se valmistui vuonna 1899 Tieteellisten seurain taloksi.[6][7] Rakennustaiteen museo muutti rakennukseen vuonna 1981 Kaivopuistossa sijaitsevasta huvilasta (Puistokatu 4), joka säilyi museon omistuksessa vuoteen 2020 asti. Kasarmikadun rakennus valmistui tieteellisten seurojen käyttöön, ja se on ollut aiemmin myös Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen käytössä.[7]
Museolla on yleisötiloja kolmessa kerroksessa. Pohjakerroksessa ovat asiakaspalvelupiste, museokauppa, kirjasto, lasten A&O-huone ja maksuton näyttelytila Studio. Toisessa kerroksessa ovat vaihtuvien näyttelyiden tilat. Kolmannessa kerroksessa sijaitsee suomalaisen arkkitehtuurin historiaa esittelevä pysyvä näyttely, arkisto ja museon hallinnon tilat. Museota ylläpitää Suomen arkkitehtuurimuseon säätiö, joka saa museon toimintaan rahoituksen pääosin valtionapuina.[8]
Kerrallaan museossa on yleensä kaksi näyttelyä. Museon näyttelyt ovat esitelleet tunnettujen arkkitehtien töitä, kaupunkisuunnittelua, arkkitehtikilpailujen voittajia jne.
Museon johtaja Juulia Kauste irtisanottiin maaliskuun lopulla 2018, ja hänen työsuhteensa päättyi toukokuun lopussa 2018. Sen jälkeen väliaikaisena johtajana toimi Reetta Heiskanen.[9] Vuonna 2021 museon johtajana aloitti filosofian maisteri Carina Jaatinen.[10]
Lähteet
muokkaa- ↑ Suomen rakennustaiteen museo on nyt Arkkitehtuurimuseo. Suomen arkkitehtuurimuseo. Arkistoitu 23.3.2012. Viitattu 12.7.2012.
- ↑ Tietoa meistä Arkkitehtuurimuseo. Viitattu 10.6.2020.
- ↑ Museon toiminta Suomen rakennustaiteen museo. Arkistoitu 31.10.2010. Viitattu 9.10.2007.
- ↑ Auvinen, T. – Kullberg, M. – Teräs, U.: Kansainvälistä huipputasoa edustava Arkkitehtuuri- ja designmuseo Helsinkiin: Selvitys toteuttamisen edellytyksistä ja tarvittavista toimenpiteistä. (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 29/2018) Opetus- ja kulttuuriministeriö, 21.8.2018. ISSN 1799-0351 ISBN 978-952-263-580-8 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 21.8.2018).[vanhentunut linkki]
- ↑ Archinfo | Uusi yhtiö on perustettu ylläpitämään yhteen sulautuvien… www.archinfo.fi. 4.10.2023. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Seppänen, Minna: Tieteellisten seurain talo. Arkkitehti, 1/2000, s. 92. Suomen Arkkitehtiliitto.
- ↑ a b Museorakennus Suomen rakennustaiteen museo. Arkistoitu 19.2.2007. Viitattu 20.3.2007.
- ↑ Hallinto Suomen rakennustaiteen museo. Arkistoitu 19.2.2007. Viitattu 20.3.2007.
- ↑ Vedenpää, Ville – Mattila, Mattias: Arkkitehtuurimuseon johtaja Juulia Kauste on saanut potkut Yle. 28.3.2018. Viitattu 28.3.2018.
- ↑ Carina Jaatisesta Arkkitehtuurimuseon uusi johtaja Arkkitehtuurimuseo. Viitattu 3.6.2021.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen arkkitehtuurimuseo Wikimedia Commonsissa
- Museon sivusto
- Helsinkiopas
- Finlands arkitekturmuseum hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)