Avaa päävalikko

Mobilia

Auto- ja tiealan valtakunnallinen erikoismuseo Mobilia, Kangasala

Mobilia on tieliikenteen alan valtakunnallinen erikoismuseo, joka tallentaa, tutkii ja esittelee suomalaisen tieliikenteen historiaa. Museo sijaitsee Längelmäveden rannalla Kangasalla, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tampereen keskustasta. Museo on auki ympäri vuoden.

Mobilia
Autoja museon kokoelmissa
Autoja museon kokoelmissa
Perustettu 1992
Sijainti Kustaa Kolmannen tie 75, Kangasala
Koordinaatit 61°26′25″N, 024°07′49″E
Johtaja Heidi Rytky
Kotisivut www.mobilia.fi

Alueella on myös kahvila- ja tilausravintola, museokauppa ja lisäksi parakkikylä, Rahtarit-liikennepuisto, lasten leikkipuisto sekä uimaranta.

Museossa esitellään klassikkoautoja perinteiseen automuseotapaan.

Museo tarjoaa myös museoajoneuvojen korjauspalveluita, kokoelmien järjestelypalveluita sekä tutkimus- ja konsultointipalveluita.

Museon johtajana on vuodesta 2012 toiminut Heidi Rytky. Aikaisemmat johtajat olivat Martti Piltz vuosina 1992–1994 ja Kimmo Levä vuosina 1994–2011.

Mobilia-säätiöMuokkaa

Mobiliaa ylläpitää Mobilia-säätiö, jonka taustavoimina on 28 auto- ja tiealan yhteisöä. Säätiössä mukana olevat yhteisöt vastaavat säätiön sääntömääräisestä toiminnasta edustajisto- ja hallitustyöskentelyn kautta.

TiemuseoMuokkaa

Tie- ja vesirakennushallituksessa (TVH, myöhemmin Tielaitos) pohdittiin jo 1930-luvulla vanhojen tienpitoon liittyvien esineiden kohtaloa ja sitä koskevan perinteen säilyttämistä. Asian edistämiseksi TVH lähetti jo vuonna 1932 kirjelmän Museoviraston edeltäjälle Muinaistieteelliselle toimikunnalle, ja vastauksessaan toimikunta lupasi kaiken tarvittavan apunsa vanhojen tienpitoon liittyvien esineiden, liikennemerkkien ja muiden tielaitteiden keruuseen ja järjestämiseen tulevaa kulkulaitosmuseota varten. Tämän pohjalta TVH:n silloinen pääjohtaja E. W. Skogström antoi piiri-insinööreille määräyksen tienpitoon liittyvien esineiden, piirrosten ja valokuvien keruusta ja luetteloinnista. Sotavuodet katkaisivat kuitenkin kehityksen ja tieliikenteen historiaa esittelevän museon perustaminen lykkääntyi vuosikymmeniksi. Vasta vuonna 1973 Suomen Tieyhdistys ja Suomen Rakennusinsinöörien Liitto tekivät aloitteen tiemuseotoiminnan aloittamisesta, ja seuraavana vuonna TVH ilmoitti liikenneministeriölle, että sen yhteyteen on mahdollista perustaa tiemuseo. Päätös tiemuseon perustamisesta tehtiin ja museo aloitti toimintansa Helsingissä vuonna 1980. Tiemuseon toimialoiksi määriteltiin tienpidon historiaa esittelevien teiden ja siltojen museointi sekä tiestön ja tienpidon historian ja perinteen tallentaminen, tutkimus ja esittely.[1]

Vehoniemen automuseoMuokkaa

Kangasalalainen kuljetusyrittäjä Olavi Sallinen (1932–2014) kiinnostui vanhoista autoista jo 1950-luvulla ja aloitti niiden keräilyn. Vuosikymmenien mittaan hänen autokokoelmansa kasvoi, ja myytyään kuljetusliikkeensä vuonna 1982 hän avasi ensimmäisen museonsa Kangasalan Vehoniemenharjulla entisen Vehoniemen matkailumajan paikalle rakennuttamissaan tiloissa nimellä Vehoniemen automuseo. Vuonna 1986 Olavi Sallinen ja hänen puolisonsa Lilja Sallinen perustivat museotoimintansa taustavoimaksi Vehoniemen Automuseosäätiön, ja samoihin aikoihin säätiö avasi toisen museon Kangasalle nimellä Suomen Sotilas- ja erikoisajoneuvohistoriallinen museo.[2]

Uusi tieliikennemuseoMuokkaa

Vuonna 1988 liikenneministeriö asetti työryhmän, joka laati kokonaisselvityksen ministeriön hallinnonalan erikoismuseoista ja niiden kehittämisestä. Työryhmä esitti mietinnössään, että Vehoniemen Automuseosäätiön ja Tie- ja vesirakennuslaitoksen alaisen, vuonna 1980 perustetun Tiemuseon näyttelytoiminta yhdistettäisiin Tieliikennemuseoksi, ja vuonna 1990 liikenneministeriö teki päätöksen tieliikennemuseon perustamisesta. Vuonna 1991 Vehoniemen Automuseosäätiö muuttui julkisyhteisöjen ylläpitämäksi säätiöksi, kun A-Katsastus Oy (ent. Autorekisterikeskus), Kangasalan kunta, Puolustusministeriö ja Tiehallinto (ent. Tielaitos) tulivat mukaan säätiöön ja sopivat entistä laaja-alaisemman tieliikennemuseon perustamisesta. Tässä yhteydessä säätiön museoiden ryhmään tuli mukaan Tiemuseo.[3] Museotoimintojen yhdistyminen osui ajankohtaan, jolloin perustettiin vastaavat tieliikenteen erikoismuseot myös Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan.[4]

Vehoniemen Automuseo, Suomen Sotilas- ja erikoisajoneuvohistoriallinen museo ja Tiemuseo ottivat Mobilian yhteiseksi nimekseen vuonna 1992. Vehoniemenharjulta Mobilia siirtyi uusiin tiloihin Kangasalan Kisarantaan vappuna 1992 ja Suomen Sotilas- ja erikoisajoneuvohistoriallisen museon kiinteistö Kangasalan Pikonkankaalla myytiin pois. Virallisesti museon vihkivät käyttöön 8. kesäkuuta 1992 silloinen liikenneministeri Ole Norrback, Tielaitoksen pääjohtaja Jouko Loikkanen ja Hämeen läänin maaherra Risto Tainio.[5] Lisätilojen valmistuttua huhtikuussa 1994 Vehoniemen Automuseosäätiön koko näyttelytoiminta siirrettiin Kisarantaan, ja Olavi Sallisen perheen omistukseen jääneissä vanhoissa tiloissa Vehoniemenharjulla avattiin museoautonäyttely.[6] Vuonna 1997 Mobilia saavutti yhden keskeisistä tavoitteistaan, kun opetusministeriö nimesi sen tieliikenteen alan valtakunnalliseksi erikoismuseoksi.[7] Vuonna 1999 Vehoniemen Automuseosäätiö muutti strategiansa mukaisesti nimensä Mobilia-säätiöksi.[8] Vuonna 2003 Mobilia palkittiin museoalan laatupalkinnolla.[9]

Vuonna 2011, jolloin Mobilia-säätiö täytti 25 vuotta, siinä oli mukana 28 tieliikenteen alan taustayhteisöä. Perustajajäsenten lisäksi säätiön jäseniksi ovat sittemmin liittyneet mm. Autoliitto, Liikenneturva, Linja-autoliitto, sisäministeriön poliisiosasto, Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL, Suomen Autokoululiitto sekä Öljy- ja Kaasualan Keskusliitto. Säätiön liikevaihto on noin 1,4 miljoonaa euroa, ja sen keskimääräinen henkilöstömäärä on 18. Museon käytössä on näyttely-, hallinto-, kokous- ja säilytystiloja lähes 8 000 neliömetriä. Museon kiinteistöt omistaa ja niiden kunnossapidosta vastaa Kiinteistö Oy Tieliikennemuseo ja ravintolapalvelujen tuottaja on Tolppa-ravintolat Oy.[10]

Mobilian kokoelmatMuokkaa

Mobilian kokoelmatiloissa säilytetään paitsi Mobilia-säätiön omia kokoelmia myös muiden auto- ja tiealan vaikuttajien omistamia materiaaleja. Mobilian hoidossa on muun muassa auto- ja konekokoelmia Liikennevirastosta, sisäasiainministeriön poliisiosastolta, Postimuseolta, Helsingin kaupunginmuseolta, Rautatiemuseolta ja Radio- ja tv-museolta. Kaikkiaan Mobilia hallinnoi omien kokoelmiensa lisäksi 20 yhteisön materiaaleja.

Mobilian tieliikennehistorialliset kokoelmat muodostuvat säätiön omistamasta kokoelmasta sekä Mobilian palvelusopimuksilla hoitamista esine-, arkisto-, kuva- ja kirjakokoelmista. Kokoelmien tallennusta ja kartuttamista ohjaa kokoelmahallinnon kokoelmapolitiikka. Kokoelmiin tallennetaan kultakin vuosikymmeneltä suomalaisten liikkumisen kannalta keskeistä auto- ja tieliikenneaineistoa.

Tieliikennehistoriallisessa kokoelmassa on noin 5 000 esinettä, joista ajoneuvoja on 292. Mobilian arkistossa on auto- ja tiealan asiakirjoja, teknisiä käsikirjoja, esitteitä, Hämeen läänin vanha kantakortisto, lehtileikkeitä ym. Kuva-arkistossa on noin 20 000 kuvaa. Kirjaston nidemäärä on noin 6 000. Suuri osa kokoelmista on selailtavissa Mobilian internetpohjaisella kokoelmaselaimella Mobilian kotisivuilla.

Mobilian verkostotMuokkaa

Mobilia toimii monessa verkostossa, joista museota ylläpitävän säätiön lisäksi merkittävimpiä ovat Trafiikki-museot, Sotahistorialliset erikoismuseot, Kangasalan Matkailurengas, Matkailumuseot ja Automuseoiden neuvottelukunta.

Vuosinäyttelyjen teematMuokkaa

  • 1992 – Kammella käyntiin: tieliikenne itsenäistä Suomea luomassa
  • 1993 – Kansakunta liikkeellä 1939–1952
  • 1994 – Tietä perille 1950-luvulta nykyaikaan
  • 1995 – Ken ties ... tulevaisuuden teemat
  • 1996 – Pyörillä kuormat kulkevat
  • 1997 – Viisikymppisten matkassa
  • 1998 – 100 vuotta ratin takana
  • 1999 – Auton vuosisata
  • 2000 – Matkalla jossain Suomessa
  • 2001 – Flying Finns: lentävät suomalaiset
  • 2002 – Made in Finland: suomalainen autoteollisuus
  • 2003 – Katu kuuma kaupungin
  • 2004 – Kaikilla herkuilla: ralliraitaa, karvanoppaa, levikkeitä – lisävarustelu kautta aikojen
  • 2005 – Maantien ässät: linja-auto 100 vuotta Suomessa
  • 2006 – Valoa yössä: taksi 100 vuotta Suomessa
  • 2007 – SA-INT: auto sodassa ja rauhassa
  • 2008 – TVH: valtion tiet
  • 2009 – Koulutiellä
  • 2010 – Peltitähdet: auto elokuvissa
  • 2011 – Yölinjalla
  • 2012 – Autoja, autoja
  • 2013 – Kahdella pyörällä
  • 2014 – Auto edessä, mökki takana
  • 2016 - Pakettiraketit: pakettiautot ennen ja nyt
  • 2017 - Suomi Turvassa 100 vuotta
  • 2018 - Linjakasta menoa
  • 2019 - Leveillä lahkeilla - Autot ja liikenne 70-luvulla
  • 2020 - Tankki täyteen

LähteetMuokkaa

  • Blomberg, Olli: Kuljetuksesta kulttuuriin – Sallisten tie Kerimäeltä Kivennavan kautta Kangasalle. Olavi Sallinen, 1997. ISBN 952-90-8712-8.

ViitteetMuokkaa

  1. Kimmo Levä (toim.): Kammella käyntiin: Mobilia-vuosikirja 1992, s. XI-XII. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1992.
  2. Blomberg 1997, s. 196–197
  3. Mobilia-vuosikirja 1992, s. XII.
  4. Kimmo Levä (toim.): Yölinjalla: Mobilia-vuosikirja 2011, s. 88. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2011.
  5. Kimmo Levä (toim.): Kansakunta liikkeellä: Mobilia-vuosikirja 1993, s. 119. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1993.
  6. Kimmo Levä (toim.): Tietä perille: Mobilia-vuosikirja 1994, s. 108. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1994.
  7. Kimmo Levä (toim.): Viisikymppisten matkassa: Mobilia-vuosikirja 1997, s. 3. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1997.
  8. Kimmo Levä (toim.): Auton vuosisata: Mobilia-vuosikirja 1999, s. 5. Kangasala: Mobilia-säätiö, 1999.
  9. Kimmo Levä (toim.): Maantien ässät: linja-auto 100 vuotta Suomessa, s. 91. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2005.
  10. Mobilia-vuosikirja 2011, s. 92.

Aiheesta muuallaMuokkaa