Juhani Rinne (arkeologi)

suomalainen arkeologi

Juhani Gustav Rinne (2. joulukuuta 1872 Piikkiö11. elokuuta 1950 Helsinki), oli suomalainen arkeologi, joka toimi valtionarkeologina vuosina 1929–1935.

Juhani Rinne
Valtionarkeologi Juhani Rinne.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 2. joulukuuta 1872
Piikkiö
Kuollut 11. elokuuta 1950 (77 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Instituutti Suomen kansallismuseo
Tutkimusalue arkeologia

Henkilöhistoria ja ammattiuraMuokkaa

Rinteen vanhemmat olivat maanviljelijä Kustaa Heikinpoika Rinne ja Johanna Vilhelmiina Kaarlentytär. Hänen puolisonsa vuodesta 1906 oli Anna Sigrid Behrens (k. 1941). Heidän pojastaan Henrik Johan Rinteestä (s. 1920) tuli sisätauteihin erikoistunut lääkäri.[1] Rinne valmistui filosofian kandidaatiksi 1899, tuli Muinaistieteellisen toimikunnan amanuenssiksi 1902 ja intendentiksi 1912. Filosofian lisensiaatiksi (tohtoriksi) hän valmistui 1914 ja toimi vuodesta 1917 Kansallismuseon historiallisen osaston esimiehenä. Valtionarkeologin toimen aikana vuonna 1932 Rinteelle myönnettiin professorin arvonimi.

 
Arkeologit Mikko Tallgren, Hjalmar Appelgren-Kivalo ja Juhani Rinne 1900-luvun alussa.[2]

Rinne toimi myös Suomen Muinaismuistoyhdistyksen sihteerinä ja Suomen Museo – Finsk Museum -julkaisun toimittajana 1902–1918. Hänen johdollaan korjattiin useita keskiaikaisia kirkkoja, kuten Kaarinan, Rymättylän, Finströmin ja Laitilan kirkot. Huomattavin oli kuitenkin hänen työnsä Turun tuomiokirkon tutkimus- ja entistämistöiden johtajana 1923-1929.

Oikeusjuttu Rinnettä vastaanMuokkaa

Juhani Rinne pidätettiin marraskuussa 1933 rahavarojen väärinkäytöstä epäiltynä. Turun linnassa ja Suomenlinnassa oli Rinteen johdolla tehty korjaustöitä, joiden työnjohdosta vastannut työnjohtaja Adolf Rahola oli jo aiemmin pidätetty.[3] Jutun oikeuskäsittelyn yhteydessä Rinteen ja Raholan katsottiin syytekirjelmän mukaan käyttäneen vääriä palkkalistoja ja kuitteja ja näiden avulla he olivat kavaltaneet Suomenlinnan korjaustöitä varten varatuista määrärahoista 27 000 markkaa sekä Turun linnan korjaustöiden määrärahoista 75 000 markkaa.[4]

Turun hovioikeus tuomitsi 15. maaliskuuta 1935 professori Rinteen jatketusta kavalluksesta 2 vuoden 6 kuukauden kuritushuonerangaistukseen ja hänet erotettiin myös valtionarkeologin virasta. Työnjohtaja Adolf Rahola tuomittiin samassa yhteydessä 3 vuoden 6 kuukauden kuritushuonerangaistukseen. Korkein oikeus alensi joulukuussa 1935 tuomioita Rinteen osalta 2 vuoteen 2 kuukauteen ja Raholan osalta 3 vuoteen.[5][6]

Kirjallinen tuotantoMuokkaa

Rinteen tutkielmia

  • Tanskalaiset ristiretket Suomeen linnantutkimuksen valossa (1923)
  • Gamla Vasa Kyrka (1912)
  • Finlands kyrkor I (1912, Karl Konrad Meinanderin kanssa)
  • Suomen keskiaikaiset mäkilinnat I (1914, väitöskirja)
  • Turun tuomiokirkko (1928)
  • Pyhä Henrik, piispa ja marttyyri (1932)
  • Turun tuomiokirkko keskiaikana I–III (1941, 1948, 1952).

Esimerkki hänen julkaisemastaan artikkelista

  • Rinne, Juhani: Turun tuomiokirkon "Ejbyn kalkki" ja sen henkilöhistoriallinen probleema. Turun Historiallinen Arkisto, 1945, nro IX, s. 229–262. Turun Historiallinen Yhdistys. Artikkelin verkkoversio.

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

  • Gardberg, C. J.: ”Rinne, Juhani (1872–1950)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 302–303. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
  • Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 627–628. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.

ViitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Rinne, Juhani hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)