Wikipedia

Pyhän Katariinan kirkko (Turku)

kirkko Turussa

Pyhän Katariinan kirkko (ent. Kaarinan kirkko, ruots. Sankta Katarina kyrka) on Turussa Nummen kaupunginosassa sijaitseva keskiaikainen kivikirkko, joka on rakennettu 1440–1450-luvuilla. Kirkko sijaitsi Kaarinan alueella vuoteen 1939, jolloin Nummen alue siirrettiin Turun kaupunkiin. Kirkon nykyinen nimi otettiin käyttöön vuonna 1991.[1] Pyhän Katariinan kirkko on Varissuon kirkon ohella toinen Turun Katariinanseurakunnan kirkosta.[2]

Pyhän Katariinan kirkko
Sijainti Kirkkotie 46, Turku
Koordinaatit 60°27′44″N, 022°17′37″E
Seurakunta Turun Katariinanseurakunta
Rakentamisvuosi 1440–1450-luku
Materiaali harmaakivi
Istumapaikkoja 500
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Historia

muokkaa

Kaarinan seurakunta mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1309, mutta se on todennäköisesti perustettu jo 1200-luvun alussa. Seurakunnan ja kirkkopitäjän alkuperäinen nimi oli Nummi, mutta vähitellen nimeksi vakiintui Kaarina. Seurakunnan kirkko rakennettiin Aurajoen tuntumaan Nummenmäelle, jossa sijaitsi rautakaudelta periytyvä kalmisto. Turun kaupungin asutus syntyi saman vuosisadan aikana pari kilometriä joen alajuoksulle päin ja se irrotettiin pian omaksi seurakunnakseen. Vuonna 1318 Turun seudulle hyökänneet novgorodilaiset tuhosivat mahdollisesti myös Kaarinan kirkon. Yksi paikalla seisseistä puukirkoista vihittiin käyttöön ilmeisesti vuonna 1351.[1][3] Nykyinen kivikirkko rakennettiin 1440-1450-luvuilla. Suunnittelijana oli ilmeisesti sama Mecklenburgista saapunut mestari, joka rakensi myös Paraisten kirkon. Kirkon länsieteinen on muurattu vuosina 1697-1699.[1] Vuonna 1939 Nummen alue liitettiin Turkuun, ja 1991 Turun puoleinen osa Kaarinan seurakunnasta erotettiin Turun Katariinanseurakunnaksi. Samalla Kaarinan kirkon nimeksi tuli Pyhän Katariinan kirkko sen keskiaikaisen suojeluspyhimyksen Katariina Aleksandrialaisen mukaan.[4][5]

Arkkitehtuuri

muokkaa

Kirkon harmaakivestä muurattu runkohuone on ulkomitoiltaan suhteellisen pieni, 26,1 x 14,7 m. Seinät on muurattu kokonaan harmaakivestä, ja päätykolmioista puuttuu tiilikoristelu. Runkohuoneesta ulkonee pohjoispuolella alkuperäiseen rakennusvaiheeseen kuuluva sakaristo, etelässä mahdollisesti hieman muuta kirkkoa nuorempi, mutta kuitenkin keskiaikainen asehuone ja lännessä eteishuone, joka on muurattu keskiaikaiseen tyyliin vuosina 1697–1699.[1]

Kirkossa on joitakin Suomen kivikirkoille epätavallisia piirteitä. 1600-luvun länsieteinen on rakennettu vanhempien sidekivien varaan, mikä osoittaa, että kirkon alkuperäiseen suunnitelmaan on kuulunut toteuttamatta jäänyt länsitorni. Toinen toteuttamaton rakennuspiirre on pohjoisseinän oviaukko eteishuoneineen. Epätavallinen pohjoisovi on muurattu ulkoa umpeen ja muutettu komeroksi jo keskiajalla, eikä eteishuonetta ole koskaan rakennettu. Poikkeuksellinen piirre saattaa selittyä sillä, että pappila sijaitsee kirkon pohjoispuolella, ja pohjoinen sisäänkäynti olisi voitu suunnitella kirkkoherran käyttöön.[1]

Myös kirkkosali on poikkeuksellisesti suunniteltu alun perin kaksilaivaiseksi, mutta jo rakentamisen aikaan suunnitelma on muutettu, kaksi kuori-ikkunaa on muurattu umpeen ja niiden tilalle on puhkaistu kirkon itäseinän keskelle uusi kuori-ikkuna. Kirkkosali on rakennusvaiheen lopuksi katettu tiilisillä ristiholveilla, joita kannattelee kuusi kahdeksankulmaista pilaria.[1]

Sisustus ja esineistö

muokkaa
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
 
Jussi Vikaisen laatima sankarihautojen muistomerkki vuodelta 1950. Taustalla arkkitehti Ingvald Sereniuksen suunnittelema siunauskappeli vuodelta 1929.

Kirkko sai vuonna 2000 lasiteoksen, alttarireliefin Lempeä Maria, jonka on tehnyt tunnettu lasimaalausten tekijä, turkulainen taiteilija Hannu Konola.[6][7]

Kulttuuriympäristö

muokkaa

Museovirasto on määritellyt Pyhän Katariinan kirkon ympäristöineen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Kirkkoympäristöön kuuluvat kirkkotarha kolmine hautakappeleineen, kellotapuli vuodelta 1826, kirkkotori, kirkkoaitat ja alkuperäisillä paikoillaan säilyneet Kaarinan Nummen kylän kantatalot Pappila, Kuikkula, Kylä ja Simola, joiden rakennuskanta on pääosin 1700–1800-luvuilta.[8] Seurakunnan pappila on sijainnut kirkon pohjoispuolella samalla paikalla jo 1200-luvun alusta lähtien.[1]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. (Kolmas täydennetty painos) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. ISBN 978-952-22260-0-6
  • Kivikoski Ella, Oja Aulis: Kaarinan pitäjän historia : 1, Kaarinan pitäjän esihistoria. Kaarina: Kaarinan historiatoimikunta, 1946.

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g Hiekkanen 2014, s. 142–147.
  2. ↑ Palmunen, Kerttu: Monikulttuurisen lähiön monipuolinen kirkko. Kirkon Naakka, 2010, nro 2, s. 10. Turku: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä.
  3. ↑ Turun ja Porin läänin kirkot : Varsinais-Suomi, s. 150. Nousiainen: Länsikirja, 1987. ISBN 951-58412-3-2
  4. ↑ Pyhän Katariinan kirkko. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä
  5. ↑ Kirkko ja me 26.11.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Pyhän Katariinan 650-vuotias kirkko saa uuden lasimaalauksen (arkistoitu sivu) 30.11.2000. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Arkistoitu 24.4.2014. Viitattu 2.10.2010.
  7. ↑ http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2261
  8. ↑ Pyhän Katariinan kirkko ympäristöineen Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • Katariinan kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.

Kuvia

muokkaa
Turun uskonnolliset rakennukset
Evankelis-luterilainen kirkko
Muut kristilliset
Muut uskonnolliset rakennukset
Tuhoutuneet
Tämä kirkkoihin tai muihin uskonnollisiin rakennuksiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pyhän_Katariinan_kirkko_(Turku)&oldid=22888544”