Rouvasväen raamattuseuran rukoushuone

Rouvasväen raamattuseuran rukoushuone oli Turussa sijainnut Frans Sjöströmin suunnittelma uusrenessanssi tyylinen rukoushuone. Vuonna 1886 valmistunut rakennus sijaitsi Eerikinkadun ja Eskelinkadun kulmassa, kunnes se purettiin vuonna 1969, ja sen paikalle rakennettiin Kansaneläkelaitoksen toimitalo.[1]

Turun Rouvasväen raamattuseuran rukoushuone
Naisten pipliaseuran Rukoushuone – Fruntimmersbibel föreningens bönehus
Rukoushuone kuvattuna pian rakennuksen valmistumisen jälkeen noin vuonna 1890.
Rukoushuone kuvattuna pian rakennuksen valmistumisen jälkeen noin vuonna 1890.
Osoite Eerikinkatu 26
Rakennustyyppi Rukoushuone
Valmistumisvuosi 1886
Purkuvuosi 1969
Suunnittelija Frans Sjöström
Rakennuttaja Turun rouvasväen raamattuseura
Urakoitsija rakennusmestari J. Östman ja työnjohtaja W. Lindén
Tyylisuunta Uusrenessanssi
Pituus 27 metriä
Leveys 16,5 metriä
Korkeus 13 metriä
Kerrosluku 2
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Rouvasväen raamattuseuran perusti Turussa 1850-luvulla neiti Eva Elisabet af Gadolin. Hän oli Turun tuomiorovasti Gustaf Gadolinin tytär. Aluksi epävirallinen seura kokoontui Gadolinin kotona, mutta toiminnan kasvaessa siitä muodostettiin virallinen yhdistys vuonna 1864. Yhdistyksen jäseniksi olivat nimestä huolimatta tervetulleita myös naimattomat naiset. Toiminta oli ajan ihanteiden mukaista hyväntekeväisyyttä. Naiset kiersivät muun muassa vankiloissa ja sairaaloissa, auttoivat sairaita ja köyhiä sekä levittivät hengellistä kirjallisuutta. Seura oli suuntautunut hedbergiläisyyteen, joka oli kirkon sisällä toiminut, Turussa keskiluokan suosima evankelinen liike.[1]

Seuran toiminnan kasvaessa sille vuokrattiin toimitilat ensin Procopén talosta Kaskenkatu 10:stä, myöhemmin Lembergin talosta Itäinen Pitkäkatu 27:stä ja lopuksi Hellstenin talosta Tehtaankatu 8:sta. Vuonna 1874 yhdistys vuokrasi Turun kaupungilta tontin osoitteesta Eskelinkatu 6, johon oma rukoushuone päätettiin rakentaa. Kustannusten kattamiseksi yhdistys otti lainaa. Lisäksi järjestettiin arpajaisia ja kerättiin lahjoituksia, joista yksi merkittävimmistä saatiin kauppias Johan Gustaf Wigeliukselta.[2] Hän myös lahjoitti rakennukseen Jens Zachariassenin vuonna 1886 valmistamat urut, jotka Kangasalan urkutehdas vuonna 1912 uudisti.[3]

Arkkitehdiksi palkattiin Frans A. Sjöström, joka oli juuri saavuttanut mainetta Turussa suunniteltuaan Vanhan seurahuoneen modernisoinnin uudeksi Turun kaupungintaloksi. Rakennustyöt aloitettiin huhtikuussa ja rakennus valmistui jo syksyllä 1886. Talo myötäili uusrenessanssin ihanteita ja oli koristeltu pilareilla, friiseillä ja kaari-ikkunoilla. Sisäänkäyntejä oli kolme, joista pääsisäänkäynnit sijaitsivat sekä Eerikin- että Eskelinkadun (silloisen Kehruuhuoneenkadun) puolella. Yhteensä tilaa oli noin 1 000 hengelle. Rakennuksen sisällä sijaitsi ainoastaan yksi suuri, perinteisen kirkkosalin tyyppinen tila, jota kiersi toisessa kerroksessa lehteri. Lehtereille pääsi portaita pitkin kustakin rakennuksen neljästä kulmasta. Lehteri ja muut rakennuksen puuosat oli valmistettu Turun puunjalostustehtaalla, maalaustyöt teki maalari S. Koskinen ja rakennuksen kipsikoristukset oli valmistettu Freiheitin Hirvensalon kaakelitehtaassa. Zachariassenin valmistamat urut sijoitettiin lehterille Eskelinkadun puoleisen sisäänkäynnin yläpuolelle. Vastakkaisella lehterillä sijaitsi saarnastuoli. Sali oli valaistu kaasulla, ja se lämmitettiin neljällä ripauunilla, jotka oli valmistettu Turun Rautateollisuus Osakeyhtiön konepajassa. Rakentamiskustannukset olivat lähes 70 000 markkaa.[4]

Rukoushuoneen vihki käyttöön 23. marraskuuta 1886 arkkipiispa Torsten Thure Renvall. Uudesta rukoushuoneesta tuli Turun tuomiokirkon ohella kaupungin toinen hengellinen keskus, koska kaupungissa ei vielä tässä vaiheessa sijainnut tuomiokirkon lisäksi muita kirkkoja. Turun tuomiokirkon papit järjestivät Rukoushuoneella pyhäpäivisin suomen- ja ruotsinkielisiä jumalanpalveluksia ja arkisin raamatunselitysiltoja.[5]

Talo muodosti myöhemmin parin kadun toiselle puolelle vuonna 1892 rakennetun Turun VPK:n talon kanssa, jonka Karl Viktor Reinius suunnitteli Rukoushuonetta mukaillen.[1]

Kun 1900-luvulla kaupunkiin rakennettiin uusia kirkkoja, Rouvasväen rukoushuone jäi ensin vähäiselle käytölle ja lopulta enää yhdistyksen omaan käyttöön. Talo aiheutti yhdistykselle liian suuret kustannukset, ja vuonna 1969 Turun kaupunki myi tontin Kansaneläkelaitokselle, joka etsi Turusta paikkaa uudelle toimitalolle. Tontin uusi omistaja purki vanhan Rukoushuoneen heti pois, ja helmikuussa 1971 paikalle valmistui Aarne Ehojoen suunnittelema massiivinen 40 000 kuutiometrin kolmikerroksinen virastotalo. Virastotalo valittiin muun muassa vuonna 2012 kaupunkilehti Turkulaisen äänestyksessä Turun rumimmaksi julkiseksi rakennukseksi, mutta vuodesta 2008 lähtien virastotalo on ollut asemakaavassa suojeltu.[1][6]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Harri Kalpa: ”Rouvasväen rukoushuone”, Muuttuva kaupunki, Turku eilen ja tänään II, s. 66—67. Turku: Turun Sanomat, 1989. ISBN 951-95653-3-7. suomi
  • Rauno Lahtinen: ”Eerikinkatu 26 - Eskelinkatu 6, Rouvasväen raamattuseuran rukoushuone”, Turun puretut talot 3, s. 11—13. Turku: Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2013. ISBN 978-952-483-262-5. suomi
  • Muuttuva kaupunki: Pyhättöjen Eerikinkatu maallistui. Turun Sanomat, 2.8.2015. Turun Sanomat. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.10.2020. suomi

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Eva Latvakangas, Jonny Holmén, Kati Kivelä: ”Eerikinkadun tuhotut pyhätöt”, Turku, muuttuva kaupunki, Osa II, s. 29—32. Raisio: Turun Sanomat, 2012. ISBN 978-951-9129-88-4. suomi
  2. Hanna Melander: Gamla minnen från Åbo. Suomen Turku, 1967, nro 1. Turkuseura ry. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.10.2020. suomi
  3. Luettelo Zachariassenin urkutehtaan valmistamista uruista sekä urkujen korjaus ja äänikertojen lisäystöistä Pyhärannan seurakunta. Viitattu 18.10.2020. suomi
  4. Rouvasväen raamatunseuran rukoushuone. Sanomia Turusta, 1886, nro 208. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.10.2020. suomi
  5. Rouvasväen raamattuyhdistyksen uusi rukoushuone Eerikinkadulla vihittiin. Turun Lehti, 1886, nro 138. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.10.2020. suomi
  6. Riitta Monto: Marjatta Holma ihastui okranvihreään kaakeliin 14.11.2006. Turun Sanomat. Viitattu 18.10.2020. suomi