A. K. Cajander

suomalainen poliitikko
(Ohjattu sivulta Aimo Cajander)

Aimo Kaarlo Cajander (4. huhtikuuta 1879 Uusikaupunki21. tammikuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen metsätieteilijä ja poliitikko, Metsähallituksen ylijohtaja, Kansallisen Edistyspuoleen puheenjohtaja sekä kolminkertainen pääministeri.[6] Talvisodan syttyminen katkaisi hänen poliittisen uransa ja on leimannut hänen jälkimainettaan.

A. K. Cajander
Akcajander.png
Suomen pääministeri
Cajanderin I hallitus
2.6.1922–14.11.1922
Cajanderin II hallitus
18.1.1924–31.5.1924
Cajanderin III hallitus
12.3.1937–1.12.1939
Edeltäjä Juho Vennola
Kyösti Kallio
Kyösti Kallio
Seuraaja Kyösti Kallio
Lauri Ingman
Risto Ryti
Suomen puolustusministeri[1]
Mantereen hallitus
22.12.1928–16.8.1929[2]
Edeltäjä Jalo Lahdensuo[1]
Seuraaja Juho Niukkanen[1]
Suomen II maatalousministeri
Cajanderin I hallitus
2.6.1922–14.11.1922[3]
Edeltäjä Juho Niukkanen[4]
Seuraaja Juho Niukkanen[5]
Kansanedustaja
1.8.1929–31.8.1933
1.9.1936–21.1.1943
Henkilötiedot
Syntynyt4. huhtikuuta 1879
Uusikaupunki
Kuollut21. tammikuuta 1943 (63 vuotta)
Helsinki
Tiedot
Puolue Kansallinen Edistyspuolue

Tieteellisessä työssään Cajander kehitti tunnetuimmin metsätyyppiopin.

ElämänvaiheetMuokkaa

PerheMuokkaa

Cajander syntyi Uudessakaupungissa. Hänen vanhempansa olivat alkeiskoulun rehtori Karl Alexander Cajander ja Mynämäen kihlakunnan kruununvoudin tytär Anna Mathilda Cajander Allenius.[7] A. K. Cajander oli naimisissa vuodesta 1906 Laina Elisabet Cederbergin kanssa.[8] Heidän lapsiaan olivat metsänhoitaja Kaarlo Erkki Kalela, kasvitieteilijä Aarno Kalela ja metsäntutkija Erkki Kalela. Aarno Kalelan pojista Jorma Kalela on Turun yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori ja suurlähettiläs Jaakko Kalela tasavallan presidentin kanslian entinen kansliapäällikkö.

Akateeminen uraMuokkaa

Cajander kävi Turun suomalaisen klassillisen lyseon ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1896. Hän opiskeli kasvitiedettä Helsingin yliopistossa, matkusti Siperiaan keräämään aineistoa vuonna 1903 valmistuneeseen väitöskirjaansa ja sai nimityksen kasvitieteen dosentiksi. Cajander kouluttautui myös metsänhoitajaksi Evon metsäopistossa. Hänet nimitettiin Helsingin yliopiston metsänhoidon opettajaksi alan opetuksen käynnistyttyä vuonna 1908 uudessa maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa sekä kasvitieteen professoriksi vuonna 1911.

Cajander nimitettiin Metsähallituksen virkaatekeväksi ylijohtajaksi vuonna 1918, vakinaiseksi ylijohtajaksi vuonna 1927 ja uuteen pääjohtajan virkaan vuonna 1934, jolloin hän viimein luopui professuuristaan. Hän johti laitosta kuolemaansa asti. Cajander vaikutti Suomen metsätalouteen myös toimimalla valtionyhtiöiden Veitsiluoto Oy:n ja Enso-Gutzeitin hallintoneuvostojen puheenjohtajana 1930-luvulla.

Cajander oli Suomalaisen Tiedeakatemian esimies vuosina 1922–1923 ja Suomen Tiedeseuran puheenjohtaja vuosina 1935–1936.

Poliittinen uraMuokkaa

Presidentti K. J. Ståhlberg kutsui Cajanderin yllättäen pääministeriksi kesäkuussa 1922, vaikkei tämä ollut aiemmin osallistunut politiikkaan. Cajander oli tuolloin kokoomuksen jäsen, mutta hänen poliittiset mielipiteensä olivat lähempänä presidentin edustamaa edistyspuoluetta. Cajanderin I hallitus istui 166 päivän ajan, vuoden 1922 eduskuntavaalien ylitse. Se oli itsenäisen Suomen ensimmäinen virkamieshallitus. Pääministeri Cajander hoiti samalla myös toisen maatalousministerin salkkua.

Tammikuussa 1924 Cajander nimitettiin vastaavissa olosuhteissa johtamaan toista hallitusta, joka toimi 135 päivää. Cajanderin II:n hallituksen kaudelle osui niin sanottu upseerikriisi, josta kuitenkin selvittiin välikohtauksitta. Cajander liittyi Kansalliseen Edistyspuolueeseen vuonna 1927. Seuraavana vuonna hänestä tuli Oskari Mantereen virkamieshallituksen puolustusministeri, ja hänet valittiin vuoden 1929 vaaleissa eduskuntaan Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä. Vuonna 1933 Cajander valittiin edistyspuolueen puheenjohtajaksi, missä tehtävässä hän toimi kuolemaansa asti. 1930-luvulla häntä pidettiin edistyspuolueen vasemman siiven johtavana poliitikkona, kun taas T. M. Kivimäki oli oikean siiven johjtaja. Cajander johti ajoittain myös puolueen pieneksi kutistunutta eduskuntaryhmää sekä oli tasavallan presidentin valitsijamiehenä presidentinvaaleissa 1937 ja 1940.

Cajanderin kolmas pääministerikausi ja viimeiset vuodetMuokkaa

Kolmannen kerran Cajander kohosi pääministeriksi keväällä 1937, tällä kertaa puolueensa edustajana eikä ammattiministerinä. Cajanderin III hallitus oli Suomen ensimmäinen punamultahallitus. Sen vahvat puolueet olivat maalaisliitto ja SDP, joten pientä edistyspuoluetta edustaneelle pääministeri Cajanderille jäi sovittelijan rooli hallituksen vahvojen miesten, maalaisliittolaisen puolustusministeri Juho Niukkasen ja sosiaalidemokraattisen valtiovarainministeri Väinö Tannerin välissä. Cajander aloitti sittemmin pysyväksi tavaksi muodustuneen hallituksen iltakoulun järjestämisen viikoittain. Cajanderin III hallituksen tärkeimmät aikaansaannokset olivat kansaneläkelain säätäminen, yliopiston pitkän kielikiistan ratkaiseminen ja viivyttelyn jälkeen myös puolustuslaitoksen uusien perushankintojen aloittaminen. Isänmaallisen kansanliikkeen lakkautusyritys sen sijaan ei onnistunut. Myös Ahvenanmaan linnoituskysymys jäi ratkaisematta.

Cajander ja hänen hallituksensa ovat kuitenkin jääneet historiaan ennen kaikkea roolistaan talvisotaan johtaneessa kehityksessä. Cajanderin sekä ulkoministeri Rudolf Holstin ja tämän seuraajan Eljas Erkon on katsottu hukanneen tilaisuuden sovun löytämiseen Neuvostoliiton kanssa epäolennaisuuksiin takertumisen tai poliittisen harkitsemattomuuden vuoksi niin sanotuissa Jartsev-neuvotteluissa keväällä 1938, viivytelleen liian pitkään puolustushankintojen aloittamisessa sekä suhtautuneen liian huolettomasti Neuvostoliiton vaatimuksiin ja sodanuhkaan syksyllä 1939. Sodan sytyttyä 30. marraskuuta 1939 hallitus sai vielä eduskunnan luottamuksen, mutta sen oli silti jätettävä paikkansa.

Sotavuosina Cajander jatkoi rivikansanedustajana ja Metsähallituksen johdossa sekä toimi lisäksi Suomen Huollon puheenjohtajana.

Cajander kuoli sydänhalvaukseen Eduskuntatalossa 21. tammikuuta 1943. Aiemmin samana päivänä hän osallistui vielä suuren valiokunnan kokoukseen, mutta ei saapunut illalla puolueensa eduskuntaryhmän kokoukseen, minkä jälkeen hänet löydettiin työhuoneestaan kuolleena. Hän oli kuollessaan 63-vuotias.[9]

”Malli Cajander”Muokkaa

Pääartikkeli: Malli Cajander

Kesäkuussa 1939 Cajander ilmoitti tyytyväisyytensä sen johdosta, että Suomen puolustuslaitoksen hankintamenoja on siirretty seuraaville vuosille. Tämä osoittautui virhearvioksi. Elokuussa 1939 pidetyn sotaharjoituksen päättäjäispuheessa Cajander lausui: "mitä silloin olisimme hankkineet, esimerkiksi lentokoneita, ilmatorjuntavälineitä ynnä muuta, olisivat jo nyt suurelta osalta vanhentuneita, ehkäpä romutettaviakin...". Tätä puheesta irrotettua yksityiskohtaa käytettiin myöhemmin hyväksi osoittamaan Cajanderin suhtautumista puolustushankintoihin. Talvisodan aikana kansa antoi nimen ”malli Cajander” sotilasunivormulle (tai oikeammin juuri sen puutteelle), joka koostui vain sotilaan omista vaatteista, kokardista ja vyöstä.

LähteetMuokkaa

  • Mikko Uola ja Matti Leikola: ”Cajander, Aimo Kaarlo”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 75–78. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Suomen puolustusministerit puolustusministeriö. Viitattu 29.5.2010.
  2. Mantereen hallitus valtioneuvosto. Viitattu 29.5.2010.
  3. Cajanderin hallitus valtioneuvosto. Viitattu 7.2.2011.
  4. Vennolan II hallitus valtioneuvosto. Viitattu 7.2.2011.
  5. Kallion hallitus valtioneuvosto. Viitattu 7.2.2011.
  6. A. K. Cajander. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  7. Sukutaulu
  8. ”Cajander, Aimo Kaarlo”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1931–1945, s. 87–91. Helsinki: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1946.
  9. Professori A. K. Cajander kuollut (tilaajille) Helsingin Sanomat 22.1.1943. Viitattu 8.8.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Edeltäjä:
Juho Vennola
Kyösti Kallio
Kyösti Kallio
Suomen pääministeri
1922
1924
1937−1939
Seuraaja:
Kyösti Kallio
Lauri Ingman
Risto Ryti
Edeltäjä:
Jalo Lahdensuo
Suomen puolustusministeri
1928–1929
Seuraaja:
Juho Niukkanen