Wikipedia

Ylioppilaskunta (Suomi)

opiskelijajärjestö suomalaisissa yliopistoissa

Ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka toiminta perustuu yliopistolakiin. Jokaisessa Suomen yliopistossa on oma ylioppilaskuntansa. Ylioppilaskunnan muodostavat kaikki alempaa tai ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat, koska jäsenyys on pakollinen. Ylioppilaskunta voi lisäksi hyväksyä jäsenekseen muitakin yliopisto-opiskelijoita.[1]

Yliopistolain 46 §:ssä määritellään ylioppilaskunnan tarkoitus seuraavasti:

»Ylioppilaskunnan tarkoituksena on olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä.»

Suomen 13 ylioppilaskuntaa ovat liittyneet yhteen Suomen ylioppilaskuntien liittoon (SYL), joka on perustettu 1921. SYL edustaa yhteensä 132 000 yliopisto-opiskelijaa.[2]

Historia muokkaa

Suomen ensimmäinen ylioppilaskunta on Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Se perustettiin silloiseen Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon vuonna 1868 nimellä Suomen ylioppilaskunta, mutta nimi muutettiin kun Suomeen alettiin perustaa muita yliopistoja.

Hallinto muokkaa

Koska ylioppilaskunnat ovat laissa määritettyjä julkisoikeudellisia yhteisöjä, niiden hallinto määräytyy ensisijaisesti yliopistolain ja niiden omien sääntöjen perusteella. Yhdistyslain määräyksiä ei pääosin sovelleta ylioppilaskunnissa[3].

Ylioppilaskunnilla on itsehallinto. Yliopistolaissa määritellään, että ylioppilaskunnan päätösvaltaa käyttävät hallitus ja edustajisto. Ylioppilaskunnat säätelevät toimintaansa tarkemmin edustajiston hyväksymillä säännöillä, jotka yliopiston rehtori vahvistaa. Hallinto- ja toimeenpanovaltaa käyttää hallitus.[1]

Yliopistoista annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan edustajisto valitaan suhteellisilla vaaleilla. Asetuksen mukaan ylioppilaskunnan vaaleissa on äänioikeus yliopistoon läsnä olevaksi opiskelijaksi ilmoittautuneella ylioppilaskunnan jäsenellä.[4]

Jäsenyys ja jäsenmaksu muokkaa

Kaikki yliopistossa ylempää tai alempaa korkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat ovat ylioppilaskunnan jäseniä, minkä lisäksi ylioppilaskunta voi hyväksyä jäsenekseen muitakin yliopiston opiskelijoita. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden, jota kutsutaan myös automaatiojäsenyydeksi, on toisinaan katsottu olevan ristiriidassa perustuslain 13 §:n takaaman yhdistymisvapauden kanssa, johon sisältyy oikeus kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen[5]. Ylioppilaskunta ei kuitenkaan ole yhdistyslain mukainen yhdistys vaan julkisoikeudellinen yhteisö, jollaisia voidaan perustaa lailla ja jotka hoitavat julkista tehtävää. Ylioppilaskuntien kiistattominkenen mukaan? julkinen tehtävä on osallistuminen autonomisten yliopistojen hallintoon.

Pakkojäsenyydestä kirjattiin ensimmäisen kerran hallitusohjelmassa vuonna 2023 Orpon hallituksen hallitusohjelmassa.[6] Kirjauksen mukaan: ”Hallitus selvittää ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä luopumista vastaamaan paremmin perustuslaissa suojattua yhdistymisvapautta. Asiasta tehdään päätökset selvityksen pohjalta kevään 2024 aikana.”[7]

Pakkojäsenyyden kritiikki ja laillisuus muokkaa

Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä on noussut kritiikkiä etenkin silloin, kun ne ovat ottaneet kantaa opiskeluun liittymättömiin asioihin, kuten parisuhdelakiin tai Irakin sotaan.[8] Ylioppilaskuntia on kritisoitu myös siitä, että ne hoitavat tehtäviä, jotka eivät niille lain mukaan kuuluisi. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi asunnonvälitys, kampusviljely tai tiedotustoiminta. Vaikka päätökset ja kannanotot tehdäänkin ylioppilaskunnan eri elinten kautta, niitä on kritisoitu siitä, että ylioppilaskunnan jäsenen ei ole mahdollista irtautua yhteisöstä, vaikka sen kannanotot eivät miellyttäisikään.[9]

Keskustelua syntyi myös syyskuussa 2014 eduskunnan perustuslakivaliokunnan tekemästä päätöksestä, jonka mukaan ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien pakkojäsenyys rikkoisi perustuslaissa taattua yhdistymisvapautta siitä huolimatta, että niille esitettiin samoja tehtäviä kuin ylioppilaskunnille, joiden jäsenyys on pakollinen. Samassa päätöksessä ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä perusteltiin sillä, että ”ylioppilaskuntaa oli vanhastaan pidettävä osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa ja koska sillä oli merkittävä osuus yliopiston hallinnossa”.[10]

Syksyllä 2018 perustuslakivaliokunta totesi korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon uudistusta koskevassa lausunnossaan, että pitää käynnistää selvitystyö siitä, onko pakkojäsenyydelle enää esitettävissä hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia perusteita.[11] Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti kesäkuussa 2020 viiden hengen selvittäjäryhmän arvioimaan yliopistojen hallinnollisen autonomian tilaa ja arvioimaan, ”onko ylioppilaskunnan automaatiojäsenyydelle esitettävissä hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia perusteita perustuslaissa turvatun yhdistymisvapauden kannalta sekä arvioida mahdolliset tarpeet lainsäädäntömuutoksille perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla”. Selvittäjäryhmä ei löytänyt pakkojäsenyyden poistamiselle ”välittömiä perusteita”.[12] Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtorin ja julkisoikeuden dosentin Matti Muukkosen mukaan viimeinen välttämätön peruste ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden ylläpitämiseksi poistui vuoden 2021 alussa, kun korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon järjestäminen siirtyi Kansaneläkelaitoksen vastuulle.[13]

Maaliskuussa 2021 kokoomuksen kansanedustaja Heikki Vestman jätti yhdessä 83 muun kansanedustajan kanssa lakialoitteen ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden poistamiseksi. Vestmanin mukaan ylioppilaskunnat eivät enää hoida sellaisia tehtäviä, joiden perusteella opiskelijoiden automaatio- ja pakkojäsenyys voitaisiin katsoa hyväksyttäväksi ja perustelluksi.[14][15]

Oikeustapauksia muokkaa

Vuosikirjapäätöksessä KHO:2021:140 Turun yliopiston opiskelija oli hakenut eroa ylioppilaskunnastaan ja vaatinut jäsenmaksun ylioppilaskuntaosuuden palauttamista. Jotta pakkojäsenyyttä koskevan yliopistolain säännöksen olisi voinut jättää soveltamatta, ristiriidan sen ja perustuslain välillä olisi tullut olla selvä ja riidaton. Korkein hallinto-oikeus totesi, että kyseisessä tapauksessa ylioppilaskunnan pakkojäsenyys ei ollut ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, joten opiskelijan vaatimukset hylättiin.[16]

Tapaus alkoi lokakuussa 2018, kun Turun yliopiston opiskelija pyysi, että hänelle myönnetään ero ylioppilaskunnastaan ilman, että hän menettää opiskeluoikeutensa Turun yliopistossa ja että hänelle palautetaan jo maksettu jäsenmaksu kevätlukukauden osalta. Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus hylkäsi pyynnön ja siitä tehdyn oikaisuvaatimuksen. Opiskelija valitti päätöksistä Turun hallinto-oikeuteen ja vaati myös hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä. Hallinto-oikeus jätti marraskuussa jätti valituksenalaisella päätöksellään tutkimatta opiskelijan valituksen ylioppilaskunnan hallituksen päätöksestä ja poisti siihen liitetyn valitusosoituksen. Opiskelija valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja vaati ensisijaisesti, että se tutkii asian valitusasiana ja myöntää opiskelijalle eron Turun yliopiston ylioppilaskunnasta sekä velvoittaa ylioppilaskunnan palauttamaan jäsenmaksun hallinto-oikeudessa vaaditun mukaisesti. Toissijaisesti opiskelija vaati, että asia tutkitaan hallintoriita-asiana. Lisäksi hän vaati, että oikeudenkäynnin viivästymisestä maksetaan hyvitystä hänen hallinto-oikeudessa esittämänsä vaatimuksen mukaisesti. Opiskelija piti itsekin riidattomana, ettei ylioppilaskunnalla ole itsenäistä toimivaltaa myöntää jäsenelleen eroa. Valituksessa hän olikin kiistänyt kokonaisuudessaan jäsenmaksun perusteen eli pakkojäsenyyden. Korkein hallinto-oikeus ei ottanut käsittelyyn osia valituslupahakemuksesta ja hylkäsi käsittelyyn ottamansa osan eli mikään opiskelijan vaatimuksista ei mennyt läpi.[16]

Loppuvuodesta 2020 Lapin yliopiston opiskelija jätti ylioppilaskunnalleen eroilmoituksen, joka astui voimaan alkuvuodesta 2021. Sekä ylioppilaskunta että yliopisto kuitenkin katsoivat, että opiskelija on yhä ylioppilaskunnan jäsen.[17] Tammikuussa opiskelija jätti Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen asiasta hakemuksen hallintoriita-asiassa.[18] Ylioppilaskunta vaati hallinto-oikeutta hylkäämään opiskelijan hakemuksen. Kesäkuussa 2022 hallinto-oikeus antoi päätöksen, jossa se ei vahvistanut opiskelijan eroa ylioppilaskunnasta. Tämän jälkeen opiskelija jätti valituslupahakemuksen ja hallintovalituksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hän pitää tapausta Turun yliopiston ylioppilaskunnan tapaukseen nähden erilaisena, sillä ylioppilaskunnat eivät enää kerää korkeakouluopiskelijoiden terveydenhoitomaksua, vaan vastuu siirtyi vuoden 2021 alussa Kansaneläkelaitokselle.[17]

Jäsenmaksu muokkaa

Ylioppilaskunnilla on oikeus periä jäsenmaksua sen ”tarkoituksen ja tehtävien toteuttamiseen soveltuvasta toiminnasta aiheutuviin menoihin”. Jäsenmaksun suuruuden vahvistaa yliopiston rehtori ja yliopisto valvoo sen maksamista.[1] Keväällä 2021 jäsenmaksun suuruus oli ylioppilaskunnasta riippuen 46–82 euroa vuodessa.[13] Lukuvuonna 2021–2022 edullisin jäsenmaksu oli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla (46 euroa lukuvuodessa)[19] ja kallein Vaasan yliopiston ylioppilaskunnalla (83 euroa lukuvuodessa)[20].

Vuoden 2020 loppuun asti ylioppilaskunnat keräsivät jäseniltään jäsenmaksun yhteydessä pakollisen terveydenhoitomaksun, mutta vuoden 2021 alusta terveydenhoitomaksusta tuli veronluonteinen maksu, jonka keräämisestä vastaa Kansaneläkelaitos. Samassa yhteydessä myös ammattikorkeakoulujen opiskelijat tulivat Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palveluiden piiriin.[21]

Suomen ylioppilaskunnat muokkaa

Suurimman osan ylioppilaskunnista ainoana kielenä on suomi. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan, Taideyliopiston ylioppilaskunnan ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan kielinä ovat suomi ja ruotsi. Åbo Akademis Studentkårin ja Svenska Handelshögskolans Studentkårin kielenä on ruotsi.[1]

sekä

Entisiä muokkaa

Yhdistyivät osaksi uusia ylioppilaskuntia uuden yliopistolain voimaan astuessa 1.1.2010 tai myöhemmin:

Aiempia ylioppilaskuntia:

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Yliopistolaki 46 § Finlex. Viitattu 21.10.2021.
  2. ↑ Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry täyttää 100 vuotta vuonna 2021 Suomen ylioppilaskuntien liitto. Arkistoitu 22.10.2021. Viitattu 21.10.2021.
  3. ↑ Yhdistyslaki 2 § Finlex. ”Yhteisöön, joka on lailla tai asetuksella järjestetty erityistä tarkoitusta varten, tätä lakia sovelletaan vain sikäli kuin niin on erikseen säädetty.” Viitattu 21.10.2021.
  4. ↑ Valtioneuvoston asetus yliopistoista 4 § Finlex. Viitattu 21.10.2021.
  5. ↑ Suomen perustuslaki 13 § Finlex. Arkistoitu 18.1.2024. Viitattu 21.10.2021.
  6. ↑ Saravirta, Pihla: Ylioppilaskuntien pakollinen jäsenyys ja liittymismaksut saattavat jäädä historiaan Yle Uutiset. 19.7.2023. Viitattu 21.8.2023.
  7. ↑ ”Korkeakoulutus ja tiede”, Vahva ja välittävä Suomi : Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023, s. 90. Valtioneuvosto, 2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8. Teoksen verkkoversio (PDF). Viitattu 21.8.2023.
  8. ↑ Kauhanen, Anna-Liina: Pakko ei ole kuin kuulua Ylioppilaslehti. 14.2.2003. Viitattu 4.6.2011.
  9. ↑ Vartiainen, Niko: Miksi opiskelijan on pakko kuulua ylioppilaskuntaan? Kokoomusnuoret ja liberaalipuolue käyvät jälleen vuosikymmeniä kestäneeseen taistoon Helsingin Sanomat. 29.8.2017. Viitattu 22.10.2021.
  10. ↑ Liiten, Marjukka: Perustuslaki­valiokunnan päätös opiskelijakuntien pakkojäsenyydestä synnytti kiistan Helsingin Sanomat. 24.9.2014. Viitattu 22.10.2021.
  11. ↑ Valiokunnan lausunto PeVL 33/2018 vp 26.10.2018. Eduskunta. Viitattu 16.11.2022.
  12. ↑ Hallberg, Pekka & Pohjolainen, Teuvo & Letto-Vanamo, Pia & Peltola, Maija S. & Kivistö, Jussi: Yliopistoautonomia (PDF) 1.3.2021. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 15.11.2022.
  13. ↑ a b Liiten, Marjukka: Selvittäjäryhmä pitäisi kiinni ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä – tutkijan mukaan se on perustuslain vastainen Helsingin Sanomat. 11.3.2021. Viitattu 22.10.2021.
  14. ↑ Liiten, Marjukka: Lakialoite: Ylioppilaskuntien pakkojäsenyys poistettava Helsingin Sanomat. 12.3.2021. Viitattu 22.10.2021.
  15. ↑ LA 21/2021 vp Eduskunta. Viitattu 22.10.2021.
  16. ↑ a b KHO:2021:140 Päätös annettu 6.10.2021. Korkein hallinto-oikeus. Viitattu 22.10.2021.
  17. ↑ a b Paananen, Karoliina: Opiskelija yritti erota Lapin yliopiston ylioppilaskunnasta ja vei asian oikeuteen – jäsenyys pysyy voimassa Ylioppilaslehti. 9.9.2022. Viitattu 26.11.2022.
  18. ↑ Paananen, Karoliina: OKM:n selvityksen mukaan automaatio- ja pakkojäsenyydelle yhä perusteet Ylioppilaslehti. 7.5.2021. Päivitetty 14.5.2021. Viitattu 26.11.2022.
  19. ↑ Jäsenyys Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Viitattu 22.10.2021.
  20. ↑ Jäsenyydestä Vaasan yliopiston ylioppilaskunta. Viitattu 22.10.2021.
  21. ↑ 270 000 korkeakouluopiskelijalle yhdenvertainen opiskeluterveydenhuolto 1.1.2021 alkaen Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö. Viitattu 21.10.2021.

Aiheesta muualla muokkaa

Suomen ylioppilaskunnat
Nykyiset

AYY (Aalto-yliopisto) · HYY (Helsingin yliopisto) · ISYY (Itä-Suomen yliopisto) · JYY (Jyväskylän yliopisto) · LYY (Lapin yliopisto) · LTKY (Lappeenrannan teknillinen yliopisto) · OYY (Oulun yliopisto) · SHS (Svenska Handelshögskolan) · TaiYo (Taideyliopisto) · TREY (Tampere) · TYY (Turku) · VYY (Vaasan yliopisto) · ÅAS (Åbo Akademi)

Entiset

KY (Helsingin kauppakorkeakoulu) · JoYY (Joensuun yliopisto) · KYY (Kuopion yliopisto) · KUVYO (Kuvataideakatemia) · TOKYO (Taideteollinen korkeakoulu)  · TTYY (Tampereen teknillinen yliopisto) · Tamy (Tampereen yliopisto) · TeYo (Teatterikorkeakoulu) · TKY (Teknillisen korkeakoulu) · TuKY (Turun kauppakorkeakoulu) · SAY (Sibelius-Akatemia)

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ylioppilaskunta_(Suomi)&oldid=22269553”