Viimeinen vieras (elokuva)
Viimeinen vieras (ruots. En oväntad gäst) on Arvi Tuomen ja Ville Salmisen ohjaama jännityselokuva vuodelta 1941. Se oli Salmisen ensimmäinen ja Tuomen ainoaksi jäänyt ohjaustyö.
Viimeinen vieras | |
---|---|
![]() Elokuvan juliste. |
|
Ohjaaja |
Arvi Tuomi Ville Salminen |
Käsikirjoittaja |
Risto Orko Matti Kurjensaari Ville Salminen |
Perustuu | H. R. Hallin romaaniin Yhä murhat jatkuivat (1939) |
Tuottaja | Matti Schreck |
Säveltäjä | Harry Bergström |
Kuvaaja | Erik Blomberg |
Leikkaaja | Elle Viljanen |
Lavastaja | Ville Salminen |
Pääosat |
Irma Seikkula Ville Salminen Reino Valkama Hugo Hytönen |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
Ensi-ilta | 23. maaliskuuta 1941 |
Kesto | 95 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Elokuvaa markkinoitiin ensimmäisenä suomalaisena salapoliisifilminä, mutta laadullisesti sitä on pidetty ”teatraalisena jahkailuna”, jonka syynä olivat Salmisen ja henkilöohjauksesta vastanneen Tuomen huonot välit.[1] Elokuvan katsojamäärät jäivät myös suhteellisen vähäisiksi.[2]
Käsikirjoitus pohjautui suomenkielisen dekkari- ja tieteiskirjallisuuden uranuurtajan,[3] muun muassa nimellä H. R. Halli kirjoittaneen Rikhard Ruthin romaaniin Yhä murhat jatkuivat (1939), joka kuvaa kieltolain aikaan tapahtuvan salakapakanpitäjän murhan tutkintaa. Elokuvakäsikirjoituksessa tapahtumat siirrettiin kuvaushetkeen eli välirauhan aikaan.[4]
Juoni Muokkaa
Salakapakoitsija Nelly löytyy kotoaan murhattuna, ja tarina seuraa komisario Puosun (Hugo Hytönen) ja toimittaja Harnin (Hannes Häyrinen) tutkimuksia. Pääepäillyksi joutuu tukkukauppias Rajapalo alaisineen.[5]
Arviot Muokkaa
Aikalaisarviot lehdistössä olivat pääosin myönteisiä. Elokuvassa nähtiin salapoliisielokuvan olennainen elementti eli jännitys, joskin Paula Talaskivi piti loppuratkaisun perusteluja heikkoina. Näyttelijäsuorituksia pidettiin yleisesti hyvinä.[6]
Myöhemmissä 1980-luvun arvioissa vastaanotto oli melko tyly: Aamulehden Pekka Eronen piti toraisan ohjaajakaksikon tuotosta ”tönkkönä”. Katso-lehti arvioi vuonna 1988 elokuvan ”tahmeaksi jahkailuksi”: ”Se on teatraalisesti näytelty, lavasteissa liikkumatta kuvattu ja vailla minkään valtakunnan ajatusta. – – Juonessa – se paljastettakoon – ei ole mitään järkeä.”[6]
Kriitikko Arto Pajukallion vuoden 2011 arvion mukaan elokuvan kamerakulmissa ja yökuvissa on nähtävissä saksalaisen ekspressionismin ja Hollywoodin jännityselokuvien vaikutteita. Nenäkäs vuorosanailu hymyilytti arvostelijaa.[4]
Näyttelijät Muokkaa
|
Kreditoimattomat näyttelijät
|
Lähteet Muokkaa
- ↑ Päivän elokuvia, Tv-maailma, 46/2011 sivu 17
- ↑ Muut tiedot, Elonet.fi, 6.8.2013
- ↑ Savonlinna.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 22.11.2011, sivu D 5
- ↑ AL: Päivän elokuvia, Tv-maailma, 31/2013 sivu 17
- ↑ a b Lehdistöarvioita, Elonet.fi, 6.8.2013