Elea
Elea (m.kreik. Ἐλέα) eli Hyele (Ὑέλη, Hyelē), roomalaisella kaudella Velia (lat.), oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Suur-Kreikassa eli Magna Graeciassa nykyisen Italian alueella.[1][2][3][4] Sen arkeologinen alue sijaitsee nykyisen Casal Velinon kunnan alueella lähellä nykyistä Castellammare di Velian kaupunkia.[5]
| Elea | |
|---|---|
| Ἐλέα Velia |
|
 Elean arkeologista aluetta. |
|
| Sijainti | |
  Elea |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Italia |
| Paikkakunta | Castellammare di Velia, Casal Velino, Salerno, Campania |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | n. 540 eaa.–700-luku jaa. |
| Huippukausi | n. 540–400 eaa. |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Suur-Kreikka |
| Aiheesta muualla | |
Elea oli alun perin kreikkalainen siirtokunta. Kaupunki tunnetaan ennen kaikkea filosofeistaan. Ksenofanes perusti Eleassa elealaisen filosofikoulukunnan, ja sieltä olivat kotoisin filosofit Parmenides ja Zenon Elealainen.[6] Myöhemmin siitä tuli roomalainen kaupunki nimellä Velia. Kaupunki hylättiin keskiajalla. Sen arkeologinen alue on osa Unescon maailmanperintökohdetta nimeltä Cilenton ja Vallo di Dianon kansallispuisto, Paestumin ja Velian arkeologiset alueet sekä Certosa di Padula.[7]
MaantiedeMuokkaa
Elea sijaitsi Lucaniana myöhemmin tunnetulla alueella Tyrrhenanmeren länsirannikolla jotakuinkin Poseidonian (Paestum) ja Pyksuksen (Pyxus) puolessa välissä. Kaupunki oli rakennettu Apenniinien ulokkeena olevan vuorenharjanteen päähän pienen lahden rannalle. Kaupungin ydin sijaitsi vajaan kilometrin rannikosta sisämaahan. Elean länsipuolella virtasi Hales eli Elees-joki (nyk. Alento). Se laski mereen noin kilometrin kaupungista länteen.[2][3]
Elean ympäristö ei koskaan ollut erityisen hyvää maanviljelylle, ja siksi kaupungin talous perustui aina ennen kaikkea merikauppaan ja kalastukseen.[2][3] Viljelykelpoisen alueen koosta kaupungin ympärillä on esitettu eri arvioita: toisen arvion mukaan se olisi ollut noin 13 neliökilometriä, toisen arvion mukaan kattanut alueen noin 4–5 kilometrin säteellä kaupungista. Kaupunkivaltion hallussa olleen alueen maksimikoko on ollut 400–500 neliökilometriä, mutta todennäköisesti alue on ollut pienempi. Sitä rajoitti pohjoisessa Poseidonian alue ja etelässä Pyksuksen alue.[1]
Elea voidaan lukea osaksi Suur-Kreikan eli Magna Graecian aluetta termin laajassa merkityksessä. Joskus termillä viitataan kuitenkin lähinnä aivan Italian eteläisimmän rannikon kreikkalaiskaupunkeihin ja kaikkein rajatuimmassa merkityksessä pelkästään Tarantonlahden siirtokuntiin.
HistoriaMuokkaa
Arkaainen ja klassinen kausiMuokkaa
Elea perustettiin joonialaisten fokaialaisten siirtokuntana arkaaisen kauden loppupuolella noin 540–535 eaa.[3] Näin se oli Suur-Kreikan siirtokuntien joukossa suhteellisen myöhäinen. Fokaialaiset asuttajat pakenivat Jooniasta vuonna 544 eaa. välttyäkseen Persian vallan alla elämiseltä Persian vallattua alueen Harpagoksen johdolla. Fokaialaiset hakeutuivat ensin siirtokuntaansa Alalieen, jonka olivat perustaneet Korsikalle 20 vuotta aiemmin. Alaliessa käyty meritaistelu etruskeja ja karthagolaisia vastaan sai heidät kuitenkin hylkäämään kyseisen kaupungin ja siirtymään Suur-Kreikkaan. Fokaialaisten kerrotaan ensin pysähtyneen Rhegionissa ja siirtyneen sitten rannikkoa pohjoisemmaksi Elean paikalle. Osa fokaialaisista siirtyi puolestaan Massaliaan Gallian etelärannikolla, joka oli myös Fokaian siirtokunta.[2][3][8]
Elean paikalla ei ilmeisesti ollut varhaisempaa kaupunkia fokaialaisten saapuessa.[1] Toisten tietojen mukaan se olisi kuitenkin ollut alun perin alueen ei-kreikkalaisen heimon lukaanien kaupunki, jonka fokaialaiset olisivat vallanneet.[4] Sekä Strabonin että Diogenes Laertioksen mukaan kaupungin alkuperäinen nimi oli Hyelē, mutta myöhemmin se tunnettiin nimellä Elea.[9] Kaupungin lyömien rahojen perusteella nimi Hyele vaikuttaa kuitenkin säilyneen käytössä loppuun saakka. Myös nimi Elea oli hyvin varhainen, ja esiintyy attikalaisilla kirjailijoilla. Strabonin mukaan nimestä esiintyi myös muotoa Elē (Ἔλη). Näistä muodoista sekä latinankielisestä nimimuodosta Velia voidaan päätellä, että nimen alkuun kuului alun perin aiolialainen digamma, jonka mukainen ääntämys säilyi paikallisesti ja latinassa, mutta jäi pois Attikassa. Nimi saattoi olla peräisin läheisestä Elees-joesta, tai viitata sen suun soihin (elē).[3] Kaupungin kansalaisista käytettiin etnonyymejä Eleatēs (Ἐλεάτης) ja Hyelētēs (Ὑελήτης), myöhemmin latinaksi Veliensis.[3]
Elean väkiluku alussa on ollut arviolta noin 6 000 henkeä.[1] Kaupunki nousi nopeasti kukoistavaksi kaupan ansiosta, minkä todistavat muun muassa lukuisat kaupungin lyömät hopearahat, joita on löydetty eri puolilta eteläistä Italiaa. Kaupunki ei kuitenkaan koskaan noussut aivan samalle tasolle Suur-Kreikan kaikkein kukoistavimpien ja vauraimpien kaupunkien kanssa. Suurinta mainetta kaupungille toi siellä syntynyt esisokraattisen filosofian koulukunta, elealainen koulukunta, 500- ja 400-luvuilla eaa. Sen perustajana pidetään Kolofonista tullutta Ksenofanesta, ja sen tunnetuimmat edustajat olivat Eleasta kotoisin olleet Parmenides ja Zenon. Joskus myös Leukippos yhdistetään Eleaan.[3]
Muutoin kaupungin varhaisesta historiasta tiedetään vain vähän. Kaupunki oli tunnettu hyvästä hallinnostaan, ja sen lakien sanottiin olleen Parmenideen kirjoittamat. Elealaiset noudattivat näitä lakeja uskollisesti pitkän aikaa. Toisaalta tyranni Nearkhoksen tai Diomedonin kerrotaan surmauttaneen Zenonin, koska tämä oli suunnitellut tyrannin kukistamista, mikä antaa ymmärtää, että myös Eleassa valtaa pitivät jossakin vaiheessa tyrannit monien muiden Suur-Kreikan kaupunkien tavoin.[3][10]
Elean kerrotaan sotineen jossakin välissä menestyksellisesti sekä Poseidoniaa että lukaaneja vastaan. Mikäli tämä pitää paikkansa, Elea oli Neapoliin ja Taraksen (Tarentum) ohella harvoja kaupunkeja, jota lukaanit eivät vallanneet.[2][3][11] Vuonna 387 eaa. Elea oli mukana Suur-Kreikan kaupunkien liitossa tyranni Dionysioksen Syrakusaa vastaan.[2]
Hellenistinen ja roomalainen kausiMuokkaa
Elea liittyi suhteellisen varhain Rooman liittolaiseksi ja oli sen kanssa hyvissä väleissä. Roomalaiset tapasivat ottaa Cereen papit Eleasta ja Neapoliista, sillä tämän kultti oli kreikkalaista alkuperää ja liittyi Demeterin kulttiin. Toisessa puunilaissodassa 218–202 eaa. kaupunki antoi Rooman kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti laivoja Rooman käyttöön, ja toimi linnoituksena Hannibalin joukkoja vastaan.[2][3][12]
Vuoden 90 eaa. Lex Julian jälkeen, viimeistään 88 eaa., Eleasta tuli tavallinen roomalaiskaupunki. Toisen triumviraatin sodassa Caesarin murhaajia vastaan Elea toimi yhtenä Brutuksen tukikohdista, sillä tällä oli huvila kaupungissa.[2][3]
Elea eli Velia menestyi roomalaisella ajalla edelleen suhteellisen hyvin. Se säilytti pitkään kreikkalaisen identiteettinsä ja kreikan kielen. Kaupunki tunnettiin muun muassa Parmenideen oppilaiden perustamasta lääketieteen koulukunnasta. Velia tuli kuuluisaksi myös suotuisasta ja terveellisestä ilmastostaan, ja useat merkkihenkilöt tulivat sinne parantuakseen. Roomalainen ylimystö myös hankki huviloita seudulta. Rooman keisarikaudella kaupungin nimi mainitaan antiikin lähteissä kuitenkin vain harvoin.[2][3]
Myöhäisantiikista keskiajalleMuokkaa
Myöhemmän antiikin aikana Velia taantui. Tähän vaikutti muun muassa se, että kaupungin satama liettyi umpeen ja se jäi muutoinkin kulkureittien ulkopuolelle. Varhaisella kristillisellä kaudella kaupungista tuli piispanistuin, ja sillä oli tämä asema vielä Gregorius Suuren aikaan 599 jaa. Velia hylättiin lopullisesti todennäköisesti 700- ja 800-luvuilla saraseenien hyökkäysten vuoksi, samalla tavalla kuin muun muassa Paestum. Tuolloin kaupungin piispanistuin yhdistettiin Capaccion piispanistuimeen, joka oli Paestumin seuraaja.[3]
Myöhemmin keskiajalla antiikin aikaisen kaupungin paikalle rakennettiin linnoitus, joka tunnettiin nimellä Castell‘ a Mare della Brucca.[3]
Rakennukset ja löydöksetMuokkaa
Elean akropoliina eli linnavuorena toimi kohti merta kurottuvan vuorenharjanteen länsipää. Kaupunki oli ympäröity monimutkaisella muurijärjestelmällä, jonka reitti voidaan jäljittää kauttaaltaan. Muurien kokonaispituus on noin neljä kilometriä ja niiden sisään jäävän alueen koko noin 64 hehtaaria. Akropoliin koko oli tästä noin 9 hehtaaria. Muurit ympäröivät kolme aluetta niin, että hätilanteessa osa alueista voitiin menettää, mutta loput olivat edelleen puolustettavissa. Muurien ensimmäinen kehä ympäröi kaupungin etelä- ja itäosan, toinen kehä pohjoisosan ja kolmas akropoliin ja kaupungin kaakkoisosan. Muurit rakennettiin heti kaupungin perustamisen jälkeen noin 520 eaa.[1][2][3] Parhaiten säilynyt osa muurista alkaa akropoliilta ja kulkee vuorenharjannetta koilliseen.
Akropoliilla sijaitsi laaja pyhäkköalue, jonka varhaisimmat rakenteet ovat 500-luvulta eaa. Merkittävin oli joonialaista tyyliä edustanut temppeli, jonka perustusten koko on ollut noin 32,5 x 18,4 metriä. Sen oletetaan olleen omistettu Athene Poliaalle. Temppeli on ajoitettu 400-luvun eaa. alkupuolelle. Keskiaikaisen linnan torni on osittain temppelin raunioiden päällä. Akropoliilla oli myös Poseidon Asfaleioksen pyhäkkö. Kukkulalla sijaitsi myös kaupungin teatteri. Alueella ovat myös kaupungin kaikkein vanhimmat asutusjäänteet 500-luvulta eaa. Nykyään kukkulalla on keskiaikaisten linnoitteiden lisäksi kaksi kirkkoa, Capella Palatina sekä Santa Maria. Kaikkien näiden rakentamiseen on käytetty antiikin aikaisten rakennusten kiviä.[1][2][13]
Alakaupunki levittäytyi laajalle alueelle, erityisesti sataman suuntaan. Sen ydinalue agora mukaan lukien sijaitsi akropoliin kaakkoispuolella. Agora oli ympäröity pylväiköin. Eräs mielenkiintoinen löytö on cryptoporticus, joka vaikuttaa olleen jonkinlaisen lääketieteellisen seuran käytössä. Sitä on ehdotettu myös palaestraksi ja sacellumiksi. Se rakennettiin ajanlaskun alun tienoilla ja uudelleen 100-luvulla jaa. Muihin löytöihin lukeutuvat muun muassa toinen Poseidon Asfaleioksen pyhäkkö; Zeuksen ja Asklepioksen pyhäköt; Masseria Cobellis -nimellä tunnettu julkinen rakennus, johon kuului nymfaion; roomalainen kylpylä; bothros eli votiivilahjakuoppa, josta on löydetty suuri määrä votiivilahjoja; sekä lukuisat roomalaisen ajan yksityistalot.[2][13]
Kaupungin varhaisimpana satama toimi joen suu. Myöhemmin satamaksi rakennettiin keinotekoinen allas, joka sijaitsi lähellä joen suuta.[3]
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d e f Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”54 Hyele/Elea”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”ELEA later VELIA, Campania, Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Smith, William: ”Velia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Elea”, Antiikin käsikirja, s. 145–146. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- ↑ Elea Pleiades. Viitattu 1.2.2018.
- ↑ Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 146, 190. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
- ↑ Cilento and Vallo di Diano National Park with the Archeological Sites of Paestum and Velia, and the Certosa di Padula World Heritage Centre. UNESCO. Viitattu 1.2.2018.
- ↑ Herodotos: Historiateos 1.163–167; Strabon: Geografia 6.
- ↑ Strabon: Geografia 6; Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 9.5.28.
- ↑ Strabon: Geografia 6; Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 9.3.23, 9.5; Cicero: Keskusteluja Tusculumissa 2.22.
- ↑ Strabon: Geografia 6.254.
- ↑ Cicero: Pro Balb. 24; V. Max. 1.1.1; Livius: Rooman synty 26.39.
- ↑ a b Archaeological park Elea Velia Campania. Official Tourist Website. Viitattu 1.2.2018.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elea eli Velia Wikimedia Commonsissa
- Velia - Elea (italiaksi)
