Villa Adriana

museo Italiassa

Villa Adriana (it., Hadrianuksen huvila) on keisari Hadrianuksen rakennuttama puistomainen huvila-alue nykyisen Tivolin (antiikin Tibur) lähettyvillä, 23 kilometriä Roomasta itään. Se rakennettiin kahdessa vaiheessa vuosina 118 - 134. Huvila toimi Hadrianuksen residenssinä, sillä hän ei tuntenut oloaan mukavaksi pääkaupungissa senaattorien ja ylimysten ylenkatseen ja juonittelujen keskellä. Tivoli valittiin rakennuspaikaksi luultavasti, koska paikalla oli jo 100-luvulla eaa. rakennettu huvila. Lisäksi Anio-joki toimi mukavana kulkuyhteytenä Roomaan. Alueella oli myös saatavilla runsaasti rakennuskiveä paikallisista travertiinilouhimoista.

Villa Adrianan Kanopos-allas
Villa Adrianan raunioituneita holveja
Villa Adrianan pohjapiirros

Alueella on yli 30 rakennusta, joista monet on nimetty Hadrianuksen matkoillaan näkemien kreikkalaisten esikuvien mukaisesti. Huvila-alueella on keisarin yksityispalatsin lisäksi urheilukenttä ja stadion, kreikkalainen ja roomalainen kirjasto, kylpylät, Kanopos-niminen pylväiden ympäröimä vesiallas (lat. Canopus, nimetty Egyptin Kanopoksen kanavan mukaan), Poikile-niminen pylväshalli (Ateenan Stoa Poikile) ja lukuisia muita vesielementtiä hyödyntäviä rakennuksia, kuten Teatro Marittimo ja pyöreä huvilasaari. Lisäksi alueella oli pretoriaanikaartin majoitustilat. [1]

Arkkitehtuuri on hyvin monimuotoista ja teknisesti kehittynyttä, mikä on ominaista Hadrianuksen ajalle. Huvilassa on käytetty paljon holveja ja kupoleita ja maiseman kumpuilevaa muotoa on hyödynnetty rakennusten sijoittelussa. Huoneet oli alun perin koristeltu marmori- ja pronssipatsailla, sekä maalauksilla ja mosaiikeilla. Rakennusaineena käytettiin roomalaista tiilellä verhoiltua betonia (opus mixtum), joka päällystettiin marmorilaatoilla. Marmoriverhous on kauan sitten hävinnyt. Rakennukset eivät ole varsinaisia kopioita ulkomaisista esikuvistaan, vaan ne edustavat näiden esikuvien ideaa ja arvoja. On luultavaa, että keisari Hadrianus itse osallistui rakennusten alkuvaiheen suunnitteluun. Varsinaisen arkkitehdin henkilöllisyyttä ei tiedetä ja epäillään että arkkitehtuurista kiinnostunut hallitsija olisi ollut mukana suunnittelussa. [2]

Hadrianuksen jälkeen huvilaa käytti hänen seuraajansa Antoninus Pius. Marcus Aurelius ja Septimius Severus, sekä Diocletianus asuivat myös siellä toisinaan, kunnes Konstantinus Suuri jätti sen rappiolle. Hän vei suuren osan kuvapatsaista Konstantinopoliin. Hylätty huvila jäi ryöstäjien ja ilkivallan armoille. Sitä käytettiin pitkään rakennusmateriaalin lähteenä ja sen marmorit kierrätettiin uusiokäyttöön tai poltettiin kalkiksi. Ennen pitkää alue metsittyi ja rakennuksien katot romahtivat. [3]

1700-luvulla huvilasta löydettiin sinne unohtuneita kuvapatsaita ja mosaiikkeja, jotka siirrettiin Vatikaanin museoihin ja moniin muihin Euroopan museoihin. Huvilan raunioista löydettyjä teoksia on Tukholmassa, Pietarissa, Lontoossa, Dresdenissä ja Pariisissa. [4] Osa niistä on kuuluisia, kuten Versaillesin Diana ja Polvistuva Venus.

Kardinaali Ippolito d'Este aiheutti suurta tuhoa rakentaessaan lähistölle huvilansa (Villa d'Este) Villa Adrianan raunioista ryöstämällään marmorilla ja veistoksilla. Vasta 1800-luvulla Italian yhdistyttyä huvila suojeltiin. Alue on hyvin laaja, noin 18 neliökilometriä ja paljon siitä on vielä tutkimatta.

Villa Adriana liitettiin vuonna 1999 UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.[5]

LähteetMuokkaa

  1. Dal Maso, L. B. : Rome of The Caesars, s.121
  2. Dal Maso, L. B. : Rome of The Caesars, s.121
  3. Dal Maso, L. B. : Rome of The Caesars, s.121
  4. Dal Maso, L. B. : Rome of The Caesars, s.121
  5. http://whc.unesco.org/archive/2012/whc12-36com-19e.pdf
  • Sir Banister Fletcher's "A History of Architecture", 18. painos, Athlone Press 1975, ISBN 0-485-55001-6
  • The Oxford Classical Dictionary, 2. painos, Oxford University Press 1979, ISBN 0-19-869117-3

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Villa Adriana.