Thomas Sankara
Thomas Isidore Noël Sankara (21. joulukuuta 1949 Yako – 15. lokakuuta 1987 Ouagadougou) oli marxilainen ja panafrikkalainen vallankumouksellinen, sekä Burkina Fason (ent. Ylä-Volta) presidentti vuodesta 1983 vuoteen 1987.
| Thomas Sankara | |
|---|---|
 |
|
| Burkina Fason 1. presidentti | |
|
4. elokuuta 1983 – 15. lokakuuta 1987
|
|
| Edeltäjä | Jean-Baptiste Ouédraogo |
| Seuraaja | Blaise Compaoré |
| Ylä-Voltan 5. pääministeri | |
|
10. tammikuuta 1983 – 17 toukokuuta 1983
|
|
| Edeltäjä | Saye Zerbo |
| Seuraaja | Virka lakkautettu |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. joulukuuta 1949 Yako, Ranskan Ylä-Volta |
| Kuollut | 15. lokakuuta 1987 (37 vuotta) Ouagadougou, Burkina Faso |
| Puoliso | Mariam Sankara |
| Lapset | 2 |
| Tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
| Sotilaspalvelus | |
| Taistelut ja sodat | Agacherin kaistaleen sota |
| Aiheesta muualla | |
| www.thomassankara.net | |
Sankara nousi Ylä-Voltan presidentiksi hänen tukijoidensa suorittaman vallankaappauksen seurauksena vuonna 1983. Kansan suosiota nauttivan vallankumouksen johdossa ollut Sankara aloitti välittömästi suuret määrät sosiaalisia, taloudellisia sekä ekologisia uudistuksia ja nimesi maan uudelleen Burkina Fasoksi (suom. "Suoraselkäisen miehen maa").
Hänen hallituksensa sisäpolitiikka keskittyi maanviljelyn edistämiseen ja omavaraisuuden saavuttamiseen, koulutuksen sekä terveydenhuollon lisäämiseen, naisten aseman parantamiseen sekä korruption kitkemiseen. Hänen mullistava ohjelmansa aiheutti suurta vastustusta vanhoillisten johtajien ja määrältään vähäisen, mutta vaikutusvaltaisen keskiluokan keskuudessa. Kun myös hallitsevan juntan sisällä oli eripuraa radikaalien ja konservatiivisten jäsenten välillä, Sankara joutui lopulta salamurhan kohteeksi verisessä vallankaappauksessa syksyllä 1987. Sankaraa on pidetty esimerkkinä karismaattisesta afrikkalaisesta johtajasta. Häntä on verrattu jopa Ernesto Che Guevaraan.[1]
Nuoruus muokkaa
Katoliseen perheeseen syntynyt Sankara kuului silmi-mossien etniseen ryhmään, joka syntyi mossien ja fulbejen avioliiton kautta. Silmi-mossit ovat mossien kastijärjestelmässä alimpina ja siten huono-osaisimpia. Sankara kävi alemmat luokat Gaouassa ja opiskeli myöhemmin Bobo Dioulassossa, maan toiseksi tärkeimmässä kaupungissa.
Sankaran isä, joka oli myös sotilas, palveli Ranskan armeijassa toisen maailmansodan aikana, jolloin saksalaiset pidättivät hänet. Sankaran perhe toivoi pojasta katolista pappia. Joidenkin lähteiden mukaan hän ei koskaan menettänyt uskoaan vaikka olikin vahvasti marxilainen vakaumukseltaan. Hän oli myös tutustunut Koraaniin, muslimien pyhään kirjaan.
Sotilasura muokkaa
Sankara aloitti sotilasuransa 19 vuoden ikäisenä. Hänet lähettiin sotilaskoulutukseen Madagaskariin, missä oli todistamassa kansannousua Philibert Tsirananan hallintoa vastaan. Kansannousun tapahtumat ja samaan aikaan luetut Karl Marxin ja Vladimir Leninin teokset muokkasivat merkkittävästi hänen poliittista ajatteluaan. 1970-luvulla hän taisteli Ylä-Voltan ja Malin välisessä rajasodassa. Sankara niitti sodassa mainetta urheana taistelijana, vaikka pitikin koko sotaa "hyödyttömänä ja epäoikeutettuna". 1970-luvulla Sankara alkoi pohjustaa myöhempää mainettaan karismaattisena hahmona. Hän oli hyvä kitaristi ja soitti bändissä nimeltä "Tout-á-coup Jazz" ja oli tunnettu moottoripyöräharrastuksestaan. Sekä musiikki että moottoripyörä tekivät hänestä näkyvän hahmon Ouagadougoussa.
Vuonna 1976 Sankara nimitettiin Pôn kaupungissa sijaitsevan armeijan koulutusyksikön johtajaksi. Samana vuonna hän tutustui myös Blaise Compaoréen jonka kanssa muodosti kommunistiupseerien ryhmän (Regroupment des officiers communistes).
Poliitikkona muokkaa
Sotilashallitus nimitti vuonna 1981 Sankaran tiedotusministeriksi. Hän erosi tehtävästään huhtikuun 21. päivä vuonna 1982, koska katsoi, että hallitus ei aja kansan etujen mukaista politiikkaa. Marraskuun 7. päivänä vuonna 1982 tapahtui uusi vallankaappaus joka nosti valtaan Jean-Baptiste Ouédragon ja Sankarasta tuli uuden hallituksen pääministeri. Sankara erotettiin pääministerin tehtävistä 17. toukokuuta 1983 ja asettiin kotiarestiin heti Ranskan Afrikan asioiden neuvonantajan, Jean-Christophe Mitterrandin vierailun jälkeen. Sankaran ja muiden suosittujen poliitikkojen vangitseminen aiheutti kansannousun.
Uudistusmielinen presidentti muokkaa
Blaise Compaoré teki 4. elokuuta 1983 Libyan tukemana vallankaappauksen ja asetti Sankaran Ylä-Voltan presidentiksi. Sankara piti itseään uudistajana, joka halusi perusteellisesti muuttaa kotimaataan. Esikuvinaan hän piti Fidel Castroa sekä Ghanan sotilasjohtajaa Jerry Rawlingsia. Heti aluksi Sankara lopetti perinteiset, vuosisatoja vanhat, heimopäälliköiden etuoikeudet joihin oli kuulunut muiden muassa heimolaisten määrääminen pakkotöihin ja verojen kaltaisten lahjojen pyytäminen. Armeijan etuoikeuksiin puututtiin symbolisella eleellä: ainoastaan sotilaille tarkoitettu kulutustavaravarasto muutettiin kaikille avoimeksi supermarketiksi. Valtaanpääsynsä ensimmäisenä vuosipäivänä Sankara muutti valtion nimeksi Burkina Faso.
Naisten aseman vahvistaminen yhteiskunnassa oli Thomas Sankaran asialistalla. Hän otti hallitukseensa naisia, mikä oli Länsi-Afrikassa ennenkuulumatonta. Hänen hallituksensa kielsi naisten ympärileikkaukset, moniavioisuuden ja järjestetyt avioliitot. Naisia rohkaistiin koulutukseen ja käymään palkkatöissä kodin ulkopuolella. Miehiä Sankara kehotti käymään ruokaostoksilla ja valmistamaan perheiden ruoan, jotta nämä ymmärtäisivät, millaista työtä naiset tekevät perheessä. Sankara totesikin, että "Vallankumous ja naisten vapauttaminen kulkevat käsi kädessä."
Sankaran hallinto ryhtyi kampanjoimaan myös ehkäisyn puolesta ja totesi, että AIDS on merkittävä uhka yhteiskunnan kehitykselle. Hallinto käynnisti myös rokotuskampanjan ja kaikkiaan 2,5 miljoonaa lasta saatiin rokotettua aivokalvontulehdusta, keltakuumetta ja tuhkarokkoa vastaan.[1]
Paitsi terveydenhuoltoa, myös koulutusta pidettiin tärkeänä. Maassa käynnistettiin mittava lukutaitokampanja ja 350 kuntaa sai uuden koulun. Koulussa kävijöiden osuus nousi kuudesta prosentista 22 prosenttiin ikäluokasta.[1]
Ruokaomavaraisuuden kohentamista pidettiin tärkeänä ja Burkina Fasossa käynnistettiin maareformi. Viljantuotanto lähtikin huikeaan nousuun maareformin jälkeen. Aavikoitumista ja eroosiota pidettiin merkittävänä uhkana ja Sahelin vyöhykkeelle istutettiin lähes kymmenen miljoonaa uutta puuta. Aavikoitumista vastustettiin myös kansalaisille annetuilla tietoiskuilla liiallisen metsän hakkaamisen ja pensaiston polttamisen haitallisuudesta.
Talouselämän toimintaa haluttiin tehostaa parantamalla maan surkeita liikenneyhteyksiä. Ryhdyttiin rakentamaan sekä rauta- että maanteitä, joiden tarkoituksena oli kampajalauseen mukaan "solmia kansakunta kokoon." Maan mineraaliesiintymät kansallistettiin ja vastustettiin Kansainvälisen valuuttarahaston ohjeistuksia.
Burkina Fasossa päätettiin järjestää vuonna 1985 väestönlaskenta. Suorittaessaan väestönlaskentaa Fula-kansan parissa, eräät viranomaiset eksyivät Agagherin alueella Malin alueelle. Mali julisti, että kyseessä on törkeä itsemäärämisoikeuden loukkaus. Maiden välinen jännitys purkautui sodaksi, joka alkoi joulupäivänä 1985 ja kesti viisi päivää. Noin sata henkilöä sai surmansa, kun malilainen MIG-hävittäjä tulitti markkinapaikkaa. Sota tunnetaan nykyään Burkina Fasossa nimellä "joulusota".
Thomas Sankara uskoi, että ainoastaan autoritäärisellä hallinnolla saavutetaan radikaaleja muutoksia yhteiskunnassa. Hän ei kannattanut vapaata lehdistöä eikä vapaita ammattiliittoja. Hänen politiikkansa aiheutti vastakkainasettelua Burkina Fason vähälukuisen, mutta vaikutusvaltaisen keskiluokan ja köyhyydessä elävän enemmistön välillä. Heimopäälliköt vastustivat uudistusmielistä hallintoa etuoikeuksiensa menettämisen takia.
Kuolema muokkaa
9. lokakuuta vuonna 1987 Thomas Sankara antoi haastattelun, jossa hän totesi enteellisesti, että "Vallankumoukselliset voidaan murhata yksilöinä, mutta heidän ajatuksiaan ei voi murhata." 15. lokakuuta 1987 hän oli kuollut.
Blaise Compaoré johti yhdessä 12 upseerin kanssa vallankaappausta, jonka yhteydessä Sankara sai surmansa. Vallankaappaus perusteltiin sillä, että Sankaran hallinto oli vaarantanut Burkina Fason suhteet ulkovaltoihin. Erityisesti entisen siirtomaaisäntä Ranskan ja varakkaamman naapurivaltion Norsunluurannikon suhteiden väitettiin vaarantuneen.
Sankaran leski ja hänen kaksi lastaan pakenivat maasta. Thomas Sankaran ruumis haudattiin hiljaisuudessa. Vuonna 2015 se päätettiin kaivaa esiin muodollista tunnistamista varten.[1]
Thomas Sankaran murha on herättynyt spekulaatioita. On pohdittu niin sen syitä kuin tilaajiakin. Prince Johnson, liberialainen sotaherra, kertoi Liberian totuus- ja sovintokomission istunnossa, että murhan taustavoimana olisi ollut Charles Taylor, toinen liberialainen sotaherra ja maan myöhempi presidentti.
Henkilökuva muokkaa
Thomas Sankara sai suurta suosiota johtajana henkilökohtaisen karismansa ansiosta. Hänellä oli myös silmää erilaisille kansaanmeneville tempauksille, joilla sai paitsi huomiota, myös kansansuosiota. Hän puuttui virkamieseliitin asemaan myymällä näiden käyttämät Mercedes Benz -henkilöautot ja osti niiden tilalle pieniä Renault 5 -henkilöautoja. Lisäksi hän kielsi heitä käyttämästä ensimmäisen luokan paikkoja lentokoneissa virkamatkoilla.[1] Tämän päälle virkamiehiä velvoitettiin lahjoittamaan yhden kuukauden palkka julkisten hankkeiden rahoittamiseen.
Oman palkkansa Sankara laski tuohon aikaan 450 Yhdysvaltain dollaria vastaavaan summaan.[1] Omaisuudekseen hän ilmoitti ainoastaan kolme kitaraa, neljä polkupyörää, auton, jääkaapin ja rikkinäisen pakastimen. Lisäksi hän kieltäytyi ilmastoinnin asentamisesta toimistoonsa, koska suurimmalla osasta kansalaisista ei ollut samaa mahdollisuutta.
Toisin kuin muut afrikkalaiset johtajat, Sankara ei antanut ripustaa kuviaan julkisille paikoille. Haastattelussa tähän kysyttiin syytä, ja hän totesi: "Meillä on seitsemän miljoonaa Thomas Sankaraa."
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Brooke, James: Burkinan erilainen johtaja vetoaa nuoriin. (The New York Timesin jutun suomennos kuukautta ennen Sankaran murhaa.) Helsingin Sanomat, 11.9.1987, s. 2. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- Cudjoe, Alfred: Who killed Thomas Sankara?, University of California 1988, ISBN 9964-90-354-4
- Thomas Sankara -verkkosivusto, Thomassankara.net
