Kansainvälinen valuuttarahasto

Maailmanlaajuista rahoitusjärjestelmää valvova kansainvälinen järjestö
Hakusana ”IMF” ohjaa tänne. Lyhenteen IMF muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Kansainvälinen valuuttarahasto (engl. International Monetary Fund, IMF[4]) on kansainvälinen järjestö, joka valvoo maailmanlaajuista rahoitusjärjestelmää tarkkailemalla ulkomaisia vaihtokursseja ja maksutaseita, ja antaa pyydettäessä teknistä ja taloudellista apua. Sen tavoite on loiventaa kansainvälisen finanssijärjestelmän markkinahäiriöitä ja tukea tilapäisiin rahoitusvaikeuksiin joutuneita jäsenvaltioita. Kansainvälinen valuuttarahasto perustettiin 27. joulukuuta 1945.[5]

Kansainvälinen valuuttarahasto
International Monetary Fund
Kansainvälinen valuuttarahasto logo.svg
Kansainvälisen valuuttarahaston päämaja Washington DC:ssä Yhdysvalloissa.
Kansainvälisen valuuttarahaston päämaja Washington DC:ssä Yhdysvalloissa.
Perustettu 27. joulukuuta 1945
Tyyppi Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestö[1]
Toimiala rahoitusjärjestelmä
Päämaja Washington DC, Yhdysvallat
Jäsenet 190 jäsenvaltiota[2]
Pääjohtaja Kristalina Georgieva[3]
Kattojärjestö Yhdistyneet kansakunnat
Aiheesta muualla
Sivusto

Kansainvälisen valuuttarahaston jäsenmäärä on kasvanut vuosikymmenten aikana ja siihen kuuluu nykyään 190 jäsenmaata.[5] Suomi on ollut Kansainvälisen valuuttarahaston jäsen vuodesta 1948 lähtien.[6]

Käytännöksi on muodostunut, että Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja on eurooppalainen ja Maailmanpankin pääjohtaja vastaavasti yhdysvaltalainen. Ylintä valtaa järjestössä käyttävät jäsenmaita edustavat valtiovarainministerit. Suurinta valtaa Kansainvälisessä valuuttarahastossa käyttävät vauraat länsimaat, koska äänivalta perustuu maan rahoitusosuuteen järjestössä.lähde?

Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja on ollut lokakuusta 2019 entinen EU-komissaari Kristalina Georgieva.[3]

Kansainvälisen valuuttarahaston tehtävätMuokkaa

Kansainvälinen valuuttarahasto sekoitetaan usein sen sisarjärjestöön Maailmanpankkiin. Järjestöjen erona on se, että Kansainvälinen valuuttarahasto pitää kirjaa sen jäsenvaltioiden maksutaseista eli periaatteessa siitä, kuinka paljon kukin on velkaa toiselle. Maailmanpankki myöntää pidempiaikaisia lainoja yleisempiin tarkoituksiin. Kansainvälinen valuuttarahasto toimii investointipankkina lähinnä lainaajien ja lainanantajien välikätenä. Se myy joukkovelkakirjoja yhtiöille, yksilöille ja välillä valtioille ja myöntää lainoja niitä tarvitseville valtioille.lähde?

Kansainvälisen valuuttarahaston tehtävä on toimia maailman finanssijärjestelmässä eräänlaisena pelastajana maalle, joka on ajautunut finanssikriisiin. Kansainvälinen valuuttarahasto voi antaa lainaa tilanteessa, jossa valtion on käytännössä mahdotonta saada lainaa muualta.selvennä 1980-luvun alusta alkaen Kansainvälinen valuuttarahasto on Maailmanpankin kanssa ajanut valtioiden toteutettavaksi rakennesopeutusohjelmia, jotka ovat lainaehtojen muodossa tarjottavia makrotalouspoliittisia paketteja. Niiden tarkoituksena on ollut ”vakauttaa kohdemaan talous kasvukelpoiseksi”. Kansainvälisen valuuttarahaston tarkkailutehtäviin kuuluu myös raporttien ja politiikkasuositusten tekeminen kaikista jäsenmaista.lähde?

HistoriaaMuokkaa

Kansainvälisen valuuttarahaston ja muun Bretton Woodsin järjestelmän (Maailmanpankki sekä Maailman kauppajärjestö) perustamisessa Britannian pääneuvottelijana toimi taloustieteilijä John Maynard Keynes. Hän yritti turhaan saada neuvotteluissa läpi erilaisia uraauurtavia ratkaisuja, kuten kansainvälistä rahayksikköä, bancoria. Neuvotteluiden taustaongelmana oli, että ennen toista maailmansotaa valtiot olivat hoitaneet ulkomaanvaluutan vaihtoon liittyviä ongelmia keinoin, jotka nähtiin haitallisena kansainväliselle kaupalle. Tarkoituksena oli luoda järjestelmä, jossa vaihtotaseeseen ja valuuttakursseihin liittyvä politiikka ei häiritsisi kauppaa. Kansainväliseen valuuttarahastoon kuuluvat maat joutuivat muodollisesti kysymään siltä lupaa devalvaatioon, joka kuitenkin saatiin yleensä ongelmitta.lähde?

Keynesiläisen talouspolitiikan mukaisesti Kansainvälisen valuuttarahaston tarkoitus oli tarjota rahaa maille, jotka tarvitsivat sitä laskusuhdanteessa elvytyspolitiikan tarpeisiin. Keynes ei itse ollut nähnyt kansainvälisiä finanssimarkkinoita taloudellisesti toivottavana, vaan suhtautui niiden mahdollisuuksiin hyvin skeptisesti. Vuosikymmenien kuluessa, etenkin 1970-luvun alusta lähtien valtiot ovat kuitenkin liberalisoineet finanssijärjestelmänsä, mistä on seurannut valtavien kansainvälisten finanssimarkkinoiden nousu. 1980-luvulta eteenpäin Kansainvälinen valuuttarahaston toimintaan on vaikuttanut länsimaissa ja erityisesti Yhdysvalloissa voimistunut uusliberalistinen, Washingtonin konsensuksen, mukainen talouspolitiikka.lähde?

Vuonna 2018 Kansainvälinen valuuttarahasto antoi historiansa suurimman lainan Argentiinalle, kooltaan 50 miljardia Yhdysvaltain dollaria.[7]

PääjohtajatMuokkaa

Pääjohtaja Virkakausi Maa
Camille Gutt 6. toukokuuta 1946 – 5. toukokuuta 1951   Belgia
Ivar Rooth 3. elokuuta 1951 – 3. lokakuuta 1956   Ruotsi
Per Jacobsson 21. marraskuuta 1956 – 5. toukokuuta 1963   Ruotsi
Pierre-Paul Schweitzer 1. syyskuuta 1963 – 31. elokuuta 1973   Ranska
Johannes Witteveen 1. syyskuuta 1973 – 16. kesäkuuta 1978   Alankomaat
Jacques de Larosière 17. kesäkuuta 1978 – 15. tammikuuta 1987   Ranska
Michel Camdessus 16. tammikuuta 1987 – 14. helmikuuta 2000   Ranska
Horst Köhler 1. toukokuuta 2000 – 4. maaliskuuta 2004   Saksa
Rodrigo Rato 7. kesäkuuta 2004 – 31. lokakuuta 2007   Espanja
Dominique Strauss-Kahn 1. marraskuuta 2007 – 18. toukokuuta 2011   Ranska
Christine Lagarde 5. heinäkuuta 2011 – 12. syyskuuta 2019   Ranska
Kristalina Georgieva 1. lokakuuta 2019 –   Bulgaria

TutkimustoimintaMuokkaa

Kansainvälinen valuuttarahasto harjoittaa tutkimustoimintaa. Se on tutkimuksissaan todennut muiden muassa vuonna 2014, että laajamittainenkaan tuloerojen tasaminen ei ole vahingollista talouskasvulle.[8][9] Kansainvälinen valuuttarahasto on myös tutkimuksessaan osoittanut valumaefektin paikkansapitämättömäksi vuonna 2015.[10]

Poliittiset kannanototMuokkaa

Vuonna 2017 Kansainvälinen valuuttarahasto on vaatinut finanssipolitiikkaa joka tarttuu eriarvoistumiskehitykseen.[11]

KritiikkiäMuokkaa

Taloustieteilijä Arnold Klingin mukaan Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki, kuten yleensä muutkin julkisen sektorin elimet, ovat oikeutettavissa teoriassa mutta ne heikommin onnistuvat käytännössä ja myös aiheuttavat tahattomia sivuvaikutuksia. Esimerkiksi kehityksen pääesteet ovat protektionismi ja lahjonta, joten Maailmanpankki on Klingin mukaan turha. Myös The Wall Street Journalin Mary O’Grady on arvostellut Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston vääristävän markkinoita haitallisesti.[12]

Kansainvälisen valuuttarahaston menestystä sille asetetuissa tavoitteissa voidaan pitää rajallisena.kenen mukaan? 1970-luvulta alkaen maailmassa on ollut lisääntyvissä määrin valuuttakriisejä. Vuoden 1980 jälkeen yli sata maata on kokenut pankkikriisin, joka laski maan bruttokansantuotetta vähintään neljä prosenttia. Kansainvälisen valuuttarahaston tapaa hoitaa valuuttakriisejä on kritisoitu. Syynä epäonnistumiseen on pidetty esimerkiksi rahaston tapaa reagoida ilmenneisiin ongelmiin sen sijaan, että pyrittäisiin aktiivisesti niiden ennaltaehkäisyyn. Lisäksi sen tarjoamaa kriisiapua on kritisoitu: Kansainvälinen valuuttarahasto on esimerkiksi suositellut kriisimaille korkeita korkoja yhtenä lääkkeenä valuuttapakoon, mutta kriitikoiden mukaan tämä aiheuttaa kriisimaiden taloudelle pahan lisärasitteen eikä auta oleellisesti valuuttapakoon.kenen mukaan?

Erilaisten kansalaisjärjestöjen lisäksi monet johtavat taloustieteilijät, muun muassa yhdysvaltalainen nobelisti Joseph Stiglitz, ovat kritisoineet Kansainvälisen valuuttarahaston toimintaa ja vaatineet uudistuksia. Monet konservatiiviset taloustieteilijät katsovat, että Kansainvälinen valuuttarahasto on jo olemassaolollaan tae ylivelkaantuneiden tahojen pelastukselle. Tämä luo moraalisen ongelman kannustaessaan kansainvälisiä finanssitoimijoita lainaamaan vastuuttomasti.lähde? Erityisesti Thaimaan ja Venäjän talouskriisien yhteydessä 1990-luvulla Kansainvälinen valuuttarahasto lainoitti valtioita valtavilla summilla tarkoituksenaan estää maiden valuuttakurssien devalvoituminen. Tämä ei kuitenkaan onnistunut ja valuuttakurssin devalvoiduttua maille jäi valtavat velat epäonnistuneesta valuutan tukemisyrityksestä. Stiglitzin mukaan Kansainvälisen valuuttarahaston toteuttamista operaatioista ovat hyötyneet pääasiassa vain suuret länsimaiset rahoituslaitokset tai yksittäiset kohdemaiden rikkaat henkilöt, joille valuutan kurssin keinotekoinen ylläpitäminen antoi aikaa siirtää pääomansa pois ennen kurssiromahdusta. Kansainvälinen valuuttarahasto on myös tukenut moraalitonta velkaa muun muassa Argentiinassa, mikä tuhosi kohtuullisen rikkaan maan talouden.[13]

Kolmen riippumattoman yliopistotutkijan mukaan Kansainvälisen valuuttarahaston kehitysohjelmat ovat edistäneet tuberkuloosin leviämistä Itä-Euroopassa ja entisissä Neuvostoliiton maissa. Tutkimuksen mukaan usein lainoja saavat maat ovat supistaneet terveydenhoitomenojaan täyttääkseen lainoille asetetut ehdot.[14] Kansainvälisen valuuttarahaston vastineen mukaan tutkimuksessa oli useita puutteita, joista vakavimmat koskivat taloudellisten olosuhteiden huomioon ottamista ennen järjestön mukaantuloa.[15]

LähteetMuokkaa

  1. Factsheet: The IMF and the World Bank 27.3.2015. IMF. Viitattu 15.7.2015. (englanniksi)
  2. IMF Members' Quotas and Voting Power, and IMF Board of Governors IMF. Viitattu 27.12.2020.
  3. a b Kommunismissa kasvanut Kristalina Georgieva nimitettiin maailman­talouden keskeiseksi vaikuttajaksi, IMF:n pää­johtajaksi Helsingin Sanomat. 25.9.2019. Viitattu 27.12.2020.
  4. Lyhenneluettelo: I Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 15.7.2015.
  5. a b List of Members’ Date of Entry Kansainvälinen valuuttarahasto. Viitattu 2.2.2023. (englanniksi)
  6. IMF Suomen Pankki. Arkistoitu 15.7.2015. Viitattu 15.7.2015.
  7. https://www.bloomberg.com/news/articles/2018-06-07/argentina-secures-50-billion-in-imf-backing-to-bolster-economy
  8. http://www.imf.org/external/pubs/ft/sdn/2014/sdn1402.pdf
  9. https://www.talouselama.fi/uutiset/imfn-tutkimus-varallisuuden-uusjako-rikkailta-koyhille-ei-hidasta-talouskasvua/c00c5d39-c354-334a-ba91-a3d81838b16c
  10. IMF Staff Discussion Note: Causes and Consequences of Income Inequality: A Global Perspective
  11. https://www.reuters.com/article/imf-g20-inequality/imf-calls-for-fiscal-policies-that-tackle-rising-inequality-idUSL2N1ML16B
  12. Arnold Kling: Why the IMF and World Bank? Econlog. 15.9.2006. Library of Economics.
  13. Joseph E. Stiglitz: Globalisaation sivutuotteet. Like, 2004. ISBN 952-471-430-2.
  14. David Stuckler, Lawrence P. King, Sanjay Basu: International Monetary Fund Programs and Tuberculosis Outcomes in Post-Communist Countries PLoS Medicine. 22.7.2008. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  15. Reply to "IMF Programs and Tuberculosis Outcomes in Post-Communist Countries" 23.7.2008. IMF External Relations Department. (englanniksi)

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Stiglitz, Joseph: Globalization and Its Discontents. Norton & Company, 2003. ISBN 0-393-32439-7. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa