John Maynard Keynes

brittiläinen ekonomisti

John Maynard Keynes ([keɪnz], 5. kesäkuuta 1883 Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta21. huhtikuuta 1946 Tilton, East Sussex, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) oli englantilainen talousoppinut, jonka radikaaleilla ideoilla oli merkittäviä vaikutuksia moderniin talous- ja poliittiseen ajatteluun. Keynesin muotoilema talouspolitiikka tunnetaan keynesiläisyytenä. Keynesin merkkiteos oli 1936 julkaistu Työllisyys, korko ja raha. Joitakin hänen ideoitaan yhdistettiin uusklassiseen taloustieteeseen, jolloin syntyi hänen nimeään kantava keynesiläinen taloustiede.

John Maynard Keynes
John Maynard Keynes vuonna 1933.
John Maynard Keynes vuonna 1933.
Henkilötiedot
Syntynyt5. kesäkuuta 1883
Cambridge, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut21. huhtikuuta 1946 (62 vuotta)
Tilton, East Sussex, Yhdistynyt kuningaskunta
Koulutus ja ura
Tutkinnot King’s College Cambridge
Väitöstyön ohjaaja
Tutkimusalue todennäköisyystiede, taloustiede
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Elämä muokkaa

John Maynard Keynesin vanhemmat olivat John Neville Keynes, talousoppinut Cambridgen yliopistossa sekä Florence Ada Keynes (o.s. Brown), kirjailija ja sosiaalisten uudistusten kannattaja, joka toimi myös Cambridgen pormestarina.[1] Keynesilla oli nuorena homoseksuaalisia suhteita,[2] mutta hän rakastui myöhemmin tanssija Lydia Lopokovaan ja meni tämän kanssa naimisiin.lähde?

Keynes opiskeli Britannian eliittikouluissa[3], kuten Eton Collegessa ja Cambridgen yliopiston King’s Collegessa.[4] Hän valmistui Cambridgen yliopistosta matematiikan alalta, ja melko pian hänen mielenkiintonsa kohdistui taloustieteeseen.lähde?

Keynes oli työnarkomaani, joka ei malttanut edes nukkua normaalisti, koska hänellä oli niin paljon työtä tehtävänään. Keynesin liiallinen omistautuminen työlle kiristi hänen ja hänen vaimonsa välejä. Myös Keynesin 62-vuotiaana tapahtunut kuolema johtui hänen siskonsa lapsenlapsen mukaan liiallisesta työteosta.[5]

Keynes toimi Ison-Britannian hallituksen neuvonantajana ensimmäisen maailmansodan aikana, ja ensimmäisen kerran hänen ajatuksensa saivat julkisuutta teoksessa The Economic Consequences of the Peace, joka julkaistiin sodan jälkeen. Kirjassa Keynes toi esille ajatuksen, että sotakorvaukset, joita Saksa pakotettiin maksamaan sodan voittajille, olivat liian suuria ja tämä romahduttaisi Saksan talouselämän. Ennustus toteutuikin vuonna 1923, kun Saksan talous romahti hyperinflaation seurauksena ja vain pieni osa sotakorvauksista oli maksettu.lähde?

Keynesin teos Treatise on Probability (1920) oli merkittävä lisä todennäköisyysteorian filosofiseen ja matemaattiseen perustaan.lähde?


Keynesiläisyys talouspolitiikkana muokkaa

Keynesin keskeinen lähtökohta taloudessa oli se, että massatyöttömyys ja lama johtuivat pääosin heikosta kulutuskysynnästä. Keynesin mielestä valtion on pystyttävä toimimaan talouden laskukauden aikana tarvittaessa alijäämäisellä budjetilla, jotta ihmiset saataisiin pidettyä töissä. Hän uskoi, että talouden taantuman aikana valtion oli otettava suurempi rooli talouselämässä, jotta voitiin lisätä kysyntää ja luoda uusia työpaikkoja.[6] Keynesin ajatteluun on viitattu kysynnän aktiivisena hienosäätönä.[7] Kulutuskysynnän kohottamisen ja kysynnän aktiivisen hienosäädön kuningasajatuksena on nostaa tuotanto tehtaiden tuotantokapasiteetin tasolle[8].

Keynes esitti kokonaiskysynnän eli aggregaattikysynnän käsitteen tärkeimpänä kansantaloutta ajavana voimana.[9] Keynes esitti ajatuksensa tilanteessa, jossa markkinat eivät hänen mielestään olleet itsekorjaantuvia ja täystyöllisyys asettui mielestään alhaiseksi.[10] 1930-luvun lamassa olemassa ollut talousajattelu ei onnistunut korjaamaan ongelmia, ja Keynes uskoi että julkinen valta voi toimillaan kohentaa työllisyyttä.[11] Keynesin käsityksen mukaan pienituloisille kannattaa ohjata tulonsiirtoja, sillä näin voitiin jopa kiihdyttää talouskasvua. Olennaista oli, että tulonsiirrot eivät hyödyttäneet vain pienituloisia, vaan myös koko kansantaloutta lisäämällä kokonaiskulutusta ja sitä kautta kiihdyttämällä yhteiskunnan tuotannollista aktiivisuutta.[6]

Keynes muistetaan erityisesti valtion aktiivisen taloudellisen roolin puolestapuhujana. Keynesin mukaan valtion tulisi käyttää rahavaroja välineenä vähentämään voimakkaiden talousmuutosten laskusuhdanteiden, laman ja noususuhdanteiden haitallista vaikutusta. Keynesin mielestä valtion piti toteuttaa investointeja täystyöllisyystavoitteen saavuttamiseksi.

Keynesiläinen talouspolitiikka sisälsi myös hintasääntelyä.[12]

Merkitys taloustieteen jatkumossa muokkaa

Joitain Keynesin ideoita yhdistettiin uusklassiseen taloustieteeseen, jolloin syntyi keynesiläinen taloustiede. Se oli pitkään erittäin vaikutusvaltainen suuntaus, johon turvautuivat talouspolitiikassaan eri maiden puolueet sekä oikealta että vasemmalta. Keynesiläisen kauden aikana taloustieteen valtavirrasta syrjässä ollutta klassista taloustiedettä harjoitettiin ja uusklassista teoriaa kehitettiin etenkin Chicagon yliopistossa, jonka vaikutusta niin sanotun uuden klassisen teorian syntyyn ja valta-asemaan pidetään miltei kiistattomana.lähde?

Keynesin ajattelun tärkeyttä korostavat taloustieteilijät arvostelevat nykyään sekä keynesiläistä että uusklassista taloustiedettä ja kutsuvat itseään post-keynesiläisiksi. Postkeynesiläisten mukaan kansantalouteen voidaan vaikuttaa valtion elvyttävällä talous- ja rahapolitiikalla lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Keynesiä pidetään yleisesti sekataloudeksi luettavan hyvinvointivaltion yhtenä teoreettisena isänä, joskin hänen aikanaan ajatukset valtion osallistumisesta talouselämään koskettivat etupäässä korkotason sääntelyä ja valtion infrastruktuuri-investointeja, eivätkä esimerkiksi veroja, tulonsiirtoja ja korkeaa sosiaaliturvaa, jotka usein nykyisin yhdistetään hyvinvointivaltion käsitteeseen.lähde?

Näkemyksiä muokkaa

Työllisyys, korko ja raha muokkaa

Keynesin pääteos Työllisyys, korko ja raha (engl. The General Theory of Employment, Interest and Money) julkaistiin vuonna 1936. Kirjan ajatukset vaikuttivat nopeasti tapaan katsoa taloutta ja valtion roolia yhteiskunnassa.[4]

Työllisyys, korko ja raha -kirjan pääajatus oli se, että valtion on pystyttävä toimimaan talouden laskukauden aikana tarvittaessa alijäämäisellä budjetilla, jotta ihmiset saataisiin pidettyä töissä. Keynesin mukaan näin on tehtävä, sillä laskukauden aikana yksityinen sektori ei investoi tarpeeksi. Markkinoiden tullessa kyllästetyiksi yritykset vähentävät investointejaan, jolloin tämä laskee liikkeelle vaarallisen kehän, jossa tapahtuu ensin vähemmän investointeja, josta seuraa vähemmän työpaikkoja, vähemmän kuluttamista ja lopulta myös entistä vähemmän syitä investoida.[13]

Talouden ongelman ratkeaminen muokkaa

Keynes ennusti kirjoituksessaan Economic Possibilities for our Grandchildren (1930), että tuotannon tehostumisen ja varallisuuden kasautumisen ansiosta kaikki ihmistyön tulokset voitaisiin pian saavuttaa neljäsosalla siitä vaivasta, joka samaan työhön kului 1930-luvulla, ja jos vain väestönkasvu saataisiin pidettyä kurissa eikä suuria sotia käytäisi, niin 2030-luvulle tultaessa tekninen kehitys lopulta syrjäyttäisi kaikki työntekijät ja ihmiskunnan elossapysymisen ikivanha ongelma ratkeaisi. Keynes oletti työn katoamisen myötä ilmaantuvan ylimääräisen vapaa-ajan saattavan ihmiset hermoromahduksiin.[14]

George Akerlof ja Robert Shiller kirjoittivat kirjassaan Phishing for Phools: The Economics of Manipulation and Deception (2015) että jos USA:n reaalitulot henkeä kohden jatkavat kasvuaan, ne nousevat vuoteen 1930 verrattuna kahdeksankertaisiksi vuoteen 2030 mennessä, aivan kuten Keynes ennusti. Siitä huolimatta emme koe elävämme yltäkylläisyyden keskellä, puhumattakaan että voisimme lopettaa ahertamisen ja keskittyä tekemään kaikenlaista mukavaa. Mistä tämä johtuu? Akerlofin ja Shillerin vastaus on, että markkinatalous ei niinkään keskity niukkuuden poistamiseen, vaan pikemminkin niukkuuden tuottamiseen. Markkinatalouden luonteeseen kuuluu taikoa alati uudenlaisia tarpeita. Markkinat luovat täkyjä jokaiselle kuviteltavissa olevalle inhimilliselle heikkoudelle. Aherramme iltakaudet ylitöissä, jotta voisimme ostaa itsellemme kaikkea sitä, mitä meille keksitään myydä. Niinpä bruttokansantuotteemme voisi vaikka moninkertaistua, ja kuitenkin pysymme samassa kurimuksessa. Täysin tyydytetyt kuluttajat merkitsisivät markkinatalouden loppua. [15]

Suomessa muokkaa

Tommi Uschanovin mukaan Keynes piti itseään varovaisena poliittisen keskitien kulkijana ja hänen talouspoliittista ohjelmaansa pidettiin yleisesti maltillisena kompromissina kapitalismin pelastamiseksi. Suomessa Keynes kuitenkin tulkittiin vasemmistolaiseksi ellei vasemmistoradikaaliksi ajattelijaksi ja hänen teoriaansa suhtauduttiin epäluuloisesti tai vihamielisesti. Hänen suhdannepolitiikkaansa pidettiin yrityksenä lakkauttaa vapaa markkinatalous ja korvata se sosialismilla.[16]

Kun keynesiläistä politiikkaa tarjottiin Kansainvälisen työjärjestön jäsenmaille vuoden 1936 kokouksessa, Suomen työnantajajärjestöjen edustaja Paavo Kyrenius nousi yksinään vastustamaan uusia ajatuksia. Kyreniuksen mukaan lamasta selvittäisiin parhaiten täsmälleen päinvastaisilla menetelmillä: säästämällä ja leikkaamalla, ei elvyttämällä. Kun asia tuli jälleen esille seuraavana vuonna, sillä kertaa näitä ajatuksia vastaan nousi Suomen työministeriön kansliapäällikkö Niilo A. Mannio, joka ilmoitti, että Suomi oli kyllä onnistunut nousemaan lamasta tuhlaamatta valtion rahaa elvytykseen.[16]

Toisen maailmansodan jälkeen keynesiläisyys kuitenkin löi itsensä läpi. Myös Suomessa johtavat poliitikot ilmaisivat omaksuneensa keynesiläisiä ajatuksia. Esimerkiksi J. K. Paasikivi kertoi, että kun pula-aikoja ja kriisejä oli aiemmin pidetty luonnollisina ilmiöinä, jotka kuuluivat talouden normaaliin kulkuun (näkemys, jota Paasikivi itsekin oli edustanut), vuoteen 1956 mennessä oli ymmärretty, että lamat ovat ihmisten teoista aiheutuvia ilmiöitä, ja tämä uusi katsantokanta oli yhteiskunnan menestyksen kannalta välttämätön.[16]

Mutta vaikka keynesiläisyys sisäistettiin laajasti, Suomen poliittisessa päätöksenteossa siitä ei näkynyt jälkekään. Suomessa taloustieteellistä keskustelua hallitsivat Eli Heckscherin ja Wilhelm Röpken kaltaiset keynesiläisyyden vastustajat. Politiikassa uskottiin yhä vanhaan, Keynesiä edeltäneeseen oppiin, jonka mukaan talouden matala- ja korkasuhdanteisiin oli mahdotonta vaikuttaa poliittisilla päätöksillä. Kun lama tulee, on vain odoteltava kärsivällisesti, että se aikanaan menee ohi. Sen sijaan, että valtio käyttäisi rahaa lamasta pääsemiseksi, lama-aika tarjosi pikemminkin hyvän tilaisuuden tehdä valtion menoihin leikkauksia, sillä lama murtaa kansan vastarintaa.[16]

Sittemmin keynesiläisyys on kokenut niin nousu- kuin laskukausiakin. 1970-80-luvulla se menetti hohtoaan, kun taas vuoden 2007 finanssikriisissä se nousi jälleen esiin. Mutta Suomen politiikassa keynesiläisyyden suosio ei vaihdellut. Uschanovin mukaan keynesiläsyys ei koskaan saapunut Suomeen.[16]

Suomennetut teokset muokkaa

  • Keynes, John Maynard: Työllisyys, korko ja raha. Yleinen teoria. (The General Theory of Employment, Interest and Money, 1936). Suomentanut Ahti Karjalainen ja Pentti Kivinen. Porvoo: WSOY, 1951.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. TIME 100: John Maynard Keynes Time. 29.3.1999. Arkistoitu 26.8.2009. Viitattu 24.8.2009. (englanniksi)
  2. Between the Sheets 15.5.2004. Guardian Unlimited. Viitattu 24.8.2009. (englanniksi)
  3. Kuuluisa taloustieteilijä ennusti työpäivän lyhenevän kolmeen tuntiin Helsingin Sanomat. 26.2.2023. Viitattu 3.3.2023.
  4. a b John Maynard Keynes, 1883-1946 (Vanhentunut linkki) homepage.newschool.edu. Arkistoitu . Viitattu 24.8.2009. (englanniksi)
  5. Marko Junkkari: Kolmen tunnin työpäivä ei ole vielä toteutunut, Helsingin Sanomat 26.2.2023
  6. a b Tamminen, Tapio: Hyvinvointiyhteiskunta (Vanhentunut linkki) Internetix. 1999. Arkistoitu . Viitattu 24.8.2009.
  7. Vesa Kanniainen: Miksi taloustieteilijöitä vihataan? Tieteessä tapahtuu 8/2008 (pdf)
  8. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/29/supistuvat-valtiot-ja-taloudet
  9. Keynes, John Maynard: Työllisyys, korko ja raha.lähde tarkemmin?
  10. Geoff Mann, Socialism’s Biggest Hero Is a Bourgeois British Capitalist, Foreign Policy 5.12.2019
  11. Sarwat Jahan, Ahmed Saber Mahmud ja Chris Papageorgiou, What Is Keynesian Economics? Imf.org
  12. https://www.hs.fi/ura/art-2000003903832.html
  13. TIME 100: John Maynard Keynes (Vanhentunut linkki) Time. 29.3.1999. Arkistoitu 8.5.2009. Viitattu 24.8.2009. (englanniksi)
  14. John Maynard Keynes: Economic Possibilities for our Grandchildren (1930) (englanniksi) (pdf)
  15. Tommi Melender: Jopa idiootit ovat lakanneet olemasta onnellisia Antiaikalainen. 31.10.2015. Viitattu 23.12.2023.
  16. a b c d e Tommi Uschanov: ”Epäkeynesiläinen Suomi”, ”Luku 2 – Talous ja hyvinvointi”, Miksi Suomi on Suomi. Teos, 2012.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Akerlof, George A. & Shiller, Robert J.: Vaiston varassa. Miten ihmismieli ohjaa maailmanlaajuista kapitalismia. (Animal Spirits. How Human Psychology Drives the Economy, and Why It Matters for Global Capitalism, 2009). Suomentanut Timo Soukola. Helsinki: Gaudeamus, 2009. ISBN 978-952-495-113-5.
  • Carter, Zachary D. The Price of Peace: Money, Democracy, and the Life of John Maynard Keynes. New York: Random House, 2021. ISBN 9780525509059 (englanniksi)
  • Skidelsky, Robert: John Maynard Keynes: A Biography. 1 : Hopes Betrayed 1883-1920. London: Macmillan, 1983. ISBN 0-333-11599-6 (englanniksi)
  • Skidelsky, Robert: John Maynard Keynes: Vol. 2, The Economist as Saviour 1920-1937. London: Macmillan, 1992. ISBN 0-333-37138-0 (englanniksi)
  • Skidelsky, Robert: John Maynard Keynes: Vol. 3, Fighting for Britain 1937-1946. London: Macmillan, 2000. ISBN 0-333-60456-3 (englanniksi)
  • Markku J. Kemppainen, Keynesiläisyys arvoteorioiden kannalta Kansantaloudellinen aikakauskirja 1980:1 s. 49–57

Aiheesta muualla muokkaa