Horst Köhler (s. 22. helmikuuta 1943) on saksalainen poliitikko, joka toimi Saksan liittopresidenttinä 2004–2010. Hänet valittiin niukasti 23. toukokuuta 2004. Ennen valintaansa Köhler toimi Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) pääjohtajana. Köhler erosi virastaan 31. toukokuuta 2010. [1]

Horst Köhler
Horst Köhler vuonna 2004.
Horst Köhler vuonna 2004.
Saksan 9. liittopresidentti
Liittokansleri Gerhard Schröder
Angela Merkel
Edeltäjä Johannes Rau
Seuraaja Christian Wulff
Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja
Edeltäjä Michel Camdessus
Seuraaja Rodrigo Rato
Henkilötiedot
Syntynyt22. helmikuuta 1943 (ikä 81)
Skierbieszów, Puolan kenraalikuvernementti
Ammatti taloustieteilijä
Puoliso Eva Köhler
Tiedot
Puolue CDU
Uskonto Protestantti
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivu

Elämäkerta

muokkaa

Köhler on syntyisin Skierbieszówista, joka oli Saksan Puolan-miehityksen aikainen Heidenstein (1939-1944). Hänen perheensä oli kotoisin Bessarabiasta, Romaniasta, nykyisestä Moldovasta. Perhe siirrettiin asuttamaan Puolaa idän yleissuunnitelman mukaan 1942, kun Bessarabia oli Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti luovutettu Neuvostoliitolle 1940. Toisen maailmansodan lopussa kahdeksanlapsinen perhe pakeni Leipzigiin ja 1953 Ludwigsburgiin paetakseen Itä-Saksan kommunistista järjestelmää.

Köhler suoritti ylioppilastutkinnon 1963 ja nousi varusmiespalveluksessa reservin luutnantiksi. Hän väitteli taloustieteen ja valtiotieteen tohtoriksi Tübingenin Eberhard Karls -yliopistossa, jossa hän oli taloustieteen tutkimusassistentti 1969–1976.

Köhler oli valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri 1990–1993 ja Helmut Kohlin edustaja G7-esikokouksissa ja muissa talouskonferensseissa. 1993–1998 hän oli Saksan säästöpankkien liiton (Deutscher Sparkassen- und Giroverband) johtaja. Vuonna 1998 hänet nimitettiin Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) johtajaksi.

Köhler nimitettiin IMF:n pääjohtajaksi toukokuussa 2000. Köhler valittiin vasta kun Saksan ensimmäinen pääjohtajaehdokas, Caio Koch-Weser, vetäytyi ehdokkuudesta Yhdysvaltain kanssa käydyn kiistan jälkeen. Köhler erosi virastaan 4. maaliskuuta 2004 Saksan oppositiossa olevien konservatiivi- ja liberaalipuolueiden nimitettyä hänet presidenttiehdokkaakseen. Oppositiopuolueiden hallitessa enemmistöä presidentin valitsevan liittokokouksen (Bundesversammlung, joka koostuu Bundestagin ja osavaltioiden edustajista) paikoista, hänen voittonsa näytti varmalta. Köhler voittikin Gesine Schwanin äänin 604–580 ja seurasi Johannes Rauta liittopresidenttinä.

Saksan presidentin asema on suurelta osin seremoniallinen, mutta Köhlerin valtaan jäi päättää vuonna 2005 Bundestagin hajottamisesta ja uusien vaalien järjestämisestä kansleri Gerhard Schröderin pyrkiessä uusien vaalien järjestämiseen. Köhler käytti myös veto-oikeuttaan estämään lokakuussa 2006 hallituksen jo päättämä lennonjohtoa hoitavan Deutsche Flugsicherungin yksityistäminen.

Köhler ilmoitti toukokuussa 2008 pyrkivänsä toiselle kaudelle presidenttinä. Hänen toinen kautensa varmistui toukokuussa 2009, jälleen SPD:n ehdokkaaksi asettamaa Schwania vastaan[2].

Köhler erosi presidentin virasta annettuaan kohuja nostattaneita kommentteja Saksan kaupan suojelemisesta sotilaallisin keinoin. Saksalla on kolmanneksi eniten joukkoja Afganistanissa, vaikka operaatio on kansalaisten keskuudessa erittäin epäsuosittu[3]. Myöhemmin kommenttien väitettiin kuitenkin liittyvän EU:n operaatioon Somalian rannikkovesien turvaamiseksi.[4]

Yksityiselämä

muokkaa

Köhler on naimisissa Eva Köhlerin kanssa (o.s. Bohnet). Heillä on kaksi lasta: tytär Ulrike (s. 1972) ja poika Jochen (s. 1977). Kirkkokunnaltaan Köhler on protestantti.

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa