Gerhard Schröder

saksalainen poliitikko, Saksan liittopäivien jäsen
Tämä artikkeli käsittelee Saksan sosisaalidemokraattista liittokansleria. Kylmän sodan aikainen Länsi-Saksan kristillisdemokraattinen ulkoministeri Gerhard Schröder on eri henkilö.

Gerhard Fritz Kurt Schröder (s. 7. huhtikuuta 1944 Mossenberg, Saksa) on saksalainen poliitikko, joka toimi Saksan liittokanslerina vuosina 1998–2005 ja Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) puheenjohtajana vuosina 1999–2004. Hän johti kahta peräkkäistä hallitusta, jotka SPD muodosti yhdessä Vihreän puolueen kanssa.

Gerhard Schröder
Saksan 7. liittokansleri
Presidentti Roman Herzog
Johannes Rau
Horst Köhler
Varakansleri Joschka Fischer
Edeltäjä Helmut Kohl
Seuraaja Angela Merkel
Sosiaalidemokraattinen puolue puheenjohtaja
Edeltäjä Oskar Lafontaine
Seuraaja Franz Müntefering
Ala-Saksin pääministeri
Edeltäjä Ernst Albrecht
Seuraaja Gerhard Glogowski
Saksan liittoneuvoston presidentti
Edeltäjä Erwin Teufel
Seuraaja Hans Eichel
Henkilötiedot
Syntynyt7. huhtikuuta 1944 (ikä 79)
Mossenberg, Westfalen, Natsi-Saksa (nykyään Saksa)
Ammatti lakimies
Puoliso Eva Schubach (vih. 1968; ero 1972)
Anne Taschenmacher (vih. 1972; ero 1984)
Hiltrud Hampel (vih. 1984; ero 1997)
Doris Köpf (vih. 1997; ero 2018)
Kim So-Yeon (vih. 2018)
Tiedot
Puolue SPD
Uskonto evankelinen
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
gerhard-schroeder.de/en

Ura muokkaa

Uran alku muokkaa

Nuorena Schröder toimi rakennustyöläisenä ja myyjänä. Hän suoritti keskikoulun ja lukion aikuisiällä. Schröder opiskeli työn ohessa oikeustiedettä Göttingenin Georg-August yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1971. Ennen poliitikon uraansa Schröder toimi asianajajana. Vuonna 1976 hän sai asianajajan oikeudet ja toimi ammatissa vuosina 1978–1980. 1970-luvulla Schröder tuli tunnetuksi vasemmistoterroristisen RAF:n jäsenen Horst Mahlerin puolustusasianajajana.

Poliittinen ura muokkaa

Vuosina 1980–1986 Schröder oli Saksan liittopäivien kansanedustaja. Vuoden 1986 osavaltiovaalien jälkeen Schröder oli Niedersachsenin maapäivien oppositiojohtaja. Vuonna 1990 punavihreä koalitio voitti osavaltiovaalit ja Schröderistä tuli osavaltion pääministeri vuoteen 1998 saakka.

Vuosien 1998 ja 2002 liittopäivien vaalivoittojen ansiosta Schröder nousi Saksan liittokansleriksi. Hänen hallituksensa sai 1. heinäkuuta 2005 epäluottamuslauseen hänen oman toiveensa mukaisesti. Schröderin SPD:n ja vihreiden hallitus päätti kesäkuussa 2000 sulkea kaikki Saksan ydinvoimalat. Tuolloin Saksassa oli 19 reaktoria, jotka tuottivat 30 % maan sähköstä.[1][2]

Poliittisen uran jälkeen muokkaa

Schröder on toiminut vuodesta 2005 saksalais-venäläisen Nord Stream -kaasuputkiyhtiön johtokunnan puheenjohtajana. Hänet valittiin brittiläis-venäläisen TNK-BP:n hallitukseen tammikuussa 2009.[3]

Schröder kuuluu Vladimir Putinin lähipiiriin, mistä kertoo esimerkiksi se, että Putinin virkaanastujaisissa toukokuussa 2018 hän oli onnittelijoiden eturivissä. Se on herättänyt Saksassa runsaasti arvostelua, muun muassa Die Weltissä.[4][5] Venäjän hyökättyä Ukrainaan Schröder osallistui voitonpäivän juhliin Venäjän Saksan-suurlähetystössä Berliinissä. Schröder yllättyi, kun voitonpäivän juhliin meneminen herätti arvostelua. Schröder ei ole katkaissut yhteyksiään Venäjälle Ukrainan hyökkäyssodan alkamisen jälkeenkään, mikä sekin on nostattanut Saksassa runsaasti arvostelua.[6]

Lähteet muokkaa

  1. Saksa luopuu ydinvoimasta 16.6.2000. HS.fi.
  2. Saksa luopuu ydinvoimasta 15.6.2000. MTV Uutiset.
  3. Saksan entinen liittokansleri TNK.BP:n hallitukseen, Helsingin Sanomat 17.1.2009 B9
  4. Anna-Liisa Kauhanen: Putinin eturivin ystävä myisi vaikka maansa. Helsingin Sanomat, 14.5.2018, s. A 22.
  5. Sascha Lehnartz: Gerhard Schröder, der Steven Seagal der Politik Die Welt. 7.5.2018. Viitattu 14.5.2018.
  6. Saksan ex-liittokansleri Schröder yllättyi, kun voitonpäivän juhliin meneminen ärsytti ihmisiä Yle Uutiset. 28.12.2022. Viitattu 11.5.2023.

Aiheesta muualla muokkaa