Frank-Walter Steinmeier

saksalainen poliitikko, Saksan liittopäivien jäsen

Frank-Walter Steinmeier (s. 5. tammikuuta 1956 Detmold, Nordrhein-Westfalen, Länsi-Saksa) on saksalainen sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) poliitikko. Hän toimi Saksan ulkoministerinä Merkelin I hallituksessa vuosina 2005–2009. Franz Münteferingin jättäessä hallituksen marraskuussa 2007 Steinmeierista tuli myös varakansleri. Hänet valittiin Saksan liittopresidentiksi helmikuussa 2017[1]. Hänet valittiin toiselle kaudelle liittopresidentiksi 13. helmikuuta 2022.[2]

Frank-Walter Steinmeier
Sergio Mattarella and German President Steinmeier at the 16th Arraiolos meeting (4) (cropped).jpg
Saksan 12. liittopresidentti
Liittokansleri Angela Merkel
Olaf Scholz
Edeltäjä Joachim Gauck
Saksan varakansleri
Liittokansleri Angela Merkel
Edeltäjä Franz Müntefering
Seuraaja Guido Westerwelle
Saksan ulkoministeri
Edeltäjä Joschka Fischer
Seuraaja Guido Westerwelle
Edeltäjä Guido Westerwelle
Seuraaja Sigmar Gabriel
Henkilötiedot
Syntynyt5. tammikuuta 1956 (ikä 66)
Detmold, Nordrhein-Westfalen, Länsi-Saksa
Ammatti juristi
Puoliso Elke Büdenbender
Tiedot
Puolue SPD
Uskonto luterilainen
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.frank-walter-steinmeier.de

Vuosina 1976–1982 Steinmeier opiskeli oikeustiedettä ja valtio-oppia Giessenin yliopistossa, ja hänestä tuli oikeustieteen tohtori vuonna 1991. Hän on naimisissa Elke Büdenbenderin kanssa ja heillä on yksi tytär.

Steinmeier toimi vuosina 1999–2005 Saksan kansliaministerinä. Saksan ulkoministerinä Steinmeier toimi vuoden 2007 ensimmäisen puoliskon ajan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana.

Vuoden 2009 liittopäivävaaleissa Steinmeier oli Merkelin vastaehdokas liittokansleriksi.[3] SPD kuitenkin koki vaaleissa kuitenkin merkittävän tappion CDU:lle ja Steinmeierista tuli oppositiojohtaja.

Syksyllä 2013 Steinmeieria syytettiin väitöskirjansa osittaisesta kopioinnista 1990-luvulla.[4][5]

Toinen ulkoministerikausiMuokkaa

Steinmeieristä tuli kuitenkin jälleen Saksan ulkoministeri 17. joulukuuta 2013 Merkelin hallitukseen.

Uudessa tilanteessa, jossa Venäjä oli saanut haltuunsa Krimin ja Itä-Ukrainan sota oli jatkunut kaksi vuotta, ulkoministeri Steinmeier arvosteli sotilasliitto Naton lisääntynyttä aktiviteettiä Itäisessä Euroopassa ja Itämeren seudulla sapelinkalisteluksi ja vaati vuoropuhelua Venäjän kanssa huomauttaen, etteivät "symboliset panssarivaunuparaatit" ole omiaan lisäämään turvallisuutta.[6]

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.