Frank-Walter Steinmeier

Frank-Walter Steinmeier
Saksan 12. liittopresidentti
	19. maaliskuuta 2017 –
Liittokansleri	Angela Merkel; Olaf Scholz
Edeltäjä	Joachim Gauck
Saksan varakansleri
	21. marraskuuta 2007 – 27. lokakuuta 2009
Liittokansleri	Angela Merkel
Edeltäjä	Franz Müntefering
Seuraaja	Guido Westerwelle
Saksan ulkoministeri
	22. marraskuuta 2005 – 27. lokakuuta 2009
Edeltäjä	Joschka Fischer
Seuraaja	Guido Westerwelle
	17. joulukuuta 2013 – 27. tammikuuta 2017
Edeltäjä	Guido Westerwelle
Seuraaja	Sigmar Gabriel
Henkilötiedot
Syntynyt	5. tammikuuta 1956 (ikä 66); Detmold, Nordrhein-Westfalen, Länsi-Saksa
Ammatti	juristi
Puoliso	Elke Büdenbender
Tiedot
Puolue	SPD
Uskonto	luterilainen
	; Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
	www.frank-walter-steinmeier.de
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Frank-Walter Steinmeier (s. 5. tammikuuta 1956 Detmold, Nordrhein-Westfalen, Länsi-Saksa) on saksalainen sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) poliitikko. Hän toimi Saksan ulkoministerinä Merkelin I hallituksessa vuosina 2005–2009. Franz Münteferingin jättäessä hallituksen marraskuussa 2007 Steinmeierista tuli myös varakansleri. Hänet valittiin Saksan liittopresidentiksi helmikuussa 2017^[1]. Hänet valittiin toiselle kaudelle liittopresidentiksi 13. helmikuuta 2022.^[2]

Vuosina 1976–1982 Steinmeier opiskeli oikeustiedettä ja valtio-oppia Giessenin yliopistossa, ja hänestä tuli oikeustieteen tohtori vuonna 1991. Hän on naimisissa Elke Büdenbenderin kanssa ja heillä on yksi tytär.

Steinmeier toimi vuosina 1999–2005 Saksan kansliaministerinä. Saksan ulkoministerinä Steinmeier toimi vuoden 2007 ensimmäisen puoliskon ajan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana.

Vuoden 2009 liittopäivävaaleissa Steinmeier oli Merkelin vastaehdokas liittokansleriksi.^[3] SPD kuitenkin koki vaaleissa kuitenkin merkittävän tappion CDU:lle ja Steinmeierista tuli oppositiojohtaja.

Syksyllä 2013 Steinmeieria syytettiin väitöskirjansa osittaisesta kopioinnista 1990-luvulla.^[4]^[5]

Toinen ulkoministerikausiMuokkaa

Steinmeieristä tuli kuitenkin jälleen Saksan ulkoministeri 17. joulukuuta 2013 Merkelin hallitukseen.

Uudessa tilanteessa, jossa Venäjä oli saanut haltuunsa Krimin ja Itä-Ukrainan sota oli jatkunut kaksi vuotta, ulkoministeri Steinmeier arvosteli sotilasliitto Naton lisääntynyttä aktiviteettiä Itäisessä Euroopassa ja Itämeren seudulla sapelinkalisteluksi ja vaati vuoropuhelua Venäjän kanssa huomauttaen, etteivät "symboliset panssarivaunuparaatit" ole omiaan lisäämään turvallisuutta.^[6]