Wikipedia

Susan Sarandon

yhdysvaltalainen näyttelijä

Susan Abigail Sarandon (o.s. Tomalin, s. 4. lokakuuta 1946 New York City, New York) on yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä, tuottaja, aktivisti ja hyväntekijä. Hän kuuluu sukupolvensa arvostetuimpiin näyttelijöihin sekä on tunnettu yhteiskunnallisesta ja poliittisesta, useita liberaaleja aatteita ajavasta aktivismistaan.[1][2]

Susan Sarandon
Susan Sarandon vuonna 2017.
Susan Sarandon vuonna 2017.
Henkilötiedot
Koko nimi Susan Abigail Sarandon (o.s. Tomalin)
Syntynyt4. lokakuuta 1946 (ikä 77)
New York City, New York, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä, tuottaja, aktivisti, hyväntekijä
Puoliso Chris Sarandon
(vih. 1967; ero 1979)
Lapset 3
Näyttelijä
Aktiivisena 1968–
Merkittävät roolit
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Monipuolisista rooleistaan tunnettu Sarandon aloitti näyttelijänuransa valmistuttuaan yliopistosta, ja hänen ensimmäinen elokuvansa oli Joe – armoton vuodelta 1970. Vuonna 1975 hän näytteli kulttiklassikossa The Rocky Horror Picture Show, jota seurasivat parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuudet elokuvissa Atlantic City (1980), Thelma ja Louise (1991), Lorenzon öljy (1992) ja Päämies (1994). Hänet palkittiin parhaan naispääosan Oscarilla roolisuorituksestaan elokuvassa Kuolemaantuomittu (1995). Hänen muihin merkittäviin elokuviinsa lukeutuvat Noidat (1987) ja Vamppi ja veteraani (1988).[3][4][5]

Näyttelemisen ja aktivismin lisäksi Sarandon on aktiivinen hyväntekijä. Hän on tehnyt hyväntekeväisyystyötä muun muassa Unicefin lähettiläänä.[4]

Lapsuus ja nuoruus muokkaa

Susan Abigail Tomalin syntyi katolisten vanhempiensa Phillip Leslie Tomalinin (1917–1999) ja Lenora Marie Tomalinin (o.s. Criscione, 1923–2020) vanhimmaksi lapseksi Jackson Heightsin kaupunginosassa Queensissä New Yorkissa 4. lokakuuta vuonna 1946. Hänellä on kahdeksan nuorempaa sisarusta, neljä siskoa ja neljä veljeä. Hänellä on isänsä puolelta englantilaisia, irlantilaisia ja walesilaisia sekä äitinsä puolelta italialaisia sukujuuria.[2][3][6]

Tomalin varttui Edisonissa New Jerseyssä ja kävi katolisia kouluja. Valmistuttuaan Edisonin high schoolista vuonna 1964 hän aloitti opinnot Amerikan katolisessa yliopistossa Washingtonissa. Hän sai B.A.-tutkinnon draamasta vuonna 1968.[2][3][6]

Ura muokkaa

Uran alku ja läpimurto muokkaa

Valmistuttuaan yliopistosta Sarandon aloitti näyttelijänuransa teatterissa vuonna 1968, jolloin hän näytteli silloisen aviopuolisonsa Chris Sarandonin kanssa Wayside-teatterissa Middletownissa Virginiassa.[7] Vuonna 1970 hän näytteli ensimmäisessä elokuvassaan Joe – armoton alamaailmaan katoavaa tyytymätöntä teiniä, ja hänen ensimmäinen televisioroolinsa oli saippuasarjassa A World Apart vuosina 1970−1971.[2][6] Vuonna 1972 hän teki ensiesiintymisensä Broadwaylla Gore Vidalin satiirisessa näytelmässä An Evening With Richard Nixon and…, jossa hänellä oli useita rooleja.[8] Uransa alussa hän työskenteli lisäksi mallina Ford-mallitoimistolle.[3][5]

 
Sarandonin sementtiin vuonna 1999 painamat käden- ja jalan­jäljet Grauman’s Chinese Theatren edessä.

Vuonna 1975 Sarandon näytteli kulttiklassikossa The Rocky Horror Picture Show ja elokuvassa Suuri Waldo Pepper – hurjapäinen lentäjä, jossa hänellä on vastanäyttelijänään Robert Redford. Seuraavina vuosina hän näytteli kahdessa Louis Mallen ohjaamassa elokuvassa. Elokuvassa Pretty Baby (1978) hän näyttelee Brooke Shieldsin näyttelemän tytön prostituoituäitiä ja elokuvassa Atlantic City (1980) mafian jahtaamaa, kasinossa työskentelevää pelipöydän hoitajaa. Molemmissa elokuvissa hänen roolinsa ovat naisia, jotka aluksi esitellään yksinkertaisesti miesten himon kohteina, mutta jotka sittemmin paljastavat älykkyytensä ja itsenäisyytensä. Atlantic City teki hänestä tähden, ja kriitikoiden ylistämästä roolisuorituksestaan hän oli ehdolla parhaan naispääosan Oscarin saajaksi. 1980-luvun alkupuolella hän näytteli William Shakespearen samannimisen näytelmän modernisoidussa sovituksessa, draamakomediaelokuvassa Myrsky (1982), ja kauhuelokuvassa Verenjano (1983), jossa hän näyttelee vampyyriksi muuttuvaa tieteilijää. Hän sittemmin näytteli televisiossa, vuonna 1985 NBC:n sarjassa Anno Domini ja vuonna 1986 CBS:n elokuvassa Katkera tie.[3][4][5]

Elokuvatähteys muokkaa

1980-luvun lopulla Sarandonin ura lähti uuteen nousukiitoon, ja hän nousi tähteyteen elokuvien Noidat (1987) ja Vamppi ja veteraani (1988) myötä. Noidat-elokuvassa hän näyttelee yhtä kolmesta Jack Nicholsonin näyttelemän paholaisen viettelemästä naisesta, joka saa erityisiä voimia. Kevytmielistä hyvän ja pahan taistelua kuvaava elokuva osoitti Sarandonin koomiset kyvyt. Romanttisessa komediassa Vamppi ja veteraani hän näyttelee Annie Savoyta, sensuellia ja älykästä kirjallisuuden opettajaa ja ”baseball-groupieta”. Elokuvassa hänen vastanäyttelijänään on Tim Robbins, josta tosielämässä tuli hänen pitkäaikainen avopuolisonsa. Vuonna 1989 hän näytteli Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmästä kertovassa poliittisessa draamassa Valkoinen kuiva kausi, jossa hänellä on vastanäyttelijöinään Marlon Brando ja Donald Sutherland.[3][4][5]

 
Sarandon vuonna 2007.

Vuonna 1991 Sarandon jätti lähtemättömän jäljen elokuvahistoriaan, kun hän näytteli lainsuojattomaksi muuttuvaa tarjoilijaa Louisea elokuvassa Thelma ja Louise, jossa hänellä on vastanäyttelijänään Geena Davis. Hän sai roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden, ja hänen näyttelemästään kovasta, suojelevasta mutta rikkinäisestä Louisesta tuli yksi hänen tunnetuimmista rooleistaan. Seuraavien vuosien aikana hän näytteli poikansa sairauteen parannuskeinoa etsivää äitiä elokuvassa Lorenzon öljy (1992) ja alkoholismista toipuvaa asianajajaa elokuvassa Päämies (1994), josta hänet palkittiin parhaan naispääosan Baftalla. Lisäksi hän oli ehdolla roolisuorituksistaan molemmissa elokuvissa parhaan naispääosan Oscarin saajaksi. Vuonna 1994 hän näytteli myös neljän tyttären äitiä sisällissodan aikaan sijoittuvassa elokuvassa Pikku naisia.[3][4][5][9]

Vuonna 1995 Sarandon näytteli kuolemanrangaistusta vastustavaa louisianalaista nunnaa ja paatuneen kuolemaantuomitun murhaajan hengellistä neuvonantajaa Helen Prejeania avopuolisonsa Tim Robbinsin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa draamaelokuvassa Kuolemaantuomittu, josta hänet palkittiin sekä kriitikoiden että yleisön ylistämästä roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscarilla ja Screen Actors Guild -palkinnolla. Oscar-voittonsa jälkeen 1990-luvun lopulla hän näytteli syöpäsairasta äitiä elokuvassa Aina vierelläsi (1998) ja uutta elämää tyttärensä kanssa etsivää äitiä elokuvassa Missä tahansa muualla (1999). Vuonna 1999 hän työskenteli jälleen Robbinsin kanssa elokuvassa Cradle Will Rock, joka kertoo näyttelijäryhmän yrityksestä tuottaa vasemmistolainen musikaali 1930-luvulla.[3][4][5][10]

Tasapainottelua elokuvan ja television välillä muokkaa

 
Sarandon Toronton elokuvajuhlilla vuonna 2012.

2000-luvun alkupuolella Sarandon vieraili saippuadiivana NBC:n tilannekomediasarjassa Frendit (2001), josta hän sai Primetime Emmy -ehdokkuuden, sekä näytteli muun muassa varakasta ja itsekeskeistä äitiä elokuvassa Mieletön matka (2002), avioliitostaan huolissaan olevaa vaimoa elokuvassa Saanko luvan? (2004) ja surevaa leskeä elokuvassa Elizabethtown (2005). Hän näytteli tupakkamiljonääriä, hyväntekijää ja seurapiirihenkilöä Doris Dukea HBO:n televisioelokuvassa Bernard ja Doris, joka sai ensiesityksensä vuonna 2006. Televisioelokuvan toista nimiroolia näyttelee Ralph Fiennes, jonka näyttelemälle hovimestarille Bernard Laffertylle Doris Duke testamenttaa koko omaisuutensa. Sarandon sai roolisuorituksestaan uransa kahdeksannen Golden Globe -ehdokkuutensa.[3][5]

Vuosina 2006−2007 Sarandonilla oli toistuva rooli varakkaana manhattanilaisena FX:n televisiosarjassa Asema 62. Sittemmin hän palasi poliittisiin teemoihin sodanvastaisessa elokuvassa In the Valley of Elah (2007), jossa hän näyttelee Irakin sodasta palaavan ja sittemmin katoavan sotilaan järkyttynyttä äitiä. Samana vuonna hän näytteli ilkeää kuningatarta Disneyn elokuvassa Lumottu, jonka jälkeen hän näytteli äidillisiä hahmoja yliluonnollisessa draamassa Oma taivas (2009), finanssidraamassa Wall Street: Money Never Sleeps (2010) ja komediassa Jeff, peräkammarin poika (2011). Vuonna 2010 ensiesityksensä saaneessa, Barry Levinsonin ohjaamassa kriitikoiden ylistämässä HBO:n televisioelokuvassa Jack Kevorkian – Tohtori Kuolema Sarandon näyttelee aktivisti Janet Goodia. Elämäkerrallinen televisioelokuva kertoo lääkäriavusteisen itsemurhan kannattajasta, lääkäri Jack Kevorkianista (Al Pacino). Sarandon oli ehdolla roolisuorituksestaan Primetime Emmyn ja Screen Actors Guild -palkinnon saajaksi.[3][5]

Elokuva- ja televisiotyöskentelynsä ohessa Sarandon palasi vuonna 2009 vuosikymmeniä kestäneen poissaolon jälkeen Broadwaylle, missä hän näytteli kuolevan kuninkaan entistä vaimoa kuningatar Margueritea Eugène Ionescon näytelmässä Kuningas kuolee. Kriitikoiden ylistämässä näytelmässä hänen vastanäyttelijänään oli Geoffrey Rush.[4][5]

Myöhempi ura muokkaa

 
Sarandon vuoden 2017 Sitgesin elokuvajuhlilla, missä hänelle myönnettiin elämäntyöpalkinto Gran Premi Honorífic.

Sarandon jatkoi tasaisesti työskentelyä niin elokuvissa kuin televisiossakin 2010-luvulla. Vuonna 2012 hän näytteli kirjastonhoitajaa elokuvassa Robot & Frank, aviomiehensä kaksinaamaisuudesta kärsivää vaimoa elokuvassa Keinottelua, menneisyytensä radikaalisesta toiminnasta pidätettävää kotiäitiä elokuvassa The Company You Keep – Ikuiset liittolaiset ja useita hahmoja eeppisessä Pilvikartasto-elokuvassa. Samana vuonna hänellä oli lisäksi toistuva rooli draamakomediasarjassa Viimeistä päivää. Seuraavana vuonna hän näytteli kylmäpäistä piirisyyttäjää toiminnantäyteisessä draamassa Snitch ja monta sukupolvea sisältävässä perhefarssissa Yhdet häät ja kolme anoppia. Komediassa Tammy (2014) hän näyttelee nimiroolin alkoholisoitunutta isoäitiä ja elokuvassa Three Generations (2015) transsukupuolisen teinin tukea antavaa lesboisoäitiä. Vuonna 2015 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa The Meddler hän näyttelee tukahduttavaa äitiä, ja hän sai kehuvia arvioita roolisuorituksensa vilpittömyydestä.[3]

 
Sarandon vuoden 2017 Cannesin elokuvajuhlilla.

Vuonna 2017 Sarandon näytteli Ryan Murphyn luomassa antologiasarjassa Feud, joka seuraa kuuluisia vihanpitoja. Sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella Bette and Joan hän näyttelee näyttelijälegenda Bette Davisia, vastanäyttelijänään Jessica Lange Joan Crawfordina. Molemmat saivat roolitöistään ylistäviä arvioita, ja Sarandon oli ehdolla roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Primetime Emmyn ja Golden Globen sekä parhaan naisnäyttelijän Screen Actors Guild -palkinnon saajaksi. Sittemmin hänellä oli toistuva rooli sarjassa Ray Donovan vuosina 2017−2019.[3][4][11]

Sarandonin 2010-luvun lopun elokuviin lukeutuvat muun muassa A Bad Moms Christmas (2017), jossa hän näyttelee ongelmavanhempaa, Viper Club (2018), jossa hän näyttelee Syyriassa panttivangiksi joutuvan journalistin äitiä, ja The Jesus Rolls (2019), joka keskittyy yhteen Big Lebowski -kulttiklassikon (1998) hahmoon.[3]

2020-luvulla Sarandon on näytellyt pojastaan vieraantunutta äitiä draamakomediaelokuvassa Ride the Eagle (2021) ja antagonistia DC:n supersankarielokuvassa Blue Beetle (2023).[3][12]

Palkinnot ja ehdokkuudet muokkaa

Pääartikkeli: Luettelo Susan Sarandonin saamista palkinnoista ja ehdokkuuksista

Sarandon sai vuonna 2002 elo­kuva­urastaan tähden Hollywood Walk of Famelle osoitteeseen 6801 Hollywood Boulevard.[2]

Aktivismi ja humanitaarinen työ muokkaa

 
Sarandon puhumassa NextGen Climate -järjestön ilmastotapahtumassa vuonna 2016.

Näyttelemisen lisäksi Sarandon tunnetaan poliittisesta ja yhteiskunnallisesta aktivismistaan sekä humanitaarisesta työstään. Sarandon, joka on aina ollut poliittisesti aktiivinen, on tukenut useita eri poliittisia ja ihmisoikeuskysymyksiin liittyviä vasemmistolaisia aatteita, ajanut edistysmielisiä ihanteita ja pyrkinyt edistämään niin yhteiskunnallista kuin poliittistakin oikeudenmukaisuutta sekä kotimaassaan että ulkomailla.[5][13][14]

1980-luvulla Sarandon muun muassa matkusti osana asianomaista delegaatiota Nicaraguaan vuonna 1983 edistämään yhteiskunnallista ja taloudellista oikeudenmukaisuutta sekä alkoi tukea vuonna 1985 perustettua, demokraatteja tukevaa EMILY’s List -toimintakomiteaa. Seuraavalla vuosikymmenellä hän puhui muun muassa HIV-positiivisten haitilaispakolaisten ahdingon puolesta.[4][5][13] Sittemmin hän on kampanjoinut muun muassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta sekä Irakin sotaa ja kuolemanrangaistusta vastaan.[13][15] Vuoden 2016 presidentinvaaleissa hän kampanjoi demokraattien presidenttiehdokkaan Bernie Sandersin puolesta ennen kuin antoi äänensä vihreiden presidenttiehdokkaalle Jill Steinille.[4][15]

Sarandon nimettiin Unicefin hyvän tahdon lähettilääksi vuonna 1999 ja Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön eli FAO:n hyvän tahdon lähettilääksi vuonna 2010.[4][16] Unicefin lähettiläänä hän on tehnyt hyväntekeväisyystyötä lasten auttamiseksi ympäri maailmaa, kuten lisännyt tietoisuutta lapsityövoimasta, ja FAO:n lähettiläänä hän on tehnyt humanitaarista työtä nälänhädän poistamiseksi.[14][16] Heifer International -järjestön edustajana hän on tehnyt humanitaarista työtä maailmanlaajuisen köyhyyden, nälänhädän ja ihmiskaupan poistamiseksi.[17] Hän on lisäksi tehnyt humanitaarista työtä luonnonkatastrofien uhrien ja pakolaisten auttamiseksi. Hän teki vapaaehtoistyötä niin Haitin kuin Nepalinkin maanjäristyksen jälkimainingeissa vuosina 2010 ja 2015, jolloin hän myös vieraili Lesboksen saarella Kreikassa tapaamassa Eurooppaan pyrkiviä pakolaisia.[13][14][18] Vuonna 2022 hänet nimettiin humanitaarisen, miinanraivaukseen erikoistuneen HALO Trust -järjestön lähettilääksi.[19]

Vuonna 2006 Sarandonille myönnettiin maailmanlaajuisesti toimivan Action Against Hunger -järjestön myöntämä humanitaarinen palkinto.[4]

Yksityiselämä muokkaa

 
Pöytätennisaiheisia ravintolabaareja pyörittävän SPiN-ketjun osaperustaja Sarandon ketjun ravintolabaarissa New Yorkissa vuonna 2010.

Sarandon, silloinen Tomalin, meni naimisiin näyttelijä Chris Sarandonin kanssa vuonna 1967. He olivat tavanneet ollessaan opiskelijoita samassa yliopistossa. He olivat asumuserossa vuodesta 1975 lähtien ennen kuin heidän avioeronsa myönnettiin vuonna 1979. Hän piti entisen aviomiehensä sukunimen avioeron jälkeen.[20]

Sarandon oli yli kolmen vuoden ajan parisuhteessa ranskalaisohjaaja Louis Mallen kanssa 1970-luvun lopusta 1980-luvun alkuun, jolloin hän asui yhdessä Mallen kanssa Pariisissa.[21] Erottuaan Mallen kanssa hänellä oli sittemmin romanssit muusikko David Bowien ja näyttelijä Sean Pennin kanssa.[22][23] 1980-luvun puolivälissä hän seurusteli italialaiselokuvantekijä Franco Amurrin kanssa. Sarandonilla ja Amurrilla on tytär, sittemmin näyttelijäksi ryhtynyt Eva (s. 1985).[14]

Sarandon oli avoliitossa näyttelijä ja elokuvantekijä Tim Robbinsin kanssa vuosina 1988–2009. He olivat tavanneet elokuvan Vamppi ja veteraani kuvauksissa. Heillä on kaksi poikaa: John ”Jack” Henry (s. 1989) ja Miles Guthrie (s. 1992).[3][4][5] Jack Henry on elokuvantekijä ja Miles näyttelijä.[14]

Erottuaan Robbinsin kanssa Sarandon oli parisuhteessa häntä yli 30 vuotta nuoremman elokuvantekijän Jonathan Bricklinin kanssa vuosina 2010–2015.[24] He olivat vuonna 2009 perustamassa teemaravintola- ja baariketjua SPiN, jolla on useita pöytätennisravintolabaareja ja -seuroja Pohjois-Amerikassa. Sarandon on ketjun SPiN Toronto -baarin osaomistaja.[25][26][27]

Sarandon on kertonut olevansa biseksuaali.[28] Hän on asunut pitkään New Yorkissa.[21][22]

Valikoitu filmografia muokkaa

Pääartikkeli: Susan Sarandonin filmografia ja teatteriesiintymiset

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Susan Sarandon Biography Tribute.ca. Tribute Entertainment Media Group. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Susan Sarandon Hollywood Walk of Fame. Hollywood Chamber of Commerce. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Encyclopaedia Britannican toimittajat: Susan Sarandon Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m Biography.comin toimittajat: Susan Sarandon Biography The Biography.com. 2.4.2014 (päivitetty 30.3.2021). A&E Television Networks. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l Susan Sarandon Biography Yahoo! Movies. Yahoo! Inc. Arkistoitu 28.6.2011. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Susan Sarandon – Biography, Facts & Life Story Super Stars Bio.com. Super Stars Bio. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  7. ↑ Laster, James H: Slavet: Production Chronology Allaboutwayside.com. All About Wayside. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Susan Sarandon Internet Broadway Database. The Broadway League. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  9. ↑ AWARDS DATABASE: BAFTA Awards Search, Susan Sarandon British Academy Film Awards. British Academy of Film and Television Arts (BAFTA). Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  10. ↑ The 2nd Annual Screen Actors Guild Awards SAG Awards. Screen Actors Guild. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  11. ↑ The 24th Annual Screen Actors Guild Awards SAG Awards. Screen Actors Guild. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  12. ↑ Curran, Brad: Blue Beetle Villain Victoria Kord Character & Comic History Explained Screen Rant. 5.8.2023. Valnet Inc. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d Susan Sarandon: Activism and acting CGTN. 21.5.2016. CGTN America. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d e Gray, Gabran: The Untold Truth Of Susan Sarandon Looper.com. 19.11.2021. Static Media. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  15. ↑ a b Mancuso, Vinnie: The Meddler: Actress and Activist Susan Sarandon Rolls With the Punches Observer. 27.4.2016. Viitattu 14.3.2017. (englanniksi)
  16. ↑ a b FAO appoints four new Goodwill Ambassadors FAO. 14.10.2010. FAO. Arkistoitu 13.4.2023. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  17. ↑ Borgenin toimitus: Susan Sarandon Shines Her Light on Global Poverty BORGEN Magazine. 20.1.2016. The Borgen Project. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  18. ↑ Sayej, Nadja: Susan Sarandon’s Christmas with refugees: ’I want to humanise the issue’ The Guardian. 29.12.2015. Viitattu 14.3.2017. (englanniksi)
  19. ↑ SUSAN SARANDON BECOMES HALO AMBASSADOR The HALO Trust.org. 16.11.2022. The HALO Trust. Arkistoitu 25.9.2023. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  20. ↑ Gupta, Shreya: Who Is Susan Sarandon’s Husband, Chris Sarandon? Divorce story explained PKBnews. 24.5.2023. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  21. ↑ a b Khayyer, Jina: Susan Sarandon. Fearlessly outspoken and super fun The Gentlewoman. 2013. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  22. ↑ a b You-lehden toimitus: Susan Sarandon: ‘David (Bowie) and I had things that needed to be said’ You. 17.10.2021. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  23. ↑ White, Tiffany: Drew Barrymore and Corey Feldman — Plus More ’80s Celebrity Couples You Forgot All About Closer Weekly. 27.10.2016. a360media Entertainment Group. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  24. ↑ Harrison, Lily & Beth Sobol: Susan Sarandon, 68, and Jonathan Bricklin, 37, Split After 5 Years Together E! Online. 5.3.2015. E! Entertainment Television, LLC. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  25. ↑ Inside Susan Sarandon’s Ping Pong Club SPiN RacquetsEdge.com. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  26. ↑ MEET THE FOUNDERS: ABOUT SPIN SPiN. SPiN Global. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  27. ↑ Olivero, Simone: Introducing: Spin Toronto, the new King West ping pong club co-owned by Susan Sarandon (no, really) Toronto Life. 13.10.2011. Toronto Life Publishing Company Limited. Arkistoitu 17.1.2013. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
  28. ↑ Giardina, Henry: Did Susan Sarandon Just Come Out as Bisexual? INTOmore.com. 8.9.2022. INTO. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)

Kirjallisuutta muokkaa

  • Shapiro, Marc: Susan Sarandon: Actress-Activist. Amherst, New York: Prometheus Books, 2001. ISBN 978-157-39292-8-8.
  • Tucker, Betty Jo: Susan Sarandon: A True Maverick. Tucson, Arizona: Hats Off Books, 2004. ISBN 978-158-73630-0-9.

Aiheesta muualla muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Susan_Sarandon&oldid=22248364”