Wikipedia

Brendan Shanahan

kanadalainen jääkiekkoilija
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 24. syyskuuta 2010 kello 13.54 käyttäjän PtG (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
 Tätä artikkelia on pyydetty vertaisarvioitavaksi. Voit auttaa Wikipediaa lukemalla ensin vertaisarviointipyynnön ja sen jälkeen osallistumalla keskusteluun tai muokkaamalla tätä artikkelia.

Brendan Frederick Shanahan (23. tammikuuta 1969 Mimico, Ontario, Kanada) on kanadalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija ja jääkiekkovaikuttaja. Hän voitti urallaan kolme Stanley Cupia Detroit Red Wingsissä. Shanahan kuuluu niin sanottuun kolmen kullan klubiin, sillä hän voitti Stanley Cupin lisäksi olympiakultaa ja maailmanmestaruuden. Näiden lisäksi Shanahanilla on tilillään Kanada-cupin voitto.[1]

Brendan Shanahan
Henkilötiedot
Syntynyt23. tammikuuta 1969 (ikä 55)
Mimico, Ontario
Kansalaisuus  Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi Shanny
Pelipaikka laitahyökkääjä
Maila oikea
Pituus 191 cm
Paino 100 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1987–2009
Seurat New Jersey Devils (NHL),
St. Louis Blues (NHL),
Düsseldorfer EG (DEL),
Hartford Whalers (NHL),
Detroit Red Wings (NHL),
New York Rangers (NHL)
NHL-varaus 2. varaus, 1987
New Jersey Devils
Stanley Cup
Detroit Red Wings 1997
Detroit Red Wings 1998
Detroit Red Wings 2002

Shanahan pelasi uransa aikana 1524 NHL:n runkosarjan ottelua ja teki niissä 1354 pistettä. Maaleja hän teki 656 ja oli lopettaessaan NHL:n kaikkien aikojen maalintekijätilaston 11:s. Detroitin lisäksi hän edusti New Jersey Devilsiä, joka varasi hänet NHL:ään vuoden 1987 toisena varauksena, St. Louis Bluesia, Hartford Whalersia ja New York Rangersia.[1] Henkilökohtaisesti Shanahan palkittiin keväällä 2003 King Clancy Memorial Trophyllä, joka annetaan johtajuudesta sekä jäällä että sen ulkopuolella ja humanitaarisestä työstä.[2]

Shanahan kuului ensimmäisiin pelaajiin, joita kutsuttiin voimahyökkääjiksi.[3] Hänen vahvuuksiaan olivat kova laukaus ja fyysisyys, sillä hän pystyi myös taklaamaan kovaa ja tappelemaan.[4] Shanahan sai pelityylinsä takia myös paljon rangaistuksia, ja hän onkin NHL-historian ainoa pelaaja, joka on tehnyt urallaan yli 600 maalia ja saanut yli 2000 jäähyminuuttia.[1]

Jääkiekkoura

Seurajoukkueissa

Ammattilaisuran alku New Jerseyssä

Viimeiset juniorivuotensa Shanahan pelasi OHL:n London Knightsissa. Tulokaskaudellaan Londonissa hän teki 62 pistettä, ja toisella kaudellaan hän keräsi peräti 92 pistettä. Shanahanin mukaan Londonin valmentaja Don Brankley auttoi häntä huomattavasti uran alkuvaiheissa.[5]

New Jersey Devils varasi Shanahanin NHL:ään varaustilaisuudessa 1987 koko tapahtuman toisena varauksena Pierre Turgeonin jälkeen. Shanahan siirtyi New Jerseyyn heti kaudeksi 1987–1988.[2] New Jerseyn johto piti hänen aggressiivisesta pelityylistään, ja häntä pidettiin hyvänä lisänä nuoreen joukkueeseen. Shanahan ei kuitenkaan onnistunut heti ensimmäisellä kaudellaan suurten paineiden alla. Hänen peliaikansa vähentyi, ja ennen häntä varattu Turgeon pelasi Buffalo Sabresissa huomattavasti parempaa tulokaskautta.[3] Shanahanilla meni kuukausi ennen kuin hän onnistui maalinteossa NHL:ssä. Hänen ensimmäinen maalinsa syntyi 10. marraskuuta 1987 John Vanbiesbrouckin taakse ottelussa New York Rangersia vastaan.[6] Juniorisarjassa Shanahan oli joukkueensa avainpelaajia, mutta New Jerseyssä hän joutui tyytymään huomattavasti pienempään peliaikaan. Hän päättikin muuttaa hieman pelityyliään, minkä seurauksena hän tappeli muutamia kertoja tulokaskaudellaan ja keräsi 131 jäähyminuuttia 65 ottelussa. Maaleja Shanahan teki vain seitsemän, mikä ei tyydyttänyt New Jerseyn seurajohtoa.[3]

Kolmannella NHL-kaudellaan, 1989–1990, Shanahan sai kuitenkin jo lähes pisteen peliä kohden: 72 pistettä 73 ottelussa. Shanahan oli 30 maalillaan New Jerseyn toiseksi paras maalintekijä John MacLeanin jälkeen.[7] Kauden 1990–1991 jälkeen Shanahan teki vapaana agenttina sopimuksen St. Louis Bluesin kanssa. Hän oli kuitenkin vielä rajoitettu vapaa agentti, joten hän ei voinut siirtyä vapaasti seurasta toiseen. Välitystuomioistuin määräsi St. Louisin antamaan korvaukseksi puolustaja Scott Stevensin.[5]

Kaudet St. Louisissa ja Hartfordissa

St. Louisissa Shanahanista kehittyi sellainen maalintekijä, jota hänestä oli odotettu. Siinä hän sai oppia joukkuetoveriltaan Brett Hullilta, joka oli tehnyt kaudella 1990–1991 peräti 86 maalia.[8] Shanahan ylittikin ensimmäisen kerran urallaan 50 maalin rajapyykin toisella St. Louis -kaudellaan, 1992–1993. Hän teki 71 ottelussa 51 maalia ja oli joukkueensa toiseksi paras maalintekijä Hullin jälkeen.[9] Shanahan oli kaudella 1993–1994 St. Louisin eniten pisteitä tehnyt pelaaja, ja koko liigan pistepörssissäkin hän oli 102 pisteellään kahdeksas.[10] Shanahan sai 102 pisteensä lisäksi peräti 211 jäähyminuuttia. Shanahan pelasi kauden aikana ensimmäistä kerta urallaan NHL:n tähdistöottelussa, ja kauden jälkeen hänet valittiin liigan tähdistökentälliseen.[11]

Kausi 1994–1995 alkoi NHL:n työsululla, jonka aikana Shanahan pelasi kolme ottelua Saksan DEL-liigan Düsseldorfer EG:ssä ja teki niissä kahdeksan pistettä. NHL:ssä hän pelasi St. Louisissa 45 ottelua, joissa hänelle merkittiin 41 pistettä.[11] St. Louisin valmentajana aloitti keväällä Mike Keenan, joka ei pitänyt Shanahanista. Shanahanin aika St. Louisissa päättyikin kesällä 1995, kun hänet kaupattiin Hartford Whalersiin.[6] Vaihdossa St. Louis sai puolustaja Chris Prongerin. Shanahan oli niin suosittu St. Louisissa, että paikallinen televisiokanava keskeytti lähetyksensä kertoakseen Shanahanin kaupasta.[2] Kauppa vaikutti myös Keenanin suhteeseen St. Louisin faneihin. Shanahan oli pelitaitojensa ja persoonallisuutensa ansiosta suosittu St. Louisissa, ja fanit pettyivät kauppaan, jossa joukkue sai lupaavan mutta vielä kokemattoman puolustajan. Pian siirron jälkeen St. Louisissa alettiin puhua, kun fanit alkoivat buuata valmentajalleen. Keenan sai potkut lopulta joulukuussa 1996.[12]

Hartfordissa Shanahan teki kaudella 1995–1996 44 maalia, mutta joukkue ei menestynyt. Hänet valittiin myös kauden aikana toistamiseen urallaan NHL:n tähdistöotteluun.[2] Whalersin tulevaisuus Hartfordin kaupungissa ei ollut kovinkaan varmalla pohjalla, ja Shanahankin pyysi kauden jälkeen, että hänet kaupattaisiin toiseen seuraan.[13]

Kolme Stanley Cupia Detroitissa

” Brendanista tuli tärkeä osa joukkuettamme. Me olimme aina taitava joukkue, ja hän oli juuri se voimahyökkääjä, jonka tarvitsimme. Hän oli todella voimakas. Hän pystyi tekemään maaleja, tappelemaan ja taklaamaan. Shanahanin kauppa ja Larionovin hankinta vuotta aikaisemmin olivat kaupat, jotka nostivat joukkueemme uudelle tasolle. ”

– Detroitin mestarivalmentaja Scotty Bowman. [14]

Kautta 1996–1997 ehdittiin pelata vain kaksi ottelua, kun Hartford kauppasi Shanahanin ja Brian Glynnin Detroit Red Wingsiin, josta Hartford sai Paul Coffeyn, Keith Primeaun ja ensimmäisen kierroksen varausoikeuden varaustilaisuudessa 1997.[2] Detroit-valmentaja Scotty Bowmanin mukaan Shanahan hankittiin taitavaan joukkueeseen ”puuttuvana palana”: isona voimahyökkääjänä.[15] Detroit oli jo monena vuotena pelannut loistavasti runkosarjassa, mutta joukkue ei ollut kuitenkaan pärjännyt pudotuspeleissä. Shanahan toi Detroitiin tarvittavaa päättäväisyyttä. Hän teki runkosarjassa 47 maalia ja 88 tehopistettä. Liigan maalintekijätilastossa Shanahan oli jaetulla kuudennella sijalla.[16] Ylivoimamaaleja Shanahan teki 20, ja hän voitti koko liigan ylivoimamaalintekijätilaston.[17] Hän pelasi kauden aikana myös NHL:n tähdistöottelussa,[2] ja hänet valittiin helmikuussa 1997 NHL:n kuukauden pelaajaksi.[18] Hän oli joukkueensa paras pistemies sekä eniten maaleja, ylivoima-, ottelun voitto- ja alivoimamaaleja tehnyt pelaaja. Pudotuspeleissä Detroit eteni Stanley Cup -finaaleihin, joissa se voitti Philadelphia Flyersin suoraan voitoin 4–0. Shanahanille Stanley Cup oli uran ensimmäinen, ja hän oli pudotuspeleissä joukkueensa paras maalintekijä ja voittomaalien tekijä.[18]

Detroitin valmentaja Bowman tiesi, että hänen piti muokata Shanahanin pelityyliä puolustavampaan tyyliin, jotta Stanley Cup -voiton puolustaminen oli mahdollista. Hän oli jo aiemmin onnistunut muuttamaan sellaisia hyökkäysvoittoisia pelaajia, kuten Steve Yzerman ja Sergei Fjodorov myös hyvin puolustussuuntaan pelaaviksi hyökkääjiksi. Vaikka Shanahan keskittyikin kaudella 1997–1998 paremmin puolustuspeliin, hän aloitti kauden tehokkaasti. Ensimmäisen 29 ottelun aikana hän teki 14 maalia. Lopulta Shanahan teki kuitenkin vain 28 maalia. Viimeksi hän oli jäänyt alle 30 maalin kaudella 1990–1991.[18] Shanahan oli kuitenkin mukana jo neljännen kerran tähdistöottelussa.[2] Pudotuspeleissä Detroit eteni jälleen loppuun saakka ja voitti Stanley Cup -finaaleissa Washington Capitalsin 4–1.[19]

Detroit ei menestynyt enää aivan yhtä hyvin kahden Stanley Cup -voittonsa jälkeen, mutta Shanahan ylitti kaudella 1999–2000 viidennen kerran urallaan 40 maalin rajan, kun hän teki runkosarjassa 41 osumaa.[2] Shanahanin maalimäärä riitti NHL:n maalitilaston kuudenteen sijaan.[20] Shanahan pelasi jälleen NHL:n tähdistöottelussa sekä keväällä 1999 että 2000.[2]

Kausi 2001–2002 toi Shanahanille kolmannen Stanley Cupin. Pudotuspeleissä hän teki 19 pistettä 23 ottelussa ja oli Detroitin toiseksi koko liigan kolmanneksi tehokkain pelaaja.[17] Runkosarjassa Shanahan saavutti kaksi merkkipaalua. Tammikuussa 2002 hän ylitti Dallas Starsia vastaan 1000 pisteen rajan[21], ja maaliskuussa hän sai NHL-historian 30. pelaajana 500 maalia täyteen ottelussa Colorado Avalanchea vastaan.[22] Shanahan pelasi kauden aikana jälleen NHL:n tähdistöottelussakin, ja hänet valittiin keväällä sarjan kakkostähdistökentälliseen. Seuraavan kahden kauden aikana Shanahanin pistemäärät putosivat, mutta kauden 2002–2003 jälkeen hänet palkittiin humanitaarisesta työstään King Clancy Memorial Trophyllä.[2]

Toiminta työsulkukaudella ja paluu työsulun jälkeen

Kausi 2004–2005 peruuntui työsulun takia, eikä Shanahan pelannut missään. Työsulun aikana Shanahan järjesti huippukokouksen, johon hän kutsui ryhmän pelaajia, valmentajia, televisiojohtajia, jääkiekkovaikuttajia ja tuomareita. Tämän ryhmän tarkoituksena oli keskustella uusista tiukemmista sääntötulkinnoista, jotka astuisivat voimaan työsulun jälkeen.[23] Shanahan alkoi suunnitella kokouksen järjestämistä marraskuussa 2004, kun hän luki Hockey Hall of Fameen valitun puolustaja Paul Coffeyn kritiikin jääkiekon tilasta.[24]

Torontolaisessa hotellissa järjestetyn kokouksen jälkeen Shanahan tapasi kasvokkain sekä NHL:n komissaarin Gary Bettmanin että NHL:n pelaajayhdistyksen NHLPA:n johtajan Bob Goodenow'n. Shanahan esitti kummallekin useita uusia sääntöehdotuksia. Lopulta tulevalle kaudella hyväksyttiin monia muutoksia peliin, ja muutoksista suurin osa oli syntynyt Shanahanin järjestämissä tapaamisissa.[24]

Uudet säännöt muuttivat NHL:ää jälleen hyökkäysvoittoisempaan suuntaan, kun sarja jatkui kaudella 2005–2006. Shanahan oli yksi niistä harvoista vanhemmista pelaajista, jotka pystyivät nostamaan omaa tasoaan uusien sääntöjen aikakaudella.[13] Hän tekikin kauden aikana 40 maalia ja sai yhteensä 81 pistettä.[2] The Globe and Mail -lehden jääkiekkokolumnistin Eric Duhatschekin mukaan Shanahanin avustuksella luodut uudet säännöt auttoivat 2000-vuosikymmenen tähtisukupolven siirtymistä NHL:ään.[4]

Uran loppu NY Rangersissa ja New Jerseyssä

 
Shanahan venyttelee kautta 2007–2008 edeltäneen harjoitusottelun alkulämmittelyissä.

Kesällä 2006 Shanahan jätti Detroitin, kun hän teki neljän miljoonan dollarin arvoisen yksivuotisen sopimuksen New York Rangersin kanssa.[25] Shanahan viihtyi Detroitissa ja kutsui kaupunkia kodikseen. Hän koki kuitenkin kesän aikana, että ei kuulunut enää Red Wingsin tulevaisuudensuunnitelmiin, minkä takia hän päätti jättää joukkueen. Shanahan nimitettiin kaudeksi 2006–2007 Rangersin varakapteeniksi.[5] Ensimmäisessä ottelussaan Rangersissa Shanahan teki kaksi maalia, joista jälkimmäinen oli hänen uransa 600:s. Shanahan saavutti 600 maalin rajapyykin 15:ntenä pelaajana NHL:n historiassa.[26] Marraskuussa hänelle myönnettiin ensimmäinen Mark Messier Leadership Award. Valinnan suoritti Mark Messier, joka valitsi kauden aikana viisi palkinnon saajaa, yhden joka kuukausi.[27]

Tammikuussa 2007 Shanahan nimettiin uransa kahdeksanteen tähdistöotteluunsa, ja hänet valittiin myös Itäisen konferenssin joukkueen kapteeniksi.[28] Shanahan sai vaarallisen näköisessä tilanteessa aivotärähdyksen helmikuussa ottelussa Philadelphia Flyersia vastaan, kun hän törmäsi Mike Knubleen. Pelaajat eivät huomanneet toisiaan ja osuivat toisiinsa. Shanahan kaatui iskun voimasta ja löi päänsä jäähän. Hän makasi liikkumatta kymmenen minuuttia, kunnes hänet saatiin niskatuen ja paarin avulla pois kentältä. Knuble mursi tilanteessa kaksi luuta kasvoista.[29] Shanahan oli lopulta 15 ottelusta sivussa aivotärähdyksen oideiden takia.[30] Pudotuspeleissä Rangers onnistui voittamaan ensimmäisen ottelusarjansa kymmeneen vuoteen. Kauden jälkeen Shanahan teki vuoden jatkosopimuksen, joka oli arvoltaan 2,5 miljoonaa dollaria, vaikka bonusten kanssa sopimuksen kokonaisarvo saattaisi nousta neljään miljoonaan dollariin.[31]

Shanahan pelasi Rangersissa lopulta kaksi kautta, mutta ei saanut enää uutta sopimustarjousta kauden 2007–2008 jälkeen. Shanahan halusi perheensä takia jäädä Yhdysvaltain koillisosaan. Hän hylkäsikin Läntisestä konferenssista tulleita sopimusehdotuksia. Shanahan ei pelannut kauden 2008–2009 alussa missään, kunnes kirjoitti tammikuussa 2009 sopimuksen New Jersey Devilsin kanssa.[32] Loppukauden kattava sopimus oli arvoltaan 800  dollaria.[33] Shanahan pelasi kauden ensimmäisen ottelunsa 19. tammikuuta. Edellisen kerran hän oli edustanut New Jerseytä runkosarjassa 31. maaliskuuta 1991, 6 504 päivää sitten. Koskaan aikaisemmin NHL-historian aikana pelaaja ei ollut palannut joukkueeseen näin pitkän tauon jälkeen.[34] Aiempi ennätys oli Randy Cunneyworthilla, joka oli palannut marraskuussa 1998 Buffalo Sabresiin 6 169 päivän tauon jälkeen.[35] Helmikuussa Shanahan saavutti 12:ntena pelaajana 1 500 NHL:n runkosarjaottelun rajan.[34]

Shanahan teki vuoden ja miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen New Jerseyn kanssa elokuussa 2009. Joukkue ilmoitti kuitenkin kauden 2009–2010 alussa, että Shanahan ei jatka seurassa, vaan joukkue panostaa tulevana kautena nuorempiin pelaajiin. Shanahan kertoi, että päätös oli hänen ja joukkueen johtohenkilöiden yhteinen.[36]

” Olen todella kiitollinen kaikille valmentajilleni ja joukkuekavereilleni, joilta olen saanut oppia ja joiden kanssa olen saanut pelata urani aikana. Unelmoidessani pelaamisesta NHL:ssä en ikinä voinut kuvitella, että saisin pelata tällaisen uran ”

– Brendan Shanahan. [37]

Shanahan pelasi 21 kautta NHL:ssä ja ylsi niistä 19:ssä pudotuspeleihin.[38] Hän jätti NHL:n 1 524 runkosarja- ja 184 pudotuspeliottelun jälkeen. Shanahan teki runkosarjassa 656 maalia ja saavutti kaikkiaan 1 354 tehopistettä. Hän oli lopettaessaan NHL:n kautta aikojen maalintekijätilastossa 11. ja pistetilastossa 23:s. Ottelun voittomaaleja Shanahan teki runkosarjassa 109 ja ylivoimamaaleja 237. Molemmissa tilastoissa hän on NHL:n kautta aikojen tilastojen viides. 184 pudotuspelissään hän teki 134 pistettä, joista maaleja oli 60.[17]

Maajoukkueessa

Mitalit
Maa:   Kanada
Miesten jääkiekko
  Olympialaiset
  Kultaa Salt Lake City 2002 jääkiekko
MM-kilpailut
  Kultaa Italia 1994 jääkiekko

Shanahan edusti ensimmäisen kerran Kanadaa arvoturnauksessa nuorten MM-kilpailuissa 1987.[39] Kanada olisi voittanut turnauksesta vähintään pronssia, mutta se hylättiin Neuvostoliitto-ottelun tapahtumien takia. Kanadan turnauksen viimeinen ottelu oli Neuvostoliittoa vastaan, mutta se keskeytettiin toisessa erässä, kun kentällä syttyi joukkotappelu, johon molempien joukkueiden kaikki pelaajat osallistuivat. Tapahtumien seurauksena sekä Kanada että Neuvostoliitto diskattiin turnauksesta.[40]

Kanadan maajoukkueessa Shanahan pelasi ensimmäisen kerran aikuisten arvoturnauksessa Kanada-cupissa 1991, jolloin Kanada voitti turnauksen. Seuraavan kerran Shanahan puki Kanadan maajoukkueen pelipaidan ylleen MM-kilpailuissa 1994. Hän teki turnauksessa seitsemän pistettä kuudessa ottelussa.[2] Kanada voitti turnauksen loppuottelussa Suomen vasta rangaistuslaukauskilpailun jälkeen.[41]

Maailmancupissa 1996 Shanahan edusti kolmannessa aikuisten arvoturnauksessaan Kanadaa. Hän teki maailmancupissa kuusi pistettä seitsemässä ottelussa. Naganossa 1998 Shanahan pelasi ensimmäisen olympiaturnauksensa.[2] Kanada jäi turnauksessa neljänneksi, kun se hävisi pronssiottelussa Suomelle. Välierissä joukkue hävisi rangaistuslaukauskilpailussa olympiakultaa voittaneelle Tšekille. Shanahan oli Kanadan viides laukoja. Dominik Hašek torjui Shanahanin yrityksen, ja koska Robert Reichel oli onnistunut Tšekin laukojana, Kanada ei selviytynyt turnauksen finaaliin. NHL-pelaajat olivat ensimmäistä kertaa mukana olympiatasolla Naganossa, joten Kanada oli ennen turnausta suosikki kultamitalin voittajaksi.[42]

Shanahan palasi olympiakaukaloon Salt Lake Cityssä 2002. Kanada voitti turnauksessa olympiakultaa. Kanadan kultajoukkueen pelaajista Shanahan, Rob Blake ja Joe Sakic liittyivät voitolla ns. kolmen kullan klubiin, jonka jäsenet ovat saaneet kaikki kolme merkittävintä jääkiekkopalkintoa Stanley Cupin, olympiakullan ja maailmanmestaruuden. Myöhemmin keväällä Shanahan voitti kolmannen Stanley Cupinsa Detroit Red Wingsissä. Shanahanista ja Steve Yzermanista tulivat ensimmäiset kanadalaiset, jotka ovat voittaneet samana vuonna sekä olympiakultaa että Stanley Cupin.[43][39] Shanahanille turnaus oli hankala, sillä hänen peukalonsa murtui ensimmäisessä ottelussa Suomea vastaan. Hän on sanonut, ettei pystynyt turnauksessa laukomaan kunnolla. Shanahanille merkittiin toisissa olympialaisissaan vain yksi syöttöpiste.[44]

Shanahan pelasi vielä MM-kilpailuissa 2006.[39] Kanadan valmentaja Marc Habscheid nimesi Shanahanin joukkueen kapteeniksi.[45]

Shanahan pelasi urallaan 50 maaottelua Kanadan paidassa ja teki niissä 23 maalia.[45][2]

Peliuran jälkeen NHL:n hallintoon

NHL palkkasi Brendan Shanahanin kiekko- ja liiketoimintaosastonsa varajohtajaksi loppuvuodesta 2009.[46] Shanahan tulee työskentelemään NHL:n varapuheenjohtajan ja jääkiekko-osaston johtajan Colin Campbellin kanssa. Hänen tehtävänään on antaa osastossa pelaajan näkemys jääkiekon trendeistä. Lisäksi Shanahanin vastuulla ovat erikoisprojektit, joita antavat komissaari Gary Bettman ja varakomissaari Bill Daly.[47]

Shanahan oli ryhmänsä kanssa toteuttamassa ensimmäistä tutkimus- ja kehitysleiriä, joka järjestettiin Torontossa elokuussa 2010. Leirillä oli 33 lupaavaa nuorta pelaaja, jotka pelasivat koeotteluita entisten NHL-valmentajien Ken Hitchcockin ja Dave Kingin alaisuudessa. Otteluissa kokeiltiin Shanahanin tekemiä sääntöuudistuksia, joita hän oli kehittänyt kesän aikana.[48] Osa uudistuksista oli pieniä muokkauksia, mutta jotkut melko suuria muutoksia. Leirin tarkoituksena ei kuitenkaan ollut luoda uusia sääntöjä, vaan kerätä tietoa.[49] Shanahanin mukaan leirin jälkeen alkaa tietojen tulkitseminen, ja leiriltä saadut tiedot voivat esimerkiksi vaikuttaa sääntömuutoksiin 5–10 vuoden kuluessa.[50]

Pelityyli ja pelaajakuva

Shanahan oli ensimmäisiä todellisia voimahyökkääjiä. Voimahyökkääjien rooli alkoi kehittyä 1980-luvulla, ja sitä ilmensivät ensimmäisenä Clark Gillies ja Cam Neely. Heidän taustaltaan kehittyivät esimerkiksi Rick Tocchet ja Shanahan. Voimahyökkääjät olivat useimmiten isoja, voimakkaita ja ketteriä, ja heidän tehtävänään oli jokaisessa ottelussa ajaa röyhkeästi vastustajan maalille.[3]

Yksi Shanahanin parhaimmista ominaisuuksista oli hänen laukauksensa.[44] Laukaus ei ollut kovin mahdollinen, mutta se lähti usein oikea-aikaisesti. Hän pystyi myös laukomaan voimalla lähes mistä asennosta tahansa.[4] Shanahan laukoi oikea käsi alhaalla ja pelasi lähes koko uransa vasempana laitahyökkääjänä, jotta pystyi ampumaan helpommin suoraan syötöstä. Hän sijoittuikin usein kauemmaksi maalista hakemaan hyvää laukaisupaikkaa. Työsulun jälkeisellä kaudella 2005–2006 Detroit Red Wingsin valmentaja Mike Babcock vaihtoi Shanahanin oikealle laidalle. Babcock halusi, että Shanahan ajaisi suoraviivaisemmin maalille, tekisi ohjausmaaleja ja rumia maaleja maalin edustalta.[51] Shanahan ei ollut kuitenkaan koskaan erityisen nopea pelaaja, ja hän saattoi näyttää luistellessaan jopa kömpelöltä. Scotty Bowmanin aikana Detroitissa Shanahan pelasi välillä keskushyökkääjänäkin, koska ei ollut tarpeeksi nopea pelaamaan Bowmanin pelisysteemissä vasenta laitahyökkääjää.[4]

Laukauksen lisäksi Shanahanin ase oli hänen fyysisyytensä. Hän taklasi mielellään ja jopa tappeli usein.[4] Hän on ainoa pelaaja NHL:n historiassa, joka on sekä tehnyt yli 600 maalia että saanut yli 2000 jäähyminuuttia. Hänellä on 17 niin sanottua Gordie Howen hattutemppua (maali, syöttö ja tappelu yhdessä pelissä). Shanahan oli yksi harvoista tähdistä, joka ei tarvinnut suojakseen erityistä poliisipelaajaa.[38] Shanahan tappeli urallaan lähes 100 kertaa. Erityisesti uransa alkuvaiheissa hän tappeli useasti saadakseen nimeä NHL:ssä, mutta mieluiten hän käytti voimaansa luodakseen itselleen maalipaikkoja.[4]

Shanahan oli urallaan johtaja, ja hän halusi todella voittaa. Hän piti kuitenkin myös myöhemmin urallaan kunnia-asianaan auttaa nuorempia pelaajia kehittymään.[1] Detroitissa puhuttiin Stanley Cup -voittojen jälkeen, että Shanahan olisi ollut joukkueen todellinen johtaja vähäpuheisen kapteenin, Steve Yzermanin sijaan.[4]

Kaukalon ulkopuolella

 
King Clancy Memorial Trophy, jonka Shanahan sai ensimmäisenä Detroit Red Wingsin pelaajana.

Nuoruus ja perhe

Brendan Shanahan syntyi Mimicossa, Ontariossa 23. tammikuuta 1969. Hänen vanhempansa olivat Donal ja Rosaleen Shanahan, ja hän oli nuorin neljästä veljeksestä. Donal ja Rosaleen olivat kotoisin Irlannista, Donal Corkin kreivikunnasta ja Rosaleen Belfastista. He muuttivat Torontooon 1950-luvulla, tapasivat tanssiaisissa ja menivät naimisiin.[52] Donal Shanahan oli ammatiltaan palomies, ja Brendankin halusi pienenä seurata isäänsä ja tulla palomieheksi.[53]

Brendan Shanahanin isä Donal kuoli, kun Brendan pelasi kolmatta kauttaan New Jersey Devilsissä. Isä oli sairastunut Alzheimerin tautiiin, kun Brendan oli ollut yhdeksännellä luokalla.[52] Brendan muistaa, että oli tuolloin hyvin hämmentynyt isän käytöksestä, sillä ei ollut aiemmin kuullutkaan taudista, joka diagnosoitiin noin vuoden päästä ensimmäisistä oireista. Brendan muutti 16-vuotiaana Londoniin pelaamaan jääkiekkoa. Hän muistaa, että hänen vanhempansa ajoivat joka perjantai Torontosta Londoniin katsomaan jääkiekkoa. He viettivät illat yhdessä, vaikka isä ei enää ymmärtänytkään aivan kaikkea.[54]

Nuoruudessaan Brendan Shanahan pelasi sekä jääkiekkoa että haavipalloa, kunnes valitsi jääkiekon ykköslajikseen.[5] Jääkiekossa hän voitti Michael Power/St. Joseph High Schoolin Trojans-joukkueessa Ontarion koulu-urheilujärjestön OFSAAn mestaruuden 1980-luvulla.[55] Shanahan pelasi haavipalloa juniorisarjoissa mississaugalaisessa joukkueessa. Hän lopetti pelaamisen kuitenkin teini-ikäisenä. Myöhemmin hänestä tuli NLL:ssä pelaavan haavipallon ammattilaisjoukkueen Toronto Rockin osaomistaja. Shanahan harjoitteli myös joukkueensa mukana NHL:n työsulkukaudella.[56]

Brendan Shanahanin vaimon nimi on Catherine. Heillä on avioliitostaan kolme lasta: kaksi poikaa ja tyttö.[57]

Hyväntekeväisyystyö

Shanahan on tunnettu hyväntekeväisyystyöstään.[58] Isänsä kuoleman jälkeen hän halusi auttaa taistelussa Alzheimerin tautia vastaan. Hän järjesti omasta aloitteesta isänsä muistolle julkkisten softballottelun, joka tuotti 30 000 dollaria Alzheimer-tutkimukselle.[54]

Keväällä 2003 NHL palkitsi Shanahanin King Clancy Memorial Trophyllä, joka annetaan humanitaarisesta työstä. Shanahan sai palkinnon ohjelmastaan, joka toteutettiin yhteistyössä Detroitin kaupungin ja Detroitin pelastuslaitoksen kanssa. Ohjelman tarkoituksena oli avustaa köyhiä perheitä palovaroittimien hankkimisessa ja asentamisessa. Shanahan hankki itse tuhansia palovaroittimia, kannusti ihmisiä antamaan tukensa ohjelmalle ja oli myös usein auttamassa pelastuslaitosta laitteiden asentamisessa Detroitin alueen koteihin. Detroitin pelastuslaitos nimesi Shanahanin vuoden 2001 poikkeukselliseksi kansalaiseksi.[59]

Shanahan on ollut mukana myös Make-A-Wish Foundation -säätiön toiminnassa. Säätiön kautta hän on tavannut parantumattomasti sairaita lapsia.[59]

Esiintymiset elokuvissa ja tapahtumissa

Shanahan on pitänyt aina tarinoiden kertomisesta, minkä takia hän on usein värittänyt joukkueiden mediaoppaita. Hän on väittänyt, että hän on asunut kesäisin irlantilaisessa kartanossa, osallistunut Pamplonan härkäjuoksuun ja soittanut saksofonia jazzfestivaaleilla. Lisäksi Shanahan on väittänyt hakeneensa dinosauruksen rooliin The Flintstones – Kiviset ja Soraset -elokuvaan, esiintyneensä ekstrana jalkapallokohtauksessa elokuvassa Forrest Gump ja olleensa Irlannin varamaalivahtina jalkapallon MM-kilpailussa sekä pallopoikana Andre Agassin ottelussa Yhdysvaltain avoimissa.[60]

Shanahanin tarinat eivät yleensä pidä paikkaansa, ja hän on myöntänyt haastattelussa halunneensa värittää kesätekemisiään, sillä oli nähnyt muiden pelaajien tiedoissa mielenkiintoisia asioita.[61] Shanahan on kuitenkin esiintynyt elokuvissa, vaikkei ollutkaan mukana Forrest Gumpissa. Hänellä oli pieni rooli poliisina komediaelokuvassa Me kaksi & Irene.[62]

Saavutukset ja palkinnot

Seurajoukkueissa

Maajoukkueessa

  • Maailmanmestaruus (1994)
  • Olympiavoitto (2002)
  • Kanada-cupin voitto (1991)

Tilastot

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1985–1986 London Knights OHL 59 28 34 62 70 5 5 5 10 5
1986–1987 London Knights OHL 56 39 53 92 128 -- -- -- -- -- JMM 6 4 3 7 4
1987–1988 New Jersey Devils NHL 65 7 19 26 131 12 2 1 3 44
1988–1989 New Jersey Devils NHL 68 22 28 50 115 -- -- -- -- --
1989–1990 New Jersey Devils NHL 73 30 42 72 137 6 3 3 6 20
1990–1991 New Jersey Devils NHL 75 29 37 66 141 7 3 5 8 12
1991–1992 St. Louis Blues NHL 80 33 36 69 171 6 2 3 5 14 KC 8 2 0 2 6
1992–1993 St. Louis Blues NHL 71 51 43 94 174 11 4 3 7 18
1993–1994 St. Louis Blues NHL 81 52 50 102 211 4 2 5 7 4   MM 6 4 3 7 6
1994–1995 Düsseldorfer EG DEL 3 5 3 8 4 -- -- -- -- --
St. Louis Blues NHL 45 20 21 41 136 5 4 5 9 14
1995–1996 Hartford Whalers NHL 74 44 34 78 125 -- -- -- -- --
1996–1997 Hartford Whalers NHL 2 1 0 1 0 -- -- -- -- -- MC 7 3 3 6 8
Detroit Red Wings NHL 79 46 41 87 131 20 9 8 17 43  
1997–1998 Detroit Red Wings NHL 75 28 29 57 154 20 5 4 9 22   OK 6 2 0 2 0
1998–1999 Detroit Red Wings NHL 81 31 27 58 123 10 3 7 10 6
1999–2000 Detroit Red Wings NHL 78 41 37 78 105 9 3 2 5 10  
2000–2001 Detroit Red Wings NHL 81 31 45 76 81 2 2 2 4 0
2001–2002 Detroit Red Wings NHL 80 37 38 75 118 23 8 11 19 20     OK 6 0 1 1 0
2002–2003 Detroit Red Wings NHL 78 30 38 68 103 4 1 1 2 4
2003–2004 Detroit Red Wings NHL 82 25 28 53 117 12 1 5 6 20
2005–2006 Detroit Red Wings NHL 82 40 41 81 105 6 1 1 2 6 MM 8 3 1 4 10
2006–2007 New York Rangers NHL 67 29 33 62 47 10 5 2 7 12
2007–2008 New York Rangers NHL 73 23 23 46 35 10 1 4 5 8
2008–2009 New Jersey Devils NHL 34 6 8 14 29 7 1 2 3 2
NHL yhteensä 1524 656 698 1354 2489 184 60 74 134 279 aikuisten arvokisat 41 14 8 22 30
Lähteet: [2][63]

Katso myös

Lähteet

  • Farber, Michael: The Book On Brendan. Sports Illustrated, 18.11.1996, 85. vsk, nro 21. SI Vault. Viitattu 10.9.2010. (englanniksi)
  • Farber, Michael: The Man Who Changed Hockey. Sports Illustrated, 30.1.2006, 104. vsk, nro 4. SI Vault. Viitattu 10.9.2010. (englanniksi)
  • Fischler, Stan: Detroit Red Wings Greatest Moments and Players. Sports Publishing LLC, 2002. ISBN 1582612714. Google-kirjat (viitattu 8.9.2010). (englanniksi)
  • Leppäsyrjä, Jussi: Persoona isolla B:llä. Jääkiekkolehti, 23.4.2002, 10. vsk, nro 4. Tampere: Egmont Kustannus. ISSN 1238-0903.

Viitteet

  1. ↑ a b c d Hicks, Brandon: Shanahan retires after 21 NHL seasons CBC Sports. 17.11.2009. CBC. Viitattu 11.9.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Brendan Shanahan Legends of Hockey. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Fischler, s. 52
  4. ↑ a b c d e f g Nieminen, Jouni: Shanny #14 HS.fi. 18.11.2009. Helsinki: Sanoma company. Viitattu 11.9.2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Harmsworth, Derek: Brendan Shanahan: Broadway Curtain Call? 1.5.2008. Bleacher Report. Viitattu 9.9.2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b Leppäsyrjä, s. 95
  7. ↑ 1989-90 New Jersey Devils hockeyDB.com. Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
  8. ↑ Fischler, s. 54
  9. ↑ 1992-93 St. Louis Blues hockeyDB.com. Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
  10. ↑ 1993-94 NHL League Leaders hockeyDB.com. Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
  11. ↑ a b Leppäsyrjä, s. 97
  12. ↑ Iovino, Jim: Keenan's Reign Comes to an End LCS Hockey. Viitattu 11.9.2010. (englanniksi)
  13. ↑ a b Brehm, Mike: Brendan Shanahan announces retirement after 21 NHL seasons USATODAY.com. 18.11.2009. Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
  14. ↑ McGourty, John: Bowman: Shanahan the ”missing piece” NHL.com. 17.11.2009. National Hockey League. Viitattu 10.9.2010. (englanniksi)
  15. ↑ Vesa Rantanen: Jätti jälkensä. Ilta-Sanomat/Urheilu, 2009, nro 19.11., s. 10.
  16. ↑ 1993-94 NHL League Leaders hockeyDB.com. Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
  17. ↑ a b c Kimelman, Adam: Brendan Shanahan announces retirement NHL.com. 17.11.2009. National Hockey League. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  18. ↑ a b c Fischler, s. 55
  19. ↑ Fischler, s. 56
  20. ↑ 1999-00 NHL League Leaders hockeyDB.com. Viitattu 21.11. 2009. (englanniksi)
  21. ↑ Shanahan gets 1,000th point CBC Sports. 12.1.2002. CBC. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  22. ↑ Shanny's special goal overshadowed by rivalry ESPN. 23.3.2002. ESPN Internet Ventures. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  23. ↑ Custance, Craig: Shanahan: The shot, the summit and other things SportingNews.com. 18.11.2009. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  24. ↑ a b Farber 2006
  25. ↑ Shanahan leaves Red Wings for one-year deal with Rangers USAToday.com. 9.7.2006. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  26. ↑ Jagr and Shanahan Ignite The Rangers in Their Opener NYTimes.com. 6.10.2006. The New York Times Company. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  27. ↑ First Messier award goes to Shanahan Los Angeles Times. 19.11.2006. Viitattu 13.9.2010. (englanniksi)
  28. ↑ Sakic, Shanahan named NHL all-star captains CBC Sports. 18.1.2007. CBC. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  29. ↑ Shanahan out with postconcussion symptoms ESPN. 20.2.2007. ESPN Internet Ventures. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  30. ↑ Zinser, Lynn: A Rangers Welcome Back: 5 Goals, 1 KO NYTimes.com. 22.3.2007. The New York Times Company. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  31. ↑ Brendan Shanahan re-signs with Rangers CBC Sports. 10.7.2007. CBC. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  32. ↑ Kreiser, John: Shanahan agrees to join Devils NHL.com. 10.1.2009. The National Hockey League. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  33. ↑ Ackert, Kristie: Brendan Shanahan's signed and practices with Devils NYDailyNews.com. 16.1.2009. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  34. ↑ a b Devils vs. Hurricanes Series Storylines NHL.com. 13.4.2009. National Hockey League. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  35. ↑ Chere, Rich: Shanahan will set an NHL record in first game for Devils NJ.com. 15.1.2009. New Jersey On-Line LLC. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  36. ↑ Morreale, Mike G.: Shanahan, Devils part ways NHL.com. 1.10.2009. The National Hockey League. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  37. ↑ Brendan Shanahanin ura paketissa jatkoaika.com. Viitattu 23.11.2009.
  38. ↑ a b Vesa Rantanen: Jätti jälkensä. Ilta-Sanomat/Urheilu, 2009, nro 19.11., s. 10.
  39. ↑ a b c Shanahan Announces Retirement 18.11.2009. Hockey Canada. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  40. ↑ Chow, Kelvin: TSN25: Looking back at the Punch-Up in Piestany TSN.ca. 5.8 2009. Hockey Canada. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  41. ↑ Milanon raskas rankkarihäviö 1994 Elävä arkisto. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 21.11.2009.
  42. ↑ Kelley, Jim: Shanahan is just the man to make the NHL better SI.com. 19.11.2009. A Time Warner Company. Viitattu 11.9.2010. (englanniksi)
  43. ↑ Shanahania ja Yzermanina ennen ainoastaan yhdysvaltalainen Ken Morrow on voittanut samana vuonna Stanley Cupin ja olympiakullan.
  44. ↑ a b Leppäsyrjä, s. 96
  45. ↑ a b Brendan Shanahan Named Captain of Canada's World Championship Team 6.5.2006. Hockey Canada. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  46. ↑ NHL pestasi New Jerseyn hylkimän Shanahanin HS.fi. 3.12. 2009. Helsinki: Sanoma company. Viitattu 4.12.2009.
  47. ↑ The Canadian Press: Recently retired Shanahan joins National Hockey League in executive role The Hockey News. 3.12.2009. The Hockey News Corporation. Viitattu 4.12.2009. (englanniksi)
  48. ↑ Goldstein, Wes: Brainstorming Shanahan keeps seeking ways to improve NHL CBS Sports. 16.8.2010. CBS Broadcasting Inc. Viitattu 12.9.2010. (englanniksi)
  49. ↑ Goldstein, Wes: NHL tests potential modifications to icing rules and OT setup TSN. 19.8.2010. Viitattu 12.9.2010. (englanniksi)
  50. ↑ Rosen, Dan: Shanahan closes camp with class NHL.com. 19.8.2010. National Hockey League. Viitattu 12.9.2010. (englanniksi)
  51. ↑ St. James, Helene: Shanahan thrives in Red Wings' new chapter 27.10.2005. Detroit Free Press Inc. Viitattu 11.9.2010. (englanniksi)
  52. ↑ a b Farber 1996, s. 63
  53. ↑ Leppäsyrjä, s. 92
  54. ↑ a b Losing a Father to Alzheimer's Disease...Brendan Shanahan's Personal Story Alzheimer Society of Canada. Viitattu 9.9.2010. (englanniksi)
  55. ↑ 2005 OFSAA Hockey Champions MPSJ.ca. Michael Power/St. Joseph High School. Viitattu 9.9.2010. (englanniksi)
  56. ↑ Koreen, Mike: Shanny set to Rock? SLAM! Sports. 4.2.2005. Canoe Inc. Viitattu 9.9.2010. (englanniksi)
  57. ↑ Cazeneuve, Brian: Glittering night on Broadway SI.com. 21.12.2006. A Time Warner Company. Viitattu 10.9.2010. (englanniksi)
  58. ↑ Holland, Eva: 20 Celebrities Who Are Serious About Changing The World Matador Network. 13.8.2008. Viitattu 9.9.2010. (englanniksi)
  59. ↑ a b 2002-03 ;King Clancy Memorial Trophy Winner -- Shanahan, Brendan Legens of Hockey. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 9.9.2010. (englanniksi)
  60. ↑ Farber 1996, s. 60
  61. ↑ Brendan Shanahan DetroitRedWings.com. Detroit Red Wings. Viitattu 21.9.2001. (englanniksi)
  62. ↑ Me, Myself & Irene Jim Carrey Online. Viitattu 21.9.2001. (englanniksi)
  63. ↑ Brendan Shanahan The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)

Aiheesta muualla

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brendan Shanahan.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Brendan_Shanahan&oldid=9095713”