Wikipedia

Tottenham Hotspur FC

englantilainen jalkapalloseura
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 2. kesäkuuta 2019 kello 07.40 käyttäjän J.K Nakkila (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Tottenham Hotspur Football Club on englantilainen jalkapalloseura Pohjois-Lontoon Tottenhamin kaupunginosasta. Joukkue pelaa Englannin Valioliigassa ja sen kotistadion on Tottenham Hotspur Stadium.

Tottenham Hotspur
Koko nimi Tottenham Hotspur Football Club
Lempinimet Spurs, The Lilywhites[1]
Perustettu 1882
Kaupunki Lontoo, Britannia
Kenttä Tottenham Hotspur Stadium
– kapasiteetti 62 062
Sarja Englannin Valioliiga
Sarjataso 1.
Värit          
Puheenjohtaja Englanti Daniel Levy
Päävalmentaja Argentiina Mauricio Pochettino
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu

Tottenham on kautta aikain ollut yksi Englannin suurimmista seuroista. Kaudella 1960–1961 se saavutti ensimmäisenä joukkueena 1900-luvulla saman kauden aikana sekä Englannin liigamestaruuden että FA Cupin. Spurs on myös ainoa joukkue, joka on voittanut FA Cupin koko liigan ulkopuolisena joukkueena, vuonna 1901. Se on myös ensimmäinen eurocup-voiton saavuttanut englantilaisjoukkue voitettuaan vuonna 1963 Cup-voittajien cupin loppuottelussa Atlético Madridin maalein 5–1. Kaikkiaan Tottenham on saavuttanut kaksi Englannin liigamestaruutta sekä kahdeksan FA Cupin ja neljä Liigacupin voittoa. Eurocup-peleissä se on voittanut kahdesti UEFA-cupin ja kerran Cup-voittajien cupin sekä yltänyt kerran Mestarien liigan loppuotteluun.

Tottenhamin verivihollinen on naapuriseura Arsenal. Joukkueiden kohtaamisia kutsutaan nimellä Pohjois-Lontoon derby.

Historia

Perustaminen ja ensimmäiset vuodet

 
Tottenham Hotspurin ykkös- ja kakkosjoukkueet vuonna 1885.

Seuran historia alkoi vuonna 1882 Pohjois-Lontoon Tottenhamin kaupunginosan High Streetillä, kun paikalle oli kokoontunut paikallisen krikettiseuran pelaajia pohtimaan seuraavan kesän suunnitelmia. Kyseiset St. John’s Presbyterian -oppikoulun oppilaat päättivät tekemisen puutteessa ryhtyä pelaamaan jalkapalloa. Joukkue nimettiin Northumberlandin herttuan nuorimman pojan, myös Harry Hotspur -lempinimellä tunnetun Henry Percyn mukaan. Idea nimelle tuli Hotspurin urheasta luonteesta. Uusi seura tunnettiin aluksi nimellä Hotspur FC. Vuonna 1883 puheenjohtajaksi tuli John Ripsher. Kotiottelunsa joukkue pelasi Tottenham Marshesissa.[2]

Vuonna 1884 seuran nimi muutettiin muotoon Tottenham Hotspur Football and Athletic Club, ja vuonna 1885 joukkue pelasi ensimmäisen varsinaisen ottelunsa St. Albansia vastaan paikallisessa London Association Cupissa. Peli päättyi Tottenhamin 5–2-voittoon.[2] Tottenham kohtasi tulevan paikalliskilpailijansa Arsenalin ensimmäisen kerran vuonna 1887. Spurs voitti ottelun 2–1, mutta tulos mitätöitiin, koska viimeinen vartti oli pelattu liian pimeässä. Seuraavana vuonna joukkueen kotikentäksi vaihtui Northumberland Park.[2]

Tottenham Hotspur muuttui 16. joulukuuta 1895 ammattilaisseuraksi. Seuraavana vuonna ystävyysottelua Aston Villaa vastaan saapui seuraamaan 6 000 katsojaa. Joukkue valittiin Southern Leaguen ykkösdivisioonaan. Seura selvisi vuonna 1896 ensimmäiseen cup-finaaliinsa. Paikallisen Charity Cupin loppuottelu päättyi kuitenkin Wellingboroughin 2–0-voittoon.[2]

Tottenhan Horspur muuttui vuonna 1898 osakeyhtiöksi. Samana vuonna syntyi uusi katsojaennätys: 14 000 katsojaa paikallisottelussa Arsenalia vastaan.[2]

Ensimmäiset mestaruudet

 
Vuoden 1901 FA Cupin finaalin uusintaottelu Tottenham Hotspur – Sheffield United.

Tottenhamin kotistadioniksi vaihtui vuonna 1899 White Hart Lane, jonka ensimmäinen ottelu pelattiin Notts Countya vastaan. Vuonna 1900 Hotspur voitti Southern Leaguen ja seuraavana vuonna ensimmäisenä pääsarjaan kuulumattomana joukkueena FA Cupin, kun Sheffield United kaatui Boltonissa pelatussa loppuottelussa 3–1. Se merkitsi samalla erään aikakauden loppua, sillä pohjoisenglantilaisten seurojen hallinta turnauksessa päättyi. FA Cupin voitto auttoi tuomaan joukkueelle paikan vuodeksi 1908 toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, Kakkosdivisioonaan. Vuonna 1909 seura nousi pääsarjaan, jossa se pelasi kuusi vuotta ja putosi sitten takaisin Kakkosdivisioonaan. Vuonna 1920 seura palasi Ykkösdivisioonaan.[2]

Vuonna 1921 Tottenham voitti vuonna 1921 toisen FA Cupinsa, kun se kukisti loppuottelussa Stamford Bridgellä Lontoossa Wolverhamptonin 1–0. Seitsemän vuotta myöhemmin seura putosi jälleen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, jossa se pelasi viisi kautta ja putosi uudestaan vuonna 1935. Vuonna 1938 joukkueen FA Cupin kuudennen kierroksen ottelua Sunderlandia vastaan saapui katsomaan White Hart Lanelle 75 038 katsojaa, mikä on edelleen seuran yleisöennätys.[2]

Tottenham Hotspur palasi pääsarja Ykkösdivisioonaan vuonna 1950. Heti seuraavana vuonna se voitti historiansa ensimmäisen kerran Englannin liigamestaruuden. Joukkueen valmentajana toimi Arthur Rowe.[2]

Bill Nicholsonin aikakausi

Arthur Rowen lähdettyä uudeksi valmentajaksi tuli Jimmy Anderson, joka ei kuitenkaan kestänyt vallitsevaa painetta. Niinpä joukkuetta alkoi johtaa pelaaja Bill Nicholson. Kaudella 1960–1961 Tottenham voitti liigamestaruuden kahdeksan pisteen erolla Sheffield Wednesdayyn. Lisäksi FA Cupin finaalissa yhden miehen vajaalla pelannut joukkue voitti Leicester Cityn 2–0.[2]

 
Tottenham Hotspur ennen vuoden 1963 Cup-voittajien cupin finaalia.

Liigamestaruuden myötä Tottenham pääsi osallistumaan kaudeksi 1961–1962 Euroopan Cupiin eli nykyiseen Mestarien liigaan. Joukkue ylsi välieriin, joissa se putosi Benficalle. Englannin liigassa Tottenham sijoittui kolmanneksi edellään Ipswich ja Burnley. FA Cupissa seura uusi mestaruutensa, kun se voitti finaalissa Burnleyn maalein 3–1. Sen ansiosta Tottenham pääsi seuraavaksi kaudeksi Cup-voittajien cupiin, jonka Rotterdamissa pelatussa loppuottelussa se voitti Atlético Madridin 5–1. Tottenhamista tuli siten ensimmäinen eurocupin voittanut englantilaisjoukkue.[2]

1960-luvun edetessä Tottenhamin runko alkoi muuttua pelaajakauppojen ja lopettamisten myötä, mikä loi Bill Nicholsonille haasteita. Vuonna 1967 seura kuitenkin voitti FA Cupin Chelsean kaaduttua ensimmäisessä lontoolaisjoukkueiden välisessä finaalissa 2–1. Muutoksista alkoi uusi menestyksekäs aikakausi, ja vuonna 1971 Tottenham saavutti ensimmäisen Liigacupinsa, kun se voitti finaalissa kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneen Aston Villan 2–0. Voiton myötä seura pääsi pelaamaan kauden 1971–1972 UEFA-cupiin, jonka kaksiosaisessa finaalissa Tottenham voitti Wolverhamptonin yhteismaalein 3–2. Tottenham oli siten ensimmäinen englantilaisseura, joka oli saavuttanut kaksi eurocup-voittoa. Seuraavana vuonna 1973 siitä tuli ensimmäinen kaksi Liigacupin voittoa saavuttanut seura, kun Norwich hävisi finaalissa 0–1.[2]

Vuonna 1974 Tottenham ylsi jälleen UEFA Cupin finaaliin, mutta nyt Feyenoord voitti yhteismaalein 4–2. Lisäksi Hotspurin kannattajien mellakointi ratkaisevassa finaalissa Rotterdamissa toi Tottenhamille kiellon osallistua eurocupeihin. Toisaalta seura ei muutenkaan seuraavaan kymmeneen vuoteen saavuttanut riittävän hyvää menestystä eurocup-kentille yltääkseen.[2]

1970-luvun jälkipuoliskolla alkoivat Tottenhamin ongelmat. Bill Nicholson irtisanoutui seurasta vuonna 1976, ja hänet korvasi entinen Arsenal-valmentaja Terry Neill. Hänet kuitenkin erotettiin kesken toisen kautensa, eikä Keith Burkinshaw’kaan onnistunut pelastamaan seuraa putoamiselta sarjaporrasta alemmas. Kaudella 1977–1978 Tottenham ylsi Kakkosdivisioonassa maalieron turvin kolmanneksi ja nousi takaisin. Seuraavaksi kaudeksi Tottenham osti joukkueeseensa Argentiinan tuoreen maailmanmestarijoukkueen pelaajat Osvaldo Ardilesin ja Ricardo Villan.[2]

1980-luvun menestysvuodet

 
Cup-voittajien cupin ottelu Ajax–Tottenham syyskuussa 1981.

Vuonna 1981 Tottenham voitti FA Cupin, kun Manchester City hävisi finaalin uusintaottelussa 3–2. Ottelu muistetaan erityisesti Ricardo Villan yksilösuorituksen päätteeksi tekemästään voittomaalista. Seuraavan kauden Cup-voittajien cupissa joukkue ylsi välieriin, jossa se putosi FC Barcelonalle. Tottenham saavutti jälleen FA Cupin voiton kukistamalla uusintaottelussa Queens Park Rangersin 1–0.[2] Edellisvuoden finaalin sankari Ricky Villa kieltäytyi pelaamasta Britannian ja hänen kotimaansa Argentiinan välisen Falklandin sodan vuoksi.[3] Liigassa Tottenham sijoittui neljänneksi, mikä toi sille paikan UEFA-cupiin.[2]

Vuonna 1984 Tottenham voitti toisen kerran UEFA-cupin, kun joukkue kaatoi loppuottelussa belgialaisen Anderlechtin toisen osaottelun rangaistuspotkukilpailun jälkeen, kun kaksi ottelua oli päättynyt 1–1-tasapeliin. Valmentaja Keith Burkinshaw oli riitaantunut seuran johtoportaan kanssa ja jätti joukkueen finaalien jälkeen.[2]

Tottenham oli vuonna 1987 kahdeksannen kerran FA Cupin finaalissa. Tällä kertaa se hävisi jatkoajalla Coventrylle maalein 2–3. Samalla kaudella 1986–1987 joukkueen hyökkääjä Clive Allen teki 49 maalia kaikki turnaukset mukaan lukien.[2] Vuonna 1988 Tottenham osti ensimmäisen yli miljoona puntaa maksaneen pelaajansa, kun Paul Stewart siirtyi seuraan 1,5 miljoonalla punnalla. Vielä enemmän seura maksoi Newcastlen Paul Gascoignesta, jonka hinta oli 2,2 miljoonaa puntaa. Samalla Chris Waddle siirtyi Tottenhamista Marseilleen viidellä miljoonalla punnalla.[2]

Menestyksen taantuminen

Paul Gascoigne ja Gary Lineker muodostivat tehokkaan kaksikon, ja vuonna 1991 Tottenham voitti viimeisimmän FA Cupinsa, kun joukkue voitti Nottingham Forestin jatkoajan jälkeen 2–1.[2]

Kun Valioliiga perustettiin silloisen Ykkösdivisioonan tilalle vuonna 1992, Tottenham oli vaikeuksissa, kun esimerkiksi Paul Gascoigne siirtyi Lazioon 5,5 miljoonalla punnalla. Uudeksi manageriksi Terry Venablesin tilalle tuli Tottenhamia jo pelaajaurallaan edustanut Osvaldo Ardiles.[2]

Ardiles hankki vuoden 1994 MM-kilpailuissa menestyneitä pelaajia, kun joukkueeseen liittyivät romanialaiset Gheorghe Popescu ja Ilie Dumitrescu. Lisäksi omistaja Alan Sugar suostutteli joukkueeseen saksalaisen Jürgen Klinsmannin. Taloudellisten epäselvyyksien vuoksi Tottenham aluksi suljettiin tulevan kauden FA Cupista ja määrättiin aloittamaan liigakausi miinuspisteistä. Rangaistus muutettiin kuitenkin myöhemmin sakoiksi. Lisäksi Ardilesin korvasi managerina Queen’s Park Rangersista tullut Gerry Francis, joka Ardilesista poiketen kannatti puolustusvoittoista jalkapalloa. Tuloksena oli FA Cupin välieräpaikka, jossa Everton voitti 4–1.[2] Valioliigassa sijoitus oli seitsemäs.[4]

1990-luvun jälkipuoliskolla Tottenham taantui yhä enemmän Valioliigan keskikastin joukkueeksi. Vuonna 1996 se sijoittui kahdeksanneksi,[5] vuonna 1997 kymmenenneksi,[6] vuonna 1998 14:nneksi[7] ja vuonna 1999 11:nneksi.[8] Vuonna 1999 seura voitti kuitenkin Liigacupin kukistamalla finaalissa Leicester Cityn 1–0.[9]

2000-luvun alussa Tottenham sijoittui edelleen vuodesta toiseen liigan keskikastiin sijoille 9–14.[10][11][12][13][14][15][16] Vuonna 2002 seura hävisi Liigacupin finaalin Blackburn Roversille 1–2.[17]

Kärjen haastamista

Tottenham nousi takaisin kärjen tuntumaan 2005–2006, jolloin seuran valmentajana toimi hollantilainen Martin Jol. Joukkue sijoittui Valioliigassa viidenneksi, minkä myötä se selvisi seuraavan kauden UEFA-cupiin. Mestarien liigaan oikeuttanut neljäs tilakin oli lähellä, sillä Arsenal ohitti West Hamille hävinneen Tottenhamin päätöskierroksella. Kymmenen Tottenhamin pelaajaa joutui jättämään viimeisen pelin sivuun ruokamyrkytyksen vuoksi.[18] Seuraavalla kaudella 2006–2007 Tottenham uusi viidennen sijansa.[19] UEFA-cupissa joukkue pääsi puolivälieriin, jossa se putosi lopulta koko turnauksen voittaneelle Sevillalle yhteismaalein 3–4.[20]

Kausi 2007–2008 alkoi Tottenhamilta heikosti, ja Martin Jol erotettiin lokakuun lopulla. Tilalle tuli vuoteen 2011 ulottuvalla sopimuksella Juande Ramos, joka siirtyi seuraan Sevillasta. Tottenham oli tässä vaiheessa voittanut kymmenestä pelistään vain yhden ja oli sarjassa kolmanneksi viimeisenä.[21] Joukkue sijoittui Valioliigassa lopulta sijalle yksitoista.[22] Seura saavutti pitkästä aikaa cup-voiton, kun se voitti Liigacupin loppuottelussa Chelsean jatkoajan jälkeen 2–1.[23] UEFA-cupissa pelit päättyivät neljännesvälierissä PSV Eindhovenia vastaan, joka voitti rangaistuspotkukilpailun maalieron ollessa kahden pelin osalta tasan 1–1.[24]

Kauden 2008–2009 alku oli Tottenhamin historian heikoin, ja kahdeksan ottelun jälkeen joukkue oli sarjan viimeisellä sijalla. Valmentaja Juande Ramos erotettiin, ja hänen tilalleen tuli Fulhamista Harry Redknapp.[25][26] Tottenham oli lopulta liigan kahdeksas.[27] Liigacupin finaalissa joukkue hävisi rangaistuspotkukilpailun jälkeen Manchester Unitedille, varsinaisen peliajan ja jatkoajan päätyttyä 0–0.[28]

 
Pohjois-Lontoon derby Arsenal–Tottenham vuonna 2010.

Kaudella 2009–2010 Tottenham sijoittui Valioliigassa neljänneksi, mikä toi sille paikan Mestarien liigan karsintoihin.[29] Kaksiosaisessa karsinnassa Tottenham voitti BSC Young Boysin yhteismaalein 6–3 ja selvisi lohkovaiheeseen.[30] Mestarien liigassa Tottenham ylsi lopulta puolivälieriin, joissa Real Madrid pudotti Tottenhamin yhteismaalein 5–0.[31] Seuraavaksi kaudeksi Tottenham ei selvinnyt Mestarien liigaan, sillä Valioliigan kaudella 2010–2011 joukkue sijoittui viidenneksi, mikä riitti ainoastaan paikkaan Eurooppa-liigassa.[32]

Kaudella 2011–2012 Tottenham sijoittui Valioliigassa neljänneksi, mutta jäi silti Mestarien liigan ulkopuolelle. Paikan vei Valioliigassa neljän parhaan ulkopuolelle jäänyt Chelsea, joka pääsi mukaan Mestarien liigan hallitsevana mestarina.[33] Kauden 2011–2012 Eurooppa-liigassa Tottenham jäi alkulohkoon.[34] Valmentaja Harry Redknapp puolestaan vaati seuralta suurta palkankorotusta, johon puheenjohtaja Daniel Levy ei suostunut. Redknapp jätti Tottenhamin kesäkuussa 2012.[35] Uudeksi valmentajaksi Redknappin tilalle nimitettiin kolmivuotisella sopimuksella André Villas-Boas, joka oli edellisellä kaudella saanut potkut Chelseasta.[36] Tavoitteena oli, että Villas-Boasin opastuksessa Tottenham nousisi kokonaisvaltaisesti uudelle tasolle.[37]

Valioliigan-kaudella 2012–2013 Mestarien liigan karsintoihin oikeuttanut neljäs tila jäi Tottenhamilta pisteen päähän.[38] Eurooppa-liigassa joukkue hävisi puolivälierissä FC Baselille. Yhteismaalit olivat kahden osaottelun jälkeen tasan 4–4, mutta Basel voitti rangaistuspotkukilpailun.[39]

Kauteen 2013–2014 Tottenham lähti suurin toivein. Joukkue joutui luopumaan suurimmasta tähdestään Gareth Balesta, mutta hankki tilalle pelaajia yli sadalla miljoonalla punnalla. Tottenham kuitenkin pelasi alkukaudella heikosti.[37] Päävalmentaja André Villas-Boas sai lähteä ja tilalle tuli Tim Sherwood. Hän toimi tehtävässä aluksi väliaikaisesti, mutta myöhemmin sopimusta jatkettiin kauden 2014–2015 loppuun asti.[40] Sijoitus Valioliigassa oli lopulta kuudes.[41] Eurooppa-liigassa joukkue putosi neljännesvälierissä Benficalle yhteismaalein 5–3.[42]

Pochettinon alaisuudessa kärkiseuraksi

 
Osa Tottenhamin avauskokoonpanosta Manchester Unitedia vastaan joulukuussa 2016.

Toukokuussa 2014 Tottenhamin uudeksi valmentajaksi tuli argentiinalainen Mauricio Pochettino. Kaudella 2014–2015 joukkue sijoittui Valioliigassa viidenneksi, ja lisäksi se ylsi Liigacupin finaaliin, jossa hävisi Chelsealle 0–2.[43] Eurooppa-liigassa Fiorentina pudotti Tottenhamin jatkosta 1. pudotuspelikierroksella yhteismaalein 1–3.[44]

Valioliigan kaudella 2015–2016 Tottenham sijoittui kolmanneksi, mikä oli seuran paras sarjasijoitus sitten vuoden 1990.[43] Tottenhamin kyseisen kauden joukkue oli koko Valioliigan nuorin.[45] Uuteen pelaajasukupolveen kuuluivat muun muassa korkeintaan 22-vuotiaat Harry Kane, Dele Alli ja Eric Dier sekä 23-vuotiaat Érik Lamela ja Christian Eriksen.[46] Kane voitti Valioliigan maalintekijätilaston 25 maalillaan.[47] Eurooppa-liigassa joukkue hävisi neljännesvälierissä Borussia Dortmundille yhteismaalein 1–5.[48]

Kaudella 2016–2017 Tottenham sijoittui Valioliigassa toiseksi ja samalla ensimmäisen kerran 22 vuoteen paikalliskilpailija Arsenalin edelle. Joukkueen sarjassa keräämät 86 pistettä olivat seuran historian korkeimmat.[49][50] Harry Kane voitti toistamiseen maalintekijätilaston, nyt 29 maalilla.[51] Mestarien liigan alkulohkossa Tottenham sijoittui kolmanneksi[52] ja jatkoi pelejään Eurooppa-liigassa, jossa se putosi 1. pudotuspelikierroksella Gentille yhteismaalein 2–3.[53]

Tottenham sijoittui Valioliigan kolmanneksi kaudella 2017–2018.[54] Mestarien liigassa joukkue putosi neljännesvälierissä Juventukselle yhteismaalein 3–4.[55] Kauden jälkeen Tottenham solmi viisivuotisen jatkosopimuksen päävalmentaja Mauricio Pochettinon kanssa.[56]

Tottenham ylsi Mestarien liigan kaudella 2018–2019 loppuotteluun, mutta hävisi sen Liverpoolille 0–2.[57]

Symbolit

Peliasu

 
Tottenhamin perinteinen peliasu Gareth Balen yllä vuonna 2008.

Tottenham Hotspurin perinteinen kotipeliasu koostuu valkoisesta paidasta ja laivastonsinisistä housuista, joita se on käyttänyt vuodesta 1898 lähtien.[58] Värit lainattiin Preston North Endiltä.[2] Sukkien väri on vaihdellut valkoisten ja sinisten välillä. Lisäksi eurocup-peleissä Tottenhamilla on 1960-luvulta lähtien ollut tapana käyttää kokovalkoista asua. Se on ollut yksittäisinä kausina käytössä myös Valioliigassa.[58]

Alkuvuosina Tottenhamin peliasu muuttui usein. Seuran ensimmäinen peliasu, jota käytettiin vuosina 1883–1885, oli väritykseltään kokonaan laivastonsininen. Vuonna 1885 peliasuksi vaihtui vaaleansinisen ja valkoisen yhdistelmä. Se oli käytössä vuoteen 1889, jolloin käyttöön otettiin laivastonsininen paita ja valkoiset housut. Vuosina 1890–1895 oli puolestaan käytössä punainen paita ja laivastonsiniset housut. Sen jälkeen pelipaita vaihtui ruskeakultaraidalliseksi, mutta housut pysyivät samanvärisinä. Tätä asua käytettiin vuoteen 1898, jolloin nykyinen väritys otettiin käyttöön.[58]

Seuran vieraspeliasut ovat vaihdelleet useasti. Niistä yleisin on kuitenkin ollut laivastonsinisen paidan ja valkoisten housujen yhdistelmä, jota käytettiin esimerkiksi lähes koko 1950- ja 60-luvut. Myös keltaista paitaa on käytetty useita vuosia.[59]

1. lokakuuta 2007 Tottenham pelasi 125-vuotisjuhliensa kunniaksi yhden pelin alun perin 1800-luvulla käytetyllä vaaleansinisen ja valkoisen yhdistelmällä.[58]

 
 
 
 
 
}}
1883–1885
  
 
 
 
 
 
 
}}
1885–1889
  
 
 
 
 
 
}}
1890–1895
  
 
 
 
 
 
 
}}
1895–1898
  
 
 
 
 
 
}}
1898–

Valmistaja

Sponsori

  • 1882–1983: Ei sponsoria
  • 1983–1995: Holsten
  • 1995–1999: Hewlett-Packard
  • 1999–2002: Holsten
  • 2002–2006: Thomson Holidays
  • 2006–2010: Mansion.com
  • 2010–2013: Aurasma
  • 2013–2014: Hewlett-Packard
  • 2014–: AIA

[58]

Tunnus

Tottenham Hotspurin tunnus on kukko. Se on viittaus Harry Hotspuriin, jolla oli maine kukkotappelujen kannattajana. Vuonna 1915 joukkueen entinen pelaaja William James Scott teetti kuparisen patsaan, jossa kukko seisoo jalkapallon päällä. Patsas asetettiin Tottenhamin stadionin, White Hart Lanen, länsikatsomon katoksen päälle.[58]

Kukkoa käytettiin ensimmäisen kerran Tottenhamin peliasussa vuoden 1921 FA Cupin finaalissa. Logo on sittemmin kokenut muutoksia – edellisen kerran vuonna 2006, jolloin seuran imagoa pyrittiin modernisoimaan. Nykyinen tunnus muistuttaa vuosina 1966–1982 käytössä ollutta logoa, mutta sen ääriviivat ovat selkeämmät.[58]

Tottenham Hotspurin tunnukset[58]
               
1921–1951 1951–1966 1966–1982 1982–1983 1983–1995 /
1999–2006		 1995–1997 1997–1999 2006–

Stadionit

Ensimmäiset kentät

Historiansa ensimmäiset ottelunsa Tottenham pelasi julkisella kentällä Tottenham Marshesissa. Suuret yleisömäärät ja katsojien huono käytös aiheuttivat sen, että vuonna 1888 seura muutti yksityiselle kentälle Northumberland Parkiin.[58][60][61]

White Hart Lane

Pääartikkeli: White Hart Lane
 
White Hart Lane oli Tottenhamin kotistadion vuosina 1899–2017.

Seura ja yleisömäärät kasvoivat, joten vuonna 1899 joukkue siirtyi Tottenhamin High Roadilla sijaitsevalle uudelle stadionille, joka nimettiin White Hart Laneksi.[62] Sen ensimmäinen ottelu pelattiin maanantaina 4. syyskuuta, kun ystävyysottelussa oli vastassa Notts County ja paikalla 5 000 katsojaa. Tottenham voitti pelin 1–0. Seuraavana lauantaina stadionille saapui 11nbsp;000 katsojaa seuraamaan Tottenhamin 1–0-voittoa Queens Park Rangersista Southern Leaguen ottelussa.[63]

Ensimmäisen viiden vuoden aikana stadionin kapasiteetiksi oli muodostunut 32nbsp;000 paikkaa.[63] Sittemmin kapasiteetti oli noin 36nbsp;000, joka osoittautui liian pieneksi.[64] Siksi White Hart Lanen paikalle rakennetaan uusi stadion.[65] White Hart Lane purettiin kauden 2016–2017 päätteeksi.[66]

Kauden 2018–2019 kotiottelut Tottenham pelasi Wembleyllä, kunnes uusi kotistadion valmistui.

Tottenham Hotspur Stadium

Pääartikkeli: Tottenham Hotspur Stadium
 
Tottenham Hotspur Stadium

Tottenham tiedotti lokakuussa 2008 suunnittelevansa uuden stadionin rakentamista White Hart Lanen välittömään läheisyyteen.[67] Tottenham allekirjoitti projektinimellä Northumberland Development Project (NDP) tunnetun stadionhankkeen suunnittelusopimuksen syyskuussa 2011.[68] Rakennustyöt alkoivat vuonna 2016.[69]

Stadionin kapasiteetti on 62nbsp;062, ja se maksoi Tottenhamille 850 miljoonaa puntaa eli vajaat 960 miljoonaa euroa. Stadionilla on tarkoitus järjestää lisäksi amerikkalaisen jalkapallon otteluita, konsertteja ja muita suuria tapahtumia. Tulevan stadionin nimeksi ilmoitettiin heinäkuussa 2018 Tottenham Hotspur Stadion. Seuran fanien keskuudessa nimi herätti runsaasti kritiikkiä, koska sitä pidettiin tylsänä. Britannian median mukaan on kuitenkin mahdollista, että stadion nimetään myöhemmin jonkin sponsorin mukaan.[70][71]

Tottenhamin piti siirtyä uudelle stadionille syyskuussa 2018, mutta ajankohta viivästyi. Lokakuussa 2018 seura tiedotti, että kaikki loppuvuoden kotiottelut pelataan Wembleyllä, koska työt kriittisten turvajärjestelmien kanssa olivat kesken.[72] Lopulta ensimmäinen ottelu oli 3. huhtikuuta 2019 pelattu Tottenham – Crystal Palace.[73]

Kannattajat

Tottenhamin kannattajia Pohjois-Lontoon derbyssä Arsenalia vastaan huhtikuussa 2010. Kannattajat laulavat pilkkalaulua Sol Campbellista, joka oli siirtynyt Tottenhamista Arsenaliin vuonna 2001.

Valioliigan kaudella 2017–2018, jolloin Tottenham pelasi evakossa Wembleyn stadionilla, seuran kotiotteluissa kävi sarjan joukkueista toiseksi eniten yleisöä Manchester Unitedin jälkeen (1 291 103), ja lisäksi sillä oli toiseksi korkein kotiotteluiden katsojakeskiarvo, 67nbsp;953.[74] Vuosina 1950–1962 Tottenhamin keskiarvo oli viidesti koko sarjan korkein.[75][76] Seuralla oli vuonna 2018 yhteensä 499 347 sosiaalisen median seuraajaa, mikä oli Valioliiga-seuroista viidenneksi eniten.[77] Tottenham-ihailijakerhoja on maailmassa useita.[78] Itsenäisesti toimivan Tottenham Hotspur Supporters’ Trust -kerhon seura itse on virallisesti tunnustanut kannattajien edustajaksi.[79]

Tottenhamilla on perinteisesti maine juutalaisten seurana. Juutalaisten osuus seuran kannattajissa alkoi kasvaa 1900-luvun alussa, jolloin osa Itä-Euroopasta muuttaneista työväenluokkaisista juutalaisista asettui liikenneyhteyksien ja työn vuoksi Pohjois-Lontoon Tottenhamiin. Arvion mukaan 1930-luvun puolivälissä noin kolmannes Tottenham Hotspurin kannattajista oli juutalaisia. 2010-luvulla juutalaisia kannattajia arvioidaan olevan enää noin viisi prosenttia eli yhtä vähän kuin muillakin lontoolaisseuroilla. Vastustajajoukkueiden kannattajien keskuudessa maine on kuitenkin yhä olemassa, ja Tottenhamia vastaan pelatuissa otteluissa on muun muassa laulettu antisemitistisiä kannustuslauluja ja Tottenhamin kannattajista on käytetty juutalaisuuteen viittaavia halventavia nimityksiä ”yid” tai ”yiddo”. ”Yid”-sanaa alettiin käyttää 1960-luvulla, ja 1970–1980-lukujen vaihteessa Tottenhamin kannattajat alkoivat itse kutsua itseään ”yideiksi” tai ”yid armyksi”.[80] Seuran kannattajista jotkut kokevat, että sanan omiminen purkaa siihen liittyvän loukkauksen.[81] Toiset taas ovat sitä mieltä, että sanat ”yid” ja ”yid army” ovat omassakin käytössä rasistisia ja loukkaavia,[82] ja Juutalaisten maailmankongressi ja Board of Deputies of British Jews ovat molemmat tuominneet sanan käytön Tottenham-kannattajien keskuudessa. Myös Englannin jalkapalloliitto ja rasisminvastainen Kick It Out -järjestö ovat toistuvasti pyytäneet kannattajia lopettamaan sanan käytön. Vuonna 2014 kolme Tottenhamin kannattajaa pidätettiin Eurooppa-liigan ottelussa ”yid”-sanan vuoksi.[83] Vuonna 2013 Englannin pääministeri David Cameron sanoi, että on eri asia, jos Tottenhamin kannattajat itse kutsuvat itseään ”yideiksi” kuin että jotkut muut kutsuvat heitä samalla sanalla loukkaamistarkoituksessa. Cameronin mielestä Tottenhamin kannattajien tapauksessa sanan käytön taustalla ei ole viha, minkä vuoksi sitä ei voi pitää vihapuheena.[84]

Tottenham-kannattajien keskuudessa on toisinaan esiintynyt jalkapallohuliganismia. Vuonna 1974 seuraa kiellettiin pelaamasta kaksi eurocupien kotiotteluaan, kun sen kannattajat olivat mellakoineet Feyenoordia vastaan pelatussa UEFA-cupin finaalissa Rotterdamissa. Fanit rähinöivät samassa kaupungissa uudelleen vuonna 1983. Seuraavana vuonna Tottenham-kannattaja ammuttiin Brysselissä.[85] Yksittäisiä väkivallantekoja ja yhteenottoja muiden seurojen kannattajien kanssa on esiintynyt vielä 2000-luvullakin.[86][87]

Kilpailijat

Pääartikkeli: Pohjois-Lontoon derby
 
Paikallisottelu Tottenham Hotspur – Arsenal alkamassa White Hart Lanella huhtikuussa 2007.

Tottenham Hotspurin suurin kilpailija on paikallisvastustaja Arsenal FC, ja joukkueiden kohtaamisia kutsutaan Pohjois-Lontoon derbyiksi. Kilpailuasetelma seurojen välillä alkoi vuonna 1913, jolloin Arsenal muutti itäisen Etelä-Lontoon Plumsteadista Pohjois-Lontoossa Tottenhain lähettyvillä sijaitsevalle Highbury-stadionille. Myös joukkueiden kannattajien välillä käydään kiivasta mutta enimmäkseen ystävällishenkistä kilpailua. Tottenhamin kannattajat viettävät 14. huhtikuuta ”St Hotspur Day” -päivää, joka juhlistaa Tottenhamin voittoa Arsenalista FA Cupin välierässä vuonna 1991.[88]

Vuoteen 2018 mennessä kaikkiaan 18 pelaajaa oli edustanut molempia pohjoislontoolaisia seuroja. Sol Campbellista tuli vuonna 2001 Tottenhamin kannattajien keskuudessa vihattu hahmo, kun hän siirtyi ilmaiseksi Tottenhamista Arsenaliin.[88]

Arsenalin lisäksi Tottenhamilla on kilpailuasetelmaa myös kahden muun lontoolaisseuran, Chelsean ja West Hamin, välillä.[89]

Edustusjoukkue

Pelaajat Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus
Maalivahdit
1 1M   Hugo Lloris   37   Lyon 2022
13 1M   Michel Vorm 40   Swansea City 2019
22 1M   Paulo Gazzaniga 32   Southampton 2022
Puolustajat
2 2P   Kieran Trippier 33   Burnley 2022
3 2P   Danny Rose 33   Leeds United 2021
4 2P   Toby Alderweireld 35   Atlético Madrid 2020
5 2P   Jan Vertonghen 37   Ajax 2020
6 2P   Davinson Sánchez 28   Ajax 2023
16 2P   Kyle Walker-Peters 27 junioriakatemia 2021
21 2P   Juan Foyth 26   Estudiantes 2022
24 2P   Serge Aurier 31   Paris Saint-Germain 2022
33 2P   Ben Davies 31   Swansea City 2021
38 2P   Cameron Carter-Vickers 26 junioriakatemia 2020
Keskikenttäpelaajat
8 3KK   Harry Winks 28 junioriakatemia 2023
12 3KK   Victor Wanyama 33   Southampton 2021
15 3KK   Eric Dier 30   Sporting 2021
17 3KK   Moussa Sissoko 34   Newcastle 2021
20 3KK   Dele Alli 28   MK Dons 2022
23 3KK   Christian Eriksen 32   Ajax 2020
25 3KK   Josh Onomah 27 junioriakatemia 2021
52 3KK   Oliver Skipp 23 junioriakatemia 2021
Hyökkääjät
7 4H   Heung-Min Son 31   Leverkusen 2023
9 4H   Vincent Janssen 30   AZ Alkmaar 2020
10 4H   Harry Kane 30 junioriakatemia 2024
11 4H   Érik Lamela 32   Roma 2022
14 4H   Georges-Kévin N’Koudou 29   Marseille 2021
18 4H   Fernando Llorente 39   Swansea City 2019
27 4H   Lucas Moura 31   Paris Saint-Germain 2023
Päävalmentaja

  Mauricio Pochettino

Selite
  • Paik. : Pelipaikka
  • Kan. : Kansalaisuus
  •   Kapteeni

Päivitetty 27. elokuuta 2018

Lähde: Transfermarkt

Siirtohistoria

Päivitetty 21. huhtikuuta 2019.[90]

2010-luku

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2018–2019 – 5,4M € +5,4M € Ei hankintoja –   Mousa Dembélé 5,4M €
2017–2018 93,1M € 102,1M € +9,0M €   Davinson Sánchez 40,0M €   Kyle Walker 51,0M €
2016–2017 83,6M € 52,3M € -31,3M €   Moussa Sissoko 35,0M €   Ryan Mason 15,4M €
2015–2016 71,0M € 87,6M € +16,6M €   Son Heung-min 30,0M €   Roberto Soldado 16,0M €
2014–2015 48,5M € 44,2M € -4,3M €   Ben Davies 12,7M €   Gylfi Sigurðsson 10,1M €
2013–2014 121,9M € 135,9M € +14,0M €   Erik Lamela 30,0M €   Gareth Bale 101,0M €
2012–2013 73,3M € 67,8M € -5,5M €   Mousa Dembélé 19,0M €   Luka Modrić 30,0M €
2011–2012 9,6M € 43,3M € +33,7M €   Scott Parker 6,2M €   Peter Crouch 11,3M €
2010–2011 26,6M € 2,9M € -23,7M €   Rafael van der Vaart 10,5M €   Adel Taarabt 1,2M €
Yht. 527,6M € 541,5M € +13,9M €

2000-luku

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2009–2010 40,3M € 31,7M € -8,6M €   Peter Crouch 10,5M €   Darren Bent 11,8M €
2008–2009 142,5M € 88,1M € -54,5M €   David Bentley 22,0M €   Dimităr Berbatov 38,0M €
2007–2008 94,2M € 22,6M € -71,6M €   Darren Bent 24,8M €   Jermain Defoe 9,3M €
2006–2007 61,0M € 38,7M € -22,3M €   Dimităr Berbatov 15,7M €   Michael Carrick 27,2M €
2005–2006 36,5M € 22,7M € -13,8M €   Jermaine Jenas 15,0M €   Frédéric Kanouté 6,5M €
2004–2005 47,1M € 10,5M € -36,6M €   Andy Reid 8,0M €   Hélder Postiga 7,5M €
2003–2004 29,8M € 1,8M € -28,0M €   Jermain Defoe 10,5M €   Jonathan Blondel 1,2M €
2002–2003 10,5M € 1,4M € -9,1M €   Robbie Keane 10,5M €   Stephen Clemence 1,4M €
2001–2002 28,5M € 9,8M € -18,7M €   Dean Richards 12,2M €   Luke Young 6,0M €
2000–2001 25,7M € 2,5M € -23,2M €   Serhi Rebrov 18,0M €   Espen Baardsen 2,0M €
Yht. 516,1M € 229,8M € -286,3M €

1990-luku

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
1999–2000 17,0M € 1,8M € -15,2M €   Chris Perry 6,0M €   Rory Allen 1,5M €
1998–1999 9,8M € 1,8M € -8,0M €   Tim Sherwood 6,0M €   Garry Brady 1,0M €
1997–1998 17,7M € 5,8M € -11,9M €   Les Ferdinand 9,5M €   Teddy Sheringham 5,3M €
1996–1997 5,3M € 1,1M € -4,2M €   Steffen Iversen 3,3M €   Steve Slade 0,4M €
1995–1996 13,4M € 13,9M € +0,5M €   Chris Armstrong 6,8M €   Nick Barmby 7,5M €
1994–1995 9,7M € 0,1M € -9,6M €   Ilie Dumitrescu 3,7M €   Gudni Bergsson 0,1M €
1993–1994 4,1M € 2,5M € -1,6M €   Jason Dozzell 2,4M €   Gordon Durie 1,8M €
1992–1993 6,7M € 10,6M € +3,9M €   Teddy Sheringham 3,2M €   Paul Gascoigne 7,4M €
1991–1992 4,2M € 1,5M € -2,7M €   Gordon Durie 3,3M €   Mitchell Thomas 0,6M €
1990–1991 0,1M € 1,2M € +1,1M €   John Hendry 0,1M €   Guy Butters 0,6M €
Yht. 80,0M € 40,3M € -39,7M €

Pelaajien siirtoennätykset

Tilanne 21. huhtikuuta 2019.[91][92]

Kalleimmat ostot

Siirtosumma
40.0M €
35.0M €
30.0M €
30.0M €
30.0M €
28.4M €
25.0M €
24.8M €
22.1M €
22.0M €
Pelaaja
  Davinson Sánchez
  Moussa Sissoko
  Roberto Soldado
  Erik Lamela
  Son Heung-min
  Lucas Moura
  Serge Aurier
  Darren Bent
  Vincent Janssen
  David Bentley
Vanha seura
  Ajax
  Newcastle
  Valencia
  AS Roma
  Bayer Leverkusen
  Paris SG
  Paris SG
  Charlton
  AZ Alkmaar
  Blackburn
Vuosi
2017
2016
2013
2013
2015
2018
2017
2007
2016
2008

Kalleimmat myynnit

Siirtosumma
101.0M €
51.0M €
38.0M €
30.0M €
27.2M €
24.0M €
19.4M €
19.0M €
16.0M €
15.7M €
Pelaaja
  Gareth Bale
  Kyle Walker
  Dimităr Berbatov
  Luka Modrić
  Michael Carrick
  Robbie Keane
  Kevin Wimmer
  Nabil Bentaleb
  Roberto Soldado
  Andros Townsend
Uusi seura
  Real Madrid
  Manchester City
  Manchester United
  Real Madrid
  Manchester United
  Liverpool
  Stoke City
  Schalke 04
  Villarreal
  Newcastle
Vuosi
2013
2017
2008
2012
2006
2008
2017
2017
2015
2016

Valmentajat

[93]

Saavutukset

  • 1. divisioonan mestaruus: 1950–1951, 1960–1961 (2)
  • 2. divisioonan mestaruus: 1919–1920, 1949–1950 (2)
  • FA Cupin voitto: 1900–1901, 1920–1921, 1960–1961, 1961–1962, 1966–1967, 1980–1981, 1981–1982, 1990–1991 (8)
  • FA Charity Shieldin voitto: 1920–1921, 1951–1952, 1961–1962, 1962–1963, 1967–1968, 1981–1982, 1991–1992 (7)
  • Liigacupin voitto: 1970–1971, 1972–1973, 1998–1999 ja 2007–2008 (4)
  • Cup-voittajien cup -voitto: 1962–1963 (1)
  • UEFA Cup -voitto: 1971–1972, 1983–1984 (2)

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Tottenham Hotspur Premier Skills English Premierskillsenglish.britishcouncil.org/. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v History of THFC mehstg.com. Viitattu 16.9.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Ricky Villa: 'I recognise I am a little part of English football history 2.6.2006. Independent.co.uk. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)
  4. ↑ Tottenham Hotspur 1994-1995 Results Statto.com. Viitattu 2.2.2014. (englanniksi)
  5. ↑ Tottenham Hotspur 1995-1996 Results Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  6. ↑ Tottenham Hotspur 1996-1997 Results Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Tottenham Hotspur 1997-1998 Results Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  8. ↑ Tottenham Hotspur 1998-1999 Results Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  9. ↑ English League Cup 1998-1999 Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Tottenham Hotspur 1999-2000 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Tottenham Hotspur 2000-2001 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  12. ↑ English League Cup 2001-2002 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  13. ↑ Tottenham Hotspur 2002-2003 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  14. ↑ Tottenham Hotspur 2000-2001 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  15. ↑ Tottenham Hotspur 2003-2004 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  16. ↑ Tottenham Hotspur 2004-2005 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  17. ↑ English League Cup 2001-2002 Final Statto.com. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  18. ↑ Myrkytettiinkö Tottenhamin pelaajat? 9.4.2006. Iltasanomat.fi. Viitattu 3.2.2014.
  19. ↑ Tottenham Hotspur 2006-2007 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  20. ↑ UEFA Cup 2006-2007 Quarter-Final Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  21. ↑ Juande Ramosista Tottenhamin päävalmentaja Iltasanomat.fi. Viitattu 3.2.2014.
  22. ↑ English Premier League 2007-2008 Table Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  23. ↑ English League Cup 2007-2008 Final Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  24. ↑ UEFA Cup 2007-2008 Fourth Round Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  25. ↑ Ramos sai potkut, Redknapp Tottenhamin valmentajaksi 26.10.2008. YLE Urheilu. Viitattu 3.2.2014.
  26. ↑ Tottenham passitti Ramosin matkoihinsa 26.10.2008. MTV.fi. Viitattu 3.2.2014.
  27. ↑ Tottenham Hotspur 2008-2009 Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  28. ↑ English League Cup 2008-2009 Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  29. ↑ Pohjalla rämpinyt Tottenham palaa jälleen Euro-kentille 6.5.2010. YLE Urheilu. Viitattu 3.2.2014.
  30. ↑ Tottenham ensi kertaa Mestarien liigan lohkovaiheeseen 26.8.2010. hs.fi. Viitattu 26.8.2010.
  31. ↑ UEFA Champions League 2010-2011 Quarter-Final Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  32. ↑ Tottenham Hotspur 2010-2011 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  33. ↑ Chelsea valloitti Mestarien liigan 20.5.2012. YLE Urheilu. Viitattu 4.2.2014.
  34. ↑ UEFA Europa League 2011-2012 Statto.com. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  35. ↑ Harry Redknapp ulos Tottenhamista 14.6.2012. Valioliiga.com. Viitattu 4.2.2014.
  36. ↑ Villas-Boas kolen vuoden pestillä Tottenhamiin 4.7.2012. HS.fi. Viitattu 4.2.2014.
  37. ↑ a b Valioliiga: Murskatappiot olivat liikaa – Andre Villas-Boas pihalle Tottenhamista 16.12.2013. Iltasanomat.fi. Viitattu 4.2.2014.
  38. ↑ Tottenham Hotspur 2012-2013 Home Statto.com. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  39. ↑ UEFA Europa League 2012-2013 Quarter-Final Statto.com. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  40. ↑ Tottenham nimesi uuden managerinsa 23.12.2013. YLE Urheilu. Viitattu 4.2.2014.
  41. ↑ Tottenham Hotspur 2013-2014 Statto.com. Viitattu 12.10.2015. (englanniksi)
  42. ↑ UEFA Europa League 2013-2014 Uefa.com. Viitattu 12.10.2015. (englanniksi)
  43. ↑ a b Year By Year Tottenhamhotspur.com. Viitattu 9.1.2018. (englanniksi)
  44. ↑ UEFA Europa League 2014-2015 Uefa.com. Viitattu 9.1.2019. (englanniksi)
  45. ↑ Tottenham fielding youngest side in the Premier League - study Global.espn.com. 29.8.2016. Viitattu 10.1.2019. (englanniksi)
  46. ↑ Mauricio Pochettino turns Tottenham into a fountain of youth The Guardian. 7.11.2015. Viitattu 10.1.2019. (englanniksi)
  47. ↑ English Premier League Scoring Stats 2015-16 Global.espn.com. Viitattu 10.1.2019. (englanniksi)
  48. ↑ UEFA Europa League 2015-2016 Uefa.com. Viitattu 9.1.2019. (englanniksi)
  49. ↑ Parkkinen, Jaakko: Tottenham-kannattajat juhlivat 22 vuoden jälkeen - Arsenal jää taakse liigataulukossa Yle Urheilu. 30.4.2017. Viitattu 11.1.2019.
  50. ↑ Bysouth, Alex: Hull City 1-7 Tottenham Hotspur BBC Sport. Viitattu 11.1.2019. (englanniksi)
  51. ↑ English Premier League Scoring Stats 2016-17 Global.espn.com. Viitattu 10.1.2019. (englanniksi)
  52. ↑ UEFA Champions League - History - Matches - Season 2016/17 UEFA.com. Viitattu 11.1.2019. (englanniksi)
  53. ↑ UEFA Europa League 2016-2017 Uefa.com. Viitattu 11.1.2019. (englanniksi)
  54. ↑ EPL table: Final 2017-18 Premier League standings, gameweek 38 fixtures, latest scores, results, top scorers and Golden Boot, live, TV channel, predictions Standard.co.uk Ajankohta = 13.5.2018. Viitattu 11.1.2019. (englanniksi)
  55. ↑ UEFA Champions League - History - Matches - Season 2017/18 UEFA.com. Viitattu 11.1.2019. (englanniksi)
  56. ↑ Tottenham jatkaa tutussa komennossa Yle Urheilu. 24.5.2018. Viitattu 11.1.2019.
  57. ↑ Teiskonlahti, Kirsi: 14 vuoden odotus on ohi! Liverpool juhlii Mestarien liigan mestaruutta Yle Urheilu. 2.6.2019. Viitattu 2.6.2019.
  58. ↑ a b c d e f g h i Tottenham Hotspur - Historical Football Kits Historicalkits.co.uk. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  59. ↑ Tottenham Hotspur Away Kits - Historical Football Kits Historicalkits.co.uk. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  60. ↑ Cloake: s. 10
  61. ↑ Cloake: s. 30
  62. ↑ Cloake: s. 12–13
  63. ↑ a b History of White Hart Lane Tottenhamhotspur.com. Viitattu 5.2.2014. (englanniksi)
  64. ↑ Tottenham vaihtamassa uudelle stadionille vuonna 2017 2.4.2014. Valioliiga.com. Viitattu 13.8.2016.
  65. ↑ Tottenham pelaa ensi kauden Mestarien liigaa Wembleyllä 28.5.2016. YLE Urheilu. Viitattu 13.8.2016.
  66. ↑ Tottenham pysyy maltillisena siirtorumban keskellä Turun Sanomat. 10.8.2017. Viitattu 9.1.2019.
  67. ↑ Tottenham reveal new ground plan BBC Sport. 30.10.2008. Viitattu 9.1.2019. (englanniksi)
  68. ↑ Tottenham reveal new ground plan BBC Sport. 20.9.2011. Viitattu 9.1.2019. (englanniksi)
  69. ↑ Tottenham's new stadium: the changing face of White Hart Lane – in pictures The Guardian. 14.5.2017. Viitattu 9.1.2019. (englanniksi)
  70. ↑ Lehtonen, Samu: Tottenham paljasti uuden kotipyhättönsä nimen ja avauspelin – 960 miljoonan euron stadion pian valmis Valioliiga.com. 26.7.2018. Viitattu 9.1.2019.
  71. ↑ Leinonen, Otto: Kuva: Netissä irvaillaan Valioliigan huippuseuran uudelle stadionille – näyttää vessanpöntöltä? Ilta-Sanomat. 31.7.2018. Viitattu 9.1.2019.
  72. ↑ Lehtonen, Samu: Tottenhamin muutto uudelle stadionille viivästyy – seurapomo pyytää faneilta anteeksi Valioliiga.com. 26.10.2018. Viitattu 9.1.2019.
  73. ↑ Hirvonen, Hinni & Hyyppä, Emma: Manchester City palasi Valioliigan kärkeen – Tottenham oli voitokas uudella stadionillaan Yle Urheilu. 4.4.2019. Viitattu 18.4.2019.
  74. ↑ Premier League 2017/2018 » Attendance » Home matches Worldfootball.net. Viitattu 15.1.2019. (englanniksi)
  75. ↑ Historical Attendances 1946-1959 European Football Statistics. Viitattu 15.1.2019. (englanniksi)
  76. ↑ Historical Attendances 1959-1969 European Football Statistics. Viitattu 15.1.2019. (englanniksi)
  77. ↑ Potts, Michaels: Premier League stats: Every top flight team ranked by most UK fans – shock order revealed Express.co.uk. 24.3.2018. Viitattu 14.1.2019. (englanniksi)
  78. ↑ Join a Supporters' Club Tottenhamhotspur.com. Viitattu 17.1.2019. (englanniksi)
  79. ↑ Tottenham Hotspur Supporters' Trust Thstofficial.com. Tottenham Hotspur Supporters' Trust. Viitattu 17.1.2019. (englanniksi)
  80. ↑ Cloake, Martin & Fisher, Alan: Spurs and the Jews: the how, the why and the when The Jewish Chronicle. 6.10.2016. Viitattu 15.1.2019. (englanniksi)
  81. ↑ Aaronovitch, Dave: Aaronovitch yiddos (Jewish Chronicle) The Times. 18.3.2007. Viitattu 15.1.2019. (englanniksi)
  82. ↑ Martin, James: Let’s forget opposition supporters. Even as a term of endearment, “Yid Army” is offensive. Jewish News. 16.9.2013. Viitattu 16.1.2019. (englanniksi)
  83. ↑ Aarons, Ed: World Jewish Congress condemns Tottenham fans’ use of ‘Yids’ nickname The Guardian. 4.1.2019. Viitattu 16.1.2019. (englanniksi)
  84. ↑ Sanderson, David: Spurs’ Yid Army is not motivated by hate, says Cameron The Times. 18.9.2013. Viitattu 16.1.2019. (englanniksi)
  85. ↑ Chaudhary, Vivek: England told: more rioting and you're out The Guardian. 19.6.2000. Viitattu 17.1.2019. (englanniksi)
  86. ↑ Edwards, Richards: 10 fans knifed in Chelsea battle London Evening Standard. 12.3.2007. Viitattu 17.1.2019. (englanniksi)
  87. ↑ Gadelrab, Róisín: Hooligans ‘put up their hoods and attacked pub’ The Camden Review. 13.8.2010. Viitattu 17.1.2019. (englanniksi)
  88. ↑ a b Kelly, Ryan: North London derby: Everything you need to know about the rivalry between Arsenal & Tottenham Goal.com. 9.2.2018. Viitattu 11.1.2019. (englanniksi)
  89. ↑ Rivalry Uncovered! Footballfanscensus.com/. Viitattu 11.1.2019. (englanniksi)
  90. ↑ Tottenham siirtohistoria Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 21.4.2019. (englanniksi)
  91. ↑ Kalleimmat ostot Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 21.4.2019. (englanniksi)
  92. ↑ Kalleimmat myynnit Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 21.4.2019. (englanniksi)
  93. ↑ My Football Facts & Stats – Tottenham Hotspur – Manager's Records 1898-2014 Myfootballfacts.com. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tottenham Hotspur FC.
Mestarien liiga 2017–2018

Pudotuspelivaiheeseen selviytyneet joukkueet
  Barcelona |   Basel |   Bayern München |   Beşiktaş |   Chelsea |   Juventus |   Liverpool |   Manchester City |   Manchester United |   Porto |   PSG |   Real Madrid |   Roma |   Sevilla |   Šah’tar Donetsk |   Tottenham

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tottenham_Hotspur_FC&oldid=18189499”