Wikipedia

Suomen Kutomatyöväen Liitto

entinen suomalainen ammattiliitto
(Ohjattu sivulta Suomen Kutomateollisuustyöväen Liitto)

Suomen Kutomatyöväen Liitto (SKL, vuoteen 1952 kutomateollisuustyöväen) oli vuosina 1906–1963 toiminut ammattiliitto. SKL kuului Suomen Ammattijärjestöön vuosina 1908–1929 ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliittoon 1930–1952.

Suomen Kutomatyöväen Liitto
Lyhenne SKL
Perustettu 1906
Lakkautettu 1963
Tyyppi ammattiliitto
Toimiala kutomoteollisuuden työntekijöiden edunvalvonta
Kotipaikka Tampere
Toiminta-alue Suomi
Päätöksentekoelin liittovaltuusto
liittotoimikunta
Kattojärjestö SAJ
SAK
MAL
Jäsenlehti Kutomatyöläinen
Syöstävä

SKL:n toimisto sijaitsi Tampereella. Liiton ylin päättävä elin oli edustajakokous, joka valitsi liittovaltuuston ja -hallinnon. Liittohallinnon jäsenet valittiin Tampereella toimineiden osastojen keskuudesta.[1] Vuoden 1955 edustajakokous päätti lakkauttaa liittovaltuuston ja korkeimmaksi elimeksi liittokokousten välisenä aikana tuli liittotoimikunta.[2]

Liiton järjestämisalaan kuuluivat kaikki villa-, juutti-, pellava-, karvalanka-, jouhi-, hamppu- ja silkkikutomoissa, sidelanka-, keinovilla-, trasseli-, pitsi-, ikkunaverho-, olkain-, pumpuli-, hihna-, vanu-, niisinauha-, verkko-, trikoo-, sukka-, huopa-, tekosilkki- ja paperitekstiilitehtaissa, valkaisu-, värjäys- ja appreteerauslaitoksissa, köysi- ja nuorapunomoissa sekä karttuunipainoissa työskennelleet.[1] Jäsenten ammattinimikkeitä olivat esimerkiksi karstaaja, kehrääjä, kutoja, parsija ja värjäri.[3]

Liitto julkaisi lehtiä Kutomatyöläinen (1914–1930) ja Syöstävä (1949–1960).

Sopimukset

muokkaa

Työnantajia alalla edusti (vuodesta 1905[4]) Suomen Kutomoteollisuuden Työnantajain Liitto. Ensimmäinen laajempi palkkasopimus työnantajien ja SKL:n välille syntyi vuonna 1940 SAK:n ja työnantajaliittojen niin sanotun tammikuun kihlauksen jälkeen.[5] 13. joulukuuta 1944 liittojen välille syntyi kutomateollisuuden palkkasopimus, joka nosti vain alimpia palkkoja. SKL halusi ensisijaisesti turvata palkkatason tilanteessa, jossa sodan päättymisen pelättiin aiheuttavan työttömyyttä etenkin naisvaltaisilla aloilla.[6] 4. heinäkuuta 1945 hinta- ja palkkaneuvosto päätti kutomatyöntekijöiden sijoittelemisesta palkkaryhmiin siten, että naisten ohjepalkan mukaiset ansiot laskivat ja miesten nousivat.[7] Vuonna 1946 solmittiin alan ensimmäinen työehtosopimus.[1]

Historia

muokkaa

Perustaminen ja alkuvuodet

muokkaa

Liiton jäsenmäärän kehitys 1906–1930.[8]

Suomen kutomotyöläiset harjoittivat ammatillista edunvalvontaa 1850-luvulta lähtien.[9] Ensimmäiset alan omat ammattiyhdistykset perustettiin 1899 Turkuun (kutojattaret) ja Forssaan (värjärit).[10] Valtakunnallinen järjestäytyminen alkoi kuitenkin vasta vuoden 1905 suurlakon jälkeen. Suomen Kutomateollisuustyöväen Liitto päätettiin perustaa kesäkuussa 1906 Tampereella pidetyn tehdastyöväen edustajakokouksen yhteydessä kokoontuneessa kutomatyöläisten kokouksessa. Liitto aloitti varsinaisen toimintansa seuraavan vuoden alusta ja piti ensimmäisen edustajakokouksensa Forssassa 30.3.–1.4.1907. Liittohallinnon kotipaikaksi valittiin alan teollisuuden keskus Tampere.[9] Suomen Ammattijärjestön toimikunta hyväksyi SKL:n keskusjärjestön jäseneksi 9. tammikuuta 1908 pitämässään kokouksessa.[11]

Perustavaan kokoukseen osallistui 36 edustajaa, jotka edustivat 3 610 työläistä.[12] Liittoon kuului vuoden 1908 alussa 1 708 jäsentä, joista naisia oli 1 006.[13] Toisessa edustajakokouksessa 1909 SKL päätti liittyä Kansainväliseen kutomatyöläisten liittoon, kun jäsenmäärä nousee viiteen tuhanteen.[14] Jäsenmäärä lähti kuitenkin laskuun ollen vain 536 vuonna 1911. Vuonna 1913 järjestäytyneitä oli jälleen yli tuhat ja liittoon kuului 19 osastoa.[15]

Sisällissodassa kuoli toistasataa liiton jäsentä ja lähes 400 joutui vankileireille. Liittohallinnon jäsenistä Vihtori Kanto, Ida Vihuri ja Alfred Vuolle saivat elinkautisen rangaistuksen. Omaisuus takavarikoitiin. Toiminta aloitettiin uudestaan marraskuussa 1918.[16]

Vuoden 1906 perustava kokous päätti muodostaa liiton apurahaston, joka ensimmäisessä edustajakokouksessa 1907 jaettiin työttömyys- ja lakkorahastoiksi. Liiton sairaus- ja hautausapukassa aloitti toimintansa vuonna 1919. Työttömyyskassa sai valtionavustusta vuodesta 1922 alkaen.[17]

Ero SAJ:sta

muokkaa

1920-luvun lopussa SAJ:ta johtaneiden Sosialistiseen työväen ja pienviljelijäin vaalijärjestöön järjestäytyneiden kommunistien ja SKL:ssä enemmistön muodostaneiden sosialidemokraattien välit kiristyivät. Lokakuussa 1929 liittotoimikunta päätti erota keskusjärjestöstä ja asia vahvistettiin helmikuun 1930 liittokokouksessa. SAJ:n linjan kannattajat muodostivat tämän jälkeen kutomatyöväen yhtenäisyyskomitean ja maaliskuussa SAJ teki periaatepäätöksen uuden liiton muodostamisesta komitean pohjalta.[18] Suomen Kehruu- ja Kutomatyöntekijäin Liitto ehti toimia vain hetken ennen kun vasemmistojohtoiset liitot pakotettiin lopettamaan toimintansa loppuvuonna 1930. SKKL ja siihen kuuluneet osastot lakkautettiin tuomioistuimissa 1931.[19] SKL:stä erosi konfliktin seurauksena kahdeksan osastoa, joiden tilalle perustettiin pääosin uudet vastaavat.[20]

SKL ryhtyi erotessaan yhteistoimintaan sosialidemokraattien muodostaman Ammatillisten järjestöjen valtuuskunnan kanssa,[21] ja lokakuussa 1930 liitto oli yksi AJV:n pohjalta muodostetun SAK:n perustajajärjestöistä. Vuoden 1931 lopussa SKL:ään kuului 1 351 jäsentä.[22] SKL lakkautti oman Kutomatyöläinen-lehtensä ja otti vuoden 1931 alusta alkaen äänenkannattajakseen SAK:n Palkkatyöläisen.[23]

SKL osallistui Skandinavian kutomatyöväen liittojen yhteisiin neuvottelukokouksiin vuodesta 1922 alkaen. Pohjoismaisten kutomatyöväen järjestöjen yhteistyöjärjestö avusti SKL:ää työtaisteluissa ja suomalaiset osallistuivat vastaavasti Norjan ja Ruotsin sisarjärjestöjen lakkokustannuksiin. SKL sai yhteistyöjärjestöltä myös edullisia lainoja ja lahjoituksia valistustyöhön. Helmikuun 1930 edustajakokouksessa SKL päätti liittyä Kansainväliseen ammattiyhdistysliittoon (IFTU) kuuluneeseen Kansainväliseen kutomatyöväen liittoon. Jäsenhakemus hyväksyttiin 12. syyskuuta 1930.[24]

Vuonna 1940 SKL:ään kuului 4 198 jäsentä ja 24 osastoa.[1]

1945–1949

muokkaa

Keväällä 1945 pidetyssä edustajakokouksessa SKL siirtyi kommunistien ja kansandemokraattien kannattajien hallintaan selvällä enemmistöllä. Sekä puheenjohtaja että sihteeri valittiin vasemmistoryhmästä, jolloin sosialidemokraatit kieltäytyivät muista paikoista liittohallinnossa. SAK:n välitettyä riitaa sosialidemokraatit palasivat ja saivat osuutensa mukaiset edustajat.[25] Vuonna 1945 SKL:ään kuului 13 622 jäsentä ja 44 osastoa.[1]

Kevään 1948 edustajakokouksessa vasemmisto varmisti enemmistönsä hylkäämällä kolmen sosialidemokraatin valtakirjat, mitä perusteltiin alanvaihdosta kuluneen ajan lyhyydellä. SDP:n kannattajat marssivat tämän jälkeen ulos kokouksesta. Liitto sai menettelytavoista moitteet SAK:lta. Alan työntekijät jakautuivat kilpaileviin leireihin.[26]

Syksyllä 1948 SAK käsitteli SKL:n aloitteesta Turun verkatehtaan niisittäjien korpilakkoa, jolla pyrittiin parantamaan palkkoja suhteessa kutojiin. Niisittäjiä vastustanut SKL sai SAK:n työvaliokunnan yksimielisen tuen.[27] Vuonna 1948 liittoon kuului 13 656 jäsentä.[28]

SKL oli 1940-luvun lopussa mukana kommunistijohtoisten liittojen yhteisissä kampanjoissa ja niiden valmisteluissa. Syksyllä 1949 SKL ei kuitenkaan osallistunut – muiden liittojen erottamisiin johtaneeseen – lakkoliikkeeseen. Liitto järjesti asiasta jäsenäänestyksen, jossa lakkoa ei kannatettu.[29]

Lokakuussa 1949 SKL:stä irtautui sosialidemokraattien johtama Suomen Tekstiililaitosmiesten Liitto. STL perustettiin ilman SAK:n sosialidemokraattisen ryhmän myötävaikutusta ja liitto pääsi keskusliiton jäseneksi vasta SKL:n ja SAK:n välien viilennyttyä 1952.[30]

Erottaminen SAK:sta

muokkaa

Sosialidemokraatit valittivat vuoden 1948 edustajakokouksesta. Hovioikeus asettui valittajien puolelle ja mitätöi päätökset, mutta tuomio ei ollut lainvoimainen vielä seuraavan kokouksen aikaan 1951. Kommunistit saivat edustajavaaleissa selvän enemmistön. Vähemmistöryhmä marssi jälleen ulos kokouksesta vedoten koollekutsujien epäselvään asemaan, joten sosialidemokraatteja ei valittu liittohallintoon. Korkein oikeus vahvisti alempien oikeusasteiden päätökset marraskuussa 1951. Kutomaliitto arvosteli SAK:n johtoa ja SDP:tä jyrkin sanankääntein vuosina 1950–1951. Liiton mukaan SAK:n politiikka alensi sen jäsenten elintasoa ja sosialidemokraatit asettuivat siten työnantajien puolelle. Joulukuussa 1951 SAK:n työvaliokunta päätti alkaa tutkia SKL:n asenneongelmaa.[31]

SDP:n kannattajat aloittivat rinnakkaistoiminnan liitossa loppuvuonna 1951. Osa SKL:n pienistä osastoista erosi ja liittyi maaliskuussa 1952 muodostettuun Kutomatyöväen neuvottelukuntaan (valtuuskuntaan), mutta suurimmat jäivät SKL:ään.[31] Oikeusministeriön Yhdistysrekisteritoimisto hyväksyi SKL:n vuoden 1951 liittokokouksen valinnat 9. huhtikuuta 1952. Puheenjohtajaksi kokouksessa valitun Matti Sunellin mukaan sosialidemokraattien vuosia jatkunut ”valhepropaganda” laittomuuksista sai siten ”nolon lopun”.[32]

SAK:n valtuusto erotti SKL:n 25. toukokuuta 1952 äänin 65–30 KO:n ratkaisuun viitaten. Neuvottelukunta muodosti Kutoma- ja Neuletyöväen Liiton (KNL), joka hyväksyttiin SAK:hon elokuussa. KNL perusti kilpailevat osastot SKL-enemmistöisille työpaikoille. SKL menetti työehtosopimuksensa työnantajien ryhdyttyä sopimaan KNL:n kanssa. KNL jäi kuitenkin jäsenmäärältään SKL:ää pienemmäksi.[31] SKL:ään kuului 13 076 jäsentä vuonna 1951.[33] SAK:n jäsenmäärä väheni erottamisen myötä lähes kymmenellä tuhannella.[34] Toukokuuhun 1952 mennessä SKL:stä oli liiton mukaan eronnut noin 2 000 jäsentä. KNL ilmoitti tuolloin jäsenmääräkseen 2 900.[35]

Villit vuodet ja lakkauttaminen

muokkaa

Stalinin kuoltua maaliskuussa 1953 liiton henkilökunta esitti surunvalittelun, jonka mukaan maailman työtätekevät olivat ”oppineet rakastamaan Stalinia ihmiskunnan parhaiden pyrkimysten suurena ja viisaana johtajana”.[36]

Helmikuussa 1952 liitto järjesti Porissa naisten päivät, jotka keräsivät noin 100 osanottajaa.[37] Maaliskuussa 1954 liiton nuorisojaosto järjesti Tampereella noin 120 nuorta koonneet maatakäsittävät kutomonuorten neuvottelupäivät.[38]

SKL kuului Maailman ammattiyhdistysten liittoon (MAL)[39] ja sen Kutoma- ja vaatetusalan tuotantojaostoon. SKL:llä oli edustaja tuotantojaoston hallinnollisessa komiteassa.[40] SKL:n vuoden 1955 edustajakokoukseen saapui kansainvälisiä vieraita Neuvostoliitosta, Puolasta, DDR:stä ja Ruotsista.[2]

SKL:n työttömyyskassa joutui lopettamaan toimintansa suurtyöttömyyden vallitessa 1957. Kassan kohtalo vahvisti kommunistien tukea pakolliselle työttömyysvakuutukselle.[41]

Vuonna 1959 SKL ja KNL neuvottelivat yhdistymisestä, mutta KNL vaati SKL:ää lakkautettavaksi ennen jäsenten siirtymistä, joten asiasta ei päästy yhteisymmärrykseen. Keväällä 1960 SKP vaati SAK:ssa edelleen SKL:n päästämistä keskusliittoon.[42]

KNL ja Suomen Vaatetustyöläisten Liitto erosivat SAK:sta sosialidemokraattien sisäisen riitelyn seurauksena, jolloin SAK päätti muodostaa alalle uuden liiton. Tekstiilityöväen Liitto perustettiin syyskuussa 1960, ja siihen liittyi myös SKL:n jäsenistö. Kommunistit syrjäytettiin liiton valmisteluista ja se oli perustettaessa rantaslaisten sosialidemokraattien johtama. Tekstiililiittoon kerääntyi pian enemmän jäseniä kuin SAJ:n kahteen kilpailijaan.[43] Liittyminen ei sujunut kaikkialla ongelmitta. Lapinniemen Puuvillatehtaalla (os. 7) ja Tampereen Pellavatehtaalla (os. 3) kommunistit eivät päässeet tekstiililiiton osastoihin vielä keväällä 1961.[44][45] SKL piti 17. sääntömääräisen edustajakokouksensa kesäkuussa 1963.[46]

Puheenjohtajat

muokkaa

Sihteerit

muokkaa

Osastot

muokkaa
Lähteet: 1914[51], 1929[52], yhdistysrekisteri[53]
  • Tampereen (Finlaysonin) osasto n:o 1 (1906–1930[54], erosi[20], lakkautettiin oikeuden päätöksellä 1931)[19]
  • Nokian kutomo- ja värjäystyöläisten ammattios. 1
  • Forssan (tehtaalaisten) os. 2 (1909–19xx, perustettiin värjärien, kutojien ja kehrääjien osastojen yhdistyessä)[54]
  • Tampereen Pellavatehtaan os. 3 (1906–19xx)[54]
  • Tampereen villateollisuustyöväen os. 4 (1906–19xx)[54]
  • Hyvinkään (verkatehtaan, villateollisuus-, tehtaalaisten) os. 5 (1906–19xx)[54]
  • Tampereen (värjäri-, valkaisu- ja valmistustyöntekijäin) os. 6 (1906–1926, yhdistyi osastoon 1)[54]
  • Turun os. 6 (1930–19xx)[54]
  • Karjaan kutomatyöntekijäin os. 6
  • Tampereen (Lapinniemen) os. 7 (1906–19xx)[54]
  • Turun (kutomatyöläisten) os. 8 (1913–1930[54], erosi[20], lakkautettiin oikeuden päätöksellä 1931)[19]
  • Vaasan os. 8
  • Vaasan (puuvillatehtaan) os. 9 (1913–1930[54], erosi[20] lakkautettiin oikeuden päätöksellä 1931)[19]
  • Littoisten os. 9 (1930–19xx)[54]
  • Uudenkaupungin os. 9
  • Tammisaaren (tehtaalaisten) os. 10 (1913–19xx)[54]
  • Littoisten (tehtaalaisten) os. 11 (1913–1930, erosi)[54][20]
  • Nokian os. 11
  • Helsingin (käsikoneellakutojain) os. 12 (191x–1916)[55]
  • Helsingin os. 12 (1916–1930, perustettiin käsinkoneellakutojain sekä kehruu- ja kutomatyöntekijäin os. yhdistyessä, erosi)[54][20]
  • Turun köysityöntekijäin os. 12
  • Vaasan os. 12
  • Maarian os. 13 (19xx–1930, erosi[20], lakkautettiin oikeuden päätöksellä 1931)[19]
  • Parikkalan os. 13
  • Tampereen käsikoneella kutojain os. 13 (1910–1922)[54]
  • Kuopion kehräämötyöntekijäin os. 13
  • Vaasan (värjärien) os. 14 (1908–1913, yhdistyi osastoon 9)[54]
  • Helsingin (kehruutehtaalaisten) os. 14
  • Nokian (kutomo- ja värjäystyöläisten) os. 14 (19xx–1930, erosi[20], lakkautettiin oikeuden päätöksellä 1931)[19]
  • Turun verkatehtaan työläisten ammattios. 14
  • Seinäjoen (tehtaalaisten) os. 15 (1912, 1913–1930)[54]
  • Vaasan (tehtaalaisten) os. 16 (1908–1913, yhdistyi osastoon 9)[54]
  • Antskogin (verkatehtaan) os. 16 (1912–19xx)[54]
  • Vaasan (verkatehtaan, villateollisuustyöväen) os. 17 (1912–1913, yhdistyi osastoon 9)[54]
  • Järvenpään os. 17
  • Forssan värjärios. 18 (1913–1930)[54]
  • Paten os. 18
  • Porin (puuvillatehtaan) os. 19 (1906–1909, 1913–19xx, 1926–1930[54], erosi 1930[20], lakkautettiin oikeuden päätöksellä 1931[19])
  • Oravaisten os. 19 (1917–19xx)[54]
  • Forssan kone-, metalli- ja puutyöntekijäin os. 20 (1913–19xx)[54]
  • Vaasan (laitosmiesten) os. 20 (1917–1920, yhdistyi osastoon 9)[54]
  • Tampereen (Finlaysonin) os. 20 (1930–19xx)[54]
  • Äetsän (tehtaalaisten) os. 21 (1913–1931)[54]
  • Malmin os. 21
  • Viipurin (käsinkoneellakutojain, kutoja-) os. 22 (1913–1922)[54]
  • Klingendahlin os. 22
  • Kaasmarkun os. 23 (1912)[54][56]
  • Orimattilan os. 23/25
  • Tampereen (Hihnatehtaan) os. 23 (1927–19xx)[54]
  • Tampereen (laitosmiesten) os. 24 (1917–19xx)[54]
  • Harjun (villatehtaan) os. 24 (1914–19xx)[54]
  • Pyynikin Trikoon ammattios. 24
  • Killinkosken os. 25 (1914–19xx)[54]
  • Turun (laitosmiesten) os. 25[57]
  • Orimattilan os. 26 (1914–19xx)[54]
  • Kosken H.l. os. 27 (1917–1927)[54]
  • Lahden os. 27 (1928–1930)[54][58]
  • Hämeenlinnan (verkatehtaan) os. 28 (1906–1908, 1917–19xx, 1926–19xx)[54]
  • Porin os. 29 (1917–1926 laitosmiesten, 1929 alk. kutomatyöläisten)[54]
  • Pietarsaaren os. 30 (1908–19xx, 1929–19xx)[54][58]
  • Keuruun os. 31
  • Barkerin kehruu- ja kutomaos. 31
  • Porin valmistus ammattios. 32 (1920–1922, yhdistyi osastoon 19)[54]
  • Tikkurilan os. 32
  • Ilmakosken os. 33 (1917–19xx)[54]
  • Killinkosken os. 34[54]
  • Vaasan (ruotsalainen) os. 35 (1917–1920, yhdistyi osastoon 9)[54]
  • Helsingin os. 35 (1930–19xx)[54]
  • Köklaksin os. 37 (1920–1923)[54]
  • Tampereen metallimiesten os. 38
  • Keuruun os. 39 (1929–1931)[54]
  • Rauman os. 40
  • Forssan os. 42
  • Kortesjärven os. 43
  • Kodiksamin os. 45
  • Kauhavan os. 46
  • Oitin os. 47
  • Karkkilan os. 48
  • Uudenkaarlepyyn os. 49
  • Jokelan os. 51
  • Karkkilan os. 52
  • Valkeakosken os. 53
  • Siuron os. 54
  • Toijalan os. 56
  • Vehmaan os. 63
  • Naantalin os. 64
  • Loimaan os. 66
  • Paimion os. 67
  • Paraisten os. 74
  • Forssan kutoja-ammattios. 190x–1909, yhdistyi osastoon 2[59][54]
  • Forssan kehrääjäin ammattios. 190x–1909, yhdistyi osastoon 2[59][54]
  • Forssan värjärien os. 190x–1909, yhdistyi osastoon 2[59][54]
  • Oulun os. (1917–19xx)[54]
  • Forssan laitosmiesten os. (1919–1920, yhdistyi osastoon 2)[54]
  • Viipurin os. (1929–19xx)[54]
  • Antrean os.[54]

Katso myös

muokkaa

Kirjallisuus

muokkaa
  • Tapio Bergholm: Sopimusyhteiskunnan synty I. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1944–1956. Otava, 2005. ISBN 951-1-20418-1.
  • Tapio Bergholm: Sopimusyhteiskunnan synty II. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1956–1969. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21744-2.
  • K. V. Syrjänen: Suomen Kutomateollisuustyöväen Liitto 1906–1931. Tampereen Työväen Kirjapaino: SKL (ei mainittu), 1931.

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e Atte Pohjanmaa (toim.): Työväen tietokirja, s. 98. Tammi, 1951.
  2. ↑ a b c Kutomatyöläisten edustajakokous päättyi Tampereella. Työkansan Sanomat, 1.6.1955.
  3. ↑ Syrjänen 1931, s. 105–107.
  4. ↑ Syrjänen 1931, s. 17.
  5. ↑ Bergholm 2005, s. 23.
  6. ↑ Bergholm 2005, s. 36.
  7. ↑ Bergholm 2005, s. 53.
  8. ↑ Syrjänen 1931, s. 110; vuoden 1918 jäsenmäärä epäselvä (kolme "palkkia" ilman lukua)
  9. ↑ a b c d Suomen ammattiliitoista. Työväen kalenteri 1908 I, 1907, s. 37–38. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ Syrjänen 1931, s. 15–16.
  11. ↑ Ammatillinen liike. Työmies, 10.1.1908, s. 5. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Syrjänen 1931, s. 19.
  13. ↑ Kaarlo Hellman: Suomen Kutomateollisuus työntekijäin liiton toiminnasta vuoden alkupuolella. Suomen Ammattijärjestö, 1908, nro 2, s. 8. Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ a b c K. V.: Suomen Kutomateollisuustyöväen liiton kolmas edustajakokous. Suomen Ammattijärjestö, 1911, nro 4, s. 14. Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ a b S. Kutomateollisuustyöväen Liitto. Suomen Työväen Joulualpumi, 1913, nro XVI, s. 132–133. Artikkelin verkkoversio.
  16. ↑ Syrjänen 1931, s. 96–97.
  17. ↑ Syrjänen 1931, s. 91–92.
  18. ↑ Tauno Saarela: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 756–757. Historiallisia Tutkimuksia 239. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6.
  19. ↑ a b c d e f g Luettelo lakkautetuista ja toimintakiellon alaisista yhdistyksistä. Sisäasiainministeriö, 1934.
  20. ↑ a b c d e f g h i Syrjänen 1931, s. 98.
  21. ↑ Kertomus Ammatillisten järjestön valtuuskunnan (AJV) työvaliokunnan toiminnasta 1929–1930. AJV. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton vuosikirja 1931. SAK, 1931. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. ↑ Syrjänen 1931, s. 95.
  24. ↑ Syrjänen 1931, s. 46, 90–91.
  25. ↑ Bergholm 2005, s. 90.
  26. ↑ Bergholm 2005, s. 207–208.
  27. ↑ Bergholm 2005, s. 214.
  28. ↑ Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton vuosikirja 1949. SAK, 1949. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  29. ↑ Bergholm 2005, s. 48–49, 201–202, 229, 232–233.
  30. ↑ Bergholm 2005, s. 307.
  31. ↑ a b c d Bergholm 2005, s. 347–348.
  32. ↑ Oikeusministeriö laillistuttanut virallisesti Kutomaliiton johdon. Vapaa Sana, 19.4.1952.
  33. ↑ Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton vuosikirja 1951. SAK, 1951. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  34. ↑ Bergholm 2005, s. 403.
  35. ↑ 11.000-jäseninen kutomaliitto erotettu SAK:sta. Vapaa Sana, 26.5.1952.
  36. ↑ Kutomatyöväen liiton surunvalittelu. Työkansan Sanomat, 7.3.1954.
  37. ↑ Edustajia valittu. Työkansan Sanomat, 19.2.1953.
  38. ↑ Kutoma-alan nuoriso ollut neuvonpidossa. Työkansan Sanomat, 30.3.1954.
  39. ↑ MAL käynyt läheiseksi maamme kutomatyöväelle. Työkansan Sanomat, 28.8.1953.
  40. ↑ Kutoma-alan kansainvälinen tuotantojaosto lujittuu yhä. Vapaa Sana, 24.10.1952.
  41. ↑ Bergholm 2007, s. 133.
  42. ↑ Bergholm 2007, s. 108–112.
  43. ↑ Bergholm 2007, s. 174.
  44. ↑ Järjestövoimien kokoaminen välttämätöntä kutoma-alalla. Kansan Uutiset, 29.12.1960.
  45. ↑ Kutomatehtaiden olosuhteita korjataan vain järjestäytymällä. Kansan Uutiset, 10.5.1961.
  46. ↑ a b c Kutsu Suomen Kutomatyöväenliitto r.y:n XVII sääntömääräiseen edustajakokoukseen. Kansan Uutiset, 29.1.1963.
  47. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Syrjänen 1931, s. 21, 99–100.
  48. ↑ Emil Huunonen kuollut. Suomen Sosialidemokraatti, 14.9.1959.
  49. ↑ Tuloksellisen toiminnan ehto on yksimielisyys. Kansan Uutiset, 8.6.1959.
  50. ↑ Palkkojen korotuksiin hyvät mahdollisuudet kutoma-alalla. Kansan Uutiset, 11.8.1960.
  51. ↑ Kutomatyöläinen, 1914, nro 1, s. 7. Artikkelin verkkoversio.
  52. ↑ Kutomatyöläinen, 1929, nro 4, s. 19–20. Artikkelin verkkoversio.
  53. ↑ Yhdistysrekisteri Patentti- ja rekisterihallitus 2020
  54. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba Syrjänen 1931, s. 101–104.
  55. ↑ Syrjänen 1931, s. 33.
  56. ↑ Syrjänen 1931, s. 35.
  57. ↑ Syrjänen 1931, s. 38.
  58. ↑ a b Syrjänen 1931, s. 45.
  59. ↑ a b c Syrjänen 1931, s. 25.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_Kutomatyöväen_Liitto&oldid=22486794”