Oravaisten tehdas
Oravaisten tehdas (ruots. Oravais fabrik) on Oravaisissa 1700-luvulta toimineesta Kimon ruukin masuunista kehittynyt teollisuuslaitos ja tehdasyhdyskunta. Tehdas on toiminut eri yhtiönimillä ja monella eri toimialalla vuodesta 1893 tähän päivään asti. Kuusikymmenluvun puolivälistä se tunnettiin naistenvaatteiden valmistajana tuotemerkillä Oravais. 1970-luvun puolivälissä vaatetuotanto työllisti Oravaisissa ja Kauhavalla 430 henkeä.[1][2]
Oravaisten tehdas – Oravais fabrik on myös oma postinumeroalueensa, numeroltaan 66830.[3]
Historiaa muokkaa
Oravaisten tehtaan historia alkaa Kimon ruukin vuonna 1867 lakkautetun masuunin yhteyteen 1880-luvulla perustetusta Evert Holmbergin villakutomosta ja -värjäämöstä nimeltä Masugns Yllevefveri och Färgeri. Se teki konkurssin 1893, mutta Holmberg jatkoi kutomotoimintaa nimellä Oravais-Fabrik Ab. Tehdas valmisti sarka- ja pukukankaita, saaleja ja huopia sekä karstalankoja. Tehdas paloi, mutta vuonna 1905 valmistui uusi kehräämö. Ajan tavan mukaan yritys huolehti myös työntekijöistä ja paikkakunnan kehityksestä perustamalla Oravaisiin muun muassa alakansakoulun ja kirjaston. Vuonna 1918 villatehdas ja sen yhteydessä toiminut maatila työllistivät yhdessä noin 300 ihmistä.[2]
Yhtiön nimeksi tuli vuonna 1935 Oravaisten Verkatehdas Oy (Oravais Klädesfabrik Ab). Päätuotteina olivat 1950-luvulla huopa, sarka ja diagonaalikankaat, 1960-luvun puolivälissä naistenvaatteissa suosioon nousseet keinokuituiset jersey- ja crimplenekankaat.[1] Yhtiö luopui karjanjalostuksesta vasta 1960-luvun puolivälissä, kun uudeksi omistajaksi tuli turkistarhayritys Keppo Oy. Oravaisten tehtaalla ryhdyttiin valmistamaan tämän maailman suurimman minkinkasvattajan raaka-aineista turkkeja ja turkishattuja. Kankaiden kudonta lopetettiin 1977 ja lankojen kehruu 1979. Turkisten lisäksi vaatteita tehtiin myös Guy Rökmanin suunnittelemista tekstiileistä naistenvaatemerkillä Oravais. Mallistoihin kuului leninkejä, yhdistelmäasuja ja Laponia-ilta-asuja. Niiden suunnittelijoina toimivat Irma Sikow, Gunn Andersson ja sveitsiläinen Nelly Steinhilber. Tuotannosta jopa 70 prosenttia meni vientimarkkinoille: muihin Pohjoismaihin, Neuvostoliittoon, Isoon-Britanniaan ja Benelux-maihin.[2]
Yrityksen emoyhtiö KWH Group lopetti vaateteollisuutensa vuonna 1987, jolloin tuotantoa oli myös Kauhavalla. Yrityksen johtohenkilöt Ola Tidström ja Pekka Kotkasaari ostivat Kauhavan tehtaan ja jatkoivat yritysnimellä O.T.-Textiles Oy Ab ja tuotemerkeillä Oravais, Avera ja Chic. Kauhavan 30 hengen lisäksi tuotantoresursseja hankittiin Baltian maista.[4][2] OT-Textiles lopetti toimintansa 2003.[5]
Oravaisten tehtaan tiloja on vuodesta 1977 käyttänyt KWH-yhtymään kuuluva hiomatuotevalmistaja Mirka. Tehtaan vanhalla asuntoalueella toimii vuonna 1992 avattu työväenasuntomuseo Virgo.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kimon ruukki ja Oravaisten tehdasyhdyskunta, Museovirasto 2009. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ a b c d Oravais-Fabrik Ab, teoksessa Piippa Lappalainen ja Mirja Almay: Kansakunnan vaatettajat, s. 104–105. WSOY, 1996. ISBN 978-9510208649.
- ↑ Postinumerohaku: Oravaisten tehdas. Itella Oyj. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ Niemistö, Virpi. Osaamista ompelijoitta. Kauhavan satavuotias selviytyjä. Ilkka 24.8.1996.
- ↑ O T-Textiles Oy (Arkistoitu – Internet Archive), Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ Oravais fabrik[vanhentunut linkki], Uppslagsverket Finland. Viitattu 7.6.2014.