Emil Huunonen

suomalainen poliitikko

Emil Huunonen (15. heinäkuuta 1901 Johannes12. syyskuuta 1959 Helsinki) oli sosiaalidemokraattinen poliitikko ja ammattiyhdistysjohtaja.

ElämäkertaMuokkaa

Huunosen vanhemmat olivat merimies Aukusti Huunonen ja Iida Jukka. Käytyään kansakoulun Huunonen työskenteli satama- ja lautatarhatyömiehenä Johanneksessa ja Viipurissa vuoteen 1933 saakka. Hän oli Viipurin läänin läntisen vaalipiirin sosialidemokraattisen piirin piirisihteerinä 1933–1938 ja Suomen kutomateollisuustyöväen liiton sihteerinä 1938–1943. SAK:ssa Huunonen toimi pääsihteerinä 1943–1946 ja puheenjohtajana 1946–1949.

Huunonen oli SDP:n kansanedustajana 1948–1953. Hän oli K. A. Fagerholmin I hallituksessa 1949–1950 II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri, II sosiaaliministeri ja II kansanhuoltoministeri. Urho Kekkosen II hallituksessa 1951 Huunonen oli II sosiaaliministerinä ja Kekkosen III hallituksessa hän oli II sosiaaliministeri 1951–1953, II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 1951–1952 ja 1952–1953 sekä siinä välissä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 1952.

Ministeriuransa jälkeen Huunonen oli Outokumpu Oy:n sosiaalijohtaja ja johtokunnan jäsen 1954–1959.

Huunonen oli presidentin valitsijamies vuoden 1950 presidentinvaaleissa. Kunnallispolitiikassa hän oli mukana Viipurin kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsenenä.

LähteetMuokkaa

Edeltäjä:
Onni Peltonen
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
1952
Seuraaja:
Eetu Karjalainen
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.