Wikipedia

Naturalismi (filosofia)

usko, että vain luonnonlait ja voimat toimivat universumissa
Tämä artikkeli käsittelee filosofista termiä. Katso muita merkityksiä täsmennyssivulta Naturalismi (täsmennys).
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: en-wikipedia-linkit pois, tarkistettava kaikki muukin muoto sekä tarkistettava myös sisältö, koska: onko lähteet luettu? Lähteet-otsikon alla oleva teksti selitettävä vaikkapa keskustelusivulla, jos ollenkaan tarpeen sitten kun artikkeli on kunnostettu.

Naturalismi filosofiassa ja tieteessä on näkemys, että todellista on vain fyysinen luonto ja että kaikki ilmiöt ovat tieteellisesti selitettävissä.[1]; että kaikki maailmassa voidaan ymmärtää osaksi luontoa ja että tieteessä ainoat hyväksyttävät metodit ovat luonnontieteissä käytettävät metodit[2]; että yliluonnollisten ilmiöiden olettaminen on joko väärinkäsitys tai virheellinen hypoteesi. Universumissa vaikuttaa vain luonnonlait.[3]

» ... luontoa tarkastellaan kaiken olemassa olevan alkuperäisenä ja perustavanlaatuisena lähteenä ... ainakaan ensimmäisellä syyllä, jos sen olemassaolo katsotaan tarpeelliseksi, ei ole mitään tekemistä luonnollisten tekijöiden toiminnan kanssa. Siksi kaikki tapahtumat löytävät riittävän selityksensä luonnosta itsestään.»
(– Dubray 1911)

Naturalismin historia muokkaa

Katso myös: Materialismin historiaa ja Metafyysinen realismi

Naturalismi on monistinen tieteenfilosofian suuntaus, jonka mukaan kaikki maailmassa voidaan ymmärtää osana luontoa ja kaikki selittää tieteen (joissakin versioissa) luonnontieteen menetelmillä. Samankaltaisia näkemyksiä on ollut myös eräillä menneillä filosofeilla kuten Aristoteleella (384-322 eaa.), Baruch Spinozalla (1632-1677) ja Auguste Comtella (1798-1857). Naturalismi siinä muodossa kuin se nykyfilosofiassa tunnetaan kehittyi kuitenkin lähinnä Yhdysvalloissa pragmatismin piirissä 1900-luvun alkupuolella. Ryhmä pragmatisteja, kuten John Dewey, Ernest Nagel, Sidney Hook ja Roy Wood Sellars halusivat filosofian lähemmäksi tiedettä ja väittivät todellisuuden koostuvan vain luonnollisesta ilman tarvetta postuloida mitään yliluonnollista. Näiden naturalistien mukaan tieteellistä metodia tulisi soveltaa kaikkiin todellisuuden eri aloihin, mukaanlukien inhimilliset "henkiset" asiat. 1900-luvun jälkipuoliskolla tunnetuin amerikkalainen naturalisti on ollut W. V. Quine (1908-2000).[2]

»Kantani on naturalistinen; en näe filosofiaa minään valmistavana opetuksena tai perustana tieteelle, vaan tiede ja filosofia muodostavat jatkumon...Ei ole mitään ulkopuolista näköalapaikkaa, ei ensimmäistä filosofiaa.»
( (W. V. Quine: Ontological Relativity and Other Essays, käännös RaatikainenP2010, s. 162-163))

Muinainen ja keskiaikainen filosofia muokkaa

Naturalismi on ennen kaikkea länsimainen ilmiö, mutta vastaava ajatus on ollut olemassa jo pitkään myös idässä (Eastern world). Naturalismi oli perusta kahdelle kuudesta ortodoksisesta koulukunnasta ja yhdelle hindulaisuuden heterodoksiselle koulukunnalle.[4][5] Samkhya, yksi intialaisen filosofian vanhimmista koulukunnista, asettaa luonnon (Prakriti) maailmankaikkeuden ensisijaiseksi syyksi, olettamatta persoonallisen Jumalan tai Ishwaran olemassaoloa. Carvaka-, Nyaya- ja Vaisheshika-koulut syntyivät 7., 6. ja 2. vuosisadalla eaa.[6] Naturalismin omaksui myös eräs, itsenäinen nimeämätön ja yhtenäiseksi järjestäytymätön kungfutselaisen filosofian perinne, joka juuret juontuu Wang Chongiin ensimmäiselle vuosisadalle tai ehkä sitäkin varhaisempaan aikaan, mutta sillä oli vain vähän vaikutusta modernin luonnontieteen, filosofian ja itäisen tai länsimaisen kulttuurin kehitykseen.

Länsimainen ontologinen naturalismi sai alkunsa antiikin kreikkalaisesta filosofiasta. Varhaisimmat esisokraattiset filosofit, erityisesti milesialaiset (Thales, Anaximander ja Anaximenes) ja atomistit (Leucippus ja Demokritos), saivat ikätoveriensa ja seuraajiensa kanssa leiman "physikoi" (kreikan sanasta φυσικός tai philosnaturalkos), mistä tulee sana φύσις tai Fysis, joka tarkoittaa "luontoa". He tutkivat vain luonnollisia syitä ja sulkivat siksi pois jumalien roolin maailman luomisessa tai toiminnassa. Tämä johti lopulta täysin kehittyneisiin järjestelmiin, kuten epikurolaisuuteen, joka selitti kaiken olemassa olevan atomeilla ja niiden liikkeellä tyhjiössä.[7]

Aristoteles kritisoi edeltäjiensä ajatuksia ja käsitteli luontoa tavalla, joka karttoi heidän ylilyöntejä.[8]

»Platonin ikuisten ja muuttumattomien muotojen maailma, jota jumalallinen käsityöläinen, Demiurgi epätäydellisesti aineessa edustaa, eroaa jyrkästi materialistisista maailmankuvista (Weltanschauungeneista), joista ainakin 400-luvulla merkittävin oli atomismi… Depatti levisi koko antiikin maailmaan. Atomismi sai alkunsa Epikurokselta… kun taas stoalaiset omaksuivat jumalallisen teleologian… Valinta vaikuttaa yksinkertaiselta: joko näyttää, kuinka maailma voi syntyä ohjaamattomista prosesseista, tai liittää älykkyyttä järjestelmään. Näin Aristoteles… ollessaan vielä Platonin nuori akolyytti, näki asiat. Cicero… säilyttää Aristoteleen oman luolavertauksen: jos troglodyyttejä (Troglodytae) tuodaan yhtäkkiä ylämaailmaan, he luulisivat sen olleen älykkäästi järjestetty. Mutta Aristoteles hylkäsi tämän näkemyksen; vaikka hän uskoi jumalalliseen olentoon, Liikkumaton liikkuttaja (Unmoved mover) ei ole tehokas toiminnan syy universumissa, eikä sillä ole mitään osaa sen rakentamisessa tai järjestämisessä... Mutta vaikka Aristoteles hylkää jumalallisen toimijan, hän ei turvaudu puhtaaseen satunnaisten voimien mekanismiin. Sen sijaan hän pyrki löytämään keskitien näiden kahden näkemyksen väliltä, joka perustui vahvasti luonto eli Fysis käsitteeseen. »
( Cause and Explanation in Ancient Greek Thought. [9] )

Kristinuskon nousun ja dominoinnin myötä lännessä ja myöhemmin islamin leviämisen myötä islamilaisilla alueilla intellektuellit hylkäsivät naturalismin, jotten sillä oli vain vähän vaikutusta keskiaikaisessa filosofiassa. Aristoteleen empiirisen epistemologian sekä kreikkalais-roomalaisten luonnonfilosofien aiemmin kadonneiden tutkielmien uudelleen käyttöönotto aloitti keskiaikaisen skolastiikan ilman, että se lisäsi merkittävästi naturalismiin sitoutumista.lähde?

Moderni filosofia muokkaa

Naturalismi nousi uudelleen esiin vasta 1600- ja 1700-luvuilla varhaismodernin filosofian (Early modern philosophy) ja valistuksen kaudella. Luonnontieteilijöiden, kuten Benedict Spinoza (joka esitti psykofyysisen rinnakkaisuuden teorian), David Hume[10] ja ranskalaisen materialismin (French materialism) kannattajien (erityisesti Denis Diderot, Julien La Mettrie) ja Baron d'Holbach) töiden myötä materialismista tuli hallitseva ontologisen naturalismin kategoria, jota puolustettiin laajalti 1800-luvun loppuun asti. Immanuel Kant hylkäsi reduktionistisen materialismin metafysiikassa[11], mutta ei muuten torjunut naturalismia. Hänen idealistista transsendenttista filosofiaa pidetään eräänä liberaalin naturalismin (Liberal naturalism) muotona.[12]

Myöhäismodernin filosofian (Late modern philosophy) luonnonfilosofian (Naturphilosophie) muodon kehittivät Friedrich Wilhelm Joseph von Schelling[13] ja Georg Wilhelm Friedrich Hegel[13] pyrkimykseksi ymmärtää luontoa kokonaisuutena ja hahmotella sen yleistä teoreettista rakennetta.

Hegelin jälkeen syntynyt Ludwig Feuerbachin antropologinen materialismi (anthropological materialism)[14] vaikutti Karl Marxin ja Friedrich Engelsin historialliseen materialismiin, Engelsin "materialistiseen dialektiseen" luonnonfilosofiaan , Luonnondialektiikka (Dialectics of Nature) ja heidän seuraajansa Georgi Plekhanovin dialektiseen materialismiin.[15]

Toinen merkittävä myöhäismoderni naturalistinen filosofian koulukunta oli saksalainen materialismi (German materialism), jonka jäseniä olivat Ludwig Büchner, Jacob Moleschott ja Carl Vogt.[16][17]

Termin naturalismi nykyinen käyttö vakiintui Amerikassa 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla käydyissä keskusteluissa. Tähän itseään "luonnontieteilijöiksi" kutsuvaan ryhmään tuolloin kuuluivat John Dewey, Ernest Nagel, Sidney Hook ja Roy Wood Sellars.[18]

Nykyaikainen filosofia muokkaa

Nykyfilosofian politisoitu versio naturalismista on Ayn Randin objektivismi. Se on kapitalistisen eettisen idealismin ilmaus naturalistisessa kehyksessä. Sekulaari humanismi puolestaan edustaa edistyksellisempää naturalistista filosofiaa.

Ontologinen naturalismi on nykyisin omaksuttu laajemmin kuin koskaan, erityisesti luonnontieteissä ja analyyttisessä filosofiassa, mutta entistä laajemmin myös muissa tieteissä. Nykyaikaisen naturalismin oppien puolustajia ovat muun muassa: Kai Nielsen, J. J. C. Smart, David Malet Armstrong, David Papineau, Paul Kurtz, Brian Leiter, Daniel Dennett, Michael Devitt, Fred Dretske, Paul ja Patricia Churchland, Mario Bunge, Jonathan Schaffer, Hilary Kornblith, Leonard Olson, Quentin Smith, Paul Draper ja Michael Martin, monien muiden akateemisten filosofien lisäksi. Termin naturalismi nykyinen käyttö on peräisin Amerikassa viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla käydyistä keskusteluista.[18]

David Papineaun mukaan nykyaikainen naturalismi perustuu 1900-luvun tieteellisiin tutkimustuloksiin, fysikaalisen kausaalisen sulkeuman (causal closure) oppiin, jonka mukaan kaikki fyysiset vaikutukset voidaan selittää fyysisillä syillä.[19]

»1900-luvun puoliväliin mennessä fyysisen alueen kausaalisen sulkeutuman hyväksyminen johti entistä vahvempiin naturalistisiin näkemyksiin. Kausaalisen sulkeutuman teesi tarkoittaa, että minkä tahansa henkisen ja biologisen syyn täytyy itse olla fyysisesti konstituoitunut, jotta ne voivat aiheuttaa fyysisiä vaikutuksia. Siitä syntyy siis erityisen vahva ontologisen naturalismin muoto, nimittäin fysikalistinen oppi, jonka mukaan minkä tahansa tilan, jolla on fyysisiä vaikutuksia, täytyy itsessään olla fyysinen. 1950-luvulta lähtien filosofit alkoivat muotoilla argumentteja ontologisen fysikaalismin puolesta. Jotkut näistä väitteistä vetosivat nimenomaisesti fyysisen alueen kausaaliseen sulkeutumiseen (Feigl 1958, Oppenheim ja Putnam 1958). Muissa tapauksissa riippuvuus kausaalista sulkeutumisesta oli pinnan alla. Ei kuitenkaan ole vaikea nähdä, että myös näissä jälkimmäisissä tapauksissa syy-seurausteesillä oli ratkaiseva rooli.»
( Papineau 2007[20] )

Nykyaikaisessa mannermaisessa filosofiassa Quentin Meillassoux ehdotti spekulatiivista materialismia (speculative materialism), post-kantilaista paluuta David Humeen, mikä voi vahvistaa klassisia materialistisia ideoita.[21]

Etymologia muokkaa

Termi "metodologinen naturalismi" on kuitenkin paljon uudempi. Ronald Numbersin mukaan sen loi vuonna 1983 Wheaton Collegen filosofi Paul de Vries. De Vries erotti sen, mitä hän kutsui "metodologiseksi naturalismiksi", kurinalaiseksi menetelmäksi, joka ei kerro mitään Jumalan olemassaolosta, ja omaksuu "metafyysisen naturalismin", joka "kieltää transsendenttisen Jumalan olemassaolon".[22] Edgar S. Brightman käytti termiä "metodologinen naturalismi" vuonna 1937 The Philosophical Review -lehden artikkelissa vastakohtana "naturalismille" yleensä, mutta ideaa ei kehitetty tätä pidemmälle.[23]

Naturalismin kuvaus muokkaa

Steven Schafersmanin mukaan naturalismi on filosofia, joka ylläpitää sitä, että:

1. "Luonto kattaa kaiken, mitä on olemassa kautta avaruuden ja ajan;

2. Luonto (universumi tai kosmos) koostuu vain luonnollisista elementeistä, toisin sanoen tila-ajallisesta fysikaalisesta materiasta – massasta ja energiasta. Ei-fyysinen tai näennäisfyysinen substanssi, kuten informaatio, ideat, arvot, logiikka, matematiikka, äly ja muut emergentit ilmiöt ovat joko materiaalisia prosesseja tai ne voidaan redusoida materiaalisiksi objekteiksi;

3. Luonto toimii fysiikan lakien mukaan ja voidaan ainakin periaatteessa selittää ja ymmärtää tieteen ja filosofian avulla;

4. Mitään yliluonnollista ei ole olemassa, eli vain luonto on todellinen. Naturalismi on metafyysinen filosofia, joka kieltää kaiken yliluonnollisen olemassaolon.[24]

Tai kuten Carl Sagan ytimekkäästi ilmaisi: "Kosmos on kaikki mitä on tai oli tai koskaan tulee olemaan."[25]

Arthur C. Danto puolestaan toteaa, että naturalismi on viimekädessä filosofisen monismin laji, jonka mukaan kaikki olemassa oleva tai tapahtuva on luonnollista siinä mielessä, että luonnontieteiden pragmaattisia selitysmenetelmiä voidaan soveltaa kaikilla tieteenaloilla. Tästä syystä naturalismi määritelläänkin poleemisesti sen näkemyksen torjunnaksi, että on olemassa tai voisi olla olemassa kokonaisuuksia, jotka ovat periaatteessa tieteellisen selityksen ulkopuolella.[26][27]

Arthur Newell Strahler taas toteaa: "Naturalistisen näkemyksen mukaan tämä tarkkailemamme maailmankaikkeus syntyi ja on kautta aikojen ja kaikissa osissaan toiminut ilman minkään yliluonnollisen toimijan vaikutusta tai ohjausta."[28] "Nykyisten filosofien suuren enemmistön kannan mukaan todellisuus on vain luonnon objektien ja prosessien toimintaa, siihen ei liity mitään "yliluonnollista" ja tieteen menetelmiä tulee soveltaa kaikkien todellisuuden alueiden tutkimiseen "ihmismieli" mukaan lukien. Filosofit näkevät laajasti naturalismin "positiivisena" terminä, eivätkä enää mielellään ilmoita olevansa "ei-naturalistisia". Uskonnosta kiinnostuneet ovat yleensä vähemmän innostuneita "naturalismista" huolimatta vähäisemmästä suosiosta, jos sitä tulkitaan suppeammin (esimerkiksi John McDowellin, David Chalmersin ja Jennifer Hornsbyn harmiksi), jotka eivät tosin ole niin hyljeksittyjä, ovat kuitenkin tyytyväisiä naturalismin riman asettamisesta korkeammalle.[20]

Alvin Plantinga totesi, että naturalismin oletetaan olevan uskonto. Yhdessä hyvin tärkeässä suhteessa se kuitenkin muistuttaa uskontoa suorittamalla uskonnon kognitiivista tehtävää. On joukko syviä inhimillisiä kysymyksiä, joihin uskonto tyypillisesti antaa vastauksen. Samalla tavalla naturalismi antaa joukon vastauksia näihin kysymyksiin."[29]

Naturalismissa on toisinaan selitetty luonnonlaeilla myös yhteiskuntaa ja ihmisen toimintaa tai asetettu kulttuuri luonnolle alisteiseksi, mutta yleensä naturalismilla ihmistieteissä tarkoitetaan kantaa, jonka mukaan ihmistieteiden tulisi tarkastella tutkimuskohteitaan samalla tieteellisellä metodologialla kuin luonnontieteissä tarkastellaan luonnon objekteja. Naturalismi vastustaa myös kaikkea mystiikkaa. Naturalismilla on eri muotoja filosofian eri osa-alueilla. Metafysiikassa naturalismi kieltää ei-luonnollisten teoreettisten entiteettien kuten kvarkkien olemassaolon ja ei-luonnolliset syyt kuten yliluonnolliset tekijät, jotka ovat tieteen saavuttamattomissa. Tietoteoriassa naturalismin mukaan tiedollinen oikeutus ja tieteelliset selitykset ovat jatkumossa luonnontieteiden kanssa. Metodologisen naturalismin mukaan luonnontieteiden metodit ovat ainoa tapa luotettavaan tietoon. Etiikassa naturalismi selittää eettiset käsitteet luonnollisten ominaisuuksien mukaisesti siitä huolimatta, että G. E. Moore (1873-1958) argumentoi tämänkaltaisen selittämisen johtavan naturalistiseen virhepäätelmään. Mielenfilosofiassa naturalismin mukaan mentaaliset ilmiöt ovat, tai niiden syynä ovat aivojen neuronaalisten prosessien toiminnalliset tilat.[2]

Tieteen oletukset muokkaa

Robert Priddyn mukaan kaikki tieteellinen tutkimus perustuu väistämättä ainakin joihinkin olennaisiin oletuksiin, joita ei voida testata tieteellisillä prosesseilla[30] eli että tiedemiesten on aloitettava joistakin olettamuksista. Lopullinen analyysi niistä tosiseikoista, joita se käsittelee. Nämä olettamukset olisivat sitten perusteltuja osittain niiden sitoutumisella tapahtumien tyyppeihin, joista olemme suoraan tietoisia, ja osittain niillä onnistuneesti esittämään havaitut tosiasiat tietyllä yleisellä tasolla, vailla ad hoc -oletuksia."[31] Thomas Kuhn väittää myös. että kaikki tiede perustuu universumin luonteesta tehtyjen toteennäyttämättömien oletusten hyväksyttyyn agendaan, ei pelkästään empiirisiin tosiasioihin. Nämä oletukset – paradigma – käsittävät kokoelman uskomuksia, arvoja ja tekniikoita, jotka tietyllä tiedeyhteisöllä on, jotka legitimoivat järjestelmänsä ja asettavat rajoituksia heidän tutkimukselleen.[32] Luonnontieteilijöille luonto on ainoa todellisuus, "oikea" paradigma, eikä ole olemassa sellaista asiaa kuin yliluonnollinen, ts. mitään luonnon yläpuolella, ulkopuolella tai ulkopuolella. Tieteellistä menetelmää tulee käyttää kaiken todellisuuden tutkimiseen, myös ihmishenkeen.[33]

Naturalismi on työskentelevien tiedemiesten implisiittinen filosofia, jonka mukaan tieteellisen menetelmän perustelemiseksi tarvitaan seuraavat perusoletukset:[34]

1. Että on olemassa objektiivinen todellisuus, jonka kaikki rationaaliset tarkkailijat jakavat.[34][35]

2. "Rationaalisuuden perusta on ulkoisen objektiivisen todellisuuden hyväksyminen."[36] "Objektiivisen todellisuuden olettaminen on olennainen asia, jos haluamme kehittää mielekästä perspektiiviä maailmasta."[37] "Objektiivisen todellisuuden olemassaolon olettamus tarkoittaa, että ulkopuolellamme on olemassa todellinen maailma. Oletimme näin jo lapsina tiedostamatta ja teemme tämän merkityksellisyyttä aistimuksiimme ja tunteisiimme lisäävän oletuksen edelleenkin mieluummin, kuin elämme solipsismin kanssa."[38] "Ilman tätä oletusta, olemassa olisi vain omassa mielessämme olevia ajatuksia ja kuvia (vain oma mieli) eikä tiedettä tai mitään muuta selitystä tarvittaisi."[39] Tiede olettaa, että tätä objektiivista todellisuutta hallitsevat luonnonlait;[34][35] " ja, että maailmankaikkeus noudattaa tunnettuja periaatteita, jotka eivät riipu ajasta tai paikasta eivätkä subjektiivisista parametreista, kuten siitä, mitä ajattelemme, tiedämme tai kuinka käyttäytymme."[36] Hugh Gauch toteaa, että tiede olettaa "fyysisen maailman olevan järjestyksessä ja ymmärrettävä."[40]

3. Tämä todellisuus voidaan havaita systemaattisen havainnoinnin ja kokeilun avulla.[34][35] Stanley Sobottka sanoi: "Ulkoisen todellisuuden olettamus on välttämätöntä tieteen toimimiseksi ja kukoistamiseksi. Suurimmaksi osaksi tiede on ulkoisen maailman löytämistä ja selittämistä."[39] "Tiede yrittää tuottaa tietoa, joka on yhtä universaalia. ja mahdollisimman objektiivinen ihmisen ymmärryksen puitteissa."[36]

4. Että luonnolla on yhdenmukaiset lait ja useimmilla, ellei kaikella, luonnossa on oltava ainakin luonnollinen syy.[35] Biologi Stephen Jay Gould viittasi näihin kahteen läheisesti toisiinsa liittyvään väitteeseen luonnonlakien pysyvyydestä ja tunnettujen prosessien toiminnasta.[41] Simpson on samaa mieltä siitä, että lain yhtenäisyyden aksiooma, todistamaton postulaatti, on välttämätön, jotta tiedemiehet voivat ekstrapoloida induktiivisen päätelmän havaitsemattomaan menneisyyteen tutkiakseen sitä mielekkäästi.[42]

"Luonnonlakien paikka- ja ajallinen muuttumattomuus oletus ei ole mitenkään ainutlaatuinen geologialle, koska se on peruste induktiiviselle johtopäätökselle, joka, kuten Bacon osoitti lähes neljäsataa vuotta sitten, on empiirisen tieteen peruspäättelytapa. Olettamatta tätä spatiaalista ja ajallista invarianssia meillä ei ole perusteita ekstrapoloida tunnetusta tuntemattomaan, ja siksi meillä ei ole tapaa tehdä yleisiä johtopäätöksiä rajallisesta määrästä havaintoja. (Koska olettamus itse vahvistaa induktion, se ei voi mitenkään "todistaa" induktion pätevyyden – yritys, joka käytännössä hylättiin sen jälkeen, kun Hume osoitti turhuutensa kaksi vuosisataa sitten)."[43] Gould huomauttaa myös, että luonnolliset prosessit, kuten Lyellin "prosessin yhtenäisyys" ovat olettamus: "Sellaisenaan se on toinen kaikkien tiedemiesten jakama a priori oletus, ei väite empiirisesta maailmasta."[44] R. Hooykaasin mukaan "yhdenmukaisuuden periaate ei ole laki, ei comp:n jälkeen vahvistettu sääntö". tosiseikkojen syntyminen, vaan periaate, joka edeltää tosiasioiden havainnointia... Se on syiden vähävaraisuuden ja tieteellisten käsitteiden taloudellisuuden looginen periaate. Selittämällä menneitä muutoksia analogisesti nykyisten ilmiöiden kanssa, asetetaan raja oletuksille, sillä on vain yksi tapa, jolla kaksi asiaa ovat samanarvoisia, mutta on loputtomasti tapoja, joilla ne voidaan olettaa erilaisiksi."[45]

5. Että kokeelliset menettelyt suoritetaan tyydyttävästi ilman tahallisia tai tahattomia virheitä, jotka vaikuttavat tuloksiin.[35]

6. Että kokeilijoiden oletukset eivät ole merkittävästi puolueellisia.[35]

7. Tämä satunnaisotos edustaa koko populaatiota.[35] Yksinkertainen satunnaisotos (SRS) on yksinkertaisin todennäköisyyslaskentavaihtoehto, jota käytetään otoksen luomiseen populaatiosta. SRS:n etu on, että tutkija voi taatusti valita otoksen, joka edustaa populaatiota, joka varmistaa tilastollisesti pätevät johtopäätökset.[46]

Naturalismin muotoja muokkaa

Naturalismi sen ensisijaisessa merkityksessä tunnetaan metafyysisenä naturalismina, ontologisena naturalismina, puhtaana naturalismina, filosofisena naturalismina ja antisupernaturalismina. Metafyysinen eli ontologinen naturalismi torjuu uskontoihin kuuluvat yliluonnolliset käsitteet ja selitykset. Filosofi Steven Lockwoodin mukaan naturalismi voidaan jakaa ontologiseen ja metodologiseen muotoon.[47]

Ontologinen naturalismi muokkaa

Pääartikkeli: Naturalismi (ontologia)

Ontologisessa eli metafyysisessä naturalismissa kielletään kaikki ei-luonnolliset entiteetit tai syyt maailmassa. Tieteen on keskityttävä vain havaittaviin olioihin ja tapahtumaketjuihin. Samasta syystä ontologinen naturalismi suhtautuu skeptisesti metafysiikan perinteisiin ongelma-asetteluihin, kuten yliluonnollisten olioiden olemassaoloon.[48]

Fysikalismi on eräs ontologisen tai metafyysisen naturalismin muoto. Sen alalajeja taas ovat reduktiivinen ja eliminatiivinen materialismi[49].

Ontologia on metafysiikan osa-alue, joka tutkii olemisen ja olemassaolon käsitteitä ja olevaisen perimmäistä laatua,[50] Tällä tasolla filosofit pitävät naturalismia materialismina. Esimerkiksi filosofi Paul Kurtzin mukaan parhaiten luontoa selitetään aineellisiin periaatteisiin viittaamalla, joita ovat mm. massa, energia ja muut tiedeyhteisön hyväksymät fysikaaliset ominaisuudet (Physical property) ja kemialliset ominaisuudet (Chemical property). Tätä naturalismin vahvaa muotoa, jonka mukaan henget, jumalat (Deity) ja haamut (Ghost) eivät ole todellisia eikä luonnolla "tarkoitusta", kutsutaan ontologiseksi eli metafyysiseksi naturalismiksi.[51][52]

Metodologinen naturalismi muokkaa

Pääartikkeli: Naturalismi (tietoteoria)

Naturalismin maltillisempaa näkemystä, metodologista eli tietoeoreetista muotoa, jonka mukaan naturalismi on vain tutkimusparadigma ja jättää pohtimatta onko naturalismi vahvassa metafyysisessä mielessä totta, kutsutaan metodologiseksi naturalismiksi.[53]

[54]

Metodologisen naturalismin mukaan tieteenteossa voidaan olettaa vain luonnollisia entiteettejä ja prosesseja ja on käytettävä vain luonnontieteiden metodeja.

Metodologinen naturalismi on kognitiivinen tietoteoreettinen lähestymistapa todellisuuteen, joka selittää ja testaa tieteellisiä teorioita, hypoteeseja ja empiirisiä koketuloksia vain luonnollisiin syihin ja tapahtumiin viitaten. Metodologista naturalismia ovat kannattaneet mm. Michael Ruse (1940–) ja Stephen Jay Gould (1941–2002).[55]

Steven Schafersman toteaa, että metodologinen naturalismi on "filosofisen naturalismin omaksumista tai olettamista tieteellisessä menetelmässä joko hyväksymällä tai uskomatta sitä täysin tai ilman sitä... tiede ei ole metafyysistä eikä sen menestyminen riipu minkään metafysiikan lopullisesta totuudesta, mutta metodologinen naturalismi on omaksuttava strategiana tai työhypoteesina, jotta tiede menestyisi. Voimme siksi olla agnostisia naturalismin perimmäisen totuuden suhteen, mutta meidän on kuitenkin omaksuttava se ja tutkittava luontoa ikään kuin luonto olisi kaikki mitä on."[24]

Sosiologi Elaine Ecklundin tutkimukset viittaavat siihen, että uskonnontutkijat soveltavat käytännössä metodologista naturalismia. He raportoivat, että heidän uskonnolliset vakaumuksensa vaikuttavat siihen, miten he ajattelevat työnsä – usein moraalisia – seurauksia, mutta eivät tapaan, jolla he harjoittavat tiedettä.[56]

Robert T. Pennock kirjoitti artikkeli- ja kirjasarjassa vuodesta 1996 lähtien käyttämällä termiä "metodologinen naturalismi" selventääkseen, että tieteellinen menetelmä rajoittuu luonnollisiin selityksiin olettamatta yliluonnollisen olemassaoloa tai olemattomuutta, eikä se perustu dogmaattisesta metafyysisestä naturalismista. Tuomari lainasi Pennockin todistusta asiantuntijatodistajana[57] Kitzmiller v. Dover Area School District -oikeudenkäynnissä muistiolausunnossaan, jossa hän päätteli, että "metodologinen naturalismi on tieteen perussääntö nykyään":[58]

"Asiantuntijat todistavat, että 1500- ja 1600-luvun tieteellisen vallankumouksen jälkeen tiede on rajoittunut etsimään luonnollisia syitä selittääkseen luonnonilmiöitä... Vaikka yliluonnolliset selitykset voivat olla tärkeitä ja niillä voi olla ansioita, ne eivät ole osa tiedettä ." Se on "perussääntö", joka "vaatii tutkijoiden etsimään selityksiä ympärillämme olevasta maailmasta sen perusteella, mitä voimme tarkkailla, testata, kopioida ja todentaa."[55]

Eugene Scott sanoi:

»On tehtävä selvä ero tieteen [metodologisen naturalismin] tapana tuntea luonnon maailmaa ja tieteen [filosofinen naturalismi] välillä filosofisten näkemysten perustana. Toinen pitäisi opettaa lapsillemme koulussa, ja toinen voidaan valinnaisesti opettaa lapsillemme kotona. ... Jopa joku, joka saattaa olla eri mieltä logiikkani tai tiedefilosofian ymmärrykseni kanssa, ymmärtää usein strategiset syyt erottaa metodologinen ja filosofinen materialismi [naturalismi] – jos haluamme useamman amerikkalaisen ymmärtävän evoluutiota.[59] Hän ehdottaa, että tiedemiehet voivat purkaa osan evoluution vastustuksesta tunnustamalla ensin, että valtaosa amerikkalaisista on uskovia ja että useimmat amerikkalaiset haluavat säilyttää uskonsa. Hän uskoo, että yksilöt voivat säilyttää uskonnolliset uskomukset ja silti hyväksyä evoluution metodologisen naturalismin kautta. Tutkijoiden tulisi siksi välttää mainitsemasta metafyysistä naturalismia ja käyttää sen sijaan metodologista naturalismia.[60]»

Schafersman kirjoittaa, että "vaikka tiede prosessina vaatii vain metodologista naturalismia, uskon, että tutkijoiden ja muiden oletus metodologisesta naturalismista loogisesti ja moraalisesti sisältää ontologisen naturalismin"[24] ja "väittelen, että metodologisen naturalismin harjoittaminen tai omaksuminen edellyttää looginen ja moraalinen usko ontologiseen naturalismiin, joten niitä ei ole loogisesti irrotettu toisistaan."[24] Strahler on samaa mieltä: "Naturalistinen [ontologinen] näkemys on, että tarkkailemamme tietty universumi syntyi ja on toiminut koko ajan ja kaikessa osia ilman minkään yliluonnollisen toimijan sysäystä tai ohjausta. Tiede pitää naturalistista näkemystä perustavanlaatuisena oletuksensa."[28]

Näkemyksiä metodologisesta naturalismista muokkaa

W. V. O. Quine muokkaa

Pääartikkeli: Naturalisoitu epistemologia

Pääartikkeli: Naturalisoitu epistemologia

W. V. O. Quine kuvailee naturalismia kannaksi, jonka mukaan totuudelle ei ole korkeampaa tuomioistuinta kuin luonnontiede itse. Hänen mielestään ei ole olemassa parempaa menetelmää kuin tieteellinen menetelmä tieteen väitteiden arvioimiseksi, eikä ole mitään tarvetta niinsanotulle "ensimmäiselle filosofialle", kuten (abstraktille) metafysiikalle tai epistemologialle, joka takaa ja oikeuttaa tiedeteen tai tieteellisen menetelmän.

Siksi filosofian tulisi voida vapaasti hyödyntää tutkijoiden löydöksiä omissa pyrkimyksissään, samalla kun he voivat vapaasti esittää kritiikkiä, kun väitteet ovat perusteettomia, hämmentäviä tai ristiriitaisia. Quinen näkemyksen mukaan filosofia on "jatkumo" tieteen kanssa, ja molemmat ovat empiirisiä.[61] Naturalismi ei ole dogmaattinen käsitys siitä, että moderni näkemys tieteestä on täysin oikea. Sen sijaan se yksinkertaisesti katsoo, että tiede on paras tapa tutkia maailmankaikkeuden prosesseja ja että nykyaikainen tiede pyrkii ymmärtämään näitä prosesseja.[62]

Karl Popper muokkaa

Karl Popper rinnasti naturalismin induktiiviseen tieteen teoriaan. Hän hylkäsi sen perustuen yleiseen induktiokritiikkiinsä (katso induktion ongelma), mutta kuitenkin tunnusti sen hyödyllisyyden keinona keksiä olettamuksia.

»Naturalistisella metodologialla (jota joskus kutsutaan "induktiiviseksi tieteen teoriaksi") on epäilemättä arvonsa... Hylkään naturalistisen näkemyksen: se on kritiikitöntä. Sen kannattajat eivät huomaa, että aina kun he uskovat löytäneensä tosiasian, he ovat vain ehdottaneet sopimusta. Tästä syystä sopimus saattaa muuttua dogmaksi. Tämä naturalistisen näkemyksen kritiikki ei koske vain sen merkityskriteeriä, vaan myös sen ajatusta tieteestä ja siten sen käsitystä empiirisesta menetelmästä.»
(— Karl R. Popper,The Logic of Scientific Discovery, (Routledge, 2002), s. 52–53, ISBN 0-415-27844-9)

Popper sen sijaan ehdotti, että tieteen tulisi ottaa käyttöön falsifioitavuuteen perustuva menetelmä rajaamiseen, koska mitkään kokeet eivät voi koskaan todistaa teoriaa, mutta yksittäinen koe voi olla ristiriidassa sen kanssa. Popper on sitä mieltä, että tieteellisille teorioille on ominaista falsifiointi.

Alvin Plantinga muokkaa

Alvin Plantinga, Notre Damen filosofian emeritusprofessori ja kristitty, on tullut tunnettu naturalismin kriitikko.[63] Hän väittää naturalismin vastaisessa evoluutioargumentissaan, että todennäköisyys, että evoluutio on tuottanut ihmisille luotettavia tosia uskomuksia on alhainen tai tutkimaton.[64][65][66]

Plantinga väittää, että naturalismi ja evoluutio yhdessä tarjoavat ylitsepääsemättömän "hävittäjän uskolle, että kognitiiviset kykymme ovat luotettavia", toisin sanoen skeptinen argumentti Descartesin pahan demonin tai aivot altaassa kanssa.[67]

»Filosofinen naturalismi on uskomus siihen, ettei ole olemassa yliluonnollisia olentoja – ei esimerkiksi sellaista henkilöä kuin Jumala, mutta ei myöskään muita yliluonnollisia olentoja, eikä mitään Jumalan kaltaisia. Väitän, että naturalismi ja nykyaikainen evoluutioteoria ovat vakavasti ristiriidassa keskenään – vaikka jälkimmäinen ajatellaan tavallisesti edellisen tukipilariksi. (En tietenkään hyökkää itse evoluutioteoriaa vastaan, vaan sen ja naturalismin yhdistelmää vastaan, että ihmiset olisivat kehittyneet sillä tavalla. En näe samanlaisia ongelmia teismin ja ja sen kanssa, että ihmiset ovat kehittyneet nykyaikaisen evoluutioteorian kuvaamalla tavalla.) Tarkemmin sanottuna väitän, että naturalismin ja sellaisen uskon yhdistelmä, että me ihmiset olemme kehittyneet nykyisen evoluutio-doktriinin mukaisesti... on tietyllä mielenkiintoisella tavalla itsensä tuhoava tai itseensä viittaava ja epäjohdonmukainen.»
( — Alvin Plantinga, Naturalism Defeated?: Essays on Plantinga's Evolutionary Argument Against Naturalism, "Introduction[67])

Robert T. Pennock muokkaa

Robert T. Pennock toteaa, että koska yliluonnolliset tekijät ja voimat "ovat luonnonmaailman ja sen tekijöiden ja voimien yläpuolella" ja "luonnonlait eivät rajoita niitä", vain loogiset mahdottomuudet rajoittavat sitä, mitä yliluonnollinen toimija ei voi tehdä. Hän sanoo:

»Jos voisimme soveltaa luonnontietoa yliluonnollisten voimien ymmärtämiseen, ne eivät määritelmän mukaan olisi yliluonnollisia." Koska yliluonnollinen on meille välttämättä mysteeri, se ei voi tarjota perusteita tieteellisten mallien arvioimiselle. "Kokeilu vaatii muuttujien tarkkailua ja hallintaa... Mutta määritelmän mukaan meillä ei ole kontrollia yliluonnollisiin olemuksiin tai voimiin." Tiede ei käsittele merkityksiä; tieteellisen päättelyn suljettua järjestelmää ei voida käyttää itsensä määrittelemiseen. Tieteen salliminen vedota kiistattomiin yliluonnollisiin voimiin tekisi tiedemiehen tehtävästä merkityksettömän, heikentäisi kurinalaisuutta, joka mahdollistaa tieteen edistymisen, ja "olisi yhtä syvästi epätyydyttävää kuin antiikin kreikkalaisen näytelmäkirjailijan deus ex machinan velvollisuus vapauttaa sankarinsa vaikeasta ahdingosta."[68]»

Tämänkaltainen naturalismi ei kerro mitään yliluonnollisen olemassaolosta tai olemattomuudesta, mikä tämän määritelmän mukaan on luonnollisten kokeiden ulkopuolella. Käytännön näkökulmasta yliluonnollisten selitysten hylkääminen olisi vain pragmaattista, joten ontologisella yliluonnollisilla olisi kuitenkin mahdollista puolustaa ja harjoittaa metodologista naturalismia. Tiedemiehet voivat esimerkiksi uskoa Jumalaan harjoittaessaan metodologista naturalismia tieteellisessä työssään. Tämä asema ei sulje pois tietoa, joka liittyy jollain tavalla yliluonnolliseen. Yleensä mikään, mitä voidaan tutkia ja selittää tieteellisesti, ei kuitenkaan ole yliluonnollista, yksinkertaisesti määritelmän mukaan.

Tieteellinen naturalismi muokkaa

1900-luvun jälkipuoliskolla Willard Van Orman Quine, George Santayana ja monet muut filosofit vaativat, että tieteen tuloksia tuottavia naturalistisia menetelmiä tulisi käyttää myös filosofiassa; tiede ja filosofia eivät eroa toisistaan, vaan muodostavat jatkumon (Continuum). Jo 1900-luvun alkupuolella ryhmä pragmatisteja, kuten John Dewey, Ernest Nagel, Sidney Hook ja Roy Wood Sellars halusivat filosofian lähemmäksi tiedettä ja väittivät, että todellisuus koostuu luonnollisesta eikä siten mitään yliluonnollista tarvitse postuloida. Näiden naturalistien mukaan tieteellistä metodia tulisi soveltaa kaikkiin todellisuuden eri aloihin, mukaanlukien inhimilliset "henkiset" asiat. 1900-luvun jälkipuoliskolla tunnetuin amerikkalainen naturalisti on ollut W. V. Quine (1908-2000). Naturalismissa on toisinaan selitetty luonnonlaeilla myös yhteiskuntaa ja ihmisen toimintaa tai asetettu kulttuuri luonnolle alisteiseksi, mutta yleensä naturalismilla ihmistieteissä tarkoitetaan kantaa, jonka mukaan ihmistieteiden tulisi tarkastella tutkimuskohteitaan samalla tieteellisellä metodologialla kuin luonnontieteissä tarkastellaan luonnon objekteja. Naturalismi vastustaa myös kaikkea mystiikkaa.[2]

Eettinen naturalismi muokkaa

Pääartikkeli: Eettinen naturalismi

Eettinen naturalismi on käsitys, jonka mukaan etiikka on kokemusperäinen (empiirinen) tiede ja sitä voidaan tutkia kuten mitä tahansa muutakin luonnollista ominaisuutta.

Panteistitinen naturalismi muokkaa

Uskonnolliset käsitykset maailmankaikkeudesta voidaan pelkistää kahteen vaihtoehtoon:

1) Teistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on tuonpuoleisen Jumalan luomusta – maailmankaikkeus ei itsessään ole jumalallinen.

2) Panteistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on itsessään jumalallinen ja sillä on kaikki jumaluuden ominaisuudet (ikuisuus, elämä, tietoisuus, älykkyys).

Lukuun ottamatta panteisteja – jotka uskovat, että luonto on identtinen jumaluuden kanssa, mutta eivät tunnista erillistä persoonallista antropomorfista jumalaa – teistit haastavat ajatuksen siitä, että luonto sisältää kaiken todellisuuden. Joidenkin teistien mukaan luonnonlakeja voidaan pitää Jumalan (jumalien) toissijaisina syinä (Secondary causation).

Muita Naturalismin muotoja muokkaa

  • Humanistinen naturalismi korostaa tieteellistä päättelyä inhimillisen käyttäytymisen perustana
  • Liberaali naturalismi , naturalismin heterodoksinen muoto tieteellisen naturalismin ja yliluonnollisuuden välisessä käsitteellisessä tilassa. Immanuel Kant hylkäsi reduktionistisen materialismin metafysiikassa mutta ei muuten torjunut naturalismia. Hänen transsendenttista filosofiaa pidetään eräänä liberaalin naturalismin (Liberal naturalism) muotona.
  • Naturalistinen havainto on empiirinen tutkimusmenetelmä, jolla tutkija ei tuo esiin ulkopuolista ärsykettä, vaan hän havaitsee käyttäytymistä sellaisena kuin se luonnostaan esiintyy ympäristössä.
  • Runollinen naturalismi , lähestymistapa naturalismiin, joka mahdollistaa monia hyödyllisiä tapoja puhua luonnosta riippuen kohteen viitekehyksestä.
  • Poliittinen naturalismi on poliittinen ja oikeusjärjestelmä, joka perustuu uskoon oikeudenmukaisen luonnonlain olemassaoloon
  • Uskonnollinen naturalismi , uskonnolliset instituutiot, rituaalit, opit ja yhteisöt, jotka eivät sisällä yliluonnollisia uskomuksia
  • Sosiologinen naturalismi on näkemys, jonka mukaan luonto ja sosiaalinen maailma ovat suurin piirtein identtisiä ja että niitä hallitsevat samanlaiset periaatteet.
  • Henkinen naturalismi , lähestymistapa henkisyyteen, joka on vailla yliluonnollisuutta

Kritiikki muokkaa

Kaikille näille naturalismin esiintymille filosofiassa on olemassa myös vastaava vastakkainen ei-naturalistinen kanta ja naturalismia on arvosteltu paljon sitoutumisesta skientismiin, jonka mukaan tiede on maailman mitta. Esimerkiksi Quinen kriitikot ovat esittäneet, että hän haluaa korvata filosofian luonnontieteellä, ontologian fysiikalla tai tietoteorian empiirisellä psykologialla. Quinen kanta asiaan on se, että hän näkee filosofian ja tieteen välillä vain aste-eron, ja arkijärki, tiede ja filosofia muodostavat jatkumon, jossa siirtymä toisesta toiseen on astettaista. Voidaan kuitenkin kysyä mikä rooli filosofialle jää tässä jatkumossa ja asiasta keskustellaan vilkkaasti edelleen. Erityisen kielteisesti naturalismiin on suhtautunut Edmund Husserlin (1859-1938) fenomenologia. Hänen mukaansa se on tieteellisen metodin vääristynyt hedelmä. Husserlin mukana kaikki tieto, kaikki tiede ja kaikki rationaalisuus riippuu tietoisista akteista, joita voida ymmärtää lainkaan naturalismin näkökulmasta. Maailma konstituoituu tietoisuuden kautta, ei siitä riippumatta eikä maailma voi ymmärtää ilman tietoisuutta. Husserlin kritiikki naturalismia kohtaan liittyy hänen käsitteeseensä luonnollinen asenne, joka on sulkeistettava fenomenologisen asenteen saavuttamiseksi.[2]

Matematiikka ja todellisuus muokkaa

Edesmennyt matematiikan filosofi Mark Steiner on kirjoittanut tästä aiheesta laajasti ja myöntää, että matematiikan sovellettavuus muodostaa "haasteen naturalismille."[69]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: Onko lähteet luettu? Jos ei, poistettava
  • Audi, Robert (1996). "Naturalism". In Borchert, Donald M. (ed.). The Encyclopedia of Philosophy Supplement. Yhdysvallat: Macmillan Reference. pp. 372–374.
  • Carrier, Richard (2005). Sense and Goodness without God: A defense of Metaphysical Naturalism. AuthorHouse. p. 444. ISBN 1-4208-0293-3.
  • Chen, Christina S. (2009). Larson, Thomas (ed.). "Atheism and the Assumptions of Science and Religion". Lyceum (2): 1–10.
  • Danto, Arthur C. (1967). "Naturalism". In Edwards, Paul (ed.). The Encyclopedia of Philosophy. New York: The Macmillan. pp. 448–450.
  • Dubray, Charles Albert (1911). "Naturalism" . In Herbermann, Charles (ed.). Catholic Encyclopedia. Vol. 10. New York: Robert Appleton Company.
  • Durak, Antoine Berke (6 June 2008). "The nature of reality and knowledge".
  • Gauch, Hugh G. (2002). Scientific Method in Practice. Cambridge University Press.
  • Gould, S. J. (1965). "Is uniformitarianism necessary?". American Journal of Science. 263 (3): 223–228. Bibcode:1965AmJS..263..223G. doi:10.2475/ajs.263.3.223.
  • Gould, Stephen J. (1984). "Toward the vindication of punctuational change in catastrophes and earth history". In Bergren, W. A.; Van Couvering, J. A. (eds.). Catastrophes and Earth History. Princeton, New Jersey: Princeton University Press.
  • Gould, Stephen J. (1987). Time's Arrow, Time's Cycle: Myth and Metaphor in the Discovery of Geological Time. Cambridge, MA: Harvard University Press. pp. 119.
  • Heilbron, John L., ed. (2003). The Oxford Companion to the History of Modern Science. Oxford: Oxford University Press. ISBN 978-0195112290.
  • Hooykaas, R. (1963). The principle of uniformity in geology, biology, and theology (2nd ed.). London: E.J. Brill.
  • Kurtz, Paul (1990). Philosophical Essays in Pragmatic Naturalism. Prometheus Books.
  • Lacey, Alan R. (1995). "Naturalism". In Honderich, Ted (ed.). The Oxford Companion to Philosophy. Oxford University Press. pp. 604–606. ISBN 978-0-19-866132-0.
  • Post, John F. (1995). "Naturalism". In Audi, Robert (ed.). The Cambridge Dictionary of Philosophy. Cambridge University Press. pp. 517–518.
  • Rea, Michael (2002). World Without Design: The Ontological Consequences of Naturalism. Oxford University Press. ISBN 0-19-924760-9.
  • Sagan, Carl (2002). Cosmos. Random House. ISBN 978-0-375-50832-5.
  • Schafersman, Steven D. (1996). "Naturalism is Today An Essential Part of Science". Archived from the original on 5 July 2019. Retrieved 3 November 2010.
  • Simpson, G. G. (1963). "Historical science". In Albritton Jr., C. C. (ed.). Fabric of geology. Stanford, California: Freeman, Cooper, and Company.
  • Sobottka, Stanley (2005). "Consciousness" (PDF).
  • Strahler, Arthur N. (1992). Understanding Science: An Introduction to Concepts and Issues. Buffalo: Prometheus Books. ISBN 9780879757243.
  • Stone, J.A. (2008). Religious Naturalism Today: The Rebirth of a Forgotten Alternative. G – Reference, Information and Interdisciplinary Subjects Series. State University of New York Press. p. 2. ISBN 978-0-7914-7537-9. LCCN 2007048682.
  • Whitehead, A. N. (1997) [1920]. Science and the Modern World. Lowell Lectures. Free Press. ISBN 978-0-684-83639-3. LCCN 67002244.

Viitteet muokkaa

Viitenimet v1-v62 wikitekstissä vastaavat tämän artikkelin pohjana käytetyn 13.8.2022 luetun englanninkielisen artikkelin viitenumerointia, vaikka viitenumerot tietysti ovat lisäysten ja muutosten vuoksi tässä artikkelissa muuttuneet.

  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. ↑ a b c d e Tieteen termipankki 19.8.2022: Filosofia:naturalismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:naturalismi.)
  3. ↑ "naturalism". Oxford English Dictionary Online. Katso myös Tieteen termipankki 13.8.2022: Filosofia:naturalismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:naturalismi.)
  4. ↑ Chatterjee, A (2012). "Naturalism in Classical Indian Philosophy". In Zalta, Edward N. (ed.). The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Fall 2014 Edition).
  5. ↑ Riepe, Dale (1996). Naturalistic Tradition in Indian Thought, Motilal Banarsidass. pp. 227–246. ISBN 978-8120812932.
  6. ↑ Leaman, Oliver (1999). Key Concepts in Eastern Philosophy. Routledge. p. 269. ISBN 978-0415173629.
  7. ↑ O'Keefe, Tim (2010). Epicureanism. University of California Press. pp. 11-13.
  8. ↑ See especially Physics, books I and II
  9. ↑ Hankinson, R. J. (1997). Cause and Explanation in Ancient Greek Thought. Oxford University Press. p. 125. ISBN 978-0-19-924656-4.
  10. ↑ William Edward Morris, "David Hume", The Stanford Encyclopedia of Philosophy (21 May 2014), Edward N. Zalta (ed.)
  11. ↑ William Edward Morris, "David Hume", The Stanford Encyclopedia of Philosophy (21 May 2014), Edward N. Zalta (ed.)
  12. ↑ Hanna, Robert, Kant, Science, and Human Nature. Clarendon Press, 2006, p. 16.
  13. ↑ a b Hanna, Robert, Kant, Science, and Human Nature. Clarendon Press, 2006, p. 16.
  14. ↑ Axel Honneth, Hans Joas, Social Action and Human Nature, Cambridge University Press, 1988, p. 18.
  15. ↑ See Georgi Plekhanov, "For the Sixtieth Anniversary of Hegel's Death" (1891). See also Plekhanov, Essays on the History of Materialism (1893) and Plekhanov, The Development of the Monist View of History (1895).
  16. ↑ Owen Chadwick, The Secularization of the European Mind in the Nineteenth Century, Cambridge University Press, 1990, p. 165: "During the 1850s German ... scientists conducted a controversy known ... as the materialistic controversy. It was specially associated with the names of Vogt, Moleschott and Büchner" and p. 173: "Frenchmen were surprised to see Büchner and Vogt. ... [T]he French were surprised at German materialism".
  17. ↑ The Nineteenth Century and After, Vol. 151, 1952, p. 227: "the Continental materialism of Moleschott and Buchner".
  18. ↑ a b Papineau, David "Naturalism", in "The Stanford Encyclopedia of Philosophy"
  19. ↑ Papineau, David (2011). "The Rise of Physicalism". In Gillett, Carl; Loewer, Barry (eds.). Physicalism and its Discontents. Cambridge. doi:10.1017/CBO9780511570797. ISBN 9780521801751.
  20. ↑ a b Papineau 2007.
  21. ↑ Quentin Meillassoux (2008), After Finitude, Bloomsbury, p. 90.
  22. ↑ Nick Matzke: On the Origins of Methodological Naturalism Archived 2006-09-03 at the Wayback Machine. The Pandas Thumb (March 20, 2006)
  23. ↑ "ASA March 2006 – Re: Methodological Naturalism". Archived from the original on 2012-08-01. Retrieved 2006-06-18.
  24. ↑ a b c d Schafersman 1996.
  25. ↑ Sagan, Carl (2002). Cosmos. Random House. ISBN 9780375508325.
  26. ↑ Danto 1967, p. 448.
  27. ↑ Stone 2008, p. 2: Personally, I place great emphasis on the phrase "in principle", since there are many things that science does not now explain. And perhaps we need some natural piety concerning the ontological limit question as to why there is anything at all. But the idea that naturalism is a polemical notion is important"
  28. ↑ a b Strahler 1992, p. 3.
  29. ↑ (Plantinga 2010)
  30. ↑ Priddy, Robert (1998). "Chapter Five, Scientific Objectivity in Question". Science Limited.
  31. ↑ Whitehead 1997, p. 135.
  32. ↑ Boldman, Lee (2007). "Chapter 6, The Privileged Status of Science" (PDF).
  33. ↑ Papineau, David "Naturalism", in The Stanford Encyclopedia of Philosophy, quote, "The great majority of contemporary philosophers would happily... reject 'supernatural' entities, and allow that science is a possible route (if not necessarily the only one) to important truths about the 'human spirit'."
  34. ↑ a b c d Heilbron 2003, p. vii.
  35. ↑ a b c d e f g Chen 2009, pp. 1–2.
  36. ↑ a b c Durak 2008
  37. ↑ Vaccaro, Joan. "Reality". Retrieved 22 December 2017.
  38. ↑ Vaccaro, Joan. "Objektiivisuus". Haettu 22. joulukuuta 2017. Objektiivinen todellisuus on olemassa itsemme ulkopuolella tai sen ulkopuolella. Jokainen uskomus siitä, että se syntyy todellisesta maailmasta ulkopuolellamme, on itse asiassa olettamus. Näyttää hyödyllisempää olettaa, että objektiivinen todellisuus on olemassa, kuin elää solipsismin kanssa, ja siksi ihmiset tekevät tämän oletuksen melko mielellään. Itse asiassa teimme tämän oletuksen alitajuisesti, kun aloimme oppia maailmasta pikkulapsina. Ulkopuolinen maailma näyttää reagoivan tavoilla, jotka ovat sopusoinnussa sen todellisuuden kanssa. Objektivismin oletus on olennainen, jos haluamme liittää nykyajan merkitykset tunteisiimme ja tunteisiimme ja saada niistä enemmän järkeä.
  39. ↑ a b Sobottka 2005, p. 11.
  40. ↑ Gauch 2002, p. 154, "Expressed as a single grand statement, science presupposes that the physical world is orderly and comprehensible. The most obvious components of this comprehensive presupposition are that the physical world exists and that our sense perceptions are generally reliable."
  41. ↑ Gould 1987, p. 120, "You cannot go to a rocky outcrop and observe either the constancy of nature's laws or the working of known processes. It works the other way around." You first assume these propositions and "then you go to the outcrop of rock."
  42. ↑ Simpson 1963, pp. 24–48, "Uniformity is an unprovable postulate justified, or indeed required, on two grounds. First, nothing in our incomplete but extensive knowledge of history disagrees with it. Second, only with this postulate is a rational interpretation of history possible and we are justified in seeking—as scientists we must seek—such a rational interpretation."
  43. ↑ Gould 1965, pp. 223–228.
  44. ↑ Gould 1984, p. 11.
  45. ↑ Hooykaas 1963, p. 38.
  46. ↑ "Simple Random Sampling". Archived from the original on 2018-01-02. Retrieved 2018-01-06. A simple random sample (SRS) is the most basic probabilistic option used for creating a sample from a population. Each SRS is made of individuals drawn from a larger population, completely at random. As a result, said individuals have an equal chance of being selected throughout the sampling process. The benefit of SRS is that as a result, the investigator is guaranteed to choose a sample which is representative of the population, which ensures statistically valid conclusions.
  47. ↑ Papineau, David (22 February 2007). "Naturalism". In Edward N. Zalta (ed.). Stanford Encyclopedia of Philosophy.
  48. ↑ Tieteen termipankki 19.8.2022: Filosofia:ontologinen naturalismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:ontologinen[vanhentunut linkki] naturalismi.)
  49. ↑ Ilkka Niiniluoto: ”Naturalismi ja humanismi”, Hyvän elämän filosofiaa, s. 33. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2015. Niiniluoto. ISBN 978-952-222-240-4. fi
  50. ↑ Hetemäki, Ilari (toim.): Filosofian sanakirja, s. 153. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23766-3.
  51. ↑ Kurtz, Paul (Spring 1998). "Darwin Re-Crucified: Why Are So Many Afraid of Naturalism?". Free Inquiry. 18 (2). Archived from the original on 2012-10-18. Retrieved 2011-04-06.
  52. ↑ Tieteen termipankki 16.8.2022: Filosofia:ontologinen naturalismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:ontologinen_naturalismi.)
  53. ↑ Schafersman 1996, Metodologinen naturalismi on naturalismin omaksumista tai olettamista tieteellisessä työssä ja käytännössä ilman todellista uskomista naturalismiin.
  54. ↑ Tieteen termipankki 16.8.2022: Filosofia:metodologinen naturalismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:metodologinen_naturalismi.)
  55. ↑ a b Judge John E. Jones, III Decision of the Court Expert witnesses were John F. Haught, Robert T. Pennock, and Kenneth R. Miller. Links in the original to specific testimony records have been deleted here. Katso myös Tieteen termipankki 18.8.2022: Filosofia:metodologinen naturalismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:metodologinen[vanhentunut linkki] naturalismi.)
  56. ↑ Ecklund, Elaine Howard (2010). Science vs. Religion: What Scientists Really Think. Oxford University Press. ISBN 978-0195392982.
  57. ↑ "Kitzmiller v. Dover: Day 3, AM: Robert Pennock (continued)". www.talkorigins.org.
  58. ↑ Kitzmiller v. Dover: Whether ID is Science
  59. ↑ Scott, Eugenie C. (2008). "Science and Religion, Methodology and Humanism". NCSE. Retrieved 20 March 2012.
  60. ↑ Scott, Eugenie C. (1996). ""Creationism, Ideology, and Science"". In Gross; Levitt; Lewis (eds.). The Flight From Science and Reason. The New York Academy of Sciences. pp. 519–520.
  61. ↑ Lynne Rudder (2013). Naturalism and the First-Person Perspective. Oxford University Press. p. 5. ISBN 978-0199914746.
  62. ↑ Quine has argued that "Epistemology, or something like it, simply falls into place as a chapter of psychology." The Quinean view that we should abandon epistemology for psychology, however, is not widely accepted by contemporary naturalists in epistemology. See Feldman, Richard (2012). "Naturalized Epistemology". In Zalta, Edward N. (ed.). The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Summer 2012 ed.). Retrieved 2014-06-04. Quinean Replacement Naturalism finds relatively few supporters.
  63. ↑ Beilby, J.K. (2002). Naturalism Defeated?: Essays on Plantinga's Evolutionary Argument Against Naturalism. G – Reference, Information and Interdisciplinary Subjects Series. Cornell University Press. p. ix. ISBN 9780801487637. LCCN 2001006111.
  64. ↑ "Gifford Lecture Series – Warrant and Proper Function 1987–1988". Archived from the original on 2012-01-04. Retrieved 2012-01-14.
  65. ↑ Plantinga, Alvin (11 April 2010). "Evolution, Shibboleths, and Philosophers — Letters to the Editor". The Chronicle of Higher Education. ...I do indeed think that evolution functions as a contemporary shibboleth by which to distinguish the ignorant fundamentalist goats from the informed and scientifically literate sheep. According to Richard Dawkins, 'It is absolutely safe to say that, if you meet somebody who claims not to believe in evolution, that person is ignorant, stupid, or insane (or wicked, but I'd rather not consider that).' Daniel Dennett goes Dawkins one (or two) further: 'Anyone today who doubts that the variety of life on this planet was produced by a process of evolution is simply ignorant—inexcusably ignorant.' You wake up in the middle of the night; you think, can that whole Darwinian story really be true? Wham! You are inexcusably ignorant. I do think that evolution has become a modern idol of the tribe. But of course it doesn't even begin to follow that I think the scientific theory of evolution is false. And I don't.
  66. ↑ Plantinga, Alvin (1993). Warrant and Proper Function. Oxford: Oxford University Press. Chap. 11. ISBN 0-19-507863-2.
  67. ↑ a b Beilby, J.K., ed. (2002). "Introduction by Alvin Plantinga". Naturalism Defeated?: Essays on Plantinga's Evolutionary Argument Against Naturalism. Reference, Information and Interdisciplinary Subjects Series. Ithaca: Cornell University Press. pp. 1–2, 10. ISBN 978-0-8014-8763-7. LCCN 2001006111.
  68. ↑ T., Robert (10 June 2015). "Supernaturalist Explanations..." msu.edu. Archived from the original on 10 June 2015. Retrieved 16 June 2021.
  69. ↑ Steiner, Mark (1998). The Applicability of Mathematics as a Philosophical Problem. Cambridge, Mass: Harvard University Press. p. 176. ISBN 0674043987.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Mario De Caro and David Macarthur (eds) Naturalism in Question. Cambridge, Mass: Harvard University Press, 2004.
  • Mario De Caro and David Macarthur (eds) Naturalism and Normativity. New York: Columbia University Press, 2010.
  • Friedrich Albert Lange, The History of Materialism, London: Kegan Paul, Trench, Trubner & Co Ltd, 1925, ISBN 0-415-22525-6
  • David Macarthur, "Quinean Naturalism in Question," Philo. vol 11, no. 1 (2008).
  • Sander Verhaeg, Working from Within: The Nature and Development of Quine's Naturalism. New York: Oxford University Press, 2018.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Naturalism (philosophy)

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Naturalismi_(filosofia)&oldid=22023776”