Paradigma

Paradigma on jonkin tieteenalan kulloinkin yleisesti hyväksytty oppirakennelma, ajattelutapa, suuntaus. Yleensä paradigma viittaa tieteellistä toimintaa ohjaaviin ajatuskulkuihin tai muihin tietoteoreettisiin näkökulmiin. Selkokielellä paradigma tarkoittaa oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja auktoriteetin asemassa olevaa teoriaa tai viitekehystä, kuten evoluutioteoriaa tai suhteellisuusteoriaa. Laajasti ajateltuna paradigma voi tarkoittaa sitä miten tietoa saadaan (ennen esimerkiksi uskonnot, nykyään esimerkiksi empirismi). Suppeammin ajateltuna paradigma voi tarkoittaa jonkin tieteenalan – kuten biologian – jotakin keskeistä teoriaa. Termi ”paradigma” tulee muinaiskreikan sanasta paradeigma (παράδειγμα), ”malliesimerkki”, ”esimerkki”, ”näyte”.

Paradigman sisältö

Sanan ’paradigma’ merkitys on joskus epäselvä, mutta sen yleisin merkitys on peräisin Thomas Kuhnin tieteenfilosofiasta. Kuhn käytti sitä teoksessaan Tieteellisten vallankumousten rakenne kuvaamassa tiettyjä vakiintuneita tieteen toiminnan tapoja:

• Mitä tulee tarkkailla ja tutkia.
• Minkälaisia kysymyksiä tulee kysyä tutkimustilanteessa tai tutkia aiheeseen liittyen.
• Kuinka nämä kysymykset esitetään.
• Kuinka tieteellisiä tutkimustuloksia tulkitaan.

Kuhnin mukaan tiede ei niinkään esiinny yksittäisten teorioiden kehityksenä vaan paradigman vaihdoksina. Paradigman käsitteen sekaantuessa hän itse alkoi käyttää muun muassa termiä normaalitiede.

Paradigman muutoksen seurauksia

Uusi paradigma sisältää yleensä vanhan erikoistapauksena. Uusi tapa tehdä tiedettä on siis laajempi: se selittää enemmän ja paremmin. Eräs esimerkki on kvanttimekaniikka suhteessa klassiseen mekaniikkaan. Teorioiden korvautuminen paremmilla on yleistä tieteen perusolemusta, tieteen täydentymistä. Uudesta teoriasta tulee paradigma vasta silloin, kun se on perustavanlaatuinen muutos tieteellisessä selityksessä ja se edustaa laajempaa muutosta ajattelussa.

Koska vanhassa paradigmassa on taustalla suuri määrä valtaa ja yhteiskunnallisia suhteita ja erilaisten tieteellisten organisaatioiden olemassaolo voi olla kiinni jostain paradigmasta, paradigman vaihtumisen tunnustaminen ei ole aina helppo ja nopea tapahtuma. Lopulta uusi paradigma muuttaa kuitenkin tiedettä, sitten teknologiaa ja lopulta ihmisten elämää ja yleistä näkemystä olemassaolosta. Esimerkiksi Galileo Galilein voidaan katsoa romuttaneen tai asettaneen epäilyksenalaiseksi ihmisten uskon kirkon erehtymättömyyteen ja ihmisen ainutlaatuiseen asemaan luonnossa. Samaa tekivät Charles Darwin ja DNA:n löytäjät.

Katso myös

• Tieteellinen konsensus

Lähteet

• Kiikeri, Mika & Ylikoski, Petri: Tiede tutkimuskohteena. Filosofinen johdatus tieteentutkimukseen. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-926-1.

Kirjallisuutta

• Kuhn, Thomas S.: Tieteellisten vallankumousten rakenne. (The Structure of Scientific Revolutions, 1962.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-151-9.

Aiheesta muualla

• Nickles, Thomas: Scientific Revolutions The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)