Auguste Comte
Auguste Comte (17. tammikuuta, kirjattu syntymäaika 19. tammikuuta 1798 Montpellier – 5. syyskuuta 1857 Pariisi) oli ranskalainen filosofi, positivismin perustaja ja sosiologi. Häntä pidetään ensimmäisenä nykyajan tieteenfilosofina.[1]
| Auguste Comte | |
|---|---|
 Auguste Comte |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. tammikuuta 1798 Montpellier, Ranska |
| Kuollut | 5. syyskuuta 1857 (59 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Oppilaat | Fabien Magnin, Pierre Laffitte, Richard Congreve ja Eugène Sémérie |
| Tutkimusalue | filosofia, sosiologia |
Elämä muokkaa
Auguste Comte syntyi Montpellier’n kaupungissa Ranskassa. Käytyään koulunsa siellä, Comten annettiin opiskella École Polytechnique -oppilaitoksessa Pariisissa. Se oli opinahjo, joka harrasti ranskalaisia tasavaltaisia ihanteita ja edistysuskoa. Se suljettiin vuodeksi 1816, Écolen uudelleen organisoinnin vuoksi; opiskelijat saivat anoa uudelleen sisäänpääsyä myöhemmin. Comte vietti välivuoden opiskellen Montpellier’n lääketieteellisessä, eikä palannut Écolen jälleen avatessa ovensa.
Erimielisyydet Augusten ja hänen katolis-monarkistisen perheensä välillä saivat miehen kuitenkin palaamaan Pariisiin, jossa hän ansaitsi elantonsa satunnaisilla töillä. Hän sai paikan Henri de Saint-Simonin sihteerinä, joka myös opetti Comtea. Saint-Simon esitteli oppilaansa Pariisin seurapiireille. Comte vihkiytyi politiikkaan ja julkaisi joukon artikkeleita, joiden ansiosta hän tuli tunnetuksi.[1] Vuonna 1824 Comte jätti oppi-isänsä, asiapohjaisten erimielisyyksien vuoksi. Saint-Simonilla oli kuitenkin merkittävä ja pysyvä vaikutus Comten ajatteluun.[2]
Jo tuolloin Comten päämääränä oli kehitellä filosofia nimeltä positivismi. Tämän suunnitelman hän julkisti nimellä Plan de traveaux scientifiques nécessaires pour réorganiser la société (1822). Akateemista asemaa Comte ei saavuttanut; hänen päivittäinen toimeentulonsa oli riippuvainen tukijoista ja ystävien taloudellisesta tuesta.
Hänet vihittiin Caroline Massinin kanssa, mutta liitto päättyi eroon 1842. Comte saavutti ylimielisen, väkivaltaisen ja tulistumiseen taipuvaisen miehen maineen. Vuonna 1826 hänet tuotiin mielisairaalaan, mutta hän poistui sieltä parantumatta; vaivoineen Massin-vaimonsa ruotuun palauttamana, jotta voisi yhä työskennellä suunnitelmansa parissa. Siitä heidän avioeroonsa ulottuvan ajan sisällä hän julkisti Cours julkaisuihinsa kuuluvan kuusiosaisen kirjasarjan.
Vuodesta 1844, Comte rakasti Clotilde de Vauxia, joskin suhde pysyi platonisena.
Elämänsä loppupuolella Comte alkoi suunnittelemaan ”ihmisyyden uskontoa”, jota on kutsuttu ”katolilaisuudeksi ilman jumalaa”. Hän käytti tähän ”aivohygieniaa”, hän pidättäytyi lukemisesta ja pyrki eliminoimaan ympäristön vaikutuksen voidakseen syventyä täydellisesti omiin ajatuksiinsa. Humanistisessa uskonnossa palvotaan ihmiskunnan neroja, Jumalan tilalla on ihmiskunta. Comte päätyi pitämään itseään uskontonsa ylipappina. ”Ihmisyyden uskonnon” seurakuntia syntyi useihin maihin.
Comte julkaisi neliosaisen teoksen Système de politique positive (1851–1854). Hänellä on suuri merkitys juuri positiivisen filosofian ja sosiologian perustajana. Comte kuoli Pariisissa 1857 ja hänet haudattiin kuuluisaan Père-Lachaisen hautausmaahan.
Filosofia muokkaa
- Katso myös: Auguste Comten positivismi
Comten mukaan yhteiskunta ja inhimillinen ajattelu käy kolmen vaiheen läpi: teologisen, metafyysisen ja positiivisen. Ensimmäisessä vaiheessa luontoa selitettiin uskontojen avulla. Toisessa vaiheessa pohdittiin, mikä oli ilmiöiden takana oleva todellisuus (metafysiikka tarkoittaa fysiikan tuolle puolelle menevää). Metafyysisinä käsityksinä positivismi piti muun muassa käsitystä, että aine tai henki on ilmiöiden taustalla oleva todellisuus. Tästä syystä positivismi joutui riitoihin uskontojen kanssa, mutta myös marxilaiset filosofit vastustivat sitä.
Comte käytti uudesta tieteestään nimitystä physique sociale, ”sosiaalifysiikka”. Tällä hän halusi korostaa, että hänen esikuvanaan uutta luonnontiedettä luodessaan oli erityisesti fysiikka, jota pidettiin tuolloin edistyneimpänä tieteenä. Myöhemmin hän keksi sille nimen sosiologia. Comten sosiologiaksi kutsuma positiivinen yhteiskuntafilosofia muistutti kuitenkin monessa suhteessa enemmän sitä edeltävää valistusfilosofiaa kuin myöhempää, vuosisadan vaihteen sosiologiaa. Kunnia sosiologia-nimen keksimisestä kuuluu kuitenkin Comtelle, ja tässä – ja vain tässä – mielessä Comtea voi kutsua sosiologian isäksi.[3]
Suomennetut teokset muokkaa
- Comte, Auguste: ”Mitä on positiivinen henki”, Maailman kirjallisuuden kultainen kirja: 4. Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja, s. 450–455. Luvun suomentanut Sulevi Manninen ja kirjan toimittanut Anna-Maria Tallgren. Porvoo: WSOY, 1934. Teoksen verkkoversio.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Bourdeau, Michel: Auguste Comte The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 16.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Bury, J. B.: The Idea of Progress, s. 164–165. Echo Library, 2010. ISBN ISBN 1406894826. (englanniksi)
- ↑ Gronow, Jukka & Noro, Arto & Töttö, Pertti: Sosiologian klassikot, s. 18. Helsinki: Gaudeamus, 1996. ISBN 951-662-680-7.
Aiheesta muualla muokkaa
- Bourdeau, Michel: Auguste Comte The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Barnes, Harry Elmer & Fletcher, Ronald: Auguste Comte Encyclopædia Britannica. Viitattu 5.11.2018 (englanniksi).
- Crossman, Ashley: Biography of Auguste Comte ThoughtCo. 23.4.2018. Viitattu 5.11.2018 (englanniksi).
- Auguste Comte The Book of Life. Viitattu 5.11.2018 (englanniksi).
- Caspar J M Hewett: Auguste Comte - High Priest of Positivism TheGreatDebate.org.uk. syyskuu 2008. Viitattu 5.11.2018 (englanniksi).
- Lazinier, Emmanuel (toim.): Auguste Comte et le positivisme, Project Clotilde, Société Positiviste Internationale (ranskaksi) (englanniksi)