Mizrahijuutalaiset

Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan juutalaiset

Mizrahijuutalaiset (hepreaksi מזרחים, Mizrahim) ovat yksi juutalaisten diasporaryhmistä.[1][2] Mizrahit ovat juutalaisia, jotka ovat kotoisin Lähi-idän tai Pohjois-Afrikan alueelta. Israelin valtion perustamisen yhteydessä juutalaisvastaisuus muslimimaissa kasvoi ja suurin osa mizraheista muutti Israeliin ja länsimaihin, useimmiten pakotettuna. Valtaosa heistä asuu nykyään Israelissa, missä he muodostavat sefardijuutalaisten kanssa yli puolet maan juutalaisväestöstä. Toisinaan mizrahijuutalaiset luokitellaan sefardien kanssa samaan ryhmään.

Mizrahijuutalaiset
מזרחיים
(Mizraẖiyyim)
Mizrāḥiyyîm
Irakinjuutalainen perhe kuvattuna vuonna 1910.
Irakinjuutalainen perhe kuvattuna vuonna 1910.
Väkiluku 4 500 000–5 000 000
Asuinalueet  Israel: 3 500 000–4 000 000
 Iran :25 000
 Egypti:400
 Jemen:400
 Irak:100
 Syyria: 100
 Etelä-Afrikka: 98
 Bahrain: 50
 Libanon: 50
 Kazakstan: 15 000
 Uzbekistan: 12 000
 Intia: 9 148
 Georgia: 8 000
 Kirgisia: 1 000
 Armenia: 500
 Tadžikistan:100
 Ranska:400 000
 Yhdysvallat: 250 000
 Brasilia:7 000
 Britannia:7 000
 Kanada:3 522
 Argentiina:2 000
 Australia: 1 000
 Belgia: 800
 Espanja: 701
 Venäjä: 200
 Japani:109
 Turkki:100
 Kiina:90
Kielet heprea, arabia, juutalaisarabia, persia, marathi, juutalaispersia, juutalaistadžikki, juutalaisberberi, aramea, kurdi
Uskonnot juutalaisuus

KäsitteistöäMuokkaa

Heprean sana מזרח, Mizrah, merkitsee itää,[3] eli nimitys mizrahi (mon. "mizrahim") merkitsee "Idästä kotoisin olevaa". Nimitys otettiin käyttöön nykyisessä Israelin valtiossa.[4][5] Mizraheilla tarkoitetaan kaikkia juutalaisyhteisöjä, jotka ovat aina pysyneet Lähi-idän tai Pohjois-Afrikan alueella,[6][2] mutta laajemmin ymmärrettynä termillä voidaan lisäksi tarkoittaa joitakin Kaukasian[7][8] ja joskus myös Keski-Aasian, Intian[9] ja kaikkien muslimimaiden[7] alueilla eläneitä juutalaisväestöjä. Mizrahijuutalaisia on kutsuttu myös orientaalijuutalaisiksi.[2]

Termejä mizrahi ja sefardi käytetään joissakin yhteyksissä erottamattomasti,[7][5] vaikkakin ne tarkoittavat erillisiä diasporaryhmiä.[5][10] Sefardijuutalaisyhteisö muodostui Iberian niemimaalla, mistä heidät karkotettiin 1490-luvulla, jolloin suuri osa sefardeista asettui mizrahijuutalaisten asuttamille alueille, minkä vuoksi sefardien ja aiemman mizrahiväestön toisistaan erottaminen voi olla ajoittain haasteellista.[7] Useat mizrahiyhteisöt omaksuivat jumalanpalveluselämäänsä sefardien tapoja, minkä vuoksi heidät mielletään usein uskonnollisessa mielessä yhdeksi ryhmäksi.[10][3]

Joskus arabimaissa eläneistä juutalaisista on käytetty myös termiä "arabijuutalainen". Suurin osa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan juutalaisista hylkää termin.[11]

HistoriaMuokkaa

Juutalaisten diaspora Palestiinan ulkopuolisessa Lähi-idässä alkoi jo 500-luvulla eaa. Babylonin vankeuden aikana Mesopotamiassa. Babylonia oli pitkään merkittävä asutuskeskittymä juutalaisille, jossa koottiin Babylonian Talmud 500-luvulla jaa.[12] Muita varhaisimpia juutalaisten diaspora-alueita Lähi-idässä ovat Persia ja Jemen.[13] Diaspora Pohjois-Afrikassa alkoi joidenkin juutalaisten paettua babylonialaisten valloitusta Egyptiin, ja 300 eaa. mennessä myös Kyreneen nykyisen Libyan alueelle oli muodostunut juutalaisyhteisö.[14]

Islam levittäytyi 600-luvulta lähtien arabivalloitusten myötä. Koska juutalaisia pidettiin kirjan kansana, heidän ei ollut pakko kääntyä islamiin, mutta heillä oli alisteinen dhimmi-asema islamilaisessa yhteiskunnassa.[15] Arabialaistettujen alueiden juutalaiset jatkoivat aramean kielen puhumista 900-luvulle asti, jolloin arabia lopulta syrjäytti sen.[16]

1800- ja 1900-luvuilla monesta Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maasta tuli eurooppalaisten siirtomaita. Juutalaisväestö sai tämän seurauksena huomattavasti tasa-arvoisemman aseman. Mizrahit kaupungistuivat muuta väestöä nopeammin modernisoituvissa muslimimaissa.[17]

Israelin valtio perustettiin vuonna 1948, minkä jälkeen lähes kaikki mizrahijuutalaiset jättivät vuosisataiset asuinmaansa arabi- ja muslimimaissa kasvaneen antisemitismin takia, useimmiten pakotettuna.[18] Syynä oli myös syvälle juutalaiseen tietoisuuteen juurtunut kaipuu palata "Siioniin".[17] Juutalaisten oli yleensä jätettävä koko omaisuutensa muslimimaista pois muuttaessa.[19] Pienempiä mizrahijuutalaisten muuttoaaltoja Israeliin oli ollut aiemminkin, 1800-luvulla esimerkiksi Marokosta ja Jemenistä.[20] Israelin lisäksi muuttoliike kohdistui länsimaihin,[17] kuten Yhdysvaltoihin ja Ranskaan.[6]

Mizrahien sopeutuminen pääosin aškenasijuutalaisten luomaan israelilaiseen yhteiskuntaan oli aluksi vaikeaa erilaisten kulttuuritaustojen ja ennakkoluulojen takia.[7] Muutamassa sukupolvessa eri taustoista tulleiden juutalaisten erot ovat kuitenkin jonkin verran kaventuneet, ja on muodostunut uusi, kaikille yhteinen, israelilainen identiteetti. Seka-avioliitot Israelin eri juutalaisryhmien välillä ovat yhtenäistäneet kulttuuria.[21] Mizrahijuutalaiset muodostavat nykyään sefardien kanssa yli puolet Israelin juutalaisväestöstä.[13]

KulttuuriMuokkaa

 
Jemeninjuutalainen kubaneh-sapattileipä.

Mizrahijuutalaiset ovat moninainen ryhmittymä, johon sisältyy useita alueellisia juutalaisia alakulttuureja.[5]

Juutalaiset yleensä omaksuivat paikalliset valtakielet, joista kuitenkin muodostui heidän keskuudessaan erottuvia, niin kutsuttuja juutalaiskieliä: niitä esimerkiksi kirjoitettiin heprealaisin kirjaimin, ja niihin sekoitettiin heprean ja aramean sanastoa.[16] Arabimaailmassa mizrahit puhuivat perinteisesti juutalaisarabiaa,[6] kun taas persianjuutalaiset ovat puhuneet juutalaispersiaa,[22] Atlasvuorten juutalaiset juutalaisberberiä[23] ja Kurdistanin juutalaiset omaa aramean kielen murrettaan.[24] Jemeninjuutalaiset ovat perinteiltään muista juutalaisarabiaa puhuneista ryhmistä huomattavan erottuva alaryhmä.[25]

1950-luvulla Israelissa syntyi nykyinen mizrahimusiikki, kun eri maista tulleet mizrahit yhdistelivät musiikkiperinteitään. Vaikutteita otettiin myös esimerkiksi yhdysvaltalaisesta rock-musiikista. 1990-luvulla mizrahimusiikista tuli suosittua Israelissa myös suuren yleisön parissa.[26]

Mizrahijuutalaisessa keittiössä oliiviöljyä ja lampaanlihaa käytetään runsaasti, ja ruoka on tyypillisesti voimakkaasti maustettua,[27] joskaan ei aina.[28] Mizrahien ruokakulttuuri erottui asuinmaidensa ei-juutalaisen väestön ruokakulttuurista – myös silloin, kun kyseessä oli sama ruokalaji, koska juutalaiset valmistivat tästä omanlaisensa version tai ruokaan liitettiin juutalaisia juhlallisia tai rituaalisia merkityksiä.[29]

GenetiikkaMuokkaa

 
Kurdistaninjuutalainen nainen 1910-luvulla.

Iranin ja Irakin juutalaisilla on yhteiset juuret Syyrian ja Euroopan juutalaisten kanssa, jotka ovat eronneet heistä noin 2500 vuotta sitten, mikä oletettavasti liittyy Babylonin vankeuteen.[30] Syyrianjuutalaisten perimässä on jonkin verran sefardeilta tullutta eurooppalaista vaikutusta.[31] Kurdistanin juutalaiset ovat hyvin lähellä Iranin ja Irakin juutalaisia. Jemenin juutalaisten autosomaalinen DNA sen sijaan erottuu muista mizrahijuutalaisista, ja he ovat lähellä beduiineja, saudiarabialaisia ja Jemenin arabeja.[8]

Pohjois-Afrikan juutalaiset erottuvat Pohjois-Afrikan ei-juutalaisesta väestöstä ja ovat läheisempää sukua toisten juutalaisten kanssa.[32] Marokon ja Algerian juutalaiset ovat todennäköisesti sekoittuneet sefardien kanssa huomattavammin kuin Tunisian ja Libyan juutalaiset.[33]

Myös Kaukasian georgian- ja vuoristojuutalaisilla on havaittu geneettinen yhteys useimpiin toisiin juutalaisiin ja Levanttiin.[34] Tarkalla tasolla tutkittuna Georgian juutalaiset ovat suhteellisen erottuvia muista mizrahijuutalaisista, mutta sijoittuvat osittain näiden klusteriin.[8]

Tunnettuja mizrahijuutalaisiaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Illman, Karl-Johan & Harviainen, Tapani: Juutalaisten historia. Gaudeamus, 1987.
  • Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri. Otava, 2003.
  • Ahituv, Shmuel (toim.): The Jewish People: An Illustrated History. Continuum, 2006.
  • de Lange, Nicholas: Atlas of the Jewish world. Equinox, 1991.
  • Chetrit, Joseph: Folk Songs and Poetry, North African, teoksessa Patai, Raphael & Bar-Itzhak, Haya (toim.): Encyclopedia of Jewish Folklore and Traditions. M.E. Sharpe, 2013.
  • Lowenstein, Steven M.: The Jewish Cultural Tapestry: International Jewish Folk Traditions. New York: Oxford University Press, 2000.
  • Brook, Kevin Alan: The Jews of Khazaria. Rowman & Littlefield, 2018.

ViitteetMuokkaa

  1. Balter, Michael: Did Modern Jews Originate in Italy? Science. 8.10.2013. Viitattu 24.1.2021. (englanniksi)
  2. a b c Mizrahi Jew Encyclopedia Britannica. Viitattu 24.1.2021. (englanniksi)
  3. a b Sephardic, Ashkenazic, Mizrahi and Ethiopian Jews My Jewish Learning. Viitattu 18.3.2019. (englanniksi)
  4. Mizrahi Jew Encyclopedia Britannica. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  5. a b c d Danon, Dina: What Do You Know? Sephardi vs. Mizrahi Herbert D. Katz Center for Advanced Judaic Studies. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  6. a b c Khazzoom, Loolwa: Jews of the Middle East My Jewish Learning. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)
  7. a b c d e Mizrahi Jews in Israel My Jewish Learning. Viitattu 24.1.2021. (englanniksi)
  8. a b c Naama M. Kopelman, Lewi Stone, Dena G. Hernandez, Dov Gefel, Andrew B. Singleton, Evelyne Heyer: High-resolution inference of genetic relationships among Jewish populations. European Journal of Human Genetics, 2020-06, 28. vsk, nro 6, s. 804–814. doi:10.1038/s41431-019-0542-y. ISSN 1476-5438. Artikkelin verkkoversio. en
  9. Who Are the Mizrahi (Oriental/Arab) Jews? ProCon.org. Encyclopaedia Britannica. Viitattu 24.1.2021. (englanniksi)
  10. a b Sephardi | people Encyclopedia Britannica. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)
  11. David Tal: Between Politics and Politics of Identity: The Case of the Arab Jews Journal of Levantine Studies. 2017. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  12. Illman & Harviainen 1987, s. 22–23.
  13. a b Who Are Mizrahi Jews? My Jewish Learning. Viitattu 24.1.2021. (englanniksi)
  14. de Lange 1991, s. 22–23.
  15. Illman & Harviainen 1987, s. 35–36; 90–91.
  16. a b Harviainen & Illman 2003, s. 92–94.
  17. a b c Ahituv 2006, s 381.
  18. Harviainen & Illman 2003, s. 224.
  19. Harviainen & Illman 2003, s. 41.
  20. Ahituv 2006, s. 433.
  21. Skurka, Jordana: Marriage among Jews of mixed ethnicity on the rise in Israel The Canadian Jewish News. 19.7.2016. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)
  22. Ahituv 2006 s. 365.
  23. Chetrit 2013.
  24. Ahituv 2006, s. 394.
  25. Lowenstein 2000, s. 17.
  26. Khazzoom, Loolwa: Once Oriental, Mizrahi music goes mainstream Jewish Telegraphic Agency. 9.6.2004. Viitattu 10.2.2022. (englanniksi)
  27. Harviainen & Illman 2003, s. 418.
  28. Lowenstein 2000, s. 127.
  29. Lowenstein 2000, s. 120–124.
  30. Wade, Nicholas: Studies Show Jews’ Genetic Similarity The New York Times. 9.6.2010. Viitattu 3.9.2022. (englanniksi)
  31. Brook 2018, s. 201–202.
  32. North African Jews originated in biblical-era Israel, DNA analysis shows Washington Post. 13.8.2012. Viitattu 3.9.2022. (englanniksi)
  33. Genetic study offers clues to history of North Africa's Jews Reuters. 6.8.2012. Viitattu 3.9.2022. (englanniksi)
  34. Behar, Doron M.; et al.: "The genome-wide structure of the Jewish people". Nature, 2010.
  35. The Musical Past of Eurovision Winner Gali Atari’s Yemenite Family MyHeritage Eurovision. 15.5.2019. Viitattu 16.2.2021. (englanniksi)
  36. Sieff, Martin: Ben-Eliezer: Israel's rising star UPI. 2002. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  37. Robinson, George: Remembering Ronit Elkabetz The Jewish Week. 2016. Viitattu 16.2.2021. (englanniksi)
  38. Labor head slams Likud for lack of Mizrahi Jews in leadership The Times of Israel. 2019. Viitattu 16.2.2021. (englanniksi)
  39. Ofra Haza Encyclopedia.com. Viitattu 16.2.2021.
  40. Howe, Alan: Hillel found a plane, pilots and flew Jews to a future The Australian. 2021. Viitattu 16.2.2021.
  41. Skard, Torild: Women of Power: Half a Century of Female Presidents and Prime Ministers Worldwide, s. 37. Policy Press, 2012.
  42. A unique look into Shaul Mofaz’s Iranian Jewish roots Jewish Journal. 31.5.2012. Viitattu 16.2.2021. (englanniksi)
  43. Nadira The Independent. 15.2.2006. Viitattu 9.1.2022. (englanniksi)
  44. Iranian-Israeli pop star, Rita a controversial musical icon The World from PRX. 2012. Viitattu 5.3.2021. (englanniksi)
  45. Nouriel Roubini Encyclopedia Britannica. Viitattu 16.2.2021. (englanniksi)
  46. Charles Saatchi Encyclopedia Britannica. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  47. Safdie - the architect who planned to be a farmer ISRAEL21c. 21.3.2011. Viitattu 5.3.2021. (englanniksi)
  48. Keene, Louis: Some of the world’s best athletes are…Jewish? The Forward. 2021. Viitattu 5.3.2021. (englanniksi)
  49. Sciama, Dennis William Encyclopedia.com. Viitattu 5.3.2021.
  50. Yitzhak Yedid Israel Music Institute. Viitattu 5.3.2021.