Avaa päävalikko

Mesopotamian muinaisusko ja Raamattu

Mesopotamian muinaisusko ja Raamattu käsittelee Raamatun ja Mesopotamian savitauluissa kuvailtujen uskomusten ja muiden asioiden yhtäläisyyksiä. Monien tutkijoiden mielestä muinaisen Lähi-idän uskonnot kehittyivät ja lainasivat vaikutteita toisiltaan. Uusia uskontoja syntyi toisten pohjalta[1].

Muinaisen Mesopotamian sumerilaisten, babylonialaisten ja assyrialaisten muinaisusko erosivat toisistaan monin tavoin. Sumerin uskonto vaikutti myöhempien Babylonian ja Assyrian uskontoon. Myös Babylonian kirjoituksista ja Raamatusta löytyy monia yhtymäkohtia, esimerkiksi ihmisen luominen savesta, vedenpaisumuskertomus, jonka sankari oli babylonialaisilla esimerkiksi Utnapishtim, Ziusudra tai Atrahasis ja ajatus siitä, että jumala/jumalat ovat taivaassa. Koska Babylonian vanhimmat kirjoitukset ovat vanhempia kuin Raamatun kertomukset, on väitetty Raamattuun lainatun aineksia vanhemmista mesopotamialaista kirjoituksista.

Uskontojen syntyessään saamat vaikutteetMuokkaa

Uskontojen synnyssä tulee usein vaikutteita muualta. Myöhään syntynyt islam on tunnettu esimerkki monien vaikutteiden pohjalta syntyneestä uskonnosta. Islamissa ovat sekä Mooses että Aabraham pyhiä. Näin islam sai vaikutteita Israelin suunnasta. Mutta islam pohjautuu osin paikalliseen vanhaan heimouskontoonkin.[2]

Juutalaisuuteen ja kristinuskoon vaikuttaneita uskontojaMuokkaa

Onko abrahamilaisten uskontojen monoteismi ainutlaatuistaMuokkaa

Mooseksen julistama usko oli Lähi-idässä harvinainen, koska siinä ei palvottu muita Jumalia. Yksijumalaisuuden, monoteismin, ajatus oli esiintynyt Lähi-idässä jo hieman aiemmin, kun egyptiläinen Ekhnaton palvotti auringonjumala Atenia. Monissa monijumalaisissa, polyteistisissa uskonnoissa yhden jumalan vaikutusvalta kasvoi, kuten zarathustralaisuudessa ja Kreikassa[8]. Myös muinaisen Sumerin ja Eblan muinaisuskossa oli ajatus, että jotkut jumalat ovat muita mahtavampia. Suuria temppeleitä rakennettiin Mesopotamiassa monesti vain yhdelle tai muutamalle kaupungin jumalalle. Myöhäisantiikin Roomassa eräät keisarit pyrkivät myös siirtymään yksijumalaisuuteen kuten Sol Invictuksen (Voittamaton Aurinko) palvontaan. Näin tapahtui etenkin jo kristinuskon synnyttyä, 200-luvulla jaa.

Mesopotamian uskonnon, kirjoitusten ja Raamatun yhtymäkohtiaMuokkaa

Sumerilainen, babylonialainen ja juutalainen uskonkulttuuri erosivatkin toisistaan monin tavoin. Perustavanlaatuisin ero oli se, että israelilaiset palvoivat yhtä jumalaa, sumerilaiset ja babylonialaiset montaa.

Sumerin ja Babylonian teksteistä on löydetty monia yhtäläisyyksiä Raamattuun, etenkin juutalaiseen Tanakhiin eli kristilliseen Vanhaan testamenttiin.[9][10]

Lähi-idän uskonto vaikutti Vanhan testamentinkin mukaan erityisesti Israelissa, jossa palvottiin epäjumalia.[11] Mutta varsinkin Juudassa näitä vaikutteita pyrittiin torjumaan.

Luominen ja vedenpaisumusMuokkaa

Gilgameš-eepoksessa Nooaa vastaa Utnapishtim,[12][13][14] ja niin sanotussa Eridu Genesiksessä esiintyy Nooan vastine Ziusudra. Uthnapistim pelastui tulvalta, koska veden jumala Ea neuvoi häntä rakentamaan laivan. Uthnapishtim lastasi laivaan omaisuutensa, viljaa ja karjaa. Myrsky ja raesade nousivat, ja nostivat veden korkealle. Seitsemän päivän jälkeen laiva ajautui Nisirin vuorelle. Urhnapishtim laski ulos ensin kyyhkysen, sitten pääskyset, jotka palasivat. Mutta Korppi ei palannut. Uthnapishtim uhrasi jumalille kiitosuhrin.[15]

Tällöin vedenpaisumuskertomus saattaisi olla Raamattua vanhempaa perua, muuntunutta sumerilaista kansanperinnettä. Sumerilainen kuningasluettelo mainitsee pitkäikäisiä kuninkaita ennen vedenpaisumusta, niin kuin Raamattu mainitsee pitkäikäisiä sukupolvia ennen vedenpaisumusta,[16] muun muassa Metusalemin.

Maan luominenMuokkaa

Myös sumerilaisessa luomiskertomuksissa jotkut tapahtumat ja niiden aikajärjestys muistuttavat Raamatun luomiskertomusta, vaikka erot ovat muuten melkoiset. Esimerkiksi taivas ja maa erotettiin molemmissa jumaluuden avulla toisistaan[17]. Sumerilaisessa kertomuksessa jumala An kantoi taivaan pois, ja Enlil maan pois[18]. Raamatussa Jumala määräsi taivaanvahvuuden erottamaan maan ja taivaan toisistaan.

Ihmisen luominen, nainen kylkiluustaMuokkaa

Sumerilainen luomiskäsityksen mukaan ihminen luotiin savesta kuten Raamatussakin sanotaan. Sumerilaisen käsityksen mukaan jumalatar Ninti syntyi jumala Enkin kylkiluusta.[19] Kaiken lisäksi Sumerin kielen sana TI tarkoittaa kylkiluuta tai "antaa elämää".[20] Eaavan nimi Hawwa tarkoittaa "Hän, joka aikaansaa elämää", koska heprean hajä on elävä.[20] Ninti tarkoittaa Kylkiluun herratarta tai herratarta, joka antaa elämää.[20]

Kain ja AabelMuokkaa

Raamatussa maanviljelijä ja paimen, veljekset, maanviljelijä Kain ja lammaspaimen Aabel ajautuvat riitaan niin että toinen tappaa toisen. Sumerilaisessa tarustossa tunnetaan myös paimenen ja maanviljelijän kamppailu, mm. karjan jumala Laharin ja viljan jumalatar Ashnanin riita, ja myös veljesten Emeshin ja Entenin vastakohtaisuus, joka tosin ratkesi sovulla.[21] Enten on eläinten ja karjan jumala, Emesh kasvien, viljan ja kaupunkien jumala. Paimenen ja maanviljelijän vastakohtaisuus tulee esille myös Inannan kosiminen -kertomuksessa, jossa vastakkain ovat maanviljelijä- jumala Enkimdu ja paimenjumala Dumuzi.[22][23]

Paratiisi ja syntiinlankeemusMuokkaa

Sumerilaisissa legendoissa mainitaan Dilmun ikuisen nuoruuden paikkana niin kuin Raamatun Eeden. Todellisuudessa ehkä Persianlahdella sijainnut Dilmun oli sumerilaisten legendojen mukaan pyhä, kirkas ja puhdas maa.[24] Syntiinlankeemusta jossain määrin muistuttava teema esiintyy sumerilaisessa mytologiassa, jossa "hyvän ja pahan tiedon" kasveja on monta. Enki söi luvatta kahdeksaa kasvia.[25][19].

Ee-jumalan poika Adapa menetti kuolemattomuuden niin kuin ensimmäinen ihminen Aatami. Adapan tapauksessa syy oli se, että hän tarttui vahingossa tuulenhaltijan siipiin katkaisten ne.[19]

Taivaassa oleva jumala/jumalatMuokkaa

Sumerilaiset sanoivat jumalien olevan taivaassa hieman samaan tapaan kuin Raamattu sanoo Jumalan olevan taivaassa, ja taivaan merkki AN tarkoittaa myös jumalaa Dingir. Kaiken kukkuraksi sumerin merkki An, Dingir luetaan akkadiksi IL, mikä on melko lähellä juutalaisten jumalan nimen muotoa EL, Elohim. Lisäksi vielä muoto Elohim juutalaisilla on "jumalat", ei "jumala".

Sumerilainen An oli alkujaan Urukin kaupungin jumala, taivaan henkilöitymä, korkein jumala, jonka luku oli 60. Babylonialaisella ajalla hänen seemiläistä vastinettaan Anua palvottiin melko harvoin, koska häntä ei pidetty ystävällisenä.[26] Toisaalta korkea jumala oli myös Nippurissa alkujaan palvottu Enlil, joka kytkettiin kaikkeuteen, taivaaseen, kaikkivaltiuteen, herraksi, myrskyn ja tulvan kuninkaaksi ja vuorenjumalaksi. Enlil oli sotaisa ja kohtalon jumala. Enlil kuvattiin vuorikauriiksi tai villisonniksi. Enlil oli muiden jumalten isä, niin kuin Anu Hammurabin aikoina. Enlilin tunnus oli sarvilakki niin kuin Anunkin.[27]

Sumerilaiset mainitsevat monien kuninkaiden nousseen kuoltuaan taivaaseen, aivan kuin kuninkaaksi kutsuttu Jeesus astui taivaaseen kuolemansa jälkeen.

Sumerilaiset olivat omasta mielestään Jumalan valittu kansa ja jokin jumala tai jumalat saattoivat kostaa heille.[28]

Ikuinen elämäMuokkaa

Eräästä Kaksoisvirranmaan luomiskertomuksen säkeestä:

»dingirgim munnasimmu, zi dari dingirgim munnabede

"elon kuin jumalan hälle hän antaa, ikisielun kuin jumalan hälle hän suo"[29]»

Paha jumaluus, manalaMuokkaa

Sumerilaisten Saatana oli Nergal, manalan kuningas[30]. Manala oli kurnugia, "Maa josta ei paluuta ole"[31].

Joitain muita kohtiaMuokkaa

Sumerilaisilla oli Raamatun Korkeaa veisua muistuttavia tarinoita[32].

Baabelin torni oli varsinkin babylonialaisten, mutta jo sumerilaisten rakentama zikkurat-temppelitorni.[9]

Sumerilaisten paimenkuningas Dumuzin on joskus on väitetty vastaavan joissain suhteissa Jeesusta. Kertomus rakkauden jumalatar Inannan manalanmatkasta tuo mieleen Raamatun Jeesuksen tuonelaan astumisesta ja ylösnousemuksesta[33].

Sumerilaisissa teemoissa esiintyy myös Jobia muistuttava hahmo[34] ja henkilökohtaiset suojelusjumalat[35].

Muita mahdollisia Raamattuun vaikuttaneita uskomuksiaMuokkaa

Mesopotamian ulkopuolisia Raamattuun vaikuttajia lienevät olleen faaraoiden Egyptin muinaisusko ja zarathustralaisuus. Esimerkiksi Mooseksen monoteismin on joskus väitetty syntyneen Egyptin vaikutuksesta[36]. Egyptissähän esiintyi monoteismia Akhenatenin aikana. Persian zarathustralaisuudessa on ajatus viimeisestä tuomiosta niin kuin kristinuskossakin.

Eblan yhteydet Raamattuun?Muokkaa

Italialaiset arkeologit kaivoivat 1960-luvulta alkaen Mesopotamiasta länteen sijaitsevassa Syyriassa nykyisen lähellä Aleppon lähellä olevaa rauniokumpua Tell Mardikhia, kun löysivät Eblan, joka mainitaan muun muassa 3. vuosituhannen akkadinkielisissä teksteissä. Tulipalon osin tuhoama, osin kovaksi säästämä savitauluarkisto löytyi 1970-luvulla. Akkadilaiset olivat ryöstäneet ja polttaneet Eblan, ja siten säilöneet tuleville tutkijoille savitauluarkiston.

Toinen Eblan kaivauksien johtaja, italialainen Giovanni Pettinato väitti 1970-luvulla että Eblalla voi olla yhteyksiä Raamattuun ja eblalaiset ovat ehkä juutalaisten esi-isiä.

Nykyisen Lähi-idän arkeologit, niin syyrilaiset kuin israelilaisetkaan, eivät pitäneet ajatuksesta. Myöhemmin Pettinato on lieventänyt kantojaan. Eblan ja Raamatun samankaltaisuuksissa lienee kyse yhteisestä kulttuuriperinnöstä. Eblan tekstit kirjoitettiin kauan ennen Raamattua.

Eblan savitauluissa esiintyy monista Raamatusta tuttuja nimiä: a-da-mu eli Aadam, h’à-wa eli Eeva, Jabal, Abarama/Abraham, Eber, Bilhah, Ishma-el, Isûra-el, Esau, Mika-el, Mikaya, Saul, Daavid, Joona ja niin edelleen. Nämä lienevät olleen yleisiä muinaisseemiläisiä nimiä, eikä tämä kytke Eblaa suoraan Raamattuun.

Samoin Eblan savitauluista tunnetaan monia Lähi-Idän paikannimiä, muun muassa Ashtaroth, Siinai, Jerusalem (Ye-ru-sa-lu-um), Hazor, Laakish, Gezer, Dor, Megiddo, Joppa, Sodoma, Gomorra, Soar ja niin edelleen. Eblan pikkukaupungin Urin mainitaan olleen Harranin lähellä, ei eteläisessä Kaksoisvirtainmaassa Kaldeassa, niin kuin Raamatussa sanotaan. Tällöin Aabrahamin alkuperä olisi Pohjois-Kaksoisvirtainmaassa Syyrian seuduilla.

Eblalaisista teksteistä löytyy myös vedenpaisumuskertomus ja tuomareita vastaavia heimojohtajia.

On myös löydetty kolme versiota eblalaisten luomiskertomuksesta, joka kuuluu näin:

»Taivaan ja maan herralle: maata ei ollut, sinä loit sen päivänvaloa ei ollut, sinä loit sen aamunvaloa et ollut vielä tehnyt.»

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Crimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 2, Kolmas uudistettu laitos, Toinen painos. WSOY, 1981.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko (toim.): Uskontojen risteyksessä - Välimeren alueen uskontojen juurilla. Helsinki: Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-833-8.
  • Salonen, Armas: Sumeri ja sen henkinen perintö (eritoten Vanhassa Testamentissa). Jokamiehen korkeakoulu-sarja. Keuruu: Otava, 1962.

ViitteetMuokkaa

  1. Hämeen-Anttila, s. 12
  2. Hämeen-Anttila, s. 12-13
  3. Armas Salonen, Sumeri ja sen henkinen perintö
  4. Hämeen-Anttila, s. 14
  5. a b Hämeen-Anttila, s. 23
  6. Hämeen-Anttila, s. 13
  7. Salonen, s. ?
  8. Hämeen-Anttila, s. 15
  9. a b Tiainen, Timo: Sumerit ja Raamattu: luominen, vedenpaisumus, Baabelin torni. Sumerien mytologia ja kosmologia web.archive.org. 12.11.2006. Viitattu 4.3.2010.
  10. Salonen, s. 147
  11. Hämeen-Anttila, s. 33
  12. Salonen, s. 125
  13. Kaksoisvirranmaa, Armas Salonen, sivu 563
  14. Carl Grimberg, s. 76–78
  15. Kaksoisvirranmaa, Armas Salonen, luku Kirjallisuus, sivu 563
  16. Webster, Michael: Sumerian Myth faculty.gvsu.edu. Viitattu 4.3.2010.
  17. Salonen, s. 62
  18. Sumerian Creation web.archive.org. Viitattu 15.3.2003.
  19. a b c Crimberg, s. 80-81
  20. a b c Salonen, s. 123
  21. Salonen, s. 149, 151
  22. Salonen, s. 153-157
  23. Salonen, s. 142
  24. Siren, Christopher (toim.): VI. I've heard that there are a lot of Biblical parallels in Sumerian literature. What are they? Sumerian Mythology FAQ. Viitattu 4.3.2010.
  25. Salonen, s. 120–121
  26. Kaksoisvirranmaa, Armas Saloinen, WSOY 1945, sivu 424
  27. Kaksoisvirranmaa, sivu 426
  28. Salonen, s. 183, 180-185?
  29. Kaksoivirranmaa, Armas Salonen, luku Kirjallisuus, sivu 526
  30. Kaksoisvirranmaa, sivu 528
  31. Kaksoivirranmaa, sivu 541
  32. Hämeen-Anttila, s. ?
  33. Salonen, s. 97
  34. Salonen, s. 158
  35. Salonen, s. 166
  36. Raamatullisen teologian kehityksestä. Evoluutiota teologiassa Argumentti.fi. Viitattu 4.3.2010. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muuallaMuokkaa