Tiamat
Tiamat on sekä babylonialaisessa että sumerilaisessa mytologiassa suolaisen veden jumalatar ja alkukantaisen kaaoksen hirviömäinen lohikäärme.[1][2] Hänen puolisonsa oli makean veden jumala Apsû.[3]
Babylonian luomiseepoksessa Enūma Elišissä kerrotaan, että alussa Apsûn ja Tiamatin yllä oli vain sumua. Sitten pinnan alta nousi ensimmäinen pari: Lahmu ja Lahamu. Tämä pari synnytti nuoremmat jumalat, jotka metelillään ärsyttivät Apsûa ja Tiamatia. Veden jumala Ea kykeni nujertamaan Apsûn taikakeinoin ja vaivutti tämän uneen. Näin makeat vedet pysyivät liikkumattomina maan alla. Tiamatia hän ei kuitenkaan pystynyt vastustamaan. Silloin jumalten neuvosto kääntyi epätoivoisena Ean pojan Mardukin puoleen. He olivat varmoja siitä, että kukaan muu jumalista ei kykenisi kohtaamaan naispuolista lohikäärmettä. Muut jumalat antoivat Mardukille taivaan ehdottoman valtuutuksen. Jousella, nuolilla, nuijalla ja verkolla aseistautunut Marduk ajoi myrskyvaunuissaan taisteluun kohtaamaan kammottavan hirviöjoukon, jonka Tiamat ja hänen poikansa sekä toinen miehensä Kingu olivat keränneet kokoon. Nähdessään Mardukin Kingun valtasi kuitenkin pelko ja hänen rohkeutensa petti.[2]
Mutta Tiamat ei pelännyt Mardukia, vaan avasi valtavan kitansa nielaistakseen tämän. Marduk lähetti siinä samassa raivoavan myrskyn Tiamatin suuhun, niin ettei lohikäärme enää pystynyt sulkemaan suutaan. Sitten Marduk ampui nuolen Tiamatin vatsaan ja vangitsi hänet. Pian Tiamat kuoli, ja Marduk sieppasi muut vastustajansa verkkoon. Sen jälkeen Marduk otti Kingulta kohtalon taulut. Tämän jälkeen Marduk alkoi luoda maailmankaikkeutta Tiamatin raadosta. Hän murskasi lohikäärmeen kallon ja repi ruumiin kappaleiksi. Yhdestä osasta tuli taivas, toisesta maa. Tiamatin puhkaistuista silmistä virtasivat suuret joet Eufrat ja Tigris. Lohikäärmeen käsivarsien käärmeet muutettiin patsaiksi, jotka myöhemmin koristivat Ean temppeliä.[2][3]
Jumalten neuvoston tehtäväksi jäi Kingun kohtalosta päättäminen. Hänet tuomittiin syylliseksi Tiamatin yllyttämiseen ja surmattiin. Sitten Ea loi Kingun verestä ihmiskunnan, josta tuli jumalten orjajoukko. Marduk jakoi jumalille tehtävät, joista ensimmäinen oli Babylonin suuren kaupungin rakentaminen Mardukin pysyväksi asuinsijaksi.[2][3]
Tiamat tunnettiin nimellä Thalattē (kreikan kielen sanasta "meri") Berossoksen hellenistisen Babylonian historian kirjoituksissa.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Cotterell, Arthur: Maailman myytit ja tarut. WSOY 1996. ISBN 951-0-17102-6
- Lurker, Manfred: A Dictionary of Gods and Goddesses, Devils and Demons. Routledge & Kegan Paul, 1987. ISBN 0-203-67189-9