Avaa päävalikko

Maorit

Uuden-Seelannin alkuperäiskansa

Maorit ovat Uuden-Seelannin alkuperäiskansa. Maorit ovat polynesialainen kansa, joka saapui Aotearoaan (Uusi-Seelanti maoriksi) 1300-luvulla. Eurooppalaisten tultua Uuteen-Seelantiin 1700-luvun lopulla maorien määrä väheni dramaattisesti, mutta kääntyi jälleen kasvuun 1900-luvulla. Maorien kulttuurinen jälleenherääminen tapahtui 1960-luvulla.

Maorit
Maorien lippu
Maorien lippu
HoneHeke1845.jpgHinepare.jpgTukukinoLindauer.jpg
RangiHiroa1904.jpgMeriMangakahia1890s.jpgApiranaNgata1905.jpg
Keisha Castle-Hughes at TIFF 2009 cropped.jpgWinstonPetersEuropa.jpgStephen Kearney 2.jpg
Hone Heke · Ngāti Kahungunun Hinepare · Tukukino
Te Rangi Hīroa · Meri Te Tai Mangakahia · Apirana Ngata
Keisha Castle-Hughes · Winston Peters · Stephen Kearney
Merkittävät asuinalueet
Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti624 300[1]
Australian lippu Australia72 950[2]
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta8 000[3]
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat1 000[3]
Kanada1 000[3]
Kielet maori, englanti
Uskonnot kristinusko, perinteiset uskonnot

Sisällysluettelo

NimitysMuokkaa

Maorin kielessä sana māori tarkoittaa tavallista tai alkuperäistä. Alun perin sillä erotettiin ihmiset hengistä ja muista yliluonnollisista olioista. Maorit itse kutsuivat itseään usein nimityksellä tangata whenua eli maan asukkaat. Eurooppalaiset käyttivät heistä nimitystä uusiseelantilaiset tai yksinkertaisesti alkuperäisasukkaat, mutta maorit-nimitys vakiintui tarkoittamaan heitä kansana. Virallisesti maori-nimitys tuli käyttöön vuonna 1947, kun säädettiin laki, jolla velvoitettiin käyttämään sanaa maori alkuperäisasukkaan (native) sijasta.

HistoriaMuokkaa

AlkuperäMuokkaa

Uuden-Seelannin nykyiset maorit polveutuvat polynesialaisista kansoista, jotka saapuivat saarille kanooteilla itäisestä Polynesiasta luultavasti 1200-luvulla. Sitä ei tiedetä varmasti, mistä he tulivat. Jotkut arvelevat maorien saapuneen Cookinsaarten Rarotongalta, mutta toiset arvelevat heidän tulleen Seurasaarten Raiatealta. Näiden saarten nykykansojen ja maorien kielten ja paikannimien välillä on havaittu yhteys.[4] Tarkimmat nykyiset ajoitukset perustuvat löydettyihin polynesianrottien luihin, jotka on ajoitettu 1280-luvulle. Eräiden teorioiden mukaan saarilla olisi asunut ennen maoreja melanesialaisia ihmisiä, mutta nämä teoriat eivät ole saaneet taakseen arkeologisia todisteita.

Maorien suullisessa perinteessä kerrotaan paikasta nimeltä Hawaiki, jolta maorit saapuivat suurissa kanooteissa. Tarina vaihtelee melko paljon eri heimojen keskuudessa ja miltei jokaisella heimolla on siitä oma versionsa, mutta peruskaava on sama kaikilla.

Ennen eurooppalaisten saapumistaMuokkaa

 
Tatuoitu maorimies, maalaus vuodelta 1882.

Uudisasukkaat rantautuivat maorien suullisen perinteen mukaan Pohjoissaaren itärannikolle. Varhaiset maoriasutukset olivat yleensä luonnonsatamissa tai jokien suissa. Aluksi kyläläiset metsästivät hylkeitä ja suurta lentokyvytöntä moalintua. Ajan myötä maorit aloittivat pienviljelyn ja levittäytyivät sisämaahan.[4]

Maorien kulttuuriin vaikutti paljon Uuden-Seelannin ainutlaatuinen ekosysteemi, jossa linnuilla oli nisäkkäiden asema. Sellaiset eläimet kuin haastinkotka ja moat olivat maorien saapuessa vielä elossa. Maorit metsästivät näitä lintuja ja aiheuttivat luultavasti niiden sukupuuton.

Maoriyhteiskunnan johdossa olivat kuninkaalliset, arikit. Merkittävä asema oli myös tietäjillä (tohanga) sekä aristokraateilla (rangatira). Ylimpien kastien katsottiin olevan välittäjiä jumalten ja ihmisten suhteissa, joten heillä oli erityisen paljon arvovaltaa. Myös suvulla ja sukutaululla on maoreille aina ollut hyvin paljon merkitystä. Sukutaulun (whakapapa) tärkeys näkyy siinä, että maorien esittelyyn kuuluu pitkään kestävä oman suvun ja alkuperän selostus.[5]

 
Haka on maorien perinteinen tanssi, johon kuuluu pelotteeksi tarkoitettu kielen näyttäminen.

Perinteinen maorikulttuuri oli sotaisaa, ja maorien suullinen perinne kertookin monista sodista.[4] Heimosotien yhtenä syynä oli asukkaiden kasvava määrä. Maorit kehittivät ajastaan jopa edellä olevia sotataktiikoita. oli yleensä kukkulalle sijoitettu puumuureilla suojattu kylä, jota saattoivat suojata juoksuhaudatkin.

Maorikulttuurin keskeisiä käsitteitä ovat mana, tapu ja mauri. Mana on hengellinen voima, tapu on hengellinen rajoitus, ja mauri on elämänvoima.[6]

Maorit harjoittivat ihmissyöntiä ja moniavioisuutta. Työkaluja valmistettiin pounamu-kivestä ja obsidiaanista. Kangas kudottiin pellavasta.[4]

Maorimiehet tatuoivat entisaikoina ja edelleenkin kasvonsa ja pakaransa, naiset kasvonsa ja rintansa. Tatuointi on maoreille arvomerkki, ja sen päättävät ja tekevät heimon vanhimmat ja johtohenkilöt.[7]

Maorien kieli pysyi pitkään melko samanlaisena kuin muilla Polynesian saarilla. Kun kapteeni James Cook saapui Uuteen-Seelantiin, hänen tahitilainen kokkinsa saattoi toimia tulkkina eurooppalaisten ja maorien välillä. Moriorit olivat maoreja, joille kehittyi omanlaisensa kulttuuri, kun he muuttivat Chathamsaarille.

Kontaktit eurooppalaisten kanssa 1700-luvulta alkaenMuokkaa

 
Maorien veistoksia 1800-luvulta.

Ensimmäisiä eurooppalaisia Uudessa-Seelannissa olivat Abel Tasman (1642) ja James Cook (1769). 1780-luvulta eteenpäin saarilla alkoi käydä hylkeen- ja valaanpyytäjiä sekä lähetyssaarnaajia. 1830-luvulla eurooppalaisia oli Uudessa-Seelannissa 2 000. Alkuvaiheessa he olivat lähinnä maorien ottamia vankeja tai neuvonantajia. Musketit tulivat saarille 1800-luvun alussa ja aiheuttivat epätasapainon maoriheimojen välillä. Tämä johti pitkään jatkuneeseen heimosotaan, joka yhdessä eurooppalaisten mukanaan tuomien tautien kanssa vähensi tuntuvasti maorien määrää.

Uusi-Seelanti liitettiin Isoon-Britanniaan 1840-luvulla. Waitangin sopimus synnytti kiistan maorien ja brittien välillä. Maorien mielestä sopimuksessa taattiin maorien itsemääräämisoikeus, kun taas britit tulkitsivat sitä täysin päinvastoin. Erimielisyydet johtivat lopulta maorisotiin ja brittien kiinteään valtaan saarilla. Kun maoreja oli ollut 1830-luvulla 60 000 ja eurooppalaisia 2 000, oli vuonna 1896 maoreja vain 42 000 ja eurooppalaisia yli 700 000.

Maorien väestö alkoi kuitenkin jälleen kasvaa ja he onnistuivat säilyttämään kulttuurinsa. Toisessa maailmansodassa taisteli yli 17 000 maorivapaaehtoista. 1960-luvulla alkoi maoriväestön kaupungistuminen, ja nykyisin suurin osa maoreista asuu kaupungeissa.

Aseman parantuminen 1960-luvulta alkaenMuokkaa

 
Maorinainen protestimarssilla vuonna 1975.

1960-luvulla syntyi maorien protestiliikkeitä, kuten Ngā Tamatoa (‘nuoret soturit’). Nämä kaupunkilaisten maorien liikkeet kiinnittivät huomiota maorien maan ja kulttuurin menetyksiin. Vuonna 1975 perustettiin Waitangi-tribunaali, jonka avulla maoriheimot ovat saaneet takaisin vanhoja omistuksiaan.[8] Maorit ovat myös perustaneet omaa kalataloutta, vesiviljelytaloutta ja maataloutta. Maorit omistavat nykyisin laaja-alaisesti televisio- ja radioyhtiöitä, liikeyrityksiä ja turismiyrityksiä.[8]

Monille maoreille tärkein kysymys on yhä maanomistus. 2000-luvun taitteessa maorit saivat maitaan takaisin lähes 600 miljoonan dollarin arvosta.[9]

Uuden-Seelannin 120-paikkaisessa parlamentissa on nykyisin seitsemän maoriedustajan kiintiö. Maorisukuinen kansalainen voi rekisteröityä valintansa mukaan joko maorien vaalipiirissä tai yleisessä vaalipiirissä.[9] Vuonna 2004 parlamentissa oli 16 maorisukuista parlamentaarikkoa.[10]

VäestötietojaMuokkaa

 
Maorien keskittyminen Uudessa-Seelannissa

Vuoden 2013 väestönlaskennassa 668 000 uusiseelantilaista oli sukutaustaltaan maoreja ja 599 000 piti itseään etnisesti maoreina.[11] Vuonna 2006 Australiassa asui 70 000 maoria ja Britanniassa 10 000.[12]

Vuonna 2013 Uuden-Seelannin maoreista 86 prosenttia asui Pohjoissaarella. Maoreista 23,8 prosenttia asui Aucklandin alueella, 14 prosenttia Waikaton alueella, 11,5 prosenttia Bay of Plentyn alueella ja 9,7 prosenttia Wellingtonin alueella. Näillä seuduilla maorikulttuuri myös on Uudessa-Seelannissa näkyvimmillään.[6]

Vuonna 2006 maoreista 84 prosenttia asui kaupungeissa ja 16 prosenttia maaseudulla.[12]

KieliMuokkaa

Vuonna 2006 maorin kieltä puhui joka neljäs maori. Uuden-Seelannin ei-maoreista maoria osasi noin 25 000 ihmistä.[12]

Maorin kielen asemaa on vahvistettu Uudessa-Seelannissa viime vuosikymmeninä.[8] Maorin kielestä tuli virallinen kieli vuonna 1987.[9] Joillakin Uuden-Seelannin paikkakunnilla on englanninkielisten nimien ohella myös maorinkieliset nimet, ja joskus maorinkielinen nimi on paikan virallinen nimi englanninkielisen sijaan.[6] Maorilapset käyvät maorinkielisiä kielipesiä ennen koulun aloittamista. Uudessa-Seelannissa on myös maorinkielisiä kouluja sekä maorinkielinen televisiokanava ja 20 radiokanavaa.[10]

Kulttuuri nykyisinMuokkaa

 
Paikallisten maoriyhdyskuntien keskuspaikka on kohtaamispaikka nimeltään marae.[6] Kuvassa kulttuurikeskus Taranakissa.

Uudessa-Seelannissa vaikuttaa voimakas maoriliike, joka pyrkii voimistamaan maorien identiteettiä ja elvyttämään heidän kieltään ja perinteitään.

Maorit pitävät yllä omaa perinteistä kulttuuriaan. Maorien virallisissa kokoontumisissa pidetään maorinkielisiä puheita, lauletaan lauluja, suoritetaan muodollisia tapaamisrituaaleja, joihin kuuluu muun muassa perinteinen hongi-tervehdys, jossa nenät painetaan yhteen. Joskus maorit käyvät rituaalisia taisteluita. Maorien perinteinen ruoanlaittotapa on ruoan kypsentäminen maauuneissa. Perinteisiä kaiverrettuja puutaloja rakennetaan maorikyliin nykyaikanakin.[9]

Suurin osa maoreista on kristittyjä. Suurimpia kirkkoja ovat Myöhempien aikojen pyhien liike eli mormonismi sekä Ratana- ja Ringatu-kirkot. Islam on nopeimmin kasvava uskonto maorien keskuudessa, mutta maorimuslimeja oli kuitenkin vasta 708 vuonna 2001.

Tunnettuja maoreja ovat esimerkiksi oopperalaulaja Kiri Te Kanawa, elokuvaohjaaja Lee Tamahori, lapsinäyttelijä Keisha Castle-Hughes, golfari Michael Campbell, taiteilija Ralph Hotere ja kirjailijat Matricia Grace ja Witi Ihimaera.[12]

OngelmatMuokkaa

Maorit ovat huono-osaisempia kuin muut Uuden-Seelannin asukkaat. Vaikka maoreja on 14 % väestöstä, 50 % kaikista vankilassa olevista on maoreja. Maoreilla on myös suuremmat työttömyysasteet ja itsemurhaluvut kuin muilla saarten asukkailla.

Maorien ongelmia ovat tiettyjen sairauksien, kuten diabeteksen, sydänsairauksien ja syöpien korkea esiintyvyys.[8] Maorimiesten elinajanodote on 69 ja maorinaisten 73, kun muilla uusiseelantilaisilla miesten elinajanodote on 77 ja naisten 81.

Huolta herättävät myös maorien suhteellisen heikko lukutaidon taso, asunnottomuus ja työttömyys. Maorit kärsivät myös identiteettiongelmista erillisenä kansana Uuden-Seelannin monikulttuurisessa mutta integroituneessa yhteiskunnassa.[8]

Katso myösMuokkaa

  • Poi, maorien kehittämä performanssitaiteen laji

LähteetMuokkaa

  • Heikinheimo, Mikko: Unelmieni kansat: polynesialaiset ja intiaanit. Mediapinta, 2010. ISBN 978-952-235-240-8.

ViitteetMuokkaa

  1. Estimated National Ethnic Population by Age and Sex at 30 June 1996, 2001 and 2006 Statistics Newd. Viitattu 11.9.2010. (englanniksi)
  2. Australian Ancestries 2001 (PDF) Australian Bureau of Statistics. Viitattu 11.9.2010. (englanniksi)
  3. a b c England, the United States and elsewhere Te Ara. Viitattu 11.9.2010. (englanniksi)
  4. a b c d Story: Māori: Pre-European society Te Ara – The Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 13.4.2019.
  5. Heikinheimo 2010, s. 143–145.
  6. a b c d Māori culture New Zealand Now. New Zealand Government. Viitattu 12.4.2019.
  7. Heikinheimo 2010, s. 146.
  8. a b c d e Story: Māori: Urbanisation and renaissance Te Ara – The Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 12.4.2019.
  9. a b c d Maori Encyclopaedia Britannica. Viitattu 12.4.2019.
  10. a b Story: Māori: Story summary Te Ara – The Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 12.4.2019.
  11. 2013 Census QuickStats about Māori Stats NZ. 3.12.2013. Viitattu 12.4.2019.
  12. a b c d Story: Māori: People and culture today Te Ara – The Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 12.4.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa