Avaa päävalikko
Englantilainen Brown Bess -musketti
Musketteja ja pistimiä

Musketti on sotilaskäsiase, joka on olalta ammuttava ja rihlaamaton. Ammuksina aseessa käytetään hyvin löyhästi piippuun sopivia lyijykuulia rasvalapun kera tai tarvittaessa vaihtoehtoisesti karkeita hauleja.[1]

Musketti aseenaMuokkaa

Muskettien esimuotoja kehitettiin 1300-luvulta.lähde? Varhaisin musketti, hakapyssy, laukaistiin palavan luntun avulla. Piilukko syrjäytti lunttulukon 1600-luvulla. Musketeista tuli vanhentuneita 1800-luvun puolessa välissä takaaladattavien kivääreiden yleistymisen myötä.[2] Tyypillinen musketin kaliiperi oli 0,50 ja 0,70 tuuman välillä.

Musketin luodit olivat kuulamaisia lyijypalloja, joihin kuului paperihylsy. Hylsyn yhteyteen kuului myös mustaruutiannos. Kuulat olivat kaliiperia pienempiä, käärittyinä löyhästi istuvaan paperinpalaan, joka muodosti patruunan yläosan. Ladattaessa ruuti laitettiin ensin, sen jälkeen alempi paperi. Tämän jälkeen kuula ja ylempi osa patruunasta ladattiin. Viimeiseksi käytettiin aseen piipun alla säilytettyä latauspuikkoa tiivistämään lataus piippuun.

AmpuminenMuokkaa

Musketilla aseistautunutta sotilasta kutsuttiin muskettisoturiksi eli musketööriksi. Lunttulukkomusketeissa ja piilukoissa sankki täytettiin joko ruutisarvesta lataamisen jälkeen tai paperipatruunasta sen jälkeen, kun suurin osa sisällöstä oli kaadettu piippuun. Vuonna 1807 nallin ja iskurin keksimisen jälkeen musketista saatiin huomattavasti varmempi toiminnaltaan. Nallitoimintoinen musketti toimi myös vaihtelevissa sääolosuhteissa. Musketti laukaistiin yleensä olkapäätä vasten, lukuun ottamatta muutamia harvoja seinään tuettavia malleja. Kokenut ampuja kykeni lataamaan ja ampumaan maksimivauhdilla noin neljä laukausta minuutissa, mutta tavallisen sotilaan oletettiin pystyvän kolmeen.

Musketit olivat epätarkkoja ja lataaminen oli hidasta, joten armeijamuodostelmat sijoittivat muskettimiehet usein kahteen tai kolmeen riviin. Ensimmäinen rivi kykeni ampumaan yhteislaukauksen ja pudottautumaan polvilleen lataamaan, kun takana oleva rivi ampui. Muskettien epätarkkuuden takia musketöörien ei oletettu tähtäävän mihinkään erityiseen kohteeseen. Tarkoituksena oli ennemminkin ampua mahdollisimman monta musketinkuulaa vihollisen rivistöön. Sotilaat, joiden oletettiin kohtaavan muskettitulta, oli koulutettu liikkumaan kurinalaisesti tarkoissa muodoissa ja tottelemaan kyseenalaistamatta käskyjä.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. McNab 2008: 441.
  2. Koska musketti yleistyi? historianet.fi. Viitattu 10.10.2013. (suomeksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Virtanen, M. 1977. Vanhoja aseita Suomen metsästys- ja riistanhoitomuseon kokoelmista. Painopaikka: Uusimaa Oy, Porvoo. ISBN 951-99138-4-X