Kielipesä
Kielipesä on päiväkodin tyyppinen paikka ja toimintamuoto, jossa pienille lapsille pyritään kielikylvyn tavoin opettamaan ja heitä totuttamaan alkuperäiskansan kieleen ja kulttuuriin.[1] Kielipesässä kieltä hallitsevat aikuiset totuttavat lapsia kielen käyttöön. Esimerkiksi Suomessa kielipesätoimintaa harjoittavat inarinsaamen ja koltansaamen puhujat, Virossa võron ja Venäjällä karjalan.
Toisin kuin toisen kielen opetuksessa, kielipesä ei aktiivisesti opeta kieltä lapsille, vaan tavoitteena on saada lapsi omaksumaan kieli äidinkielen tavoin.[2] Lisäksi kielipesätoiminta eroaa kielikylvystä siten, että kielipesien yksi tavoite on myös kohdekielen elvytystyö.[1] Verrattuna toisen kielen opetukseen, kielipesätoiminnan kautta lapset oppivat paremmin vähemmistökieltä.[3]
Kielipesätoiminnan aloittivat maorit vuonna 1982 Uudessa-Seelannissa, missä heidän oma perinteinen äidinkielensä oli jäämässä englannin jalkoihin. Sana kielipesä on käännös maorinkielisestä ilmaisusta kōhanga reo.[4] Kōhanga reo -liike aloitti lasten kielikylpytoiminnan siirtääkseen maorin kielen ja maorien elämäntavan tuleville sukupolville. Uuden-Seelannin opetusministeriön alaisuudessa toimiva kansallinen Te Kōhanga Reo -rahasto valvoo ja neuvoo uusien kielipesien perustamisessa.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Mikä on kielipesä? Saamelaiskäräjät. 2024. Viitattu 15.7.2024.
- ↑ Parker, Aliana; Gessner, Suzanne & Michel, Kathryn A.: Language Nest Handbook, s. 5. First Peoples’ Cultural Council, 2014. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Kielipesä Kainun Institutti – Kvensk Institutt. 2024. Viitattu 15.7.2024.
- ↑ Anaras - Kieli - Kieli ja identiteetti Sámi musea Siida. Viitattu 15.7.2024.
- ↑ Licensing criteria for kōhanga reo Ministry of Education. 8.7.2015. Viitattu 15.7.2024. (englanniksi)