Avaa päävalikko

Malmin hautausmaan rautatie oli Helsingissä Malmin rautatieasemalta Malmin hautausmaalle vuosina 1895–1954 johtanut noin kahden kilometrin pituinen rautatien haararata.

Malmin hautausmaan rautatie
Perustiedot
Reitti Malmi – Malmin rautatieasema
Avattu 1895
Lakkautettu 1954
Omistaja Suomen valtio
Ylläpitäjä Liikennevirasto
Liikenne
Liikennöitsijä(t) VR-Yhtymä
Tekniset tiedot
Pituus 2 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 524 mm
Entinen asemarakennus Malmin hautausmaalla.
Malmin asema pyhäinpäivänä 2015.

Malmin hautausmaa sijaitsee Helsingistä itään ja pohjoiseen johtaneen vanhan päätien varrella, joka kulki sen ohi nykyisen Pihlajamäentien kohdalla. Koska vuonna 1894 käyttöön otettu hautausmaa kuitenkin oli melko kaukana kaupungin silloisen alueen ulkopuolella, sinne järjestettiin ratayhteys rakentamalla Malmin asemalta sinne johtava pistoraide.

Säännöllinen junaliikenne käynnistyi jo helmikuussa 1895. Kuljetuksia hautausmaalle oli ensin kahdesti, sittemmin viidesti viikossa. Junassa oli aina kaksi ruumisvaunua vainajille ja neljä henkilövaunua saattoväelle, papeille ja hautausmaalla vieraileville.[1] Ruumisjunat lähtivät Malmille alkujaan Töölön tavara-aseman laidalla sijainneelta ruumisasemalta tai Leppäsuon ruumishuoneelta, kunnes Harjun ruumishuone Aleksis Kiven kadulla valmistui 1921.[2]

Malmin hautausmaalla ei ollut omaa junasuorittajaa, vaan junat liikkuivat Malmin asemapäällikön vastuulla. Malmin asemalla oli omat opastimet tätä rataa varten ja aseman opastintaulussa erilliset merkinnät. Hautausmaalle rakennettiin 1897 yhä jäljellä oleva asemarakennus, joka tarkkaan ottaen oli pelkkä odotussali: siellä ei ollut lipunmyyntiä eikä junasuoritusta, joista huolehti junan konduktööri. Junalipuissa oli risti hautausmaa­junan merkkinä, ja seura­kunta­yhtymä sai lipputulot. Liikennöitsijänä toimivat Valtion rautatiet.

Erikoisuutena radan liikennöintiohjeista mainitaan, että veturien oli mentävä hautausmaan raiteille mahdollisimman vähillä höyryillä, ettei varoventtiili olisi alkanut puhaltaa hautausmaalla oltaessa. Se olisi nimittäin voinut häiritä hautajaisia.[3]

Toisen maailmansodan jälkeen tästä järjestelystä kuitenkin luovuttiin. Rata poistettiin käytöstä vuonna 1954 ja Harjun ruumishuone muutamaa vuotta myöhemmin.[1] Osa radasta toimi jonkin aikaa Osuusliike Elannon Teerikukontien varaston pistoraiteena, mutta nyttemmin kiskot on purettu.

Ratapenger on yhä olemassa, siinä kulkee nykyään pyörätie. Samoin hautausmaan aidassa on yhä portti, josta junat aikoinaan kulkivat. Entinen Harjun ruumishuone toimii nykyään nuorisotalona.

LähteetMuokkaa

  1. a b Malmin hautausmaan historia Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 30.6.2015.
  2. Marja Pehjonen: Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta, s. 135. Helsingin kaupunginmuseo (Narinkka-sarja), 2008. ISBN 978-952-223-283-0.
  3. Jarmo Oksanen: Kuoleman rata. Resiina, 1994, nro 1.

Aiheesta muuallaMuokkaa