Avaa päävalikko

Ksylitoli eli koivusokeri[2] on sokerialkoholi eli polyoli. Ksylitolin E-koodi on E967 ja se on hyväksytty EU:ssa elintarvikelisäaineeksi.[3] Sitä käytetään vähäkalorisena ja monille mikrobeille energiaksi kelpaamattomana makeutusaineena muun muassa purukumeissa.[4] Ksylitoli on 0,8–1-kertaisesti yhtä makeaa kuin sakkaroosi.[5] Ksylitolin vesiliukeneminen sitoo energiaa aiheuttaen sille viileän suutuntuman. Sitä käytetään myös kosteudensäilyttäjänä esimerkiksi hammastahnoissa.[4]

Ksylitoli
Xylitol-2D-structure.svg
Tunnisteet
CAS-numero 87-99-0
IUPAC-nimi (2R,3R,4S)-1,2,3,4,5-pentahydroksipentaani
SMILES C(C(C(C(CO)O)O)O)O
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C5H12O5
Moolimassa 152,15 g/mol
Ulkomuoto Vaalea kiteinen aine[1]
Tiheys 1,52 g/cm³
Sulamispiste 92–96 °C[1]
Kiehumispiste 216 °C[1]
Liukoisuus vesiliukoinen (63 g/100 g vettä, 20 °C), vähäliukoinen etanoliin ja metanoliin[1]

Ksylitolin käytön sen eri muodoissa (muun muassa purukumeissa, pastilleissa ja hammastahnoissa) katsotaan usein estävän hammasmätää eli kariesta. Suojaavuudesta ei käytännössä kuitenkaan ole vahvaa tieteellistä näyttöä.[6] Muidenkin polyolien käyttö voi ehkäistä kariesta. Esimerkiksi erytritoli saattaa ehkäistä kariesta ksylitolia paremmin.[7]

Ksylitolia on hieman muun muassa hedelmissä ja kasviksissa. Sitä muodostuu vähän myös ihmiskehossa. Ksylitolin raaka-ainetta ksylaania saadaan muun muassa koivuista, maissista ja pyökeistä.[4]

HistoriaMuokkaa

1891 Emil Fischer ja hänen assistenttinsa Rudolf Stahel Saksasta eristivät pyökistä aineen, joka nimettiin saksaksi nimellä xylit eli "ksyliitti". Ranskalainen tutkija M. G. Bertrand eristi samana vuonna ja itsenäisesti vehnän ja kauran oljista ainetta, joka nimettiin ksylitoliksi.[8]

1950-luvun puoliväliin mennessä ksylitolin pääteltiin olevan ihmiskehossa luonnostaan esiintyvä aineenvaihduntatuote. Tämä todistettiin pian tämän jälkeen eristämällä ksylitolia ihmiskehosta.[8]

Ksylitolin käyttöä hiilihydraattilähteenä on tutkittu jo 1960-luvun alusta asti, jolloin sen oli todettu muun muassa sopivan diabeetikoille sakkaroosin korvaajaksi. Turun yliopiston Hammaslääketieteellinen laitos aloitti 1970 ns. Turun Sokeritutkimukset, joiden tavoitteena oli löytää sakkaroosille uusia luonnollisia vaihtoehtoja. 1971 Turun yliopiston professorit Arje Scheinin ja Kauko K. Mäkinen julkaisivat artikkelin, jossa vertailtiin ksylitolin ja muiden sokerien vaikutusta syljen kemiaan ja karieksen syntyyn. Havaittiin, että ksylitoli poikkesi muista makeutusaineista: sakkaroosia ja fruktoosia saaneilla karies lisääntyi, mutta ksylitolia saaneilla se väheni. Saatiin ensimmäiset viitteet siitä, että ksylitoli ehkäisee kariesta. Sitten Turussa aloitettiin ns. Turun suuri sokeritutkimus, jossa ksylitolin todettiin vähentävän hampaiden reikiintymistä. Hellasta pyydettiin mukaan tutkimuksiin ja se valmisti muutaman vuoden ajan ksylitolipurukumeja pelkästään tutkimuskäyttöön.[9] 1975 Turun tutkimuksen tulokset julkaistiin ja tutkimuksessa käytetty purukumi, Xylitol-Jenkki, tuotiin Suomen ja Yhdysvaltain markkinoille.[10] Purukumin tuotossa auttoi Suomen Sokeri Oy:n kehittämä prosessi, joka sopi ksylitolin massatuottoon, sillä aiemmin sen tuotto oli kallista.[9]

1994 Ylivieskassa aloitetussa Äiti–lapsi-tutkimuksessa seurattiin ensimmäistä kertaa kliinisesti äidin ksylitolin käytön vaikutuksia pikkulasten Streptococcus mutans -tartuntoihin ja kariekseen. Tutkimuksessa osoitettiin, että äidin säännöllinen ksylitolipurukumin käyttö estää lasten kariesta merkittävästi.[11] Tutkimusten vastuullisina johtajina toimivat dosentti Eva Söderling Turun yliopiston hammaslääketieteen laitokselta ja lääkintöneuvos Pauli Isokangas Ylivieskan terveyskeskuksesta.

Joulukuussa 1994 ksylitolituotteet vapautettiin Suomessa makeisverosta Vatialan koulun oppilaiden kolmen vuoden työn tuloksena.[10]

1996 oululainen apulaisprofessori Matti Uhari ja kollegat osoittivat ensi kerran, että purukumin säännöllinen käyttö hillitsee korvatulehdusta aiheuttavien bakteerien kasvua ja estää niiden tarttumisen nenänieluun.[12][13]

Virossa 1996–2000 tehty ksylitolitutkimus on ensimmäinen, jossa selvitettiin ksylitolipastillin säännöllisen käytön vaikutusta kariekseen. Tutkimus vahvisti sen, että ksylitolipastilli ehkäisee kariesta yhtä tehokkaasti kuin täysksylitolipurukumi.[14] Viron-pastillitutkimusta johtivat professori Pentti Alanen Turun yliopiston hammaslääketieteen klinikalta ja Ylivieskan terveyskeskuksen ylihammaslääkäri, lääkintöneuvos Pauli Isokangas.

KemiaMuokkaa

Ksylitoli on lievästi hygroskooppinen,[15] sen vesiliuokset ovat lievästi happamia ja sen lämpöarvo on 16,96 kJ/g. Ksylitoli liukenee veteen endotermisesti eli sitä viilentäen. Liukenemisen entalpia on noin −35 cal/g. Ksylitoli on optisesti inaktiivinen, sillä se on akiraalinen. Ksylitolin 10 massaprosenttisen 25 °C vesiliuoksen taitekerroin on 1,3471 ja 50 % liuoksen taitekerroin on 1,4132. Ksylitolissa ei ole reaktiivista karbonyyliryhmää, joten se ei karamellisoidu.[4]

ValmistusMuokkaa

 
Ksylitolikiteitä.

Ksylitolia voidaan tuottaa ksylaanirikkaista kasveista kuten koivuista, mantelin kuorista, oljista, maissintähkistä,[4] kauran kuoresta,[16] tai sellun tuoton sivutuotteista. Ksylaanipitoiset materiaalit hajotetaan ja ksylaani hydrolysoidaan ksyloosiksi. Ksyloosi erotetaan kromatografisesti ja se vedytetään nikkelipohjaisella katalyytillä ksylitoliksi. Vaihtoehtoisesti vedytys suoritetaan ensin ja sitten vasta muodostuneen ksylitolin erottelu. Saatu ksylitoli puhdistetaan uudelleen kiteyttämällä.[4]

Ksylitolia voidaan teoriassa myös tuottaa mikrobikäymisen avulla.[4]

AineenvaihduntaMuokkaa

Ksylitolissa on ravintoenergiaa noin 2,4 kcal/g eli 10 kJ/g, mutta todellinen arvo voi vaihdella. Ksylitolin glykemiaindeksi on noin 13 (glukoosi = 100). Ihmisillä noin 50 % ksylitolista imeytyy suolistosta – loput menevät suolistobakteerien energiaksi, josta kuitenkin pienempi osa poistuu muuntumattomana ulosteessa. Virtsan mukana poistuu alle 2 g ksylitolia per 100 g syötyä ksylitolia. Ksylitoli ei vaikuta merkittävästi kehon insuliinin eritykseen. Ksylitoli käsitellään ihmisillä lähinnä maksassa, jossa se dehydrogenoituu solulimassa NAD-riippuvaisella polyolidehydrogenaasilla (EC-numero 1.1.1.B19) D-ksyluloosiksi. Tämä fosforyloituu ksylulokinaasilla (EC 2.7.1.17) D-ksyluloosi-5-fosfaatiksi, joka on pentoosifosfaattireitin tuote.[17] Ksylitolia myös muodostuu ihmiskehossa aineenvaihduntatuotteena itsestään ilman ksylitolin ulkoista saantia arviolta 2–15 g per päivä.[18]

TerveysvaikutuksetMuokkaa

KariesMuokkaa

Ksylitolin on esitetty suojaavan kariekselta eli hammasmädältä jos sitä syödään kolmasti päivässä vähintään 5–6 gramman verran pitkän aikaa.[19] Suojaavuudesta ei kuitenkaan vahvaa tieteellistä näyttöä ksylitolin käyttöön kohdistuvien tutkimusten huonon laadun ja vähäisyyden vuoksi.[6] Ksylitoli ei käy monien kariesta aiheuttavien bakteerien ravinnoksi. Ksylitoli estää näiden energian tuottoa näännyttäen siten bakteereita ja hidastaen niiden kasvua. Suussa ksylitoli myös lisää syljen tuottoa. Sylki neutraloi bakteerien tuottamia happoja ja vähentää hammaseroosiota remineralisoimalla hammaskiillettä.[19]

Äidin ksylitolin käyttö raskauden aikana voi vähentää syntyvän lapsen karieksen saantiriskiä äidiltään merkittävästi ja pitkäaikaisesti syntymän jälkeen. Riski on jopa 70 % alempi lapsen kahden ensimmäisen ikävuoden aikana suhteessa ksylitolia käyttämättä jättäneisiin äiteihin.[11][20]

Kariesta aiheuttavat lähinnä bakteerit kuten Streptococcus sobrinus, maitohappobakteerit ja erityisesti Streptococcus mutans. Nämä tuottavat ravintoa saadessaan hampaita syövyttäviä happoja.[21] Muun muassa S. mutans- ja S. sobrinus -bakteerien kohdalla ksylitoli estää näiden energian tuottoa vaikka läsnä olisikin muita energiaksi sopivia sokereita kuten glukoosia jne. Nämä bakteerit ottavat sisäänsä ksylitolia, jonka ne fosforyloivat ksylitoli-5-fosfaateiksi fosfoenolipyruvaatti-fosfotransferaasi-entsyymijärjestelmällä. Ksylitoli-5-fosfaatit estävät bakteereille energiaa tuottavaa glykolyysiä, jossa muodostuisi sivutuotteena happoja. Lisäksi ksylitoli-5-fosfaattien kertyessä bakteerien sisään ne defosforyloivat niitä samalla entsyymijärjestelmällä takaisin ksylitoliksi, jonka ne poistavat ulkopuolelleen. Tämä ksylitolin käsittely vie bakteerilta energiaa muttei tuota sitä.[22]

Jatkuvasti ksylitolia käyttävistä noin 80 %:lla on suussaan ksylitolille sietokykyisiä S. mutans -kantoja. Näiden virulenssi on ehkä heikentynyt suhteessa sietokyvyttömiin kantoihin, mutta tutkimukset eivät ole vaikutuksista yksimielisiä.[23]

Laksatiiviset vaikutuksetMuokkaa

Ksylitoli on laksatiivi. Aikuiset sietävät ksylitolia usein hyvin noin 40 gramman päiväannoksina, mutta yli 100 g per päivä voi aiheuttaa ripulia. Lapsilla yli 45 g päiväannokset voivat aiheuttaa ripulia.[19] Ihmiset eivät pysty käyttämään ksylitolia tehokkaasti ravinnoksi, joten se päätyy osin muuntumattomana suolistoon. Suolistobakteerit tuottavat 50–75 prosentista suolistoon päätyneestä ksylitolista itselleen energiaa[17] vapauttaen samalla lyhyitä rasvahappoja kuten propionaattia, mutta myös kaasuja kuten vetyä, metaania ja hiilidioksidia. Suolistossa ollessaan ksylitoli myös lisää osmoottisesti veden siirtymistä suolistoon.[18] Vaikutukset ovat samat joillain muillakin polyoleilla kuten sorbitolilla, joka on noin 2 kertaa ksylitolia laksatiivisempi.[24] Sen sijaan erytritoli on ksylitolia vähemmän laksatiivinen.[7]

KorvatulehdusMuokkaa

Ksylitolin käyttö missä tahansa muodossa voi vähentää korvatulehduksen riskiä 22–30 % alle 12-vuotiailla lapsilla suhteessa ksylitolia käyttämättömiin saman ikäisiin lapsiin.[13]

Myrkyllisyys eläimilläMuokkaa

Koirille jo 0,1 grammaa ksylitolia per painokilo voi olla hengenvaarallinen annos. Koirilla ksylitoli aiheuttaa 2,5–7 kertaa suuremman insuliinin erittymisen vereen suhteessa samaan määrän glukoosia, johtaen siten liian alhaiseen verensokeriin (hypoglykemiaan). Koirilla ksylitoli aiheuttaa usein 30–60 min kuluttua sen syömisestä oksentelua, jota voi seurata muun muassa ataksia ja lihasheikkous. Suuret annokset voivat aiheuttaa maksavaurion ja jopa kuoleman.[25]

Ksylitoli on verrattain turvallinen aine muun muassa kissoille,[26] hevosille, rotille ja reesusapinoille.[25]

KsylitolisuosituksetMuokkaa

Suomen Hammaslääkäriliitto suosittelee käyttämään ksylitolia purukumimuodossa tai muissa muodoissa säännöllisesti aterioiden jälkeen. Suositeltu päiväannos on vähintään 5 grammaa eli noin 6 täysksylitolipurukumia. Käytetyssä ksylitolituotteessa saa olla vain vähäinen määrä happoja, ja ei lainkaan sakkaroosia, glukoosia, tärkkelyssiirappia, fruktoosia eikä muita helposti fermentoituvia hiilihydraatteja. Muita polyoleja, kuten sorbitolia, mannitolia ja maltitolia voi tuotteessa olla.[27][28] Hammaslääkäriliiton mukaan ksylitoli ei korvaa hampaiden harjausta fluorihammastahnalla.[28]

Lääkäriseura Duodecimin 2014 voimaan tulleiden Käypä hoito -suositusten mukaan ksylitolin säännöllisen käytön hyödyllisyyden puolesta karieksen ehkäisyssä on kohtalainen tutkimusnäyttö, erityisesti siinä vaiheessa kun hampaat ovat puhkeamassa. Kyse ei ole sokerin korvaamisesta ksylitolilla vaan ksylitolin lisäämisestä ruokavalioon.[29]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Nabors, s. 350
  2. Nadja Mikkonen: Ksylitolia on syötetty koko kansalle – mitä koivusokeribuumista jäi käteen? YLE Uutiset. 14.1.2019. Viitattu 6.3.2019.
  3. Euroopan yhteisöjen komission direktiivi 2008/60/EY (PDF) (Elintarvikkeissa sallittujen makeutusaineiden erityisistä puhtausvaatimuksista) eur-lex.europa.eu. 18.6.2008. Viitattu 12.9.2009. Suomi
  4. a b c d e f g Nabors, s. 350–354
  5. Nabors, s. 215
  6. a b P Riley et al: Xylitol-containing products for preventing dental caries in children and adults. Cochrane Database of Systematic Reviews, 26.3.2015. doi:10.1002/14651858.cd010743.pub2. ISSN 1465-1858. Artikkelin verkkoversio.
  7. a b P Cock et al: Erythritol Is More Effective Than Xylitol and Sorbitol in Managing Oral Health Endpoints. International Journal of Dentistry, 2016, nro 2016, s. 9868421. PubMed:27635141. doi:10.1155/2016/9868421. ISSN 1687-8728. Artikkelin verkkoversio.
  8. a b KK Mäkinen: The rocky road of xylitol to its clinical application. Journal of Dental Research, kesäkuu 2000, 79. vsk, nro 6, s. 1352–1355. PubMed:10890712. doi:10.1177/00220345000790060101. ISSN 0022-0345. Artikkelin verkkoversio.
  9. a b Kupila, Sanna (toim): Sisua, siloa ja sinappia – Merkkituotteita Turusta (Turku), s. 122–129. Turun Maakuntamuseo, 2004. ISBN 9789515950901.
  10. a b Ksylitolin historia Cloetta. Arkistoitu . Viitattu 7.4.2015.
  11. a b E Söderling et al: Influence of maternal xylitol consumption on mother-child transmission of mutans streptococci: 6-year follow-up. Caries Research, toukokuu 2001, 35. vsk, nro 3, s. 173–177. PubMed:11385196. doi:10.1159/000047452. ISSN 0008-6568. Artikkelin verkkoversio.
  12. M Uhari et al: Xylitol chewing gum in prevention of acute otitis media: double blind randomised trial.. BMJ, 9.11.1996, 313. vsk, nro 7066, s. 1180–1184. PubMed:8916749. ISSN 0959-8138. Artikkelin verkkoversio.
  13. a b A Azarpazhooh, HP Lawrence, PS Shah: Xylitol for preventing acute otitis media in children up to 12 years of age. Cochrane Database of Systematic Reviews, 3.8.2016. doi:10.1002/14651858.cd007095.pub3. ISSN 1465-1858. Artikkelin verkkoversio.
  14. P Alanen, P Isokangas, K Gutmann: Xylitol candies in caries prevention: results of a field study in Estonian children. Community Dentistry and Oral Epidemiology, kesäkuu 2000, nro 3, s. 218–224. PubMed:10830649. ISSN 0301-5661. Artikkelin verkkoversio.
  15. Nabors, s. 252
  16. T Kiviranta: Fazer ryhtyy valmistamaan ksylitolia kauran kuoresta – investoi 40 miljoonaa euroa Lahteen Maaseudun Tulevaisuus. Arkistoitu . Viitattu 8.3.2019.
  17. a b G Livesey: Health potential of polyols as sugar replacers, with emphasis on low glycaemic properties. Nutrition Research Reviews, joulukuu 2003, 16. vsk, nro 2, s. 163–191. PubMed:19087388. doi:10.1079/NRR200371. ISSN 1475-2700. Artikkelin verkkoversio.
  18. a b Nabors, s. 355–356
  19. a b c PA Nayak, UA Nayak, V Khandelwal: The effect of xylitol on dental caries and oral flora. Clinical, Cosmetic and Investigational Dentistry, 10.11.2014, nro 6, s. 89–94. PubMed:25422590. doi:10.2147/CCIDE.S55761. ISSN 1179-1357. Artikkelin verkkoversio.
  20. Y Nakai et al: Xylitol gum and maternal transmission of mutans streptococci. Journal of Dental Research, tammikuu 2010, 89. vsk, nro 1, s. 56–60. PubMed:19948944. doi:10.1177/0022034509352958. ISSN 1544-0591. Artikkelin verkkoversio.
  21. SD Forssten, M Björklund, AC Ouwehand: Streptococcus mutans, Caries and Simulation Models. Nutrients, 2.3.2010, 2. vsk, nro 3, s. 290–298. PubMed:22254021. doi:10.3390/nu2030290. ISSN 2072-6643. Artikkelin verkkoversio.
  22. H Kakuta et al: Xylitol inhibition of acid production and growth of mutans Streptococci in the presence of various dietary sugars under strictly anaerobic conditions. Caries Research, 2003-11, 37. vsk, nro 6, s. 404–409. PubMed:14571117. doi:10.1159/000073391. ISSN 0008-6568. Artikkelin verkkoversio.
  23. EM Söderling: Xylitol, mutans streptococci, and dental plaque. Advances in Dental Research, 2009, 21. vsk, nro 1, s. 74–78. PubMed:19717413. doi:10.1177/0895937409335642. ISSN 1544-0737. Artikkelin verkkoversio.
  24. Nabors, s. 258
  25. a b RD Schmid, LR Hovda: Acute Hepatic Failure in a Dog after Xylitol Ingestion. Journal of Medical Toxicology, 2016-6, 12. vsk, nro 2, s. 201–205. PubMed:26691320. doi:10.1007/s13181-015-0531-7. ISSN 1556-9039. Artikkelin verkkoversio.
  26. Á Jerzsele et al: Effects of p.o. administered xylitol in cats. Journal of Veterinary Pharmacology and Therapeutics, 2018, 41. vsk, nro 3, s. 409–414. doi:10.1111/jvp.12479. ISSN 1365-2885. Artikkelin verkkoversio.
  27. Hammaslääkäriliiton suositukset Hammaslääkäriliitto. Viitattu 7.2.2019.
  28. a b Ksylitoli Hammaslääkäriliitto. Viitattu 7.2.2019.
  29. Pentti Alanen ja Kaisu Pienihäkkinen: Säännöllisen ksylitolipurukumin tai -pastillin käytön vaikutus hampaiden reikiintymiseen ja karieksen varhaisvaiheiden syntyyn ja etenemiseen Duodecim – Käypä hoito. 12.8.2014. Viitattu 6.3.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa