Avaa päävalikko

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut

(Ohjattu sivulta Jalkapallon MM-kisat)

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut on Kansainvälisen jalkapalloliitto Fifan järjestämä turnaus, jossa jalkapallon maajoukkueet pelaavat maailmanmestaruudesta joka neljäs vuosi. Se on maailman seuratuin urheilutapahtuma kesäolympialaisten ohella. Turnaus on järjestetty 21 kertaa vuodesta 1930.

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut
FIFA World Cup -pokaali
FIFA World Cup -pokaali
Laji jalkapallo
Perustettu 1930
Joukkueita 32 lopputurnauksessa
211 karsintoihin oikeutettua
Hallitseva mestari  Ranska (2018)
Eniten mestaruuksia  Brasilia (5)

Turnauksen menestynein maa on ollut Brasilia, joka on osallistunut jokaiseen lopputurnaukseen ja saavuttanut niissä viisi mestaruutta, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Eurooppalaiset ovat saavuttaneet kaksitoista maailmanmestaruutta ja eteläamerikkalaiset yhdeksän. Mitalisti on aina ollut Euroopan, Etelä-Amerikan tai CONCACAF-lajiliitosta.

TurnausjärjestelmäMuokkaa

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen lopputurnauksessa pelaa nykyisin 32 maata. Ne pelaavat kahdeksassa neljän joukkueen alkulohkossa, joiden kaksi parasta etenevät pudotuspelivaiheeseen. Turnaus huipentuu loppuotteluun.

Lopputurnaukseen pääsevät joukkueet ratkaistaan karsinnoissa, jotka pelataan lopputurnausta edeltävien kolmen vuoden aikana. Lopputurnauksen isäntäjoukkue pääsee lopputurnaukseen ilman karsintaa.[1]

Jokainen maanosaliitto järjestää omat karsintansa. Jokaisella maanosalla on kiintiöity määrä paikkoja lopputurnauksessa (isäntämaata ei lasketa mukaan kiintiöön). Vuosien 2018 ja 2022 lopputurnauksiin maanosien kiintiöpaikat ovat seuraavat:[2]

 
Maanosaliitot ja niihin kuuluvat maat.
  • Eurooppa 13
  • Afrikka 5
  • Aasia 4,5
  • Etelä-Amerikka 4,5
  • Pohjois- ja Keski-Amerikka sekä Karibia 3,5
  • Oseania 0,5

Puolikas paikka tarkoittaa sitä, että viimeinen karsija joutuu pelaamaan jatkokarsinnan jonkin toisen maanosaliiton karsijaa vastaan.

Vuoden 2026 lopputurnaukseen kaikki maanosat saavat lisäpaikkoja, kun turnaus kasvaa 48 joukkueen suuruiseksi.[3]

HistoriaMuokkaa

AlkuvaiheetMuokkaa

 
Romanian Ion Lǎpuşneanu ja Perun Julio Lores pallontavoittelutilanteessa jalkapallon ensimmäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa Uruguayssa 1930.

Seitsemän eurooppalaista jalkapalloliittoa perusti toukokuussa 1904 Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan, jolle annettiin tehtäväksi järjestää jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut. Olympialaisiin jalkapallo otettiin virallisena lajina 1908, mutta ensimmäinen maailmansota ja sen jälkeiset riidat lykkäsivät MM-kisojen aloittamista. Ensimmäiset MM-kilpailut pelattiin lopulta vuonna 1930 Etelä-Amerikan Uruguayssa. Maa juhli tuolloin 100-vuotista valtiollista itsenäisyyttään ja tarjoutui maksamaan eurooppalaisten joukkueiden matkakulut. Euroopasta mukana oli vain neljä joukkuetta, ja isäntämaa Uruguaysta tuli ensimmäinen maailmanmestari sen lyötyä loppuottelussa Argentiinan. Italia voitti Euroopassa järjestetyt MM-kisat 1934 ja 1938. Hallitseva maailmanmestari Uruguay jättäytyi pois protestiksi sille, että eurooppalaisia joukkueita oli neljä vuotta aiemmin ollut mukana vain neljä.[4]

Toisen maailmansodan jälkeenMuokkaa

Toisen maailmansodan jälkeen MM-kisoja jatkettiin vasta vuonna 1950 Brasiliassa. Kilpailussa käytettiin nyt sarja- ja lohkoformaattia. Englanti osallistui kisoihin ensimmäisen kerran, mutta ei yllättäen selviytynytkään loppusarjaan. Uruguay voitti toisen mestaruutensa.[5]

Länsi-Saksa voitti Sveitsin MM-kisat 1954. Brasilia voitti maailmanmestaruuden Ruotsissa 1958 ensimmäisenä joukkueena oman maanosansa ulkopuolella. Brasilia uusi mestaruutensa Chilessä 1962. Englanti voitti toistaiseksi ainoan mestaruutensa kotikisoissaan 1966. Seuraavalla vuosikymmenellä mestareita olivat Brasilia 1970, Länsi-Saksa 1974 ja Argentiina 1978.[6]

Tammikuussa 1981 järjestettiin Mundialito (Gold Cup), turnaus jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Turnaukseen osallistuivat useimmat maailmanmestaruuden voittaneista maista.

 
Argentiinan Diego Maradona kuuluisassa pelissään Englantia vastaan vuoden 1986 kisoissa.

Italia voitti kolmannen maailmanmestaruutensa Espanjassa 1982. Meksikon kisoista 1986 muistetaan erityisesti mestaruuden voittaneen Argentiinan kapteenin Diego Maradonan suoritukset. Italian kisoissa 1990 tehtiin vähemmän maaleja ottelua kohti kuin koskaan aiemmin. Finaalissa Länsi-Saksa voitti Argentiinan rangaistuslaukausmaalilla.[7]

Yhdysvalloissa järjestetyissä vuoden 1994 kisoissa oli enemmän katselijoita kuin yhdessäkään aiemmassa MM-turnauksessa. Brasilia voitti ennätyksellisen neljännen mestaruutensa. Ranska saavutti ensimmäisen maailmanmestaruutensa kotikisoissaan 1998. Aasia sai lopputurnauksen järjestettäväkseen ensimmäistä kertaa vuonna 2002, kun kisaisännyys jaettiin Japanin ja Etelä-Korean kesken. Brasilia saavutti jo viidennen mestaruutensa. Vuoden 2006 kisoissa Saksassa mestaruuden otti Italia MM-finaalien historiassa ensimmäistä kertaa rangaistuspotkukilpailussa.[8]

Afrikan ensimmäisestä MM-lopputurnauksesta Etelä-Afrikassa 2010 muistetaan esimerkiksi vuvuzelojen surina katsomoista. Espanja voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Brasilia hävisi kotikisojensa 2014 välierässä Saksalle tyrmistyttävästi 1–7. Saksa vei lopulta pokaalin ensimmäisenä Euroopan maana Amerikassa järjestetyissä kisoissa.[9] Vuoden 2018 kisoissa Venäjällä Ranska saavutti toisen maailmanmestaruutensa. Seuraava lopputurnaus järjestetään Qatarissa 2022.

Osanottajien lukumäärän muutoksetMuokkaa

Ennen vuotta 1982 lopputurnauksessa pelasi 16 maata, lukuun ottamatta vuosien 1930 (13 maata), 1938 (15 maata) ja 1950 (13 maata) kisoja. Vuosiksi 1982–1994 lopputurnauksen osanottajamäärä nostettiin 24:ään. Ranskan MM-kisoista 1998 lähtien lopputurnaukseen osallistuvien maiden määrä on ollut 32. Tammikuussa 2017 Fifa päätti, että kisat laajenevat 48 joukkueen turnaukseksi vuonna 2026. Tuolloin pelataan 16 kolmen joukkueen alkulohkoa.[10]

Turnausmuodon kehitysMuokkaa

Ensimmäisissä MM-kisoissa vuonna 1930 oli alkulohkot, välierät ja loppuottelu. Seuraavissa Italian ja Ranskan kisoissa pelattiin alusta loppuun cup-muotoisena. Brasilian kisoissa 1950 oli poikkeuksellisesti neljän maan loppusarja eikä lainkaan loppuottelua, vaikkakin mestaruuden ratkaissut loppusarjan viimeisen kierroksen ottelu Uruguayn ja Brasilian välillä tavataan laskea MM-finaalien joukkoon. Vuosien 1974–1982 kisoissa oli kaksi lohkovaihetta, ja cup-muotoisesti kisat käytiin vasta joko välierä- (1982) tai finaalivaiheesta (1974–1978) alkaen. Vuosien 1986–1994 MM-kisoissa neljä parasta lohkokolmosta pääsi alkulohkosta jatkoon, jotta ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle saatiin 16 joukkuetta. Sen jälkeen jokaisesta kahdeksasta alkulohkosta jatkoon on päässyt kaksi joukkuetta.

Voittajien erikoisuuksiaMuokkaa

 
Brasilialainen Pelé on ainoa maailmanmestaruuden kolme kertaa voittanut pelaaja.

Isäntämaa on juhlinut maailmanmestaruutta kaikkiaan kuusi kertaa: Uruguay vuonna 1930, Italia vuonna 1934, Englanti vuonna 1966, Länsi-Saksa vuonna 1974, Argentiina vuonna 1978 ja Ranska vuonna 1998.

Jos Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikka lasketaan yhdeksi mantereeksi, Brasilia, Espanja ja Saksa ovat ainoat joukkueet, jotka ovat voittaneet maailmanmestaruuden vieraalla mantereella. Brasilia pystyi tähän vuonna 1958 Ruotsissa sekä vuonna 2002 Etelä-Koreassa ja Japanissa järjestetyissä kisoissa. Espanja puolestaan ylsi tähän saavutukseen 2010 Etelä-Afrikassa ja Saksa 2014 Brasiliassa. Etelä-Afrikka on puolestaan ainoa isäntämaa, joka on pudonnut MM-kisoista jo ensimmäisellä kierroksella.

Saksa, Argentiina ja Espanja ovat ainoat joukkueet, jotka ovat voittaneet maailmanmestaruuden häviämällä kisoissa alkulohkossa. Saksalle tämä tapahtui Sveitsin kisoissa 1954 Unkaria vastaan ja kotikisoissa 1974 DDR:ää vastaan. Argentiina hävisi alkulohkon ottelun Italialle kotikisoissa 1978, ja Espanja Sveitsille Etelä-Afrikassa 2010.

JärjestäjätMuokkaa

Maailmanmestaruuskilpailut on yleensä järjestänyt yksi maa kerrallaan, paitsi vuonna 2002, jolloin kisat pelattiin Japanissa ja Etelä-Koreassa. Vuoden 2026 kisat ovat ensimmäiset jotka jaetaan kolmen maan kesken, Yhdysvaltain, Kanadan ja Meksikon.[11]

Palkintojen historiaMuokkaa

Maailmanmestaruuden voittaneelle joukkueelle annettiin kiertopalkintona Jules Rimet -pokaali vuoden 1970 kisoihin saakka, jolloin Brasilia sai sen omakseen kolmannen maailmanmestaruutensa johdosta. Sen jälkeen voittajat ovat pitäneet hallussaan FIFA World Cup -pokaalia, jota mikään maa ei voi saada omakseen.[12]

Fifa palkitsee nykyisin jokaisen mitalijoukkueen kaikki jäsenet kulta-, hopea- tai pronssimitaleilla. Vuoteen 1974 asti vain mitaliottelujen lopussa kentällä olleet 11 pelaajaa saattoivat saada mitalin. Vuonna 2009 Fifa antoi jälkikäteen kultamitalit myös voittajajoukkueiden muille jäsenille.[13]

Lopputurnauksissa on jaettu myös monia muita palkintoja pelaajille ja joukkueille.

Virallisen kisapallon historiaMuokkaa

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa on ollut pelivälineenä Adidaksen valmistama virallinen pallo vuodesta 1970 lähtien. Yhtiö kehittää uuden pallon jokaista turnausta varten. Ennen vuotta 1970 saatettiin samassa turnauksessa pelata useilla erilaisilla palloilla, jotka olivat yleensä paikallisten valmistajien tekemiä. [14]

 
Vuoden 1978 virallinen kisapallo Adidas Tango.

Kilpailut, mitalistit ja loppuotteluiden tuloksetMuokkaa

Vuosi Isäntämaa Mestari ja
loppuottelun tulos
Hopeaa Pronssia
1930   Uruguay   Uruguay (4–2)   Argentiina   Yhdysvallat[15]
1934   Italia   Italia (2–1 ja.)   Tšekkoslovakia   Saksa
1938   Ranska   Italia (4–2)   Unkari   Brasilia
1950   Brasilia   Uruguay (2–1)[16]   Brasilia   Ruotsi
1954   Sveitsi   Länsi-Saksa (3–2)   Unkari   Itävalta
1958   Ruotsi   Brasilia (5–2)   Ruotsi   Ranska
1962   Chile   Brasilia (3–1)   Tšekkoslovakia   Chile
1966   Englanti   Englanti (4–2 ja.)   Länsi-Saksa   Portugali
1970   Meksiko   Brasilia (4–1)   Italia   Länsi-Saksa
1974   Länsi-Saksa   Länsi-Saksa (2–1)   Alankomaat   Puola
1978   Argentiina   Argentiina (3–1 ja.)   Alankomaat   Brasilia
1982   Espanja   Italia (3–1)   Länsi-Saksa   Puola
1986   Meksiko   Argentiina (3–2)   Länsi-Saksa   Ranska
1990   Italia   Länsi-Saksa (1–0)   Argentiina   Italia
1994   Yhdysvallat   Brasilia (3–2 rp.)   Italia   Ruotsi
1998   Ranska   Ranska (3–0)   Brasilia   Kroatia
2002   Etelä-Korea /   Japani   Brasilia (2–0)   Saksa   Turkki
2006   Saksa   Italia (5–3 rp.)   Ranska   Saksa
2010   Etelä-Afrikka   Espanja (1–0 ja.)   Alankomaat   Saksa
2014   Brasilia   Saksa (1–0 ja.)   Argentiina   Alankomaat
2018   Venäjä   Ranska (4–2)   Kroatia   Belgia
2022   Qatar
2026   Kanada /   Meksiko /   Yhdysvallat

MitalitaulukkoMuokkaa

Brasilian mestarijoukkue 1970
Saksan mestarijoukkue 2014
Italian mestarijoukkue 1982
Nro Maa Mestaruus Hopeaa Pronssia
1   Brasilia 5 2 2
2   Saksa 4 4 4
3   Italia 4 2 1
4   Argentiina 2 3 0
5   Ranska 2 1 2
6   Uruguay 2 0 0
7   Englanti 1 0 0
7   Espanja 1 0 0
9   Alankomaat 0 3 1
10   Tšekkoslovakia 0 2 0
10   Unkari 0 2 0
12   Ruotsi 0 1 2
13   Kroatia 0 1 1
14   Puola 0 0 2
15   Chile 0 0 1
15   Itävalta 0 0 1
15   Portugali 0 0 1
15   Turkki 0 0 1
15   Yhdysvallat 0 0 1
15   Belgia 0 0 1

Parhaat maalintekijät kautta aikojenMuokkaa

  1.   Miroslav Klose – 16
  2.   Ronaldo – 15
  3.   Gerd Müller – 14
  4.   Just Fontaine – 13
  5.   Pelé – 12
  6.   Sándor Kocsis – 11
  7.   Jürgen Klinsmann – 11
  8.   Helmut Rahn – 10
  9.   Teófilo Cubillas – 10
  10.   Grzegorz Lato – 10
  11.   Gary Lineker – 10
  12.   Gabriel Batistuta – 10
  13.   Thomas Müller – 10

Maailmanmestaruuskilpailuista suljetut joukkueetMuokkaa

  •   Saksa – erotettiin Fifasta 1945. Saksan liittotasavalta (Länsi-Saksa ennen Saksojen yhdistymistä 1990) hyväksyttiin uudelleen jäseneksi vuoden 1950 MM-kisojen jälkeen.
  •   Etelä-Afrikka – suljettiin vuosien 19581990 kisoista maan apartheid-politiikan takia
  •   Iran – suljettiin vuoden 1986 kisoista kieltäydyttyään pelaamasta karsintojen kotiotteluitaan Iranin ulkopuolella Irakin–Iranin sodan aikana
  •   Meksiko – suljettiin vuoden 1990 kisoista peluutettuaan edeltäneissä olympiakarsinnoissa yli-ikäisiä pelaajia
  •   Chile – suljettiin vuosien 1990 ja 1994 kisoista Roberto Rojasin teeskenneltyä loukkaantumista saadakseen karsintaottelun keskeytettyä
  •   Jugoslavia – suljettiin vuoden 1994 kisoista Jugoslavian hajoamissotien seurauksena
  •   Guinea – suljettiin kesken karsintojen vuoden 2002 kisoista poliittisen väliintulon takia.
  •   Myanmar – suljettiin vuoden 2006 kisoista, koska joukkue vetäytyi vuoden 2002 kisojen karsinnasta lohkojaon jälkeen.
  •   Etiopia – suljettiin vuoden 2010 kisoista kesken karsintojen. Syynä pitkään jatkuneet kiistat jalkapalloliiton johdossa ja Afrikan jalkapalloliiton kanssa tehtyjen sopimusten pitämättömyys.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • FIFA World Football Museum: FIFA World Cup: MM-kisojen virallinen historia. Suomentanut Alanen, Anssi. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32347-1.
  • Radnedge, Keir: Suuri jalkapallokirja. Suomentanut Niemi, Marko. Readme.fi, 2017. ISBN 978-952-321-478-1.

ViitteetMuokkaa

  1. FIFA World Cup Fifa. Viitattu 12.6.2019.
  2. Current allocation of FIFA World Cup™ confederation slots maintained Fifa. Viitattu 12.6.2019.
  3. Mikko Gynther: Tapa, jolla jalkapallon MM-turnausta laajennetaan, osoittautui jälleen naurettavaksi – Fifan pomo pitää omaa asemaansa arvokkaampana kuin MM-kisoja Satakunnan kansa. 29.6.2018. Viitattu 13.6.2019.
  4. Radnedge 2017, s. 14–17, 34.
  5. Radnedge 2017, s. 35.
  6. Radnedge 2017, s. 35–37.
  7. Fifa World Cup 2018, s. 153, 171, 187.
  8. Fifa World Cup 2018, s. 205, 221, 237, 253.
  9. Fifa World Cup 2018, s. 269, 285.
  10. Fifa teki historiallisen päätöksen – jalkapallon MM-kisat laajenevat 10.1.2016. Ilta-Sanomat. Viitattu 10.1.2016.
  11. Vuoden 2026 jalkapallon MM-kisaisäntä valittu: USA, Kanada ja Meksiko jakavat historialliset kisat iltalehti.fi. Viitattu 13.6.2018.
  12. FIFA World Cup™ Trophy Fifa. Viitattu 12.6.2019.
  13. World Cup 1966 winners honoured 10.6.2009. BBC Sport. Viitattu 13.6.2019.
  14. The History of the Official World Cup Match Balls
  15. Pronssiottelua Yhdysvallat–Jugoslavia ei pelattu, koska Jugoslavia luovutti.
  16. Vuoden 1950 kilpailuissa ei ollut varsinaista finaalia, sillä voittaja ratkaistiin neljän joukkueen loppusarjassa. Sarjan voitot menivät kuitenkin niin, että Brasilian ja Uruguayn ottelu (Uruguay voitti 2–1) oli ratkaiseva.