Jaakon aikakausi

Jaakon aikakausi on kuningas Jaakko I:n hallituskauden (1603–1625) kattava ajanjakso Englannin kulttuurihistoriassa. Jaakon aikakauden alussa tyyli-ihanteet eivät juurikaan poikenneet sitä edeltäneen Elisabetin aikakauden ihanteista.

Eurooppalaiset muotivirtaukset levisivät Englantiin mallikirjojen ja muiden painotuotteiden välityksellä. Kauppalaivat toivat kaukomailta uusia, eksoottisia materiaaleja ja esineitä, jotka inspiroivat taiteilijoita ja käsityöläisiä. Taidekäsitöissä käytettiin ylellisiä materiaaleja ja runsaita, taidokkaita yksityiskohtia, mutta kuninkaallisen hovin rakennushankkeissa siirryttiin vähitellen koruttomampaan, klassiseen tyyliin.

Daniël Mijtens, Kuningas Jaakko I, 1621.

Jaakko I:n hovi

Vuonna 1603 Skotlannin kuninkaasta Jaakko VI:sta tuli Englannin kuningas ja ensimmäinen hallitsija, joka hallitsi samanaikaisesti sekä Englantia että Skotlantia. Elämä Jaakon Lontoon-hovissa oli loisteliasta ja tuhlailevaa. Hovin jäsenet pukeutuivat ylellisesti, ja huolella valmistellut naamionäytelmät olivat suosittua viihdettä.

Jaakon puoliso Anna Tanskalainen keräili taidetta ja toimi mesenaattina useille taiteilijoille. Walesin prinssi Henry kokosi ympärilleen joukon sivistyneitä hovimiehiä, joiden keskuudesta kiinnostus uusimpaan eurooppalaiseen arkkitehtuuriin ja sisustustaiteeseen levisi laajemmalle.

Hatfield House Hertfordshiressa on jaakonaikainen herraskartano.

Arkkitehtuuri ja sisustustaide

Pääartikkeli: Jaakon aikakauden arkkitehtuuri

Jaakon aikakauden arkkitehtuurille on ominaista klassisten yksityiskohtien kömpelöhkö yhdistäminen perpendikulaarityylin – klassisia vaikutteita saatiin varsinkin Flanderista mutta ne omaksuttiin vain pintapuolisesti. Tudorkaaret olivat edelleen tavallisia ja sisätiloissa käytettiin runsaasti tudortyylisiä seinäpaneeleita ja jossain määrin myös perpendikulaarityylille ominaisia viuhkaholveja. Talojen oviaukoissa, tulisijoissa ja muissa rakenteissa hyödynnettiin kuitenkin jo klassisia koristeaiheita. Päätykoristeet, pilasterit, juoksevat koirat ja nauhaornamentit yleistyivät sekä sisä- että ulkotiloissa.

Meriaiheinen hopeinen kannu ja pesuvati (1610–1611), V&A.

Jaakon aikakaudella rakennettiin myös Englannin ensimmäinen klassisen kauden ihanteita noudattava rakennus, arkkitehti Inigo Jonesin suunnittelema Banqueting House (1619–1622). Jones piti oppi-isänään Andrea Palladiota, ja hänen esimerkkinsä johti palladianismin suosion kasvuun Englannissa.

Huonekalut olivat yleensä tammisia ja raskasrakenteisia. Huonekalujen tietyistä osista, kuten pöydänjaloista ja sängynpylväistä, tehtiin silmiinpistävän pulleita. Britannian kauppalaivat alkoivat tuoda Aasiasta käsityöläisten käyttöön eksoottisia materiaaleja, kuten helmiäistä, ja huonekaluntekijät yrittivät matkia aasialaisia lakkatekniikoita maalaamalla puuosat mustaksi. Myös kirkkaat värit olivat suosittuja etenkin kankaissa mutta myös huonekaluissa.

Taidekäsitöistä tehtiin aikaisempaa kolmiulotteisempia – syvistä puukaiverruksista ja voimakkaasti muotoillusta hopeasta tuli suosittuja. Käsitöissä ja etenkin hopeaesineissä käytettiin paljon merellisiä aiheita: merenneitoja, simpukoita, aaltoja, delfiinejä ja merihevosia. Myös vaakunat olivat yleinen koristeaihe, jolla haluttiin ilmaista yhteiskunnallista asemaa ja uskollisuutta kuningashuoneelle.

Isaac Oliver, Naisen muotokuva, n. 1605.

Maalaus- ja kuvanveistotaide

Maalaus- ja kuvanveistotaiteessa ei tehty Jaakon aikakaudella yhtä suuria harppauksia eteenpäin kuin arkkitehtuurissa. Aikakauden varhaisena mestarina pidetään miniatyyrimaalari Isaac Oliveria. Suurin osa senaikaisista muotokuvamaalareista ja -veistäjistä oli syntynyt tai asunut ulkomailla, esimerkiksi Marcus Gheeraerts nuorempi, Paul van Somer, Cornelius Johnson ja Daniël Mijtens. Heitä kuuluisampia ovat kuitenkin flaamilaiset taidemaalarit Peter Paul Rubens ja Antoon van Dyck, jotka työskentelivät Englannissa Kaarlen aikakaudella.

Kirjallisuus ja teatteri

Myös kirjallisuudessa olivat aluksi vallalla Elisabetin aikakaudelle tyypilliset aiheet ja tyylikeinot. Jaakonaikainen kirjallisuus on monipuolista mutta usein synkän pohdiskelevaa. William Shakespeare kirjoitti huomattavimmat tragediansa vuosina 1601–1607. Monet näytelmäkirjailijat, esimerkiksi John Webster, John Marston, Thomas Middleton ja George Chapman, käsittelivät teoksissaan pahan ongelmaa. Komedioista suosituimpia olivat Ben Jonsonin pisteliäät satiirit ja Francis Beaumontin ja John Fletcherin huvinäytelmät.

Dorsetin jaarli Richard Sackville oli kuuluisa näyttävästä pukeutumisestaan ja huolettomasta rahankäytöstään.

Uusi ilmiö teatteritaiteessa olivat kuninkaallisessa hovissa suositut naamionäytelmät, joista historiaan ovat jääneet Ben Jonsonin ja Inigo Jonesin yhteistyönä syntyneet spektaakkelit. Runoutta leimasivat yhtäältä Jonsonin selkeäsanaiset ja viehkeät runot ja häntä seuranneiden kavaljeerirunoilijoiden teokset, toisaalta John Donnen ja muiden metafyysisten runoilijoiden älyllinen pohdinta.

Proosassa ilmeni uudenlaista tinkimättömyyttä ja tyylillistä vapautta, esimerkiksi Francis Baconin ja Robert Burtonin teoksissa. Jaakon aikakauden monumentaalisin kirjallinen saavutus on kuitenkin Kuningas Jaakon Raamattu, joka ilmestyi ensimmäistä kertaa 1611.

Pukeutuminen ja tavat

Elisabetin aikakauden ylenpalttinen ja vartaloa muotoileva pukeutuminen oli muodissa vielä 1600-luvun alussa. Naiset käyttivät edelleen luilla tuettua miehustaa, johon kuului vatsan päälle ulottuva jäykkä rintamus, ja valtavia hameita, jotka ympäröivät alaruumista kuin häkki. 1620-luvulle tultaessa ylenmääräiset toppaukset olivat hävinneet sekä naisten että miesten vyötäröiltä ja vaatteista oli tullut kapeampia ja solakkalinjaisempia. Miesten röijyt muuttuivat kolmiomaisiksi, ja valtavien myllynkivikaulusten tilalla käytettiin pitsireunaisia laskeutuvia kauluksia. Sekä miesten että naisten puvut olivat kirkkaanvärisiä ja runsaskoristeisia, usein kirjomalla koristettuja. Hiustyyli muuttui aikaisempaa huolettomammaksi, ja korut yksinkertaistuivat 1620-luvulta alkaen.

Piipputupakan poltosta oli tullut suosittua jo 1590-luvulla ja suosio jatkoi kasvuaan Jaakon aikakaudella. Vuonna 1614 Lontoossa arvioitiin olevan 7 000 tupakkasalonkia, ja lääkärit ja apteekkarit suosittelivat tupakanpolttoa muun muassa yskään, vilustumiseen ja reumatismiin. Jaakko I pelkäsi tupakan suosion johtavan siirtomaiden menettämiseen ja yritti tuloksetta hillitä sen käyttöä ankarilla veroilla.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jaakon aikakausi Wikimedia Commonsissa