Pahan ongelma eli teodikean ongelma on kristinuskon oppeihin liittyvä teologinen ja uskonnonfilosofinen ongelma. Ongelma esitetään yleensä jumaluskon vastattavaksi seuraavassa muodossa: jos Jumala on täydellisen hyvä, hän haluaa poistaa pahan, jos hän on kaikkivaltias, hän pystyy poistamaan pahan. Paha on kuitenkin olemassa, joten Jumala ei voi olla samaan aikaan kaikkivaltias ja kaikkihyvä.[1]

Ongelma

muokkaa

Varhaisimman tunnetun pahan ongelman muotoilun esittivät antiikin epikurolaiset. Lactantius kuvasi argumentin seuraavasti:

»Jumala joko haluaa poistaa pahat asiat mutta ei pysty tähän, tai pystyy mutta ei halua, tai ei halua eikä pysty, tai sekä haluaa että pystyy. Jos hän haluaa mutta ei pysty, silloin hän on heikko – eikä tämä päde jumaliin. Jos hän pystyy mutta ei halua, silloin hän on pahansuopa – mikä on yhtä vierasta jumalan luonnolle. Jos hän ei halua eikä pysty, hän on sekä pahansuopa että heikko, eikä näin ollen jumala. Jos hän haluaa ja pystyy, joka ainoastaan on jumalalle sopivaa, mistä kaikki pahat asiat tulevat tai miksi hän ei poista niitä?[2]»

Pahan ongelman nimitys teodikea (kreikan sanoista theos jumala, dike oikeudenmukaisuus) on peräisin Gottfried Leibnizin teoksesta Théodicée vuodelta 1710. Teodikea merkitsee jumalan hyvyyden puolustamista pahan olemassaolosta huolimatta.[3]

Vastauksia

muokkaa

Juutalais-kristillisessä teologiassa eräs mahdollinen vastaus perustuu Raamatun kertomukseen syntiinlankeemuksesta. Jumala ei poista pahuutta, koska Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon: ihminen on vapaa tekemään niin kuin haluaa ja valitsemaan itse kuinka elämänsä elää. Ihminen rikkoi Jumalaa vastaan paratiisissa ollessaan maistamalla hedelmää hyvän ja pahan tiedon puusta, minkä seurauksena ihminen oppi erottamaan hyvän ja pahan. Tästä syystä ihminen karkotettiin paratiisista ja sai joitain muitakin vitsauksia kannettavakseen.

Esimerkiksi kirkkoisä Augustinus katsoi, että paha on vain hyvän puutetta; paha ei ole olemassa itsestään. Samoin pahuus on seurausta siitä, että ihmiset kääntyvät pois hyvästä. Näin pahan alkuperä on ihmisten vapaassa tahdossa.[4]

Moderni ortodoksinen teologi Kallistos Ware kirjoittaa kirjassaan myös "hyvän ongelmasta": siitä, että on pahan ongelma, seuraa, että on myös hyvän ongelma.[5]

Yksi vastaus maailmassa ilmenevään pahuuteen liittyy siihen, että tämä maailma on puutteineenkin paras mahdollinen. Tätä ehdotti esimerkiksi Leibniz. Taustalla on ajatus siitä, että toimiakseen maailmassa on välttämättä tiettyjä ongelmia. Esimerkiksi jos ajatellaan, että lapsi ei saa kärsiä, niin joudutaanko ihmisen vapautta rajoittamaan merkittävästi? Saako lapsi koskea pistorasiaan, josta seuraa mahdollista kärsimystä. Vai pitäisikö Jumalan rajoittaa tätä mahdollisuutta? Tai missä iässä (jos lapsi ei saa kärsiä) kärsimys olisi oikeutetumpaa?

Kristinuskossa on myös korostettu vastauksien sijaan kärsimyksen kestämistä, voittamista ja lohdutusta. Jumala on vastuussa luomastaan maailmasta, mutta Jumala on myös Hän joka vapahtaa. Jumala suostuu luomansa maailman ehtoihin ja kärsii itse Kristuksessa. Kärsivän Kristuksen katsominen auttaa kärsivää.

Lähteet

muokkaa
  1. Hick, John: Uskonnonfilosofia, s. 53. (Philosophy of religion, 1963.) Suomentaneet Taisto Nieminen ja Heikki Kirjavainen. 2. painos (1. painos 1969) Helsinki: Kirjapaja, 1992. ISBN 951-625-167-6.
  2. Lactantius: De Ira Deorum, 13.20–21. Teoksessa Lactante: La colère de dieu, s. 158, 160. (Toimittanut Christiane Ingremeau. Sources Chrétiennes, 289) Paris: Les Éditions du Cerf, 1982. Latinaksi: "Deus, inquit, aut uult tollere mala et non potest, aut potest et non uult, aut neque uult neque potest, aut et uult et potest. Si uult et non potest, inbecillus est, quod in deum non cadit; si potest et non uult, inuidus, quod aeque alienum est a deo; si neque uult neque potest, et inuidus et inbecillus est ideoque nec deus; si et uult et potest, quod solum deo conuenit, unde ergo sunt mala aut cur illa non tollit?" (Englanniksi: Epikuros: Fragmentti 374 (Arkistoitu – Internet Archive), Usener).
  3. Hick 1992, s. 55.
  4. Koukl, Gregory: Augustine on Evil Stand to Reason. Arkistoitu 19.3.2011. Viitattu 3.2.2011.
  5. Ware, Kallistos: Ortodoksinen Tie, s. 90–91. (Suomentanut Matti Sidoroff. 240) London: Ortodoksinen Veljestö, 1979.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Junkkaala, Eero: Miksi Jumala sallii pahan? Vastauksia Raamatun vaikeisiin kysymyksiin. Helsinki: Kirjapaja, 2002. ISBN 951-625-854-9.

Aiheesta muualla

muokkaa