Battle-luokka (hävittäjä)

(Ohjattu sivulta HMS River Plate)

Battle-luokka oli Britannian kuninkaallisen laivaston ja Australian laivaston hävittäjäluokka. Alukset valmistettiin kolmessa alaluokassa, joista ensimmäinen tilattiin vuoden 1942 laivasto-ohjelmassa. Muutetut toinen ja kolmas tilaus sekä kaksi suurennettua alusta oli suunniteltu tilattaviksi vuosien 1943 ja 1944 laivasto-ohjelmissa. Pääosa jälkimmäisistä tilauksista peruutettiin sodan lähestyessä loppuaan ja alusten tarveen vähentyessä. Lopulta kaksi Australian tilaamista kolmannen ryhmän aluksista valmistui Australiassa.

Battle-luokka
Luokkaan kuulunut HMAS Tobruk
Luokkaan kuulunut HMAS Tobruk
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 1942:
2 315 t (standardi)
3 290 t (kuormattu)
1943:
2 480 t (standardi)
3 430 t (kuormattu)
Pituus 116 m (kokonaispituus)
Leveys 1942: 12,27 m
1943: 12,34 m
Syväys 3,89 m (standardi)
4,7 m (kuormattu)
Koneteho 50 000 hv (37 MW)
Nopeus 1942:: 34 solmua
1943: 35,75 solmua
Miehistöä 1942: 247 rauhan ja 308 sodan aikana
1943: 232 rauhan ja 268 sodan aikana
Aseistus
Meritorjunta 8 × QF 4,5″ Mk III kaksiputkisina BD Mk IV -asennuksina
Ilmatorjunta 2 × Bofors 40 mm Bofors kaksiputkisena Mk IV -asennuksena tai
1 × nelipiippuinen QF 2 naulan ilmatorjuntatykki
2 × Oerlikon 20 mm kaksiputkisena Mk V -asennuksena
1 × Bofors 40 mm ilmatorjuntatykki Mk III tai Boffin Mk V -asennuksena
1 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykki Mk XVI

Seitsemän luokan aluksista valmistui ennen sodan päättymistä, mutta ainoastaan HMS Barfleur osallistui taistelutoimiin brittiläisen Tyynenmeren laivaston mukana.

SuunnitteluMuokkaa

Toisen maailmansodan alun tapahtumat osoittivat, että Britannian kuninkaallisen laivaston hävittäjien ilmatorjunta ei kyennyt torjumaan keskitettyä ilmahyökkäystä, jolloin laivasto kärsi suuria tappioita. Vuonna 1941 tehdyt päätökset ongelman ratkaisemiseksi johtivat uusiin vaatimuksiin hävittäjille, kuten ilmatorjuntakykyisen riittävällä tulnejohdolla varustetun pääaseen käyttöönottoon. Samalla päätettiin tykkien asentamisesta etukannelle yliampuvina, jotta kaikilla tykeillä voitaisiin tarvittaessa ampua samaan maaliin. Tykkien ampuma-alaa kasvatettiin siirtämällä komentosiltaa taaemmas. Lisäksi esitettiin asennettavaksi kahdeksan 40 millimetrin 60 pituuskaliiperin ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina asennuksina keskilaivaan sekä takakannen rakenteiden päälle, mikä mahdollistaisi kattavan ja toisiaan täydentävän ampuma-alan. Lähisuojaa täydennettiin vielä eri puolille alusta asennetuin 20 millimetrin ilmatorjuntatykein. Alukselle asennettiin lisäksi vakaajat, jotka mahdollistivat parhaan mahdollisen alustan tulitoiminnalle. Merimaalitorjuntaa täydennettiin asentamalla kahdeksan 21 tuuman torpedoputkea asennettuina kahteen neljän ryhmään. Sukellusveneentorjunta-aseistuksena oli kaksi syvyyspommikiskoa sekä neljä heitintä.

Yllä olevan aseistuksen pohjalta suunniteltiin uusi alus, joka hyväksyttiin keväällä 1941. Alukset olivat merkittävästi aiempaa suurempia ja niitä pidettiinkin lähinnä Tribal-luokan alusten tappioiden korvaajina. Suunnitelman mukaisina alukset olivat 116 metriä pitkiä ollen reilun puoli metriä Tribal-luokan aluksia pidempiä. Alusten leveys oli kuitenkin lähes metrin suurempi.

Group 1942Muokkaa

Ensimmäiset kymmenen suunnitelman mukaista alusta tilattiin 27. huhtikuuta 1942 vuoden 1942 laivasto-ohjelmassa. Samalla päätettiin luopua aakkosiin perustuvasta nimeämiskäytännöstä, kun alukset nimettiin tunnettujen taisteluiden mukaan ja luokan nimeksi Battle-luokka. Tilausta täydennettiin vielä kuudella aluksella 12. elokuuta, jolloin samalla ensimmäiseen tilaukseen kuuluneet HMS Hogue ja HMS Lagos siirrettiin J. Samuel White and Companylta Cammell Lairdille.

Battle-luokan hävittäjät group 1942[1]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
Tilattu 27. huhtikuuta 1942
HMS Barfleur Swan Hunter, Tyne ja Wear 28. lokakuuta 1942 1. marraskuuta 1943 14. syyskuuta 1944 myytiin romutettavaksi 1966
HMS Trafalgar Swan Hunter 15. helmikuuta 1943 12. tammikuuta 1944 23. heinäkuuta 1945 saapui romutettavaksi heinäkuussa 1970
HMS St. Kitts Swan Hunter 8. syyskuuta 1943 4. lokakuuta 1944 21. tammikuuta 1946 saapui romutettavaksi 19. helmikuuta 1962
HMS Armada Hawthorn Leslie and Company, Hebburn 29. joulukuuta 1942 9. joulukuuta 1943 2. heinäkuuta 1945 saapui romutettavaksi 18. joulukuuta 1965
HMS Solebay Hawthorn Leslie 3. helmikuuta 1943 22. helmikuuta 1944 11. lokakuuta 1945 saapui romutettavaksi 11. elokuuta 1967
HMS Saintes Hawthorn Leslie 8. kesäkuuta 1943 19. heinäkuuta 1944 27. syyskuuta 1946 saapui romutettavaksi 1. syyskuuta 1972
HMS Camperdown Fairfield Shipbuilding and Engineering Company, Govan 30. lokakuuta 1942 8. helmikuuta 1944 18. kesäkuuta 1945 saapui romutettavaksi syyskuussa 1970
HMS Finisterre Fairfield 8. joulukuuta 1942 22. kesäkuuta 1944 11. syyskuuta 1945 saapui romutettavaksi 12. kesäkuuta 1967
Tilattu 12. elokuuta 1942
HMS Gabbard Swan Hunter 2. helmikuuta 1944 16. maaliskuuta 1945 10. joulukuuta 1946 Pakistanin laivastolle 24. tammikuuta 1957
HMS Hogue Cammell Laird 6. tammikuuta 1943 21. huhtikuuta 1944 24. heinäkuuta 1945 myyty 7. maaliskuuta 1962
HMS Lagos Cammell Laird 8. huhtikuuta 1943 4. elokuuta 1944 2. marraskuuta 1945 saapui romutettavaksi kesäkuussa 1967
HMS Gravelines Cammell Laird 10. elokuuta 1943 30. marraskuuta 1944 14. kesäkuuta 1946 saapui romutettavaksi 4. huhtikuuta 1961
HMS Sluys Cammell Laird 24. marraskuuta 1943 28. helmikuuta 1945 30. syyskuuta 1946 Iranin laivastolle 26. tammikuuta 1967
HMS Cadiz Fairfield 10. toukokuuta 1943 16. syyskuuta 1944 12. huhtikuuta 1946 myyty Pakistanin laivastolle 1956 nimellä PNS Khaibar
upposi kolmannessa Intian-Pakistanin sodassa 1971
HMS St. James Fairfield 20. toukokuuta 1943 7. kesäkuuta 1945 12. heinäkuuta 1946 saapui romutettavaksi 19. maaliskuuta 1961
HMS Vigo Fairfield 11. syyskuuta 1943 27. syyskuuta 1945 9. joulukuuta 1946 saapui romutettavaksi 6. joulukuuta 1964

Tilaukset eivät lopettaneet valmiiksi pitkälle vietyjen suunnitelmien kehitystyötä ja muutoksia tehtiin ilmatorjunnan parantamiseksi. Pääaseeksi valittiin 4,5 tuuman tykit aiemman vain alakulmille suunniteltujen 4,7 tuuman tykkien tilalle. Aluksille asennettiin siten kahdeksan 4,5 tuuman tykkiä asennettuina kaksiputkisiin Mk IV -torneihin. Tykkien korotuskulmat riittivät ilmamaalien torjuntaan, ja niihin voitiin liittää tarvittava tutka-avusteinen tulenjohto. Kaksiputkiset 40 millimetrin 60 pituuskaliiperin tykit päätettiin asentaa vakautettuina Hazemayer Mk IV -asennuksina, jolloin tulenjohdosta huolehtisi tyypin 282 tutka. Tykit asennettaisiin rinnakkain torpedoputkien väliin. Valmistuksen viiveet mahdollistivat vielä 20 millimetrin tykkien vaihtamisen neljään 40 millimetrin 60 pituuskaliiperin yksiputkiseen Mk VII -asennukseen. Tykeistä yksi asennettiin sillan etupuolelle B-tykin taakse, kaksinpuolin siltaa yhdet ja neljäs puolikannen takaosaan.

Tyynenmeren taisteluista japanilaisia vastaan taistellessa saatujen kokemusten mukaan keskilaivaan sijoitettu nelituumainen ilmatorjuntatykki oli tehoton. Siten vain ensimmäisessä valmistuneessa aluksessa HMS Barfleurissa tykki säilytettiin, mutta lopuissa se korvattiin kahdella yksiputkisella 40 millimetrin tykillä Mk VII -asennuksena, jolloin Boforsin valmistamien tykkien lukumäärä nousi neljääntoista. Määrä oli suurempi kuin monilla risteilijöillä.

Aluksilla oli valmistuessaan verkkorakenteinen masto, eikä tolppa kuten alkuperäisissä suunnitelmissa. Maston vaihto mahdollisti uusimpien tutkien asentamisen sekä erilaisten omakonetunnistimien käytön. Tavanomainen tutkavarustus oli tyypin 293 merivalvontatutka, tyypin 291 ilmavalvontatutka ja kaksi tyypin 275 tulenjohtotutkaa kytkettynä Mk VI -tulenjohtojärjestelmään.

Group 1943Muokkaa

Vuoden 1943 laivasto-ohjelmaan sisällytettiin 24 Battle-luokan hävittäjää sekä kaksi niistä suurennettua alusta. Aluksista kuusi tilattiin 10. maaliskuuta 1943, viisitoista 24. maaliskuuta ja loput viisi 5. kesäkuuta. Kahden suurennetun aluksen, HMS Ypresin ja HMS Vimieiran tilaukset siirrettiin lopulta seuraavaan Daring-luokkaan.

Battle-luokan hävittäjät group 1943[1]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
Tilattu 10. maaliskuuta 1943
HMS Agincourt Hawthorn Leslie and Company, Hebburn 12. joulukuuta 1943 29. tammikuuta 1945 25. kesäkuuta 1947 myytiin romutettavaksi 1972
HMS Alamein Hawthorn Leslie 1. maaliskuuta 1944 12. toukokuuta 1945 20. maaliskuuta 1947 romutettu 1964
HMS Aisne Vickers Armstrong, Barrow-in-Furness 26. elokuuta 1943 12. toukokuuta 1945 20. maaliskuuta 1947 romutettu 1970
HMS Albuera Vickers 16. syyskuuta 1943 28. elokuuta 1945 ei peruutettu 15. lokakuuta 1945
HMS Barrosa John Brown and Company, Clydebank 28. joulukuuta 1943 17. tammikuuta 1945 17. helmikuuta 1947 romutettu 1978
HMS Matapan John Brown 11. maaliskuuta 1943 30. huhtikuuta 1945 5. syyskuuta 1947 romutettu 1979
Tilattu 24. maaliskuuta 1943
HMS Corunna Swan Hunter 12. huhtikuuta 1944 29. toukokuuta 1945 6. kesäkuuta 1947 romutettu 1975
HMS Oudenarde Swan Hunter 12. lokakuuta 1944 11. syyskuuta 1945 ei peruutettu 15. lokakuuta 1945
HMS River Plate Swan Hunter 11. huhtikuuta 1945 ei - peruutettu 15. lokakuuta 1945
HMS Dunkirk Alexander Stephen and Sons 19. heinäkuuta 1944 27. elokuuta 1945 27. marraskuuta 1946 -
HMS Jutland (ex-HMS Malplaquet) Stephen 27. marraskuuta 1944 20. helmikuuta 1946 30. huhtikuuta 1947 -
HMS St. Lucia Stephen 19. tammikuuta 1945 ei - peruutettu 15. lokakuuta 1945
HMS Belle Isle Fairfield - - - -
HMS Omdurman Fairfield - - - -
HMS Jutland Hawthorn Leslie - - - -
HMS Mons Hawthorn Leslie - - - -
HMS Poictiers Hawthorn Leslie - - - -
HMS Namur Cammell Laird - - - -
HMS Navarino Cammell Laird - - - -
HMS San Domingo Cammell Laird - - - -
HMS Somme Cammell Laird - - - -
Tilattu 5. kesäkuuta 1943
HMS Talavera John Brown - - - -
HMS Trincomalee John Brown - - - -
HMS Waterloo Fairfield - - - -
HMS Ypres Fairfield - - - -
HMS Vimiera Cammell Laird - - - -

Australian laivaston alukset eli Group 1944Muokkaa

Alkuperäisen Group 43:n tilaus sisälsi mahdollisuuden lisäalusten hankinnasta eli kolmannen laivueen alukset, joiden aseistuksena tulisi olemaan uusin 4,5 tuuman tykein varustetut Mark VI -tykkitornit. Vaikka amiraliteetti peruutti alukset, Australian hallitus tilasi 1945 laivastolleen kaksi alusta, joiden kölit laskettiin 1946. Niiden valmistuminen oli kuitenkin hyvin hidasta. Ensimmäinen HMAS Anzac valmistui Williamstownin laivastontelakalta vasta 1950 ja sen sisaralus HMAS Tobruk Cockatoo Islandin telakalta Sydneystä vuotta myöhemmin. Ainoa eroa suunniteltuihin aluksiin oli savuhormien rakenne.

Alusten pääaseistuksena oli kaksi kahdella 4,5 tuuman 45 pituuskaliiperin Mark V -tykillä varustettua Mark VI -tykkitornia, joita täydensi kaksi viisiputkista 21 tuuman torpedoputkisarjaa Mk IX -torpedoille. Ilmatorjunta-aseistuksena oli kolme kaksiputkista Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntakanuunaa mallia STAAG Mk II ja 6–7 kappaletta samoja tykkejä yksiputkisina Mk VII -asennuksina. Sukellusveneentorjuntaan aluksilla oli yksi Squid-sukellusveneentorjuntaheitin.

Australian laivaston Battle-luokan hävittäjät (group 1944)
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
HMAS Anzac Williamstownin laivastontelakka 23. syyskuuta 1946 20. elokuuta 1948 14. maaliskuuta 1951 myytiin romutettavaksi 24. marraskuuta 1975
HMAS Tobruk Cockatoo Islandin laivastontelakka, Sydney 5. elokuuta 1946 20. joulukuuta 1947 8. toukokuuta 1950 myytiin romutettavaksi 1972

LähteetMuokkaa

  • English, John: Obdurate to Daring – British Fleet Destroyers 1941–45. Windsor: World Ship Society, 2008. ISBN 978-0-9560769-0-8. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – An International Encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b Whitley 1988, s. 138.

Aiheesta muuallaMuokkaa